"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Matkaan

Joulu tuli, joulu meni, ja samoin myös loma Suomessa. Tavarat on pakattu suunniteltua pienempään matkalaukkuun, ja hyvin mahtui - toivotaan, että kotimatkalla sama onnistuu vielä. Sain myös sopivasti tänään viestin alivuokralaiseltani, että asunto on tyhjennetty, joten suurin osa tavaroistani on nyt viety sinne. Kun tulen kotiin "lopullisesti" tammikuun puolessa välissä pääsen siis suoraan kotiin viettämään angstausviikonloppua purettavien laatikoitteni kanssa. Oh, joy! Mutta pääasia että pääsen kotiin, koska odotan sitä jo nyt, vaikka edessä onkin vielä parin viikon "loma" Lontoossa.

Vähemmän lomamaisen tästä reissusta tekee tietenkin ne 4 esseetä (à 2000 sanaa) jotka pitäisi vielä kirjoittaa, mutta ensiksi vuorossa on jo pahasti myöhästynyt transkriptio.

Joulu meni kuitenkin hyvin, ja oli mukavaa olla kotona perheen parissa, ja tavata ystäviäkin siinä välissä. Jouluna tuli syötyä ne perinteiset kolme ähkyä, ja nyt voi taas palata pariksi viikoksi pasta-pesto-linjalle. Uuden vuoden aaton suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta eiköhän tässä jotain vielä kehitellä. Ja sitten alkaakin uusi vuosi, ja uusi vuosikymmen! Tämän asian tajusin vasta, kun joku (en muista mikä) mainos sen minulle ilmoitti tänään telkkarissa. Onko vuodesta 2000 tosiaan niin kauan...

Nyt kello on kuitenkin jo 0.45, ja herätys on 3.15 kun siihen neljän bussiin pitäisi ehtiä, joten toivottavasti Nukkumatti olisi armollinen...

torstai 23. joulukuuta 2010

A Christmas Miracle

Ihmeiden aika ei ole ohi.

Heathrow oli viikonloppuna (ja monta päivää sen jälkeen) täydessä kaaoksessa lauantain lumisateen jälkeen. Maailmalla uutiset näyttävät lumipeitteisiä lentokoneita ja kiitoratoja, sekä kentällä majailevia ihmisiä. Terminaalissa todellisuus oli aika lähellä sitä, millaiseksi se oli uutisissa kuvatti, mutta kiitoradat sen sijaan näyttivät 22 tuntia lumisateen loppumisen jälkeen (eli sunnuntaina klo 12) paljon paljaammilta kuin mitä oli kaaoksen jälkeen odottanut.

Lauantai meni paniikinomaisen nettiselailun merkeissä - BBC, Heathrow, säätiedotus, Finnair, ja sama uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Illalla kuuntelin puolisen tuntia Finnairin harvinaisen huonoa jonotusmusiikkia (ja maksoin siitä ilosta pitkän pennin) saadakseni lopulta "langan" päähän naisen, joka ei osannut sanoa paljon mitään, ja joka itse asiassa kuulosti hieman yllättyneeltä, kun kyselin Lontoon tilannetta.

Parin tunnin nukkumisen jälkeen nousin viideltä ja palasin Finnairin linjoille, tällä kertaa, uskomatonta kyllä, vielä huonomman musiikin tahdissa. 45 minuutin jälkeen vastattiin, mutta informaatiota osattiin antaa kovin vähän. "Kannattaako kentälle edes mennä?" "No, jos se lento lennetään, niin kyllä sinne sitten kannattaa mennä." Voi, kiitos.

Päätin yrittää, ja vähän ennen seitsemää lähdinkin rämpimään lumen halki kaikkien kamojeni kanssa. Lunta ei siis ollut kuin ehkä 10cm, mutta kyllä sekin matkalaukkujen kanssa tuntuu. Metroon nousi keskustassa nuori suomalaispariskunta jotka istuivat minun viereeni, ja ymmärrettyäni heidän puheistaan että olimme yrittämässä samalle lennolle, hautasin sisäisen suomalaisuuteni ja aloin jutella heille. Olimme kaikki yhtä realistisen pessimistisiä mahdollisuuksistamme päästä sinä päivänä Suomeen.

Kentällä metroon nousi ihmisjoukko, joiden katseet kertoivat selvästi, ettei kentälle ollut menemistä. Oviaukon läpi tunkeutuessamme kentän työntekijä työntyi ohitsemme ja sanoi, ettei tiennyt miksi edes yritimme sisälle, koska sieltä ei sinä päivänä lennetty.

Finnairin tiskillä oli menossa check in; lauantain 10.20.-lennon matkustajia otettiin siihen yhteen ainoaan lähtevään koneeseen. Muita pyydettiin palaamaan kahden tunnin päästä. Lähdin sivummalle, ja etsin lattialle leiriytyneiden ihmisten keskeltä muutamaa vapaata neliötä. Söin voileivän. ja päätin sitten kaiken järjen vastaisesti tarkistaa, oliko tauluilla edelleen sama, synkkä viesti. Siinä samassa huomasin, kun aiemmin tapaamani suomalaispariskunta pinkaisi jonosta toiseen, ja päätin käydä tarkistamassa tilanteen. Selvisi, että kaikki lauantain matkustajat (jotka eivät olleet vielä antaneet periksi) oli jo checkattu, ja nyt otettiin muitakin. Kuulin jonon etuosassa olevalta naiselta, että vapaita paikkoja oli vielä 60, ja ne annettiin sellaisille, joilla ei ollut ulkomaan jatkolentoa Helsingistä.

Pulssi kohosi. En uskaltanut edes ajatella, että vielä oli toivoa. Kun yksi työntekijoistä kyseli Helsinkiin lähtijöitä, tungin niin nopeasti kuin matkalaukkuineni pääsin vapaalle tiskille, ja muutaman minuutin kuluttua sain käteeni paperilappusen, joka tuntui siihenastisen elämäni tärkeimmältä lapulta: boarding pass pari tuntia myöhemmin Helsinkiin lähtevään koneeseen!

En ollut uskoa tuuriani! Epäuskoinen hymy naamallani kävelin turvatarkastukseen kuin unessa. En vieläkään uskaltanut oikein uskoa siihen, että pääsisin kotiin. Koko matka tyhjien turvatarkastusten ja tax free -myymälöiden läpi päivittelin uskomatonta hyvää tuuriani. Soitin kotiin kertoakseni ilouutisen, ja olin onneni kukkuloilla.

Koneeseen päästiin odotettua aikaisemmin, ja lentoemäntien ja kapteenin puheista ymmärsin, että suurin osa muista matkustajista oli jo istunut samassa koneessa lauantaina, mutteivät olleetkaan päässeet lähtemään. Kapteeni totesi kuulutuksensa lopuksi "Helsingissä on tällä hetkellä -11 astetta ja paljon lunta, mutta, jos joku sitä ei tiennyt, niin sehän ei Helsingissä haittaa." Matkustajat taputtivat ja hurrastivat kun kone vihdoin lähti liikkeelle, kun monitoreista näkyi että kone nousi ilmaan, ja kun lakseuduimme. Olimme päässeet kotiin!!

Lopulta laskeuduin Helsinkiin vain kaksi tuntia myöhässä. Pääsin todella helpolla, mutta stressiä riitti kyllä minullekin enemmän kuin tarpeeksi. Onni oli kuitenkin matkassa, ja nyt en voi kyllä sanoa Finskistä pahaa sanaa ihan heti!

Katsotaan, millaisen riskin otan tekemällä vielä edestakaisen matkan Lontooseen tänä talvena. Nyt ei kuitenkaan mietitä sitä, vaan nautitaan joulusta suvun ja ystävien kanssa (monen vuoden tauvon jälkeen)! Hyvää ja stressitöntä joulua kaikille!!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Sään armoilla

Be careful what you wish for.

Kai joku pieni sääkeiju jossain kuuli harmitteluni siitä, että kohta Lontoon-aikani on ohi, ja päätti "korjata" asian.

Päivä on menny Heathrow'n, Helsinki-Vantaan, Finnairin, BBC:n ja Guardianin sivuja selaillessa. Finnair ei puhelimessakaan osannut antaa muita neuvoja kuin sen, että soittaisin uudestaan aamulla viiden-kuuden aikoihin.

Toivottavasti saisin ainakin nukuttua, mutta tuskin. Huomisesta tulee luultavasti pitkä päivä.

Pitäkää peukkuja ja toivottakaa onnea! Sitä tarvitaan...

perjantai 17. joulukuuta 2010

Nostalgiaa

Viimeinen kouluviikko oli ja meni, ja nyt olen käynyt viimeisenkin luentoni Middlesex Universityssa! Esseitä sinne pitää vielä mennä palauttamaan, mutta se nyt on pikkujuttu.


Keskiviikkona oli viimeinen käännöstunti, ja jälkeenpäin osa porukasta istui kahvilla. Kun olin lähdössä seuraavalle tunnille, yksi tytöistä kysyi, olinko pitänyt kursseista, ja olinko oppinut mitään. Vastasin suoraan että en, heille opetetaan asioita jotka meidän (ainakin teoriassa) pitää osata pääsykokeita varten, ja että kurssit tuntuivat aika turhilta. He kaikki tietävät kyllä, ettei heidän tutkintonsa anna kovin hyviä eväitä työelämään, ja lisäsinpä sitten vielä heidän masennustaan mainitsemalla, että samalla kun he maksavat itsensä kipeiksi, minun opiskeluni on ilmaista. Ehkä oli vähän ilkeää, mutta no joo...

Kirjallisuustunneilla taso on kyllä (ainakin minun silmissäni) hyvä, mutta kun en itse opiskele kirjallisuutta kotona, niin en sitten saanut niistäkään hirveästi irti. Ainakin opin sen, ettei kirjallisuuden opiskelu ole minua varten!

Joten se, että nyt on opiskelut MDX:ässä opiskeltu (tai siis...), ei harmita ollenkaan. En sanoisi, että tämä vaihto on opiskelumielessä ollut turha, muttei nyt ehkä kovin antoisakaan. Toisaalta, enhän minä tänne opiskelemaan tullutkaan!

Olen saanut maistaa (toisen) suurkaupungin elämää (huom: viittaus Pariisiin eikä Turkuun! :D), ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä. Myös soluasuminen on tullut tutuksi, ja olen huomannut, että vaikka pidän yksin asumisesta, niin on soluissakin puolensa. Ja kaiken lisäksi olen taas oppinut arvostamaan Suomea vähän enemmän!

Eilen illalla kavereilta tuli kännipuhelu, ja heidän kikatustaan kuunnellessani tuntui siltä, että nyt on aika palata kotiin. Puhelun jälkeen menin toisen kerroksen keittiön joulubileisiin/yleisiin läksiäisiin ja totesin, että tulen kaipaamaan uusia ystäviäni todella paljon - varsinkin kun tiedän miten vaikeaa yhteyden pitäminen lupauksista huolimatta on.

Don't cry because it's over - smile because it happened

Onneksi edessä on vielä uuden vuoden bileet, ja muutama viikko ensi vuoden puolella. Kyllä se siitä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Diipa, daapa...

Long time, no see. Sorry about that. Yleinen aikaansaamattomuus vaivaa taas. Sen takia saattekin taas nauttia tylsästi listanmuotoisesta postauksesta, mutta ainakin tulee asia selväksi!

pe 26- su 28.9.
Mari tosiaan kävi täällä. Tuli käytyä läpi joulumarkkinat, ja vähän muutkin markkinat. Ja iltapäiväteelläkin piti tietenkin käydä.

la 4.12.
Laura järjesti Hendonin lähellä suomalaiset pikkujoulut. Paikalla oli neljä suomalaista, yksi amerikkalainen ja pari intialaista. Tarjolla karjalanpiirakoita, munavoita, näkkäriä graavilohella, piparkakkuja, joulutorttuja ja mukamas glöginmakoista konjakki-juttua.

ma 6- ti 7.12.
Iskä, Tuula, Janne ja Matilda kävi. Maanantaina kierrettiin Camdenin markkinat ja tehtiin turistikierros kaupungilla. Kävimme myös Churchill sotamuseossa. Illalla vietimme itsenäisyyspäivää Yo!Sushin liukuhihnojen äärellä, ja hyvää oli! Tiistaina lähetin "vanhukset" katsomaan nähtävyyksiä, ja vein "lapset" Primarkin ostosparatiisiin. Matilda innostui oikein kunnolla, niin kuin odottaa saattoi. Kolmelta oli vuorossa Harrodsin iltapäivätee, ja loppuilta meni Carnaby streetin kaupoissa ja pubissa. Sain myös lähetettyä yhden matkalaukun matkaan. Eroa ei kylläkään kovasti huomaa huoneeni tavaramäärää katsoessa.

ke 8.12.
Keskiviikkona oli oikein stressipäivä, kun heti koulun jälkeen piti lähteä keskustan Totally Swedish -kauppaan hakemaan piparkakkutaikinaa (jota ei lauantain ja tiistain käynneillä vielä ollut). Ympäriinsä juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin, ja "keittiööni" kokoontui iso kasa kiinalaisia + Natalie ja minä. Leivoimme ja koristelimme pipareita, ja osa muista teki ruokaa. Sain siis vaivan palkaksi hyvän, ilmaisen, kotona tehdyn kiinalaisen päivällisen, ja lopuksi söimme pipareita ja joimme glögiä (kunnollista sellaista tällä kertaa!). Kaikki taisivat tykätä.






pe 10- su 12.12.
Viikonlopun vietin Ranskassa. Perjantaina lounasaikaan tapasin Grenoblessa siellä vaihdossa olevan Saaraan, käytiin kebabilla ja vin chaud'illa. Illan vietin kolmannen isäntäperheeni luona. Anne oli todella huonossa kunnossa, teki tosi pahaa nähdä, hän oli laihtunut kamalasti, hiukset olivat lähteneet hoitojen takia, eikä hän jaksa enää käydä ulkona kovinkaan usein. (Kolmas host-äitini on siis kärsinyt maksasyövästä suurin piirtein siitä lähtien kun olin heillä vaihdossa, ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vuodesta 2008 kai pääasiassa alamäkiä, eikä hyvältä näytä...) Olen kuitenkin iloinen, että sain nähdä hänet vielä, seuraavista kerroista kun ei tiedä. Rankkaa nähdä kun läheiset ihmiset kärsii.
Lauantain olin sitten ensimmäisen isäntäperheeni luona, tosi hauska nähdä myös heitä. Kävimme illalla heidän tuttavaperheen luona syömässä, ja olen ylpeä itsestäni; alkuruoaksi oli jotain, mikä koostui pääosin simpukoista ja sienistä. Ja minä söin! Tutut tietävät, että tämä ei ole mikään pieni saavutus!
Sunnuntain kotiinpaluu todisti taas kerran, ettei ranskalaisten mentaliteetti ole mikään myytti. Seisoin kanssamatkustajieni kanssa jonossa parikymmentä minuuttia odottamassa pääsyä passin- ja turvatarkastukseen, koska tullimiehet olivat päättäneet mennä tupakalle, tai jotain. Ensin he käskivät meidät takaisin jonoon kun meidät oli päästetty läpi, sitten he haukkuivat meidät sinne päästäneen (englantilaisen) työntekijän ja tekivät selväksi, ettei ketään päästetä läpi ennen kuin he niin sanovat, ja sitten he häipyivät. Kuulutettiin monta kertaa ja kaikkea. Tehokkuuden huippu tosiaan.

ti 14.12.
Kotonaretkottamispäivän keskeytti yllätys, kun Pariisissa mukamas hengaillut entinen työkaveri ilmoittikin päätyneensä Lontooseen. Käytiin sitten syömässä Wagamamassa ja jälkkärillä Häagen-Dazsilla (vihdoinkin!!).

Että semmoista. Tätä minä olen viime aikoina tehnyt. Välillä myös vähän kouluhommia, ja jonkun verran töitä. Huomenna viimeinen koulupäivä, ja sunnuntaina kotiin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Lopun alkua

Tämänkin seikkailun loppu alkaa jo häämöttää. Tuntuu erittäin oudolta, että kolmen viikon päästä olen Suomessa. Niin oudolta, että yritän olla ajattelematta asiaa. Tulenhan tänne vielä pariksi viikoksi tammikuussa, mutta se on enemmän sellaista lomantapaista; varsinainen vaihto loppuu kolmen viikon päästä, tai siltä ainakin tuntuu. Ei tämä ole sitä, etten haluaisi kotiin, koska kotiinpaluu tuntuu mielessä välillä jopa ihan mukavalta, vähän vaihtelua elämään ;), mutta tästä elämästä irti päästäminen tuntuu ankealta. Kai se on sitä muutoksen vieroksumista. Luulisi, että näiden viimeisen viiden vuoden jälkeen muutos olisi minulle jatkuva olotila, mutta joka kerta kun lähden, niin juuri lähdön hetkellä pieni sisäinen ääni valittaa, että eikö olisi kuitenkin helpompi jäädä vain aloilleen. Tuolla pienellä äänellä ei ole minkäänlaista sanavaltaa, mutta siellä se aina kuiskii kuitenkin, eikä sitä voi olla huomioimatta ainakin vähäsen.

Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.

En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.

Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!

Loppuun vieä ajankohtainen kuva
Näyttää siltä, että ulkona sataisi kovasti, mutta tuo on kaikki ihan vaan ikkunan sisäpinnalla...

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mennyt viikko

Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että pitäisi päivittää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi... Nyt on kuitenkin tämän viikon deadlinet hoidettu pois alta (monet niistä viime hetkellä, mutta silti), ja edessä on pari viikkoa ilman palautettavia tehtäviä, joten jos nyt sitten saisin jotain aikaiseksi!

Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.

Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.

Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.

Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.

Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.

Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!

(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kiire, kiire, kiire

Pikainen ja kielellisesti vähemmän hienostunut teksti, pakko mennä pian nukkumaan...

Takana on kiireinen viikko, ja samanlainen edessä. Kiireet ovat kuitenkin olleet sitä hauskaa laatua. Jani ja Julius tulivat torstai-iltana, ja kävimme perjantaina tutustumassa Oxford Streetin tavaratarjontaan. Janille tarttui mukaan ihan kiitettävä määrä tavaraa.

Lauantaina kävimme puolestamme Natalien kanssa ostoksilla. En ollut käynyt "kunnolla" shoppailemassa vielä tänä syksynä, ja olin käynyt jo kahdesti Pull&Bear-nimisessä vaatekaupassa hypistelemässä ihania asuja, joten nyt lohkaisin budjetistani senkokoisen osan, jota ilman pärjäisin neljänteen päivään asti, ja lähdimme anivarhain (eli klo 9.30) keskustaan. Vaikka Oxford Streetillä minulla menee yleensä hermot ja yritän välttää sitä viikonloppuisin, oli tämä kerta ihan ok, koska olimme ajoissa liikkeellä, emmekä yrittäneet käydä katua läpi päästä päähän, vaan valitsimme muutaman kaupan kadun keskivaiheilta. Kävimme myös lounaalla Scandinavian Kitchenissä, josta halusin myös ostaa kotiin piparkakkutaikinaa. Ei kuulemma ole, eikä tule - valmistajalla on ollut joku ongelma. Pitäisikö tässä muka ruveta oikeasti leipomaan?

Sunnuntaina oli oikein urheilupäivä, kun poikien kanssa kävimme Camdenissa markkinoilla, ja sitten kiersimme vielä keskustaa ristiin rastiin valokuvamahdollisuuksien ja vaatteiden perässä. Yhteensä noin yhdeksän tuntia kävelyä. Sain kuitenkin vaivanpalkaksi kaksi ilmaista ateriaa. Intialaisen illallisen jälkeen sanoin pojille tack och hej, ja maanantaina he lähtivät kotia kohti. Oli ihanaa että pikkuveli kävi kylässä, ja sain näyttää näitä ihania paikkoja!

Maanantaina oli tekemistä heti aamusta, kun 9.30-11.30 oli tulkkaustunti (puhuimme kiro- ja muiden voimasanojen tulkkauksesta, kiinmostava aihe), ja heti sen jälkeen piti tulla kotiin tekemään valmiiksi transkriptio, jonka deadline oli klo 14 paikallista aikaa. Puoli neljän aikoihin nousin metroon, ja lähdin pitkälle matkalle kaupungin halki hakemaan Fannya lentokentältä. Sieltä hän tuli, massiivisen matkatavaramäärän kanssa. Ei oltukaan nähty yli viiteen kuukauteen! Menimme metrolla keskustaan tapaamaan Fannyn kaveria, ja lähdimme sitten porukalla Yo!Sushi-nimiseen ravintolaan syömään. Siellä pienet kipot menevät pitkin liukuhihnaa pöytien edessä, ja saa valita niistä mieleisensä. Yleensä ruokien hinnat vaihtelevat kipon värin mukaan, mutta maanantaisin melkein kaikki maksoi £2,20, joten omalle aterialleni hintaa tuli kympin verran. En ole mikään sushin ystävä, mutta sai sieltä muutakin, ja hyvää oli! Ensi kerralla pitää kokeilla myös "kuuluisia japanilaisia vessoja", kai ne sitten puhuu tai jotain...

Tänään kierrettiin Fannyn kanssa kaupunkia, joten kolmas päivä viidestä jona olen kävellyt melkein koko päivän! (ja viides päivä putkeen kun nousen 7.30 ja valvon myöhään, eikä loppua näy!) Sää oli mukava, ja ehdimme nähdä paljon. Huomenna tulee sitten paniikkipäivä, kun runousessee pitää saada valmiiksi ja palauttaa klo 16 mennessä, ja transkriptiokin pitää tehdä ja palauttaa ennen klo 14! Jossain välissä pitäisi ehtiä nähdä Natalieta (koska muuten menee sunnuntaihin asti, eli yli viikko), ja mielellään aloitella vähän seuraavaa esseetä, jonka deadline on maanantaina, ellen halua tehdä sitä bussissa Cardiffiin. Illalla olemme menossa ulos, ja sitten torstaina lähden tosiaan sinne Cardiffiin. Ensi viikolla rumba jatkuu uusin dedisten ja vieraiden, mutta palakaamme siihen sitten - nyt jo oikein hengästyttää tämä tekemisen määrä! Mutta kunhan huomisesta selvitään niin kyllä se siitä!

torstai 11. marraskuuta 2010

Opiskelijamellakoista

Niin kuin moni sanomalehtiä seuraava on varmasti huomannut, oli täällä eilen mellakointia keskustassa. Opiskelijat osoittivat mieltään lukukausimaksujen nostamista vastaan, ja jossain vaiheessa homma meni vähän överiksi ja mm. konservatiivipuolueen päämajaan tunkeuduttiin, ihmiset rikkoivat ikkunoita ja nousivat rakennuksen katolle. Hesarin artikkelia lukiessaan saa kuitenkin sellaisen kuvan, että suurin osa opiskelijoista, ellei peräti kaikki, olisivat osallistuneet mellakoihin. Ei asia kuitenkaan ihan niin mennyt. On harmi, että kun opiskelijat haluavat demonstroida sellaisen asian puolesta, joka on oikeasti tärkeä ja koskettaa melkeinpä jokaista tämän maan opiskelijaa, niin asia riistäytyy käsistä ja osa rupeaa väkivaltaiseksi. Mellakoijia oli hyvin pieni osa kaikista mielenosoitukseen osallistuneista, mutta silti mielenosoituksen sanoma on nyt aika lailla unohtunut väkivallasta uutisoinnin alle.

Kyse oli siis siitä, että Cameronin hallitus on päättänyt nostaa lukukausimaksujen ylärajaa 9000 puntaan vuodessa, joka on melkein kolminkertainen summa tämänhetkiseen verrattuna. Päätös johtuu siitä, että valtio aikoo vähentää yliopistoille annettavaa tukea roimasti, ja tuki halutaan korvata lukukausimaksuilla. Kaiken lisäksi päätös tuli sellaiselta puolueelta, joka oli ennen vaaleja luvannut olla nostamatta lukukausimaksuja. Onhan se ymmärrettävää, että opiskelijat reagoivat.

Eiliset mellakat olivat kaikin puolin huono asia, varsinkin siksi, että ne peittivät alleen sen, mitä mielenosoituksella haluttiin ilmaista. Suomalaisesta näkökulmasta ihailen kuitenkin sitä, että täällä opiskelijat oikeasti kokoontuvat demonstroimaan itseään koskevia päätöksiä vastaan. Vähän eri tilanne kuin esim. Turussa on viime aikoina ollut, ja Suomessa muutenkin...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kauneudenhoitoa pilkkahintaan

Käytiin tänään Natalien kanssa kalapedikyyrissä.






Olin aikaisemmin nähnyt Camdenin markkinoilla, miten ihmiset pitivät jalkojaan vesialtaissa, joissa pienet kalat sitten popsivat jalkojen kovettumia sun muuta töhnää. Sain sitten sähköpostiin tarjouksen, jossa puolen tunnin sessio maksoi £9 (norm. £18), ja päätin kokeilla. Raahasin Natalien mukanani.





Kaloilla ei ole hampaita. Tuntui kyllä oudolta, kun kymmenet pikkusintit kiersivät jalkoja, kutitti vähän, ja välillä tuntui samalta kuin puutuneella jalalla käveleminen. Outoa, muttei huonolla tavalla. Hoidon vaikutuksista en osaa sanoa - jalat tuntuivat kyllä pehmeiltä, mutta johtuiko se sitten kaloista vai vedessä liottamisesta, en osaa sanoa.

Hoidon ja lounaan jälkeen lähdimme kulkemaan metrolle päin, miettien pitäisikö käydä vielä kaupungilla vai palata kotiin, kun feissarilta tai mainostenjakajalta vaikuttava heppu pysäytti meidät ja tarjosi ilmaista hiustenleikkuuta. Läheisessä kampaamossa oli meneillään koulutus jonne tarvittiin hiusmalleja. Pienen mietinnän jälkeen päätin, että mikä ettei (mikä tuntuu muutenkin olevan perusvastaukseni täällä), ja vaikka Natalie vaikutti vähintään epäilevältä, tuli hänkin mukaan. Pari tuntia myöhemmin astelin Camdenin kaduilla uudessa kampauksessa, ja vaikka leikkauksen aikana olin välillä kyllä epäillyt tulevan kampauksen mielekkyyttä, oli lopputulos kuitenkin oikein hyvä. Ja taas säästyi £30 - £50. Tätä lisää!

Kiirettä pitää

Viikkoja on enää jäljellä kuusi. Ohjelma näyttää tältä:

vko 45
pe-su: Jani & Julius käymässä

vko 46
ma-ti: Fanny käymässä
to-su: Cardiff
pe: esseen deadline

vko 47
ma: stand up -keikka
ti: Cambridge
pe: esseen deadline
pe-su: Mari käymässä

vko 48
la: Canterbury
su: joululaulut Merimieskirkolla

vko 49
ma-ti: iskä, Tuula, Janne & Matilda käymässä
pe: esseen deadline
pe-su: Ranska

vko 50
pe: 2 x esseen deadline, joululoma alkaa
su: kotiin

Tämän lisäksi vielä kaiken maailman joulumarkkinat ja -laulutilaisuudet jne., yleistä hengailua kavereiden kanssa, joululahja- ja muut ostokset, kaikki ne miljoonat asiat, jotka haluan tehdä ennen lähtöä (enkä viitsi jättää kaikkea tammikuulle)... Ja johonkin pitäisi vielä mahtua tajuton opiskelu ja esseiden värkkääminen...

Mahtavat 1½ kuukautta siis tulossa!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Two Europeans, four Asians and an American walk into the Georgian restaurant...

...ja tämä ei siis ollut huonon vitsin aloituslause. Perjantaina järkkäsin seitsemänhenkiselle porukallemme ekskursion Harrodsin "yrjöjenaikaiseen ravintolaan" iltapäiväteelle. Tässä vaiheessa melkeinpä kaikki tuttuni täällä tuntevat minut porukan yleisenä matkanjärjestäjänä/oppaana/äitinä, joka tarkistaa tilanteen, varaa pöytiä/lippuja, ja ohjaa katraan perille. Tämän lisäksi olen viime aikoina hoitanut myös vaihtovuosikoordinaattorin ja opinto-ohjaajan tehtäviä. Pitäisikö minun viimein perustaa se kauan mietitty yleinen ohjauspalvelu?

Joka tapauksessa löysimme paikalle (mikä Harrodsin kaltaisessa paikassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys), ja ensikertalaiset (eli kaikki muut) olivat sopivan vaikuttuneita. Olin ohjeistanut kaikkia olemaan syömättä vähintään muutamaan tuntiin ennen sovittua aikaa, joten kaikilla oli tässä vaiheessa kiljuva nälkä, mikä ilmeni siten, että eteemme kannetun kerroskakkuvadin suuri voileipämäärä hävisi muutamassa minuutissa. Onneksi saimme pian lisää. Maistelimme eri teelaatuja, söimme navan täyteen voileipiä, skonsseja ja leivoksia (ja vielä vähän lisää voileipiä...), ja mietimme, että onpa maailma kumma paikka, kun pari kuukautta sitten olimme kaikki eri puolilla maailmaa, emmekä tunteneet toisiamme, ja nyt istuimme Lontoossa, Harrodsissa, juomassa teetä ja ahmimassa ylihinnoiteltua ruokaa!








Eilen (tai oikeastaan perjantaina, mutta sitä vietetään täällä suurin piirtein keskiviikosta sunnuntaihin) oli Bonfire/ Guy Fawkes night, jolloin sytytetään kokkoja ja ammutaan raketteja (on siinä ihan tarinakin takana, jos kiinnostaa kiin KVG ;) ). Oli kyllä kotoisaa kun oli pimeää ja pirun kylmä! Raketit oli nättejä, mutta oli ihana päästä kotiin ja laittaa villasukat jalkaan ja keittää kupin teetä. Ikkunasta näkyi vielä illan lopuksi muutama raketti.

Fiksumpi ihminen kuin minä olisi käyttänyt viikonlopun ahkeraan opiskeluun, koska ensi viikosta lähtien ohjelmaa on paljon! On vieraita, reissuja lähelle ja kau(emm)as, ja ihan paikallistakin ohjelmaa tasaisena virtana joululomaan asti. Deadlinet jää siinä vähän jalkoihin. Olen tänään yrittänyt saada aikaiseksi jotain tulevaa runoanalyysiesseetäni varten, mutta olen vain onnistunut valitsemaan mitä kahta hirvitystä aion katsoa. Toivottavasti huomenna olisi siinä mielessä parempi päivä...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kurssit

Miten nyt voi olla jo marraskuu? Hullua! Sieltä se vaan tulee joka vuosi, salakavalasti takavasemmalta.

Tänään alkoi myös week 4, eli neljäs opetusviikko. Olen siis ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan kursseistani, jonka ajattelin tässä jakaa kanssanne.

Maanantai: Community Interpreting eli asioimistulkkaus. Ihan kivaa käydä tulkkauskurssia pitkän tauvon jälkeen, mutta valitettavasti kurssilla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Välillä joku laitetaan demonstroimaan esim. tiettyä tulkkauslajia, joten löysin itseni viime viikolla tulkkaamasta pientä puheenpätkää suomeksi luokalle, jossa kukaan muu ei puhu suomea. Tosi antoisaa, siis. Tästä huolimatta tämä on lempikurssini täällä; mukava opettaja, joka oikeasti tuntuu tietävän mistä puhuu ja mitä tekee (toisin kuin muutama muu opettaja), pieni ryhmä, ja sellainen aihe, josta voin hyvin keskustella, ja minulla on mielipiteitä ja sanottavaa. Toisaalta opiskelijoiden taso vaihtelee; viime viikolla konsekutiivitulkkauksesta puhuttaessa yksi tyttö kysyi, että "Eikö olekin olemassa sellaista tulkkauslajia, missä tulkki puhuu jatkuvasti ja samalla kuin puhuja?" Tämä siis kolmannen vuoden kurssilla, jossa termiä "simultaanitulkkaus" oli varmasti käytetty kerran jos toisenkin kolmen ensimmäisen viikon aikana. Niinpä...

Keskiviikko: Translation and technology, eli tekstittämiskurssi. Samoin kuin edellisessä aihe kiinnostaa, mutta toteutus mättää; pääasiassa teoriaa, mutta harjoituksia tehdään kyllä, niitä ei vain tarkista kukaan. Siinä minä sitten käytän kohtuuttomasti aikaa käännöksen hiomiseen (joissain asioissa pyrin täydellisyyteen, uskokaa tai älkää) vaikka vähemmänkin hiottu versio kelpaisi. Opettaja tietää ehkä jotain tekstittämisestä, mutta opettaminen on hieman hukassa. Myös englannin kielen taidoissa on välillä häikkää (opettaja on italialainen), kun tulee sellaista kommenttia ettei oikein tiedä mitä ajetaan takaa. Kurssissa olisi kuitenkin tarkoitus käydä läpi eri tekstittämisohjelmia, mikä on hyvä, kun olen kuullut huhuja että siihen ei ole kauheasti aikaa Turun tekstittämiskursseilla.

Litearture in the long 19th Century, eli (suurin piirtein) 1800-luvun kirjallisuus. Tuota noin. Jossain vaiheessa luemme esim. Humisevan harjun, mutta muuten kurssin sisältö osoittautui koostuvan pääasiassa runoudesta. Auts. Tulkitsin runoja viimeksi lukiossa, joskus 4-5 vuotta sitten, enkä silloinkaan hyvin. Ja ne olivat sentään ruotsiksi. Runollinen sanasto on selvästi vähän hukassa englanniksi, eikä mikään ihme, kun en ole aiheeseen kamalasti perehtynyt. Opettaja on hyvä, ja mukava, mutta tunnen itseni kauhean tyhmäksi kun yritän vastata jotain suurpiirteistä tunnilla, ja opettaja vain tujoittaa, ymmärtämättä mistä edes puhun. Ja sitten joku alkaa vetää pitkiä analyyseja täynnä hienoja sanoja joista en tajua mitään. Pahinta tässä on se, että kohta pitäisi kirjoittaa 1500 sanan essee aiheesta. Olisiko vapaaehtoisia?

Torstai: Literature and Otherness. Tätä en osaa edes kääntää. Otherness viittaa erilaisuuteen, tuntemattomaan, jne. Luemme mm. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjan (joka muuten oli suuri pettymys; tarinan tunteva odottaa jotain jännittävää ja pelottavaa, mutta tarina osoittautuikin melko tylsäksi, varsinkin nykyajan lukijalle joka tietää alusta lähtien mistä on kyse). Aihe on itse asiassa aika kiinnostava, mutta opettaja on niin tylsä ja jotenkin flegmaattinen ettei luentoja jaksaisi millään. Toisaalta seminaareissa keskustelemme pienryhmissä eikä opettaja sano paljoakaan, joten ne ovat ihan ok.

Joka tapauksessa olen todennut seuraavan: käännöstunneilla taso ja teoriatietämys on alhaisempi kuin odottaisi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta, mutta kirjallisuustunneilla huomaa selvästikin mihin tämän maan koululaitoksessa panostetaan. Kun nämä ovat tulkinneet kirjallisuutta suurennuslasilla ala-asteelta lähtien, on itsellä aika vaikeaa saada mitään järkevää sanotuksi, varsinkaan kun en edes opiskele yliopistolla kirjallisuutta!

torstai 28. lokakuuta 2010


Tässä on uusi ystäväni Shaun the Sheep (suomeksi Late Lammas). Shaun on lähimarketista löytynyt, pari puntaa maksanut pesusieni, joka asustaa tietokoneeni vieressä piristämässä päivääni.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pientä sekalaista päivitystä

Viimeiset neljä (ja vähän päälle) päivää on mennyt suurilta osin turistioppaana toimiessa. Ollaan käyty Annan kanssa stand up -keikalla, Camdenin markkinoilla, British Museumissa, pub crawlilla (järjestetty baarikierros) ja ostoksilla Oxford Streetillä. Tämän lisäksi Anna ehti käydä tarkistamassa monta muuta nähtävyyttä, kun itse yritin saada kotona aikaiseksi jotain järkevää. Nyt on puolitoista viikkoa taukoa, ja sitten tulee toinen opastusrupeama, kun ensin pojat ja sitten heti perään Fanny tulevat käymään :)

Kouluhommat alkavat kasaantua, ja samalla töistä lähetetään kasapäin haastatteluja transkriboitavaksi. Ei voi valittaa kun on (palkka)töitä, mutta kun kaikki on samaan aikaan... Kursseilla menee suht hyvin, mutta 1800-luvun kirjallisuuden kurssi on osoittautunut käsittelevän pääosin runoutta, joka on erittäin huono asia minun kannaltani, kun runouden analysoiminen ei ole hirveän lähellä sydäntä, ja siitä pitäisi vielä kirjoittaa esseitä...

Huomenna päästään Natalien, Júlian ja Anoukin kanssa telkkariin, laitan tänne YouTube-linkkiä kun sellainen tulee.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Komediaa kerrakseen

Vaikeaahan täällä on pitää rahoistaan kiinni, sen olen saanut todeta jo moneen kertaan. Viime aikoina olen kuitenkin panostanut enemmän elämyksiin kuin materian keräämiseen (mutta kyllä siihenkin päästään varmaan taas pian). Varsinkin komediaa on piisannut näiden viimeisten viikkojen aikana. Olen käynyt kaksi kertaa Just the Tonic -standup-illoissa (Leicester Square Theatre'issa perjantaisin ja lauantaisin), ja tänä iltana kävimme Lauran kanssa (siinä samaisessa teatterissa) hyväntekeväisyyskeikalla. Siellä esiintyi neljä koomikkoa, joista yksi oli Ed Byrne, joka on yksi lempikoomikoistani. Yleensä olen saanut parin punnan lippuja keikoille, mutta tästä suostuin maksamaan täyden hinnan (ei sekään kuin £15), koska halusin ottaa tilaisuudesta vaarin ja käydä katsomassa sellaisia koomikoita, joiden tuotantoon olen tässä kesän aikana tutustunut ruudun kautta. Samalla periaatteella päätin satsata oikein kunnolla (£20) ja mennä katsomaan Simon Amstellin megakeikkaa 02-arenalle ensi kuussa. Tämän lisäksi tulee varmasti vielä useampi halpa Just the Tonic -ilta (esim. huomenna (tänään) luonani vierailevan Annan kanssa).

Eikä siinä vielä kaikki! Muistatteko Suomenkin telkkarissa muutama vuosi sitten pyörineen Graham Nortonin talkshown? Siinä homo brittikoomikko haastattelee julkkisvieraita ja järjestää hulluja tempauksia (katsokaa YouTubesta "Graham Norton Show" ellei muistu mieleen). Ensi viikolla kuvattavassa jaksossa esiintyvät Nortonin lisäksi (tietojeni mukaan) Lee Mack (koomikko), James Blunt, ja... minä! Tai siis, katsomossahan minä olen, toisin kuin kaksi muuta edellämainittua, mutta silti! Sain siis neljä lippua katsomaan ohjelman kuvauksia, jeejee! Liput ovat ilmaisia, laitoin hakemuksen ehkä viikko sitten, ja tänään ilmoitettiin että ensi torstaina tapahtuu.

Että hauskuutta on tiedossa jatkossakin!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Osoitteenmuutos

Tiedoksi kaikille niille, joilla on minun osoitteeni, ja jotka mahdollisesti haluaisivat lahettaa jotain postia (vinkkivinkki) - osoite on sama, mutta numero 423 on nykyaan 513.

En viitsi kirjoitella sen enempaa, vaikka aikaa olisikin nain ennen tunnin alkua, mutta parempi tehda naita blogipostauksia omalla koneella, ettei sitten tarvitse kirjoittaa pitkia pisteettomia teksteja (ja tassa tietenkin kyse pisteettomista kirjaimista, eika .-pisteesta, ennen kuin joku pilkunviilaaja ehtii narkastya ;) )

Voin viela tassa kohdassa todeta, etta vaikka uudessa huoneessani on huonoja puolia (esim. kayttoon sopimattomat hyllyt ja outo lukko), niin mikaan ei arsyta kovin pahasti, kun ymparilla on hiljaista. Hiljainen elinymparisto on aliarvistettua, ainakin (niin kuin toki moni muukin asia) kunnes sita ei ole!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Muuttopuuhia ja lentolippuja

Nyt on sitten tullut lentolippuja ostettua taas ihan urakalla, ja niitä on sähköposti täynnä. Ostin jo ennen lähtöä liput jouluksi, jolloin tulen Suomeen 19-29.12. Eilen muutama kaveri kertoi olevansa lähdössä Skotlantiin ensi kuussa, koska Ryanairin tarjouksella liput Lontoo-Glasgow-Lontoo maksoivat vain £10! Rupesin itsekin selailemaan hintoja, ja vaikka Skotlanti tai Irlanti houkuttelisi, niin päätin, että kahden vuoden tauon jälkeen on aika palata Ranskaan tapaamaan isäntäperheitä. Liput Lontoosta Grenobleen viikonlopuksi 10-12.12 maksoivat n. 50€. Soitin tänään Catherinelle ja Annelle (ekan ja kolmannen isäntäperheen äidit), ja kerroin olevani tulossa. Pääsen Catherinen luo yöksi, ja käyn tapaamassa Annea yhtenä päivänä, ellei hän ole taas joutunut sairaalaan (kun olin kolmannessa perheessäni Annella uusiutui syöpä, ja vuosi sen jälkeen kun kävin kylässä näin oli käynyt taas, ja nyt tänä kesänä tilanne oli kuulemma ollut erittäin vakava, joten hän käski soittaa muutamaa päivää etukäteen ja tarkistamaan tilanne). Varasin siis liput, joten viimeinen viikonloppu ennen joululomaa menee sitten Alppimaisemissa!

Ostin tosiaan joululomaliput jo ajoissa, ettei sitten rahapula yhtäkkiä yllätä, ja ajattelin tänään, että ehkä olisi hyvä tehdä samoin kotiinpaluulennon kanssa. Joten nyt on sitten BA:n lennot ostettuna 14.1, niin jää sitten viikonloppu aikaa laittaa kämppä ja pääkoppa kuntoon ennen maanantain kouluunpalua. Voi että, kun tunnen itseni tehokkaaksi!

Tässä matkaillaan muutenkin reilusti, kun ensi viikolla tulee ensimmäinen vieras (Anna 22-27.10), ensi kuussa muutama lisää (Jani & Julle 11-15.11, Fanny 15-?.11) ja sitten vielä joulukuussa (isä, Tuula, Janne & Matilda 5-8.12), joten turistiopastaidot pannaan koetukselle! :) Jos joku muu vielä haluaa tulla niin voi ottaa yhteyttä ;)

Ja lopuksi vielä hyvä uutinen: huonetilanne näyttäisi parantuvan maanantaina! Olen saattanut mainita asuvani talon epävirallisessa bilekerroksessa, ja seinänaapurillani on vielä erittäin tehokkaat kaiuttimet, joten yöunet on välillä aika vähissä. Pari saksalaista tyttöä löysivät jo jonkun pohjakerroksesta joka halusi vaihtaa heidän kanssaan huoneita, ja eilen yksi kaveri yläkerrasta vinkkasi että hänen naapurinsa on minun naapurini kaveri, ja että hän haluaa muuttaa tänne. Jätkä kävi juuri ovella (ja varmaan ihmetteli mikä hirvitys täällä asuu kun parin päivän potemisen jälkeen näytän kaikkea muuta kuin hehkeältä), ja sovittiin että käydään maanantaina toimistolla ja hoidetaan asia virallisesti. Joten maanantai on muuttopäivä!! Jee!! Pitäisi varmaan käydä tarkistamassa tuleva keittiöni ja kylppärini (koska olen kuullut juttua että minun käytävällä olisi fiksumpi kylppäriratkaisu kuin muutamalla muulla käytävällä), mutta eiköhän sitä pysty "vähemmän järkevän" kylppärin kanssa elämään jos vaan saa öisin nukuttua! Uusi huone on kyllä kuulemma melkein "bilekeittiön" yläpuolella, ettei sielläkään hiirenhiljaista ole, mutta koko talossahan se meteli joka tapauksessa kuuluu, eikä se voi olla yläkerrassa pahempaa kuin täällä (vaikka eihän tuota kannata sanoa, koska sitten se onkin varmaan vielä pahempi...)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Viikon yhteenveto

Nyt on vihdoin ja viimein päästy opiskelun alkuun! En tietenkään valita pitkästä lomasta, mutta tuntui kyllä oudolta kun kaikki vaihdossa olevat kaverit viettävät jo normiarkea missä sitten ovatkaan, ja minä olen vasta alkuvaiheessa.

Päärakennus

Middlesexin tehottomuus ulottuu lukujärjestyksiin asti - ainakin vaihtareilla on vaihtelevasti neljästä kahteen päivää koulua viikossa. Kaksi päivää viikossa! Onpa järjetöntä! Itselläni niitä on kolme, joka vielä menee. Perjantai on vapaa, joten saan pitkän viikonlopun, ja tiistaina ei myöskään ole koulua, joten vapaata on tasaisin väliajoin. Niillä, jotka opiskelevat esim. vain kääntämistä, on joka kurssista vain yksi kahden tunnin luento, joten vaikka ne olisivatkin eri päivinä, ei kahdeksan tuntia viikossa todellakaan ole paljon mitään. Minulla on kääntämisen lisäksi kaksi kurssia kirjallisuutta, joten niissä on sentään sekä luento (1h) että seminar (1½h). Ei mikään kova urakka, mutta toisaalta kirjallisuuskursseilla on (yllätys, yllätys) kamalasti luettavaa. Päädyin lopulta vaihtamaan yhden kirjallisuuskurssin siihen tulkkauskurssiin, jota aikaisemmin yritin - tällain jälkikäteen se kävi ihan helposti, ilman monen tunnin odottelua. Opettaja ei ole kyllä vielä sanonut asiasta mitään, joten toivotaan, että vaihto menee läpi. Se vähentäisi luettavien romaanien määrää jonkun verran, varsinkin siitä tylsemmästä päästä. Kirjoja jää kuitenkin ihan tarpeeksi, n. 8, ja tämä jatkuva kirjojen tilaaminen tekee kyllä reilun lommon budjettiini.

Ellei luettavia kirjoja olisi niin paljon, niin voisi mielestäni ihan hyvin ottaa muutaman lisäkurssin täyttämään tyhjää lukujärjestystä. Sitä ei kuitenkaan sallita, vaan maksimipistemäärä, jonka vaihtari saa lukukauden aikana suorittaa on 60 (eli 30op). Toisaalta, eihän tänne opiskelemaan tultu. Olisi hienoa, jos saisin oikeasti aikaiseksi sellaisen rutiinin, että käyttäisin hyppytunnit ja muun kampuksella vietetyn vapaa-ajan opiskeluun, ja voisin sitten tehdä kaikkea muuta vapaapäivinä. Aikataulu sallisi kyllä tämän, mutta käytäntö on yleensä osoittautunut erilaiseksi...

Ja tätä aasinsiltaa pitkin jatkan sutjakasti aiheeseen vapaa-aika. Tiistaina minulla oli siis vapaata, ja niin oli myös Nataliella, Wednyllä ja Clarencella. Mietimme, mitä tekisimme, ja minä päätin järkätä turistipäivän. Minut nimitettiin siis taas kerran oppaaksi (tai kai se on jo ihan yleinen tittelini tässä vaiheessa), ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävimme muutamassa puistossa, Big Benin juurella, South Bankillä (Thamesin eteläranta), St Paul's Cathedralin huipulla (528 askelman päässä) ja the Museum of Londonissa. Matkalla näytin heille useamman hyvän valokuvauspaikan, ja tulipahan eteen muutama yllätyskin, kuten St James' Parkin järven rannalla hengailleet pelikaanit (yleensä ne pysyttelevät järven keskellä olevalla saarella).






Loput kuvat kuvat ja selostus löytyvät Facebookista, jos kiinnostaa.

Eilen oli sitten minun vuoroni sairastua, nyt kun Freshers' Flu on kiertänyt kaikissa muissa. Ilta meni peiton alla nenäliinavuoren keskellä. Onneksi joku sentään pitää minusta huolta; kun puhuin Clarencen kanssa Facebookissa, hän käski juoda paljon vettä ja mennä aikaisin nukkumaan, ja myöhemmin illalla hän ja Wendy ilmestyivät ovelle "nuha ja flunssa" -Panadolien kanssa. Minun omat Hong Kongilaiset hoitsuni :)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Öinen jokiristeily

Eilen oli orientaation viimeinen päivä, ja Thames Riverboat Disco. Olin tietenkin ostanut lipun, mutta odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Minkälaiset bileet alkavat n. klo 19 ja loppuvat klo 23? No, ainakin siellä olisi hienot maisemat.

Maisemat tosiaan olivat hienot - öinen Tower Bridge oli uskomattoman näköinen, ja vaikkei mentykään Big Benille asti kuten joku oli kertonut, näimme kuitenkin mm. Greenwichin nollameridiaanin, joka heijastetaan vihreänä linjana taivaalle.

Mutta odotuksien puutteesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - juhlat olivat menestys! Porukkaa oli aika paljon, muttei liikaa, tanssilattialta pääsi rauhallisempaan keskikerrokseen ja ulos kannelle vilvoittelemaan ja katselemaan maisemia, ja paikalla oli paljon kavereita. Ja koska nousimme laivasta jo klo 23 ei tullut missään vaiheessa kovaa väsymystä tai tunnelman lässähtämistä, eikä kukaan oksentanut kotimatkalla bussissa (siitä oli pidetty huolta ruokkimalla meille menomatkalla sispejä ja suklaata). Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ilta! Harmi vain että kamera jäi kotiin mutta onneksi sain delegoitua kuvien ottamisen muille.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Sillä päivä, se on kaunis...

Meidän ylioppilaskunnalla on kampuksella kahvila/kauppa/baari. Baarista saa olutta. Lounaallakin. Ja sehän tyypeille maistuu. Milloin Assariin saadaan A-oikeudet? ;)

Tänään meidän piti käydä koulussa ja tehdä noin tunnin mittainen kirjastoesittelykierros ja joku outo tasotesti matiikassa ja enkussa. Hei haloo, humanisti täällä, mikä ihmeen matiikka? Ei se kyllä sitten tuntunut ihan perseelleen menevän, mutta sanotaan vaikka etten välttämättä päässyt oikeaan vastaukseen (tai yleensä vastaukseen) ihan oikeaoppisin keinoin. Koe oli sitä varten, että yliopiston henkilökunta tietää jos joku tarvitsee eritysapua. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta onko niin fiksua tuhlata jo valmiiksi vähäisiä henkilöstöresursseja yhden lukukauden vaihtareiden testaamiseen? Don't think so. Mutta näillähän on muutenkin järki kädessä, käsi taskussa ja tasku hukassa, tai jotain...

Kokeen jälkeen suuntasimme Natalien (GER) ja Laurenin (USA) kanssa kaupungille. Pienen kiertelyn jälkeen keräännyimme useamman muun vaihtarin kanssa Leicester Squarille, josta alkoi London Treasure Hunt. Meidän kolmen joukkoon liittyi ruotsalainen Moa (ensimmäinen, johon olen törmännyt), ja lähdimme matkaan ohjepaperit ja kartta kourassa. Etenimme hyvää vauhtia, ja sain päteä oikein kunnolla, kun osasin vastata useaan kysymykseen ja tunsin paikkoja. Pääsimme maali-pubiin n. tunnissa, vaikka aikaa oli kaksi tuntia, toisena joukkueena perillä. Valitettavasti emme voittaneet, mutta 13 joukkueesta olimme toisia, ja jäimme voittajasta jälkeen vain muutamalla pisteellä. Ja hauskaa oli! Sitäpaitsi paistoi aurinko, ihana syyssää!

Ennen matkaanlähtöä olimme katselleet Laurenin ja Natalien kanssa eri esityksien hintoja Leicester Squarella, ja Lauren kysyi, että mentäisikö vaikka jo samana iltana katsomaan jotain. Totesimme että miksi ei, ja kahdeksalta istuimme Ambassador-teatterissa odottamassa huikean Stomp-shown alkua. Ihan uskomaton elämys, jossa yleisö hurrasi, taputti ja nauroi kippurassa! Olimme saaneet 25 punnalla hyvät paikat, ja esitys oli niin käsittämättömän hyvä, että voin kyllä suositella sitä kaikille Lontoossa käyville! Eikä ole kielimuuriakaan, kun siinä ei puhuta mitään.

Huomenna Freshers' Fayre, opiskelijamessut, ja illalla Thames Riverboat Disco. Viikonlopuksi on luvattu ihania säitä, aurinkoa ja 20-21C. Lauantai-iltana menen uudestaan katsomaan stand up'ia, tällä kertaa Laurenin kanssa. Ja silloin menen kyllä bussilla kotiin! (Vähän pakko kylläkin, kun Piccadilly line on kuulemma kiinni tänä viikonloppuna...)

Nyt on pakko raivata lattia, koska huomenna tulee siivooja, ja sitten mennä nukkumaan.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tehottomuuden huippu

(Uskokaa tai älkää, tällä kertaa otsikko ei viittaa minuun!)

Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.

Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.

Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Shoppailu, stand up ja sade

Lauantaina kävin hakemassa viimeiset kamani au pair -perheeni luota, Tiinan kanssa syömässä, ja vähän kiertelemässä kaupoissa. No, tulihan sieltä kaupoista vähän tavaraa mukaankin. Kuka väittää, ettei materia tee onnelliseksi? Minä olin ainakin erittäin onnellinen, kun vihdoin ostin kauan himoitsemani kakkuvadin, ja viimein löysin juuri täydelliset kengät lempikenkäkaupastani (Irregular Choice, Carnaby Street, Soho). How could I resist these beautiful things?







Illalla käytiin katsomassa stand up -keikka Leicester Squarella, ja oli aivan mahtavaa! Siellä oli neljä esiintyjää; kolme miestä ja yksi nainen. Nainen oli sitäpaitsi raskaana oleva vatsastapuhuja. Sitä ei kyllä näe joka päivä! Sitä paitsi hän heitti kovasti läppää vatsastapuhumisesta, eli periaatteessa nauroi itselleen. Kaikki neljä olivat kyllä tosi hyviä! Pitää mennä pian uudestaan.

Kotimatka oli sitten aika painajaismainen. Odoteltiin metroa täydellä laiturilla, ja yhdessä vaiheessa vähän matkan päässä alkoi kuulua tappelun ääniä. Sitten muutama vieressäni ollut ihminen rupesi yskimään, ja kohta kaikki, minä mukaan lukien, yskivät kilpaa. Tuntui siltä kun kurkussa olisi ollut jotain terävää. Pikkasen pelottavaa, varsinkin maan alla, suljetussa paikassa, väkijoukon keskellä. En tiedä sitten mitä siellä oikein tapahtui.

Pitkä odottelun jälkeen juna saapui, ja sitten tungeuduttiin täyteen vaunuun. Ensimmäiset n. 7 pysäkkiä oli kyllä erittäin tukalaa ja intiimiä menoa, mutta lopulta vähän tyhjeni, niin pystyi jopa hengittämään.

Eilen oli international studentseille tarkoitettu päiväretki Brightoniin. Brighton on varmasti mukava paikka kesällä; se on merenrantakaupunki ja siellä on kaikenlaista asiaankuuluvaa virikettä, mutta sateisena, kylmänä, tuulisena, syksyisenä päivänä se ei ehkä ole mikään ykköslomakohde. Oli meillä silti mukavaa Natalien, Clarencen ja Wendyn kanssa, käytiin kaupoissa, syömässä ja museossa. Mutta ei kyllä ole mitään hinkua mennä sinne takaisin.

(Tähän kohtaan oli tarkoitus lisätä pari kuvaa, mutta netti oli eri mieltä)

lauantai 2. lokakuuta 2010

Keskiyön mietteitä

Kolmannen päivän iltana, kulkiessani läpi pimeän, hikisen ja musiikin tahdissa kiemurtelevien ihmisten täyttämän huoneen, ystävien luota, ystävän perässä, ystäviä matkalla tervehtien, ajattelin, että tällaistahan sen kuuluu olla. Tietenkään uudet tuttavuudet eivät vielä kolmen päivän jälkeen ihan yllä samalle tasolle kuin vuosikymmenten (uskomatonta, että voin edes sanoa näin, mutta tottahan se on jo kahdenkympin jälkeen) kestäneet ystävyyssuhteet, mutta tässä tilanteessa, kun kaikki ovat toisilleen vieraita, ja ympäristö on kaikille outo, normaalit ystvyyssuhteiden syntyä säätelevät lait eivät vallitse. Ja vaikka ikkunan ja seinien läpi kuuluu naapurissa sijaitsevasta keittiöstä kantautuvia huutoja ja Spice Girlsin hittibiisien karjuntaa, niin en jaksa kovasti häiriintyä, vaikka väsyttääkin. Vielä jonain iltana saatan liittyä rääkyvään joukkoon itsekin, mutta toistaiseksi minulle riittää tieto siitä, että olen jo kolmessa päivässä saanut ystäviä. Saatamme olla yhteydessä vuosia, vaihdon ajan, tai ehkä vain tämän viikonlopun, mutta ei se mitään.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Pikapäivitys

Olen väsynyt koko päivän jatkuneesta sosiaalisuuden puuskasta, mutta samalla iloinen siitä, että tuntuu hyvältä, vaikka informaatiota asioiden kulusta saisi välillä olla kaltaiseni kontrollifriikin mielestä vähän enemmän. Huone on pieni mutta ihan ok, ja kylppäri on nähnyt parhaat päivänsä (tai ehkä se on aina ollut kaamottava), muttei sekään mikään ylitsepääsemätön. Alan pikku hiljaa tunnistaa kerroksen ja oman käytävän muita naamoja, vaikken nimiä aina muistakaan. Myös kampukselta löytyi uusia kavereita, jostain syystä pääosin amerikkalaisia, mutta mikäs siinä. Kampus on muuten nätti, päärakennus on kartano suuren puiston ympäröimänä. Muut rakennukset ovat enemmän tai vähemmän nättejä, mutta pääosa minun tunneistani näyttävät olevan kartanossa, tallissa tai tornissa, joten eiköhän se siitä :)

Palaan asiaan kuvien ja muiden uutisten kera pian, tai heti kun ehdin, mutta nyt on pakko antaa periksi nukkumatille, joka on kiskonut hihasta jo klo 21 asti (nyt 23.30).

torstai 23. syyskuuta 2010

Mitä kulkija itselleen voi

Eräänä syksyisenä viikkona:

Torstai 16.9
Englannin kääntämisen sähköpostilistalla tulee viesti, jossa Barcelonassa sijaitsevaan lokalisointi- ja käännöstoimistoon haettiin harjoittelijaa. Kuulostaa ihan kivalta, mutten mieti asiaa sen enempää.

Lauantai 18.9
Rippijuhlissa tulee puhetta tulevista ulkomaankeikoistani, ja muistan harjoittelupaikan. Päädyn siihen, että ainahan voi hakea, ja laitan hakemuksen menemään.

Maanantai 20.9
Barcelonasta tulee sähköpostia, jossa kiitetään yhteydenotosta, ja pyydetään tekemään koekäännös. Liitteenä kaksi lyhyttä, englanninkielistä tekstiä, jotka tulisi kääntää suomeksi. Lupaan palauttaa ne 48 tunnin sisällä.

Tiistai 21.9
Palautan käännöksen. Oletan, että tässä menee nyt aikaa että se saadaan tarkistettua, ja senkin jälkeen saattaa olla joku deadline, kun odotellaan mahdollisia muita hakemuksia, ja tehdään valinta.

Torstai 23.9
Sähköpostiviesti Barcelonan toimistosta kertoo, että koekäännökseni oli tyydyttävä, ja että voin ottaa yhteyttä huhtikuussa sopiakseni harjoitteluni tarkasta ajankohdasta (tässä vaiheessa olin ehdottanut harjoittelua keäkuun alusta elokuun loppuun). Sieltä päästä otettiin myös yhteyttä yliopistoon asioiden sopimiseksi, joten kai tämän järjestelyn virallisuuteen voi nyt sitten luottaa.

Olen siis nähtävästi menossa kesäksi työharjoitteluun Barcelonaan. Miten tässä nyt näin kävi? :D

tiistai 21. syyskuuta 2010

Flâner

Kaksi viikkoa kotioloissa takana, yksi vielä edessä. Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet kuin yhteenveto sosiaalisesta elämästäni, kun olen yrittänyt tunkea jokaisen lähistöllä asuvan tuttuni omaan koloonsa aikataulussani, ja jopa onnistunut siinä melko hyvin. Viime viikolla sain asustella viisi päivää Turun keskustassa, Kristiinankadulla, josta oli sitten helppo suunnata ympäri kaupunkia. Poikien luona sai hyvää ruokaa ja seuraa, ja viihdykettäkin yli-vilkkaan kissanpennun muodossa. Viikko koostui pääosin erinäisten ystävien kanssa lounastamisesta, kahvittelusta ja hengailusta. Hammaslääkäriäkin tuli nähtyä useampaan otteeseen. Pari kertaa päädyin uuteen Café Voltaire -kahvilaan juomaan kannullisen teetä ja juttelemaan mukavia ranskalaisen omistajan kanssa. Sain myös muutaman asian hoidettua, joten viikko oli kaikin puolin onnistunut. Kyllä kelpasi kuljeskella (flâner) vain ympäri kaupunkia tapaamassa ystäviä ja juomassa teetä!

Toinen lomaviikko oli sitten perhekeskeisempi. Lauantaisen Helsingissäkäynnin jälkeen olemme viettäneet sairaslomalla olevan äidin kanssa laatuaikaa; teetä ja telkkaria iltaisin, lettujenpaistoa, shoppailureissu, ja sen sellaista.

Kai tässä pitää pikkuhiljaa aloittaa taas lähtövalmistelut kun jäljellä on enää viikko. Jostain syystä aivoni eivät tällä hetkellä kestä liikaa etukäteissuunnittelua, joku protesti kai, mutta eiköhän se siitä. Aina välillä tajuan, että olen taas lähdössä vaihtoon, ja muistan kaiken mitä se pitää sisällään. Outoa. Eihän tästä tietenkään tule samanlainen vaihto kuin viime kerrasta, mutta moni peruselementti on silti sama. Jännää.

Ps: Sanoin juuri viime viikolla, että ensi kesän taidan olla Suomessa vaihteeksi. Katsotaan miten siinä käy. Palaan asiaan jos nämä viimeisimmät suunnitelmat toteutuvat... :) (ja kyllä, olen parantumaton).

tiistai 7. syyskuuta 2010

Rennot viimeiset päivät

Minut on nähtävästi vapautettu lastenhoitotehtävistä näin loppuvaiheessa, kun eilen siivosin vaatekaappeja ja tyhjensin tiskikoneen, ja that's it. Tänään saattaa olla, että haen lapset koulusta, mutta perheen isä kyllä sanoi että ei, ei, kyllä hän voi sen tehdä, joten katsotaan. Ajattelin nyt kuitenkin viettää vähän viime hetken laatuaikaa lapsosten kanssa tänään; näin loppuvaiheessa on helppo olla antelias ja hyvähermoinen.

Olen nyt ripotellut omaisuuteni ympäri kaupunkia. Eilinen matkalaukun raahaaminen kaupungin halki kävi ihan kokovartalotreenistä, ja kun olkapäät valittivat jo valmiiksi Ikea-kassiekskursion jälkeen, niin nyt olisi kyllä hieronta paikallaan... Matkalaukku oli täpötäyteen ahdettu, ja se painoi kuin synti. Bussista metroon ja sieltä ulos (ylös rappusia, auts) meni ihan hyvin, mutta heti 15 minuutin kävelymatkan alussa yksi pyöristä rupesi vinkumaan. Pelkään aina muutenkin matkalaukkuani raahatessa, että kohta pyörät menee rikki tai jotain, ja se vinkuminen ei kyllä yhtään auttanut. Mutta nyt matkalaukku on ainakin löytänyt väliaikaisen kodin Aephien keittiön perältä, eikä sitä tarvitse miettiä moneen viikkoon. Ihana kevyt olo kun on hankkiutunut eroon maallisesta omaisuudestaan, vaikkakin väliaikaisesti!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Jollei kerran nukuta...

Maanantai-aamu, klo 4.30. Jossain siinä kolmen maissa mieleen hiipi ajatus, että ehkä tänä yönä ei sitten nukuta. Neljältä tylsyys oli jo liikaa, ja päätin keksiä muuta tekemistä...

Viimeinen viikonloppu on takana, ja hyvä sellainen olikin!

Lauantaina lähdin massiivisen Ikea-kassini kanssa matkalle kaupungin halki. Matka oli pitkä ja välillä raskas, mutta pääosin se oli kuitenkin varsin rento ja mukava, kiitos yllättävän kattavan Overground-verkoston. Pienen eksymisestä johtuneen lisäkierroksen jälkeen löysin perille Katien luo, ja pääsin eroon sinisestä taakastani.

Lähdimme Katien ja hänen kämppiksensä Pollyn kanssa osoittamaan kunnioitustamme läheisellä hautausmaalla oleskelevalle runoilijalle William Blakelle.


Tätä seurasi kierros Shoreditchissa, josta löytyi usea ihana vintage-kauppa, kivoja graffiteja, ja jopa muutama Kopparbergs.






Seuraamme liittyi vielä Gemma, ja lähdimme kaikki syömään intialaista Brick Lanelle, niin kuin perinteisiin kuuluu. Itse olin jotenkin välttynyt intialaiselta viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaikka curry onkin melkein yhtä perinteinen ruoka täällä kuin fish&chips, mutta nyt tämä epäkohta vihdoin korjaantui! Ja oi että oli hyvää!

Monikieliset kadunkyltit Brick Lanella



Lopulta menimme vielä Mojitoille - tarkoitus oli käydä baarissa, jossa drinkit tarjoiltiin kultakalamaljoista, mutta se oli valitettavasti liian täynnä, joten drinkkimaljalliset piti säästää ensi kertaan. Ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut! Oli kiva nähdä Katieta taas pitkästä aikaa. Pakko vielä mainita, että hänen mukaansa aksenttini on englantilaistunut viime tapaamisesta. Oikeaan suuntaan siis mennään, jee!

Katien luona on toistaiseksi tyhjä huone, ennen kuin neljäs henkilö muuttaa sinne, joten sain jäädä heille yöksi. Aamulla en sitten jaksanut käydä välillä kotona, ja olin kuitenkin liikkeellä vähin varustein (Ikea-kassin jättämisen jälkeen), joten hengailin keskustassa muutaman tunnin kun odottelin Tiinaa. Lähdimme sitten Camdeniin lisäämään Tiinan Lontoon tuntemusta, ja löysin markkinoilta itsekin suuren alueen, joka oli jotenkin jäänyt kolmella aikaisemmalla käynnillä huomaamatta. Siellä oli lisää ihania vintage-kauppoja, joista bongasin vastustamattomat, keltaiset korkokengät kuudella punnalla!

Markkinoiden jälkeen kävimme vielä Angelissa kahvilla. Oli siis kaikin puolin mukava päivä, vaikka kahvilasta olivatkin skonssit loppuneet kesken.

Huomenna, tai siis tänään, eli vähän yli parin tunnin päästä, on tarkoitus suunnata takaisin Angeliin, tällä kertaa matkalaukun kanssa. Katsotaan miten painavan matkalaukun ja aamuruuhkan yhdistelmä menee. Onneksi nousen sentään metroon ekalta pysäkiltä, niin pitäisi saada vallattua tarvittavan verran tilaa.

Nähtävästi työtehtäväni näiden viimeisen kahden päivän aikana ovat harvassa - vaatteiden viikkauksesta ja vaatekaappien järjestelystä oli puhetta, muttei muusta, ja noudotkin hoidetaan puolestani. Pari rentoa päivää siis tiedossa. Kunhan vielä saisi nukuttua...

torstai 2. syyskuuta 2010

Viimeinen Viikko & Projekti Pakkaaminen

Viimeinen viikko alkoi eilen. Tiistaina oli viimeinen kokonainen työpäivä, kävimme lasten kanssa katsomassa "entistä pomoani" (Buzz Lightyearia) leffateatterissa päivällä, aamu ja iltapäivä menivät puistossa. Kamalasti tappelua (pääasiassa kaksi vanhinta vs. nuorin, perusasetelma siis), mutta muuten suht ok päivä. Eilinen oli sitten erittäin rauhallinen päivä; hain lapset leiriltä 17.30, ja he olivat näköjään riehuneet siellä tarpeeksi, koska loppuilta meni ilman suurempaa draamaa. Toivottavasti tämä ilta olisi samanlainen. Huomenna on sitten lasten viimeinen lomapäivä, kun maanantaina alkaa koulu.

Itselläni alkoi eilen Suuri Pakkaamisprojekti. Sitä luulisi, että pakkaamisen aloittaminen viikkoa etukäteen on vähän yliampuvaa, mutta uskokaa pois, kaikki on tarkasti mietitty, suunniteltu ja aikataulutettu. Syy aikaiseen pakkaamiseen on siinä, että olen lähdössä kotiin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Matkalaukkuni menee kolmeksi viikoksi kaverini Aephien luo, mutta hänellä ei ole kamalasti ylimääräistä tilaa, joten vien sitten vielä Ikea-kassin toisen kaverin, Katien luo. Vähän hankalaa ehkä, mutta molemmat asuvat keskustasta pohjoiseen, joten tavaroiden noutaminen helpottuu, kun itse muutan Pohjois-Lontooseen. Se, että tavarat menevät eri paikkoihin ei myöskään hirveästi haittaa noutovaiheessa, koska en kuitenkaan saisi niitä kovin helpolla vietyä samaan aikaan.

Olen siis viemässä täyteen tungettua matkalaukkua Aephien luo sunnuntai-iltana. Katien luona käyn lauantaina, ja vien sinne kassissa kaiken sen, joka ei mahdu matkalaukkuun. Huomisesta työaikataulusta en tiedä vielä mitään, mutta tämä ja eilinen päivä ovat vapaat, joten piti aloittaa nyt. Eilen oli siis pyykki- ja yleinen vaatteiden lajittelupäivä (mitkä jäävät tänne ja mitkä tulevat Suomeen), tänään pitää kai sitten aloittaa varsinainen pakkaaminen. Kyllä, tuntuu vähän tyhmältä näin ajoissa, mutta eihän tässä muutakaan voi. Pitää vain toivoa että olen tarpeeksi järjestelmällinen, etten sitten huomaa tiistai-iltana että täällä on vielä kamalasti tänne jätettäväksi tarkoitettua tavaraa, tai että vaatteita ei ole tarpeeksi, tms.

Tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että tämä ei nyt ehkä ollut kaikkein kiinnostavin blogikirjoitukseni, mutta olkoot...

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kesän Top 10

Kaverin blogin innoittamana päätin itsekin koota listan tämän kesän parhaista asioista ja hetkistä, ja unohtaa hetkeksi huonot asiat, vaikka niitäkin on ollut – välillä siis vähän muuta kuin valitusta! ;) Tässä siis kesän 2010 Top 10 satunnaisessa järjestyksessä:

1. Reissut
Olen päässyt kesän aikana kiertämään Isobritanniaa paljon enemmän kuin ennen. Tutuiksi ovat tulleet Salisbury, Bath ja Edinburgh, ja kaksi viimeistä ovat paikkoja joissa kävisin mielelläni uudestaan!

2. Ystävät
Olen saanut täällä uusia ystäviä, pääasiassa CouchSurfingin kautta, ja myös tavannut pitkästä aikaa vanhoja ystäviä monesta eri maailmankolkasta, mm. Suomesta!

3. Tapahtumat
Notting Hill Carnival ei ehkä ollut suuri hitti, mutta sitä sen sijaan olivat Pride-kulkue ja Elephant Parade.

4. Arjen kulttuurielämykset
Eli siihen oikeaan Englantilaiseen arkeen tutustuminen. TV:n kulttisarjat ja huumoriohjelmat, jatkuva teenjuonti, koulujärjestelmä, ja kymmenet pienet kulttuuriviittaukset jotka nyt kertovat minulle jotain.

5. Paikallistuminen
Vaikken edes esitä tuntevani koko kaupunkia, on kuitenkin entistä useampi alue tullut tutuksi. Ja onhan se nyt jotain, että voi sanoa asuvansa täällä!

6. Ostokset
Halvat ja/tai ihanat vaatekaupat. Tavaratalojen kokoiset kirjakaupat, ja niiden 3for2-tarjoukset. Ihanat pikkukaupat, jotka myyvät vain postikortteja, tai nappeja. Markkinat.

7. Ruokapaikat
Camdenin markkinoiden pitkä jono halpoja ruokakojuja. Erikoisesti sisustetut ravintolat. Kahvilat. Ravintola joka maailmankolkalle, useampikin. Wagamama. Hienojen tavaratalojen teehuoneet. Mistä tulikin mieleeni...

8. Iltapäivätee
Rentouttava, kiireetön teehetki. Kannullinen Earl Grey –teetä, maitoa ja sokeria. Kolmekerroksinen vati, jossa kolmiovoileipiä, skonsseja hillon ja kerman kanssa, sekä leivoksia. Taivaallista!

9. Asianajo Suomesta käsin
Asioiden hoitaminen paikallisen yliopiston kanssa ei aina ollut niin helppoa kuin olin odottanut, ei edes vaikka olin samassa kaupungissa. Mutta vaikka tämän pään asiat aiheuttivat välillä harmaita hiuksia, pystyin onneksi olemaan huoleti Suomen pää asioista, jotka hoidettiin tehokkaasti ja (marttamaisen) mallikkaasti! Kiitos ja kumarrus siitä – you know who you are ;)

10. Ikea & Scandinavian Kitchen
Näistä paikoista sai sitä (välillä kovasti kaivattua) kotoisaa syötävää. Tarvittaessa listaa olisi voinut jatkaa Nordic Bakeryllä, suomalaisen kirkon kahvilalla ja kaupalla, ja suomikauppa.fi-sivustolla, mutta ne saavat odottaa syksyyn.


Sellainen lista. Saattaa hyvin olla, että olen unohtanut Jotain Hyvin Tärkeää, ja tietenkin mieleen tuli jo nyt muutama muu asia, mutta nämä olivat ne ensimmäisenä mieleen tulleet. Tämän kesän huippuasioita on tietenkin enemmän kuin kymmenen, mutta ne löytyvätkin täältä blogin kätköistä.

Ja niin pyörähti käyntiin viimeinen viikko...

maanantai 30. elokuuta 2010

"Sulla on selvästikin liikaa vapaa-aikaa..."

Kun on paljon vapaa-aikaa, kasapäin valokuvia ja kuvankäsittelyohjelma (ei mikään kovin hyvä sellainen), niin tämä on tulos:
















Siinä vähän väriä elämään...

Viikonloppu & Väenpaljous

Taas on viikonloppu takana, ja edessä viimeinen kokonainen viikko Parry perheessä. Tämä on myös lasten viimeinen lomaviikko (ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman jälkeen).

Perjantaina kävin ruotsalaisen couchsurffari-Emelien kanssa taas fiilistelemässä Scandinavian Kitchenissä. Sen jälkeen olin uhkarohkealla päällä, joten kävin Primarkissa - hullua hommaa kun kello on enemmän kuin neljä iltapäivällä. Selvisin kuitenkin pois täysjärkisenä, pääasiassa varmaan siksi että kävin vain alusvaateosastolla, enkä mennyt lähellekään pukukoppeja. Tämä ei kuitenkaan taltuttanut uhkarohkeuttani, koska seuraavaksi suuntasin Abercrombie&Fitch-liikkeeseen. Olin menossa sinne kerran aikaisemmin, mutta silloin oven edessä oli jostain kumman syysta sadan metrin jono kielikoululaisia, joten päätin siirtää käyntiä. Sekin on paikka, jossa kannattaa käydä heti aamulla, mutta koska minulla ei ollut kiire mihinkään, päätin käydä siellä joka tapauksessa.

A&F on siitä jännä kauppa, että sinne palkataan vain mallin näköisiä myyjiä. Tämän lisäksi heti etuoven sisäpuolella seisoi puolialaston miesmalli, jonka kainalossa pääsi polaroid-kuvaan. Jätin tällä kertaa väliin. Sisällä valaistusta on suurin piirtein saman verran kuin yökerhossa, ja musiikki on yhtä lujalla. Olipa siellä pari myyjää laitettu tanssimaankin, varmaan tunnelman nostamiseksi. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, ja jonot olivat kamalan pitkiä ja uskomattoman hitaita. Sinne ei kannata mennä jollei kalenteri ole täysin tyhjä koko loppupäivälle. Onneksi omani oli, joten nappasin hyllyiltä muutaman erivärisen, ylihinnoitellun hupparin, ja lähdin jonottamaan. Odottamisen tuskaa auttoi se, että edellämainitut malli-myyjät kulkivat edestakaisin jonon ohi syli täynnä vaatteita, joten saipa siinä ainakin silmäniloa kerrakseen. Kokeilun, toisen pitkän jonotuskerran ja pienen etsimisen jälkeen löysin lopulta itseni muutamaa tuntia myöhemmin taas kirkkaasta päivänvalosta, silmiäni siristäen, kädessäni paperikassi jota koristi toinen puolialaston miesmalli, ja joka sisälsi keltaisen, ylihinnoitellun hupparin. Eipä siinä sitten muuta kuin kotiin, kun kerran koko viikon palkka oli käytetty kahdessa kaupassa (joista toisen keskihinta kaikille vaatteille on sellaiset kolme puntaa).

Illalla keksin, että lauantaina voisi lähteä vaikka Kingstoniin. Se on vähän samantapainen kuin Richmond: Thamesin varrella, paljon kauppoja, kivoja pikkukatuja ja vanhoja taloja keskustassa. Pääasiassa olin ajatellut käydä siellä kuvaamassa yhtä postikorteista tuttua taideteosta, ja koska se on Lontoon eteläpuolella ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan; en varmastikaan lähde sinne sitten enää kun asun toisella puolella kaupunkia, ja sinne on kahden tunnin matka yhteen suuntaan. Pyysin Tiinaa mukaan, ja vietimme päivän Kingstonin keskustassa kulkien pikkukatuja ja syöden lounasta joen varrella.


Sunnuntaina ja maanantaina täällä oli (on) Notting Hill Carnival, eli maailman toiseksi suurimmat karnevaalit (Rio de Janeiron sambakarnevaalien jälkeen). Kävimme siellä eilen Christianin kanssa (Christian on ranskalainen ex-Erasmus joka oli vaihdossa Turussa 08-09, ja joka on Lontoossa kesätöissä - törmäsimme sattumalta kadulla muutama viikko sitten). Sateinen sää oli muuttunut aurinkoiseksi, ja kaikki näytti hienolta, mutta karnevaalit olivat pettymys. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, varsinkin esiintymislavojen edessä oli melkein mahdoton päästä eteenpäin, tai edes hengittää. Kuljimme ympäriinsä Notting Hillin katuja, ja löysimme vain tuhansia ihmisiä, ja muutaman ruokakojun. Luvattua paraatia ei näkynyt missään. Päädyimme siihen lopputulokseen, että karnivaaleille mentäessä on tiedettävä vähän mitä tekee ja mihin menee, muuten niistä ei oikein saa mitään irti. Mutta tulipahan kokeiltua.

Tänään on Bank Holiday (kansallinen vapaapäivä Englannissa ja Irlannissa), joten olen vapaalla - mitä minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu etukäteen, joten tästä tuli vähän pakostakin yleinen hengailupäivä. Ehkä koitan pestä pyykkiä. Ehkä en.

Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä lasten kanssa (niin kuin Angelique kävi juuri huomauttamassa). Pitäisi keksiä jotain "kivaa ohjelmaa". Ehkä vien heidät Kew Gardensiin. Selviän päivästä "viimeinen kokonaine päviä" -mantrallani. Keskiviikkona ja torstaina lapset ovat leirillä puoli kuuteen asti, silloin koitan varmaan käydä läpi mukaan otettavia ja tänne jätettäviä tavaroita, niin että voin viedä matkalaukun viikonloppuna kaverin luo säilöön.

Lopun alkua.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Säätiedotus

Täällä on viime aikoina ollut aika sateista. Suomessa tätä lukiessaan moni varmaankin ajattelee, että onko se muka jotain uutta Englannissa, mutta uskokaa tai älkää, täällä on paljon parempi sää kuin mitä kuvitellaan! Ainoa asia joka tämän kesän säissä on häirinnyt on se, että sää muuttuu yhden päivän aikana tosi äkkiä - aamulla saattaa paistaa aurinko, mutta iltapäivällä onkin pilvistä ja kylmää. Tai sitten aamu on pilvinen ja näyttää siltä, että olisi tulossa viileä päivä, mutta kahden jälkeen onkin hirveän kuuma. Siinä saa sitten vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä. Eilinen oli kaiken huippu, kun oli aurinkoista ja lämmintä noin vartin, sitten pilvistä ja kylmää saman ajan, ja lopulta satoi, myös noin vartin, ja sitten koko homma alkoi alusta.

Maanantaina Ali oli leirillä, ja lähdin Hannah'n ja Danielin kanssa National Portrait Galleryyn katsomaan muotokuvia kuninkaallisista ja muista tärkeistä tyypeistä. Tuo kaksikko osaa mukamas käyttäytyä ihan hyvin kaksistaan, mutta nähtävästi sekin riippuu kovasti päivästä. Ei minua hirveästi haittaa jos he välttämättä haluavat lyödä ja tuuppia ja nipistellä toisiaan ja juosta ympäriinsä silloin kuin ollaan esim. puistossa, mutta metrossa tai museossa se on vähemmän kivaa. Museossakin Daniel onnistui löytämään jokaikisen taulun joka ei ollut lasin takana ja sorkki sitä - luulisi sitä nyt kahdeksanvuotiaan tietävän ettei museossa kosketa mihinkään - ja museon työntekijä torui heitä kaksi kertaa siitä, että he juoksentelivat ympäriinsä. Hän ajatteli varmaan, että mikä tuokin on kun ei saa pidettyä lapsia kurissa. Mutta vähän vaikeaa on, kuin kaikki aseet (mm. vanha kunnon pyhä kolminaisuus uhkailu, lahjonta ja kiristys) on jo käytetty, eikä mikään tunnu tehoavan. Museon jälkeen en edes jaksanut miettiä muuta tekemistä, vaikka kello olikin vain yksi, vaan melkein itkua pidätellen lähdin kakaroiden kanssa kotiinpäin. Kyllä he sitten näyttivät osaavansa käyttäytyä, ja istuivat hiljaa paikallaan koko metro- ja bussimatkan kotiin. Onko kaikkien lasten kanssa niin, ettei niitä kehtaa viedä mihinkään kun ne eivät osaa käyttäytyä?? Tuskin, koska silläkin reissulla suurin osa muista näkemistäni lapsista käyttäytyi kymmenen kertaa paremmin kuin nämä kaksi!

No, onneksi eilinen oli vähän helpompi, Hannah oli kaverin luona päivällä ja olimme poikien kanssa puistossa (sateessa) ja kotona. Kyllähän siinä taas tapeltiin ja itkettiin kuka milloinkin (siis lapset) - perussetti: A lyö B:tä "vähän", B lyö takaisin kovemmin, A itkee, A potkii B:tä, B itkee, B puree A:ta, jne jne, mutta ainakin se tapahtui pääosin kotona, tai ainakin kaukana ihmisjoukoista. Iltapäivä oli sitten ihan ok, tein ruoaksi pyttipannua ja lapset olivat onnessaan, kehuivat sekä ruoan ulkonäköä että makua, kiva että osaan sentään tehdä jotain oikein! :)

Tänään ja huomenna kaikki kolme ovat leirillä 8.30-17.30, ja sitten alkaa taas kolmen päivän vapaus. Tiedossa kerrankin oikein kunnolla sosiaalista elämää, kun joka päivälle on jotain ohjelmaa, ja tapaan vanhoja ja uusia tuttuja. Sunnuntaina on sitten vielä tiedossa Euroopan suurimmat (ja maailman toiseksi suurimmat, Rion jälkeen) karnevaalit, Notting Hill Carnival, massiiviset katujuhlat Karibialaisella teemalla!