"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

maanantai 25. marraskuuta 2013

Matkasuunnitelmia

Yksi lempiasioistani on matkojen suunnittelu, ja onneksi seuraavat 3 kuukautta tuovat paljon suunniteltavaa! Minulla ja poikaystävälläni on siis edessä 3 matkaa 3 kuukaudessa, joista yksi kotimaanmatka ja kaksi muille maille suuntautuvaa.

Joulukuussa lennämme Suomeen viettämään joulua. Edessä on lyhyt mutta sitäkin täydempi vierailu Suomessa, ja viiden päivän aikana poikaystäväni tapaa sekä molempien vanhempieni että äitipuoleni sukulaiset ja muutaman kaverini, ja tämän lisäksi olisi tarkoitus esitellä hänelle vähän Turkua ja Helsinkiäkin. Edessä on siis uusia maisemia, ihmisiä ja ruokia, joten oletan miesparan pään olevan aika pyörällä tuon reissun jälkeen! Toivottavasti Suomessa olisi kaunis valkoinen joulu, muttei toivottavasti niin kylmä että skottiparka (joka kansallisuutensa vuoksi ei osaa pukeutua lämpimästi) palele liikaa :D

Kuva täältä.

Eilen varasin tammikuulle junaliput ja hotellin Lontoosta. Olen aina rakastanut Lontoota, ja poikaystävänikin pitää kaupungista kovasti, joten nyt pääsemme näyttämään toisillemme lempipaikkoja siellä. Ihan pelkästään turisteilyä ei kuitenkaan ole luvassa, koska matkan pääasiallinena syynä on R:n ystävän häät. Itse en tule tuntemaan sieltä ketään, mutta minua ei haittaa, koska olenkin edelliskesänä juhlittujen kaverin häiden jälkeen toivonut pääseväni taas häihin.

Kuva: weheartit

Helmikuussa onkin sitten vuorossa meidän molempien ensimmäinen matka Espanjaan kun lennämme Malagaan viikoksi viettämään äitini 50-vuotissyntymäpäiviä. Malaga ei yhden kaverini mukaan ole "oikeata Espanjaa", ja oletankin törmääväni pääasiassa talvehtiviin eläkeläisiin, mutta samapa tuo! Paikalle saapuu sielläpäin talvehtivat isovanhempani, äitini ja isäpuoleni, sekä molemmat pikkuveljeni avecceineen, joten edessä on varmasti oikein mukava ja rento viikonloppu hyvässä seurassa ja hyvästä ruoasta (ja juomasta!) nauttien. Eihän siellä siihen aikaan vuodesta mistään kesäkeleistä pääse nauttimaan, mutta siellä tulee kuitenkin olevan huomattavasti lämpimämmät ilmat kuin täällä Skotlannissa, ja pieni esimaku keväästä tulee varmasti tarpeeseen.

Kuva täältä.
Sellaisia reissuja meillä siis on edessä loppu- ja alkuvuodesta, ja raportoin niistä täälläkin sitten aikanaan.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ihanaa juuri nyt

Syksy on usein masentavaa aikaa. Itse kuitenkin pidän pääasiassa syksystä, ja tämä syksy on säiden puolesta ollut Edinburghissa todella hyvä - sateisia päiviä on ollut erittäin vähän (kaatosadetta sitäkin vähemmän), harmaita päiviä jonkin verran, ja aurinko on paistanut todella usein, etenkin viikonloppuisin! Muutenkin tämä syksy on pitänyt sisällään pääosin kivoja juttuja, joten päätin tehdä pienen listan siitä, mikä on ihanaa juuri nyt.

Kaunis Edinburgh



Ainakin vielä jaksan ihastella kaunista kotikaupunkiani. Toivon etten ikinä turtuisi näihin maisemiin!

Britannian leuto ilmasto


En ehkä ole samaa mieltä paikallisten kanssa pukeutumisen suhteen, ja käytän tällä hetkellä (tai, no, oikeastaan aina) paljon enemmän kerroksia kuin suurin osa briteistä, mutta on se vaan niin kivaa, että voin yhtenä päivänä käyttää talvisaappaita ja seuraavana conversseja, ihan sen mukaan mitä tekee mieli! Viikonloppuiltana olen jopa käynyt ulkona avokkaissa suht hiljattain.

Kauniit joulukoristeet kaupungilla


En ehkä itse laittaisi jouluvaihdetta päälle ennen joulukuun alkua, mutta nyt ollaan jo niin lähellä joulukuuta että voin keskittyä nauttimaan kaikista ihanista koristeista mitä ympäri kaupunkia alkaa löytyä.

Paikallinen huumori katukuvassa


'Nuff said.

Kakku


Suomessa tulee harvoin syötyä kakkua, täällä liiankin usein. Melkein joka kahvilassa ja ruokakaupassa on tarjolla kaiken maailman ihanuuksia, kuten yllä näkyvä chocolate fudge cake (jonka kävin hakemassa matkalla kotiin lääkäristä, jossa minulla todettiin angiina. Ajattelin, että pala kakkua auttaa ainakin yhtä hyvin kuin penisilliinikuuri). En ollut ennen nähnyt tuollaista kolmionmuotoista rasiaa jossa myydaan yksittäisiä take away -kakunpaloja, aika ihana!


Että tällaista tällä kertaa!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tätä lisää!

Syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä olen huomannut vaipuvani yhä syvemmälle sohvan uumeniin viltin alle. Vietän työpäiväni kotona, mutta illan tullen en sitten jaksakaan lähteä ihmisten ilmoille, koska ulkonahan on kylmä ja ikävä ja mahdollisesti märkä, ja sisällä on ainakin hiukan lämpimämpää, eikä ainakaan sada tai tuule. Mutta onneksi aina välillä päädyn poistamaan itseni sohvan syleilystä, ja silloin muistan usein miksi siellä ihmisten ilmoilla kannattaa oikeasti käydä.

Torstaina olin 9 muun tytön kanssa meetupissa. En muista olenko puhunut täällä aikaisemmin meetupista, mutta se on siis sivusto jonka kautta eri aiheista kiinnostuneet ihmiset voivat perustaa ryhmiä joihin kuka tahansa voi liittyä, ja ryhmien sisällä järjestetään sitten kaikenlaisia tapahtumia. Meetup toimii melkein 200 eri maassa ja monessa eri kaupungissa, ja ryhmiä on vaikka mistä aiheesta, politiikasta patikointiin, leffoista lenkkeilyyn. Torstaina menin ensimmäistä kertaa Girls just want to have fun
-nimisen ryhmän tapaamiseen, joka järjestettiin Cosmo-nimisessä ravintolassa. Cosmo on kansainvälinen buffet-ravintola, joten siellä on kiinalaista, japanilaista, korelaista, intialaista, meksikolaista (no, texmexiä), italialaista ja brittiläistä ruokaa, plus suuri jälkiruokavalikoima (mm. suklaasuihkulähde!!), ja kaikki tämä vain 14 punnalla! Tuolla käydään ehdottomasti seuraavalla kerralla kuin nuorempi pikkuveljeni on käymässä.

Kuva täältä.
10 hengen porukka oli sopivan kokoinen, tosin pöytä jakautui keskusteluissa kahtia, mutta oman pöydänpuolikkaani tytöt olivat todella mukavia, ja juttu luisti oikein hyvin - aiheena pääasiassa ruoka ja erilaiset ravintolat, ihme kyllä :) Koko kotimatkan kuljin hymyssä suin, koska ilta oli ollut niin tajuttoman kiva! Muistan, että minulla oli sama fiilis ensimmäisen ranskalaismeetuppini jälkeen, mutten ole saanut raahattua itseäni sinne uudestaan, koska se pidetään joka toinen keskiviikko klo 20, ja siinä vaiheessa on todella vaikea lähteä ulos pimeään. Mutta pitää ryhdistäytyä nyt kun muistin taas miten hauskaa meetupeissa voi olla!

Kuva täältä
Seuraavana iltana eli perjantaina oli taas vuorossa pientä "ulkoilua" kun oltiin sovittu Skotlannin suomalaiset -FB-ryhmässä järjestää suomalainen pubi-ilta Edinburghissa. Paikalle saapui noin 10 suomalaisneitokaista, ja vaikka suurin osa ei ennestään tuntenutkaan toisiaan niin puheenaiheet eivät todellakaan loppuneet kesken ja juttua riitti! Ja taas kerran olisi mennyt vaikeaksi selittää paikallisille että ei kaikki suomalaiset oikeasti ole blondeja, kun 3/4 porukasta oli blondeja... Joku oli aiheuttanut töissä ihmetystä kertoessaan olevansa menossa baariin porukalla josta ei tuntenut ennestään ketään, "Entä jos teillä ei ole mitään puhuttavaa?" "No tietysti on, mehän ollaan suomalaisia!" Oli kyllä todella mahtavaa porukkaa, ja todella hauska ilta! Käytiin kahdessa baarissa, ja sieltä osa jatkoi vielä yökerhoon, mutta itse lähdin väsyneenä ja angiinasta kärsivänä siinä vaiheessa jo kotiin. Toivottavasti näitä iltoja tulee pian lisää!

Kuva täältä.
Tämä toimikoon muistutuksena minulle: ensi kerralla kun sohva ja viltti taas kutsuvat niin pitää lukea tämä postaus ja lähteä ulos!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Työnhaun tuskaa

Kuten kaikki varmasti tietävät, työnhaku on kaikkea muuta kuin mukavaa puuhaa. Itse olen viime viikkoina selaillut vaihetelevalla ahkeruudella työnhakusivustoja, ja lähettänyt muutaman hakemuksenkin, mutta ainoat vastaukset mitä olen tähän mennessä saanut ovat niitä vanhoja tuttuja "tällä kertaa valintamme ei osunut sinuun" -tyyppisiä sähköposteja, jos niitäkään.


Sinänsä minulla ei ehkä ole hirveätä paniikkia töiden löytymisen suhteen, koska pystyn joten kuten elättämään itseni käännöstöillä, ja kääntäminen on myös ihan kivaa, eikä kotona työskentely ole yhtään hassumpaa, varsinkin kun ulkona alkaa olla aamuisin kylmä ja pimeä. Mutta. Elämä briteissä helpottuisi huomattavasti jos minulla olisi täällä työpaikka, palkkani tulisi brittiläiselle pankkitililleni, ja kaikki vero-, sosiaaliturva-, eläke- sun muut asiat voisi hoitaa yhdessä maassa. Myös kiinteä kuukausipalkka olisi ihan kiva asia.

Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, etten oikein tiennyt mitä haluaisin, tai mitä edes voisin, tehdä työkseni, koska Skotlannissa tuskin on ihan kauhean kovaa kysyntää ruotsiin päin kääntävälle kääntäjälle. Briteissä tuntuu olevan vähän helpompi saada töitä eri alalta kuin mitä on opiskellut, mutta täälläkään ei pelkkä tutkinto mistä aineesta tahansa aina riitä. Ja vaikka riittäisikin, niin ensin olisi ihan hyvä keksiä, mitä sitä elämällään tekisi - millainen työ olisi sellainen, etten kiroaisi elämääni joka aamu herätyskellon soidessa, ja josta saisi sen verran rahaa, että pärjää.


No, keksin pari juttua, jotka tuntuivat ihan kiinnostavilta (ja siinä välissä mietin ensimmäistä kertaa, että yliopistoon hakiessa olisi ehkä voinut valita toisin...). Sitten piti löytää niiden alojen töitä. Ja paikkoja saattoi löytyä, mutta oli todella vaikea tietää, minkätasoisia töitä voisin hakea - onhan se outoa hakea maisterintutkinnolla sellaista työtä, johon vaaditaan vain peruskoulun päättötodistus, kun taas niissä paikoissa jossa palkka alkaa olla järkevää luokkaa vaaditaan vähintään parin vuoden kokemus. Oman paikkani löytäminen jostain noiden kahden väliltä on vaikeaa.

No, olen kuitenkin löytänyt muutaman kiinnostavan paikan. Siinä kohtaa vastaan tulee hakemuksen kirjoittamisen vaikeus. Suomalaisten ja brittiläisten työhakemus- ja ansioluettelokäytäntöjen välillä on tiettyjä eroja, ja olenkin yrittänyt perehtyä näihin eri nettisivujen kautta. Olen saanut aikaiseksi hakemuksia ja CV:itä joihin olen ollut ihan tyytyväinen. Haastattelukutsua ei kuitenkaan ole kuulunut.


Sitten löysin unelmatyöpaikkani. Se on erään Edinburghista lähtöisin olevan, kansainvälisen firman graduate scheme -työpaikka, ja siinä yhdistyisi kolme kiinnostuksen kohdettani: kielet, kirjoittaminen, ja matkailu. Tutkinnostanikin olisi siinä hyötyä, ja suuntautuisin työn kautta markkinointiin, mikä on alana alkanut kiinnostaa minua.

Mahtavaa, unelmatyö on siis löytynyt! No joo. Paitsi että graduate scheme -paikkoihin on yleensä ihan tajuton tunku. Ja koska haluan tämän työn niin tajuttoman paljon, niin minua vain hermostuttaa ja stressaa ajatus todella kovasta kilpailusta. Pelottaa, etten ole tarpeeksi hyvä. Tai eniten minua oikeastaan pelottaa, että jos olenkin tarpeeksi hyvä, niin en ehkä osaa ilmaista sitä tarpeeksi hyvin hakemuksessani.

Sekä poikaystäväni että yksi kaverini ovat luvanneet lukea hakemukseni läpi ja auttaa minua siinä. Ja tämähän on todella hyvä juttu, paras tapa saada hakemuksesta vielä parempi, mutta jostain syystä minulle tulee sama reaktio kuin silloin, kun on pitänyt näyttää jollekin jotain luovaan kirjoittamiseen liittyvää - nolottaa, ja pelkään, että lukija pitää tekstejäni ihan naurettavan huonoina. Tämähän on todella typerä asenne, koska tiedän, ettei heistä kumpikaan kommentoisi tekstejäni ilkeästi, vaan he haluavat vain auttaa, ja heistä voisi olla todella paljon apua. Ongelmana on pääasiassa se, että itsekritiikkini on liian kova, ja olen todella huono ottamaan vastaan kritiikkiä muilta. Mutta tässäpä hyvä mahdollisuus harjoitella sitä!


Työnhakuprosessi siis jatkuu. Aion käyttää mahdollisimman paljon aikaa ja vaivaa tämän unelmatyöpaikan hakemuksen väsäämiseen, lähettää sen, ja sitten yrittää unohtaa koko asian ja jatkaa etsintöjä. Ehkä tärppää, ehkä ei, mutta minulla on paha tapa innostua asioista liikaa, ja silloin pettymys on todella suuri.

Pitäkää peukkuja!

Kuvituksena syysmaisemia kotikulmilta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus: Mamma på besök

Tänään ehti jo tulla kyselyä, että miten täällä oikein menee, kun ei kerran blogi päivity ollenkaan. Piti oikein miettiä, että mitä tässä on tullut tehtyä jos muka on ollut niin kova kiire...

Viime viikolla oli joka tapauksessa valtavasti ohjelmaa kun äiti tuli käymään! Tämä oli äidin eka vierailu Skotlantiin, ja minä halusin tietysti antaa parhaan mahdollisen kuvan uudesta kotikaupungistani - mikä ei kylläkään näin kauniissa kaupungissa ole erityisen vaikeaa, etenkin kun meillä oli niin hyvä tuuri sään kanssa ja aurinko paistoi melkein koko ajan, ja sateiden aikaan satuttiin aina sisätiloihin.

Joten tässä tämänkertainen viikkokatsaus, teemalla Mamma på besök:

Maanantaina oli aamupäivällä töitä, ja sitten pyörinkin levottomana ympäri kämppää odottaen, että pääsisin hakemaan äitiä lentokentältä. Alkuperäinen saapumisaika oli klo 11, mutta lentoa oli siirretty ja äiti saapuikin vasta klo 16. Vielä matkalla kentälle aurinko paistoi ihanasti, mutta kentältä ulos astuessamme satoikin jo. Perus Skotlantia, siis. Suunnistimme tajuttoman hyvältä paikalta löytyvään hotelliimme (ihan vaan Travelodge-ketjun hotelli, mutta ihan Princes streetin vieressä), jossa äidin matkalaukusta purkautui tajuttomasti tuliaisia: pari talvitakkia ja kahdet talvisaappaat, Fiskarsin veitset ja sakset (koska kämppämme veitset ovat kaikkea muuta kuin hyvät), joulukoristeitani, kolme litraa kotitekoista omenamehua, vähän irtokarkkia, ja kolme tällaista pussia:

Iloinen Jenni ja Ruispalat
Olin onnistunut jotenkin rajoittamaan ruisleivänsyöntiäni niin, että söin kesän satsista viimeisen palan juuri maanantaina, joten nyt on sitten taas leipää! Hotellilta lähdimme Stockbridgeen käymään kämpilläni jotta äiti sai nähdä uuden kotini ja tavata kämppikseni, ja sieltä yhteen läheiseen, todella viihtyisään pubiin syömään. Sieltä otimme sitten suosiolla taksin takaisin hotellille ja menimme nukkumaan jo klo 22, koska äiti oli noussut joskus aamukolmelta.

Tiistaina heräsimme todella aikaisin (yritämme aina matkoilla nousta ajoissa, mutta klo 7 alkaa olla jo aikamoista) ja lähdimme kävelemään Edinburghin vanhan kaupungin halki upeasta, aurinkoisesta aamusta nauttien. Kävimme Brunstfieldissä The Treehouse
-nimisessä kahvilassa, jossa kävin usein silloin, kun asuin sielläpäin. Olin valkannut etukäteen kivoja aamiaispaikkoja sen mukaan, että niissä tarjotaan puuroa, koska tiedän, että äiti tilaa joka tapauksessa sitä.

Iloinen äiti ja puuro
Aamupalan jälkeen kiertelimme vanhaa kaupunkia, kävimme kurkkaamassa linnaa ulkoapäin ja katsomassa maisemia Calton Hilliltä.

Iloinen äiti ja linna
Aamupäivän kiertelyn jälkeen seurasi yksi koko vierailun kohokohdista: iltapäivätee the Balmoral -hotellissa. Balmoral on yksi kaupungin hienoimmista hotelleista, ja olin odottanut vierailua innolla. Pukeuduimme siis hienoimpiin vaatteisiimme ja suuntasimme hotelliin. Paikan päällä osoittautui, että pukukoodin takia ei olisi tarvinnut vaivautua, koska suurin osa muista vieraista oli ihan vain farkuissa. mutta meistä olisi tuntunut todella oudolta istua noin yleellisessä ympäristössä normivaatteissa.


Iltapäiväteehenhän kuuluu yleensä perussetti, eli voileivät, skonssit ja leivokset. Balmoralin iltapäiväteehen kuului näiden lisäksi amuse bouche, joka oli pieni annos ihan tajuttoman hyvää hernekeittoa (ei siis sellaista, mihin ollaan totuttu kotoota, vaan jonkinlaista hernesosekeittoa), ja leivosten jälkeen paikalle tuotiin vielä maikeis-/leivonnaisvaunu, josta sai valita esim. suklaata. Hintaa tällä kaikella oli £25. Olemme käyneet monessa paikassa iltapäiväteellä, ja hienoissa hotelleissa hinta on useinkin tuota luokkaa. Tarkistin, että Harrodsillakin joutuu nykyään pullittamaan £29 (muistaakseni olen itse aina maksanut £23, eli aika paljon on noussut), joten tämä oli halvempi kuin mitä olin tämäntasoiselta hotellilta odottanut. Voileivät eivät vain olleet perus kolmiovoileipiä, vaan niiden lisäksi oli myös wrapsejä, pastejoita jne. Leivoiksetkin olivat vähän erikoisempia kuin yleensä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tämä oli paras iltapäivätee, jolla olemme käyneet (aikaisempia paikkoja mm. Harrods ja pari Hiltonia).


Tällaisissa paikoissa pitää tietenkin aina käydä myös kurkkaamassa, että minkälaiset vessat heillä on, ja hienot oli, kukalliset käsienpesualtaat ja kaikki!

Illallekin riitti vielä ohjelmaa, kun kävimme Zizzi-ketjun uudessa ravintolassa syömässä. Ruoka sinänsä ei ollut kovin erikoista, mutta jännittävän illasta teki se, että äitini tapasi poikaystäväni ensimmäistä kertaa. Kaikilla oli kuitenkin tosi mukava ilta (vaikka ravintolassa taisi olla joku sairastumisesta tms. johtuva kova henkilökunnan puute, mikä johti todella hitaaseen palveluun, mutta myös ilmaiseen jälkkäriin ja ylimääräiseen pulloon viiniä, eli ei valitettu :D ), ja hermoilu osoittautui turhaksi. Jatkoimme vielä Princes streetin lähellä sijaitsevaan viktoriaaniseen pubiin.

Keskiviikkona oli shoppailupäivä! Aamu alkoi taas ihanalla aamupalalla kun suuntasimme George streetin Centotre-nimiseen ravintolaan. Äiti tilasi (yllätys yllätys) puuroa, kahvia ja smoothien, ja minä söin focacciaa tomaatilla ja uppomunilla, Virgin Apple Mojiton ja vaahtokarkkikaakaota (eikä mitään O'Boy-tyylistä, vaan todella suklaista sellaista).

Iloinen äiti ja puuro, #2


Aloitimme shoppailumme Princes streetin länsipäästä, ja kävimme kaupat läpi toisessa päässä sijaitsevalle hotellillemme asti. Sitten olikin jo aika vaihtaa vaatteet ja mennä the Dome -nimiseen ravintolaan, jonne olimme menossa kahville poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa, joten taas edessä oli hieman hermostumista aiheuttava tapaaminen. Kaikki sujui taas hyvin, tietenkin, ja saimme nauttia Domen ihan tajuttomista joulukoristeluista:

Kuva täältä.

Kuva täältä.
Dome on aina ensimmäisten joukossa joulukoristeluineen (tänä vuonna 28.10.), ja yleensä vihaan sitä, että joulujutut aloitetaan liian aikaisin, mutta tuo oli jotenkin niin överiä ettei se edes haitannut. Joululaulut soivat, koristeita oli enemmän kuin laki sallii, ja ilmaan ruiskutettiin jostain ihan sikavahvaa kanelintuoksua. Lähempänä joulua rakennuksen eteen tuodaan kuulemma lumikoneet. Oh yeah. Oli todella outoa tupsahtaa yhtäkkiä tuosta joulumaasta syksyisen harmaalle kadulle.

Kahvin jälkeen kävimme vähän hotellilla lepäämässä (jatkuva kaupunki- ja kauppakiertely on kyllä rankkaa puuhaa!) ja illalla menimme taas äidin ja poikäystäväni kanssa syömään, tällä kertaa Wagamamaan. Tilasin vanhan lempparini, kana-cashewpähkinä-salaatin, mutta puolessa välissä annosta huomasin, ettei siitä löytynyt ainuttakaan pähkinää! Mainitsin asiasta tarjoilijalle kun hän tuli kysymään oliko meillä kaikki ok, ja vastaukseksi hän nauroi, kohotti olkapäitään, ja sanoi "sori!". Voi pettymysten pettymys, sanon minä! Onneksi jälkkäri auttoi - Wagamamassa saa nykyään tilata pikkuversioita kakuista, joten maistoin sitten jokaista kakkulaatua.


Torstaina oli viimeinen päivä, joten kävimme aamupalalla ihan vain Stockbridgen Starbucksissa (jossa oli kuulemma koko viikon parhaat puurot :D ) ja kiertelemässä vähän Stockbridgen pikkukauppoja. Vielä täsmäiskut pariin Princes streetin kauppaan, ja sitten lähdettiin jo lentokentälle, jossa äiti söi lounaaksi koko reissun brittiläisimmän annoksen - chicken and veg pie (aikaisemmat annokset olivat olleet aika kansainvälisiä, eikä äiti ehtinyt maistaa mitään tyypillisen skottilaistakaan). Oli kyllä todella hauskaa viettää neljä päivää äidin kanssa!

Äiti näyttää olevan humalassa (ei ollut) ja minulla näyttää olevan epämuodostunut pää (ei ollut sitäkään)

Perjantaina ei ollut töitä, joten päätin suosiolla pitää sitten koko viikon vapaata. Pyörin kotona koko päivän, ja iltapäivällä kävin hakemassa kaupasta illallistarvikkeet, koska olin päättänyt tarjota kämppikselleni ja poikaystävälleni illallisen. Listalla oli valkosipulileipää, lasagnea ja salaattia, jälkkäriksi pannaria ja mansikkahilloa (koska en jaksanut paistaa lettuja vaikka tykkäänkin niistä enemmän) ja siihen kylkeen puolitoista pulloa valkkaria. Enpä olekaan ennen juonut viiniä pannukakun kanssa!

Lauantaina olimme menossa illalla Halloween-bileisiin, ja menin keskustaan iltapäivällä kun Russell pääsi töistä jotta voisimme etsiä itsellemme viime hetken asut. Olisin halunnut pukeutua Wicked-musikaalin Elphabaksi, mutta Russell ei oikein tykännyt ideasta, että maalaisin koko naamani ja käteni vihreäksi, ja kuulin myös samaa asua aikaisemmin käyttäneiltä, että puhdistusoperaatio on aika ikävä, joten Elphaba jäi tällä kertaa väliin. Ehkä ensi vuonna sitten... Mutta koska kumpikaan meistä ei halunnut käyttää asuun oikeastaan yhtään rahaa, ja olimme liikenteessä viime hetkellä, niin hyvän asun keksiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Päädyin ostamaan hämähäkinverkot jotka voisi levittää vaatteiden päälle, ja löysimme vielä Waitrosesta todella typerät naamiot, vielä alennettuun hintaan, joten budjetti oli lopulta £1,50 per naama. Ei huono.

(Ehkä vähän huono.)
Illan paras asu oli varmasti tyyppi, joka oli pukeutunut viinirypäleiksi. Viinirypäleiksi! Ehkä paras asu ikinä!


Istuminen, juominen, kääntyminen ja oviaukoista kulkeminen oli tuossa asussa ehkä hiukan haastavaa, mutta toi on jo omistautumista!

Sunnuntaina kävimme suomalaisen kaverini Lotan ja hänen skotlantilaisen poikaystävänsä Sandyn luona kahvilla. Lotta oli luvannut leipoa porkkanakakkua, mutta matkalla sain viestin "Joo-o, voin kertoo... On nimittäin maailman rumin kakku!!" Valitettavasti emme päässeet todistamaan tätä maailman ruminta kakkua, koska Sandy oli lähetetty kauppaan ostamaan sieltä uuden. Mutta kakkukatastrofi unohtui kuitenkin nopeasti kun saimme tutustua tähän söpöliiniin:


Itse en kauheasti välitä koirista (allergiaa), mutta onhan pennut ihania, ja tämä pikkuinen Steve oli kyllä ihan tajuttoman suloinen!

Että sellainen viikko! Tulipa taas ihan kunnon mammuttipostaus, sori! Jotenkin nämä viikkokatsaukset tuntuu venyvän, kun tuntuu, että pitää kertoa ihan jokainen yksityiskohta. Kiitos jos jaksoit kahlata loppuun asti!