pe 26- su 28.9.
Mari tosiaan kävi täällä. Tuli käytyä läpi joulumarkkinat, ja vähän muutkin markkinat. Ja iltapäiväteelläkin piti tietenkin käydä.
la 4.12.
Laura järjesti Hendonin lähellä suomalaiset pikkujoulut. Paikalla oli neljä suomalaista, yksi amerikkalainen ja pari intialaista. Tarjolla karjalanpiirakoita, munavoita, näkkäriä graavilohella, piparkakkuja, joulutorttuja ja mukamas glöginmakoista konjakki-juttua.
ma 6- ti 7.12.
Iskä, Tuula, Janne ja Matilda kävi. Maanantaina kierrettiin Camdenin markkinat ja tehtiin turistikierros kaupungilla. Kävimme myös Churchill sotamuseossa. Illalla vietimme itsenäisyyspäivää Yo!Sushin liukuhihnojen äärellä, ja hyvää oli! Tiistaina lähetin "vanhukset" katsomaan nähtävyyksiä, ja vein "lapset" Primarkin ostosparatiisiin. Matilda innostui oikein kunnolla, niin kuin odottaa saattoi. Kolmelta oli vuorossa Harrodsin iltapäivätee, ja loppuilta meni Carnaby streetin kaupoissa ja pubissa. Sain myös lähetettyä yhden matkalaukun matkaan. Eroa ei kylläkään kovasti huomaa huoneeni tavaramäärää katsoessa.
ke 8.12.
Keskiviikkona oli oikein stressipäivä, kun heti koulun jälkeen piti lähteä keskustan Totally Swedish -kauppaan hakemaan piparkakkutaikinaa (jota ei lauantain ja tiistain käynneillä vielä ollut). Ympäriinsä juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin, ja "keittiööni" kokoontui iso kasa kiinalaisia + Natalie ja minä. Leivoimme ja koristelimme pipareita, ja osa muista teki ruokaa. Sain siis vaivan palkaksi hyvän, ilmaisen, kotona tehdyn kiinalaisen päivällisen, ja lopuksi söimme pipareita ja joimme glögiä (kunnollista sellaista tällä kertaa!). Kaikki taisivat tykätä.
pe 10- su 12.12.
Viikonlopun vietin Ranskassa. Perjantaina lounasaikaan tapasin Grenoblessa siellä vaihdossa olevan Saaraan, käytiin kebabilla ja vin chaud'illa. Illan vietin kolmannen isäntäperheeni luona. Anne oli todella huonossa kunnossa, teki tosi pahaa nähdä, hän oli laihtunut kamalasti, hiukset olivat lähteneet hoitojen takia, eikä hän jaksa enää käydä ulkona kovinkaan usein. (Kolmas host-äitini on siis kärsinyt maksasyövästä suurin piirtein siitä lähtien kun olin heillä vaihdossa, ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vuodesta 2008 kai pääasiassa alamäkiä, eikä hyvältä näytä...) Olen kuitenkin iloinen, että sain nähdä hänet vielä, seuraavista kerroista kun ei tiedä. Rankkaa nähdä kun läheiset ihmiset kärsii.
Lauantain olin sitten ensimmäisen isäntäperheeni luona, tosi hauska nähdä myös heitä. Kävimme illalla heidän tuttavaperheen luona syömässä, ja olen ylpeä itsestäni; alkuruoaksi oli jotain, mikä koostui pääosin simpukoista ja sienistä. Ja minä söin! Tutut tietävät, että tämä ei ole mikään pieni saavutus!
Sunnuntain kotiinpaluu todisti taas kerran, ettei ranskalaisten mentaliteetti ole mikään myytti. Seisoin kanssamatkustajieni kanssa jonossa parikymmentä minuuttia odottamassa pääsyä passin- ja turvatarkastukseen, koska tullimiehet olivat päättäneet mennä tupakalle, tai jotain. Ensin he käskivät meidät takaisin jonoon kun meidät oli päästetty läpi, sitten he haukkuivat meidät sinne päästäneen (englantilaisen) työntekijän ja tekivät selväksi, ettei ketään päästetä läpi ennen kuin he niin sanovat, ja sitten he häipyivät. Kuulutettiin monta kertaa ja kaikkea. Tehokkuuden huippu tosiaan.
ti 14.12.
Kotonaretkottamispäivän keskeytti yllätys, kun Pariisissa mukamas hengaillut entinen työkaveri ilmoittikin päätyneensä Lontooseen. Käytiin sitten syömässä Wagamamassa ja jälkkärillä Häagen-Dazsilla (vihdoinkin!!).
Että semmoista. Tätä minä olen viime aikoina tehnyt. Välillä myös vähän kouluhommia, ja jonkun verran töitä. Huomenna viimeinen koulupäivä, ja sunnuntaina kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti