Keskiviikkona oli viimeinen käännöstunti, ja jälkeenpäin osa porukasta istui kahvilla. Kun olin lähdössä seuraavalle tunnille, yksi tytöistä kysyi, olinko pitänyt kursseista, ja olinko oppinut mitään. Vastasin suoraan että en, heille opetetaan asioita jotka meidän (ainakin teoriassa) pitää osata pääsykokeita varten, ja että kurssit tuntuivat aika turhilta. He kaikki tietävät kyllä, ettei heidän tutkintonsa anna kovin hyviä eväitä työelämään, ja lisäsinpä sitten vielä heidän masennustaan mainitsemalla, että samalla kun he maksavat itsensä kipeiksi, minun opiskeluni on ilmaista. Ehkä oli vähän ilkeää, mutta no joo...
Kirjallisuustunneilla taso on kyllä (ainakin minun silmissäni) hyvä, mutta kun en itse opiskele kirjallisuutta kotona, niin en sitten saanut niistäkään hirveästi irti. Ainakin opin sen, ettei kirjallisuuden opiskelu ole minua varten!
Joten se, että nyt on opiskelut MDX:ässä opiskeltu (tai siis...), ei harmita ollenkaan. En sanoisi, että tämä vaihto on opiskelumielessä ollut turha, muttei nyt ehkä kovin antoisakaan. Toisaalta, enhän minä tänne opiskelemaan tullutkaan!
Olen saanut maistaa (toisen) suurkaupungin elämää (huom: viittaus Pariisiin eikä Turkuun! :D), ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä. Myös soluasuminen on tullut tutuksi, ja olen huomannut, että vaikka pidän yksin asumisesta, niin on soluissakin puolensa. Ja kaiken lisäksi olen taas oppinut arvostamaan Suomea vähän enemmän!
Eilen illalla kavereilta tuli kännipuhelu, ja heidän kikatustaan kuunnellessani tuntui siltä, että nyt on aika palata kotiin. Puhelun jälkeen menin toisen kerroksen keittiön joulubileisiin/yleisiin läksiäisiin ja totesin, että tulen kaipaamaan uusia ystäviäni todella paljon - varsinkin kun tiedän miten vaikeaa yhteyden pitäminen lupauksista huolimatta on.
Don't cry because it's over - smile because it happened
Onneksi edessä on vielä uuden vuoden bileet, ja muutama viikko ensi vuoden puolella. Kyllä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti