"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Asuntoesittely

Tässä vähän kuvia mun kuluneen viikon asumuksista.

Ensimmäisenä Sidin komeronkokoinen huone (johon oli kaiken järjen vastaisesti tungettu 1,20m sänky) jossa vietin viisi yötä. (Ps: Yritä itse pitää tuonkokoista huonetta siistina kun tavaroita ei voi laittaa mihinkään! :P )




Maanantaista torstaihin olin Couch Surfaamassa Callumin luona, olohuoneen sohvalla. Siitä en hoksannut ottaa kuvia.

Lopuksi kuvia uudesta huoneestani. Hippi-sisustus ei ole omani, mutta onhan se ihan kiva ja värikäs. Kukkaset ovat myös kivoja, mutta ne viedään pian pois - ihan hyvä sinänsä, en minä niitä muistaisi kuitenkaan kastella, ja toisten kukkasia on ikävä tappaa. Itse saatan hiukan muokata seinäkoristelua, kunhan saan aikaiseksi. Säilytystilaa on tosi vähän, mutta eiköhän vaatteet mahdu piironkiin joten kuten.



Laitan kuvia muusta kämpästä sitten kun täällä (toivon mukaan joskus) on vähän siistimpää - keittiö on ainakin tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä, enkä oikein jaksaisi ensitöikseni ruveta siivoamaan muiden jälkiä. Lopuksi vielä kuva uusien kämppisten eilisestä yhteisestä lähipubi-illasta (pubi on tosiaan tuossa alakerrassa, kerrassaan kätevää! ;) )

Kimmy päätti muuten aloittaa eilen uuden projektin, nimeltä "Opetetaan Jenni juomaan olutta". Projektin B-osa tulee luultavasti olemaan "Opetetaan Jenni juomaan kahvia". Katsotaan miten käy...

Muutto

Sain avaimet uuteen kämppääni tänään (tai periaatteessa eilen) klo 15. Istuskelin kämpillä yksikseni kun vuokraemäntäni oli lähtenyt, ja odottelin matkalaukunkantoapulaistani Charlesia. Fiilis oli kaikkea muuta kuin korkealla. Siinä tuli esiin kaikki mahdolliset negatiiviset ajatukset; mitä jos en tykkääkään olla täällä, mitä jos en tule toimeen kämppisten kanssa, jne jne... Olen kuitenkin ollut samassa tilanteessa ennenkin, mm.Disneyn ja Lontoon kämpille saapumisen jälkeen, varsinkin ekana iltana, ja sen takia tiedän, että tämä on vain väliaikainen tunnetila. Ei se silti kivaa ole.

Noin klo 17 australialainen kämppikseni Kimmy tuli kotiin, ja huono fiilis haihtui kuin savuna ilmaan. Tapasin Kimmyn jo silloin kun kävin katsomassa asuntoa, ja nyt kun hän näki minut hän tuli heti halaamaan, ja sanoi, että onpa hauskaa että olet vihdoin täällä! Hän myös kysyi, mentäisiinkö illalla oluelle alakerran pubiin. Tämän parempaa tervetuloatoivotusta en olisin voinut saada! Järkkäilin vähän tavaroitani (ihanaa vihdoin purkaa kamat matkalaukusta!) ja kävin kaupassa (kaikki, siis ihan KAIKKI leivät loppu klo 19, paitsi irtosämpylät, jotka olivat muuttuneet päivän aikana kiveksi), ja sen jälkeen suuntasimme alakerran pubiin. Toinen kämppikseni, englantilainen Tony, liittyi seuraamme vähän myöhemmin, ja istuimme pubissa keskiyöhön asti. Hauskaa oli, tutustuin hyvin uusiin kämppiksiini, ja asiat ovat hyvällä mallilla!

Ainoa huono asia oli, että 5 vuotta käytössä olleen matkalaukkuni pyörät sanoivat tänään sopimuksen irti. Ei hyvä. Saahan täältä halpoja matkalaukkuja, mutta joku kunnollinen olisi ihan hyvä olla... No, se ei ole tämän päivän huoli; vuokra on maksettu elokuun loppuun asti, joten ennen sitä ei pitäisi olla suurempia muuttoja tiedossa.

Ai niin; totesin, että koska olen vapaalla vielä tiistaihin asti, kannattaisi ehkä käyttää nämä vapaapäivät "kotimaanmatkailuun", kun en tiedä milloin seuraavan kerran saan näin monta VP:tä putkeen, joten varasin pienen matkan! Lauantaista maanantaihin kiertelen siis Skotlannin ylämaita, käyn Loch Nessillä etsimässä monsteria, ja käyn Isle of Skye'lla. Sellainen juhannus siis minulla edessä! Ja sitten tiistaina töihin. Kunhan saisin selville jostain, että mihin aikaan siellä pitää oikein olla...

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Asiat hyvällä mallilla

Tänään tuli soitto, että Sykes tarjoaa minulle työpaikkaa, jee! Tiistaina alkaa.
Iloa vähän vähensi se, ettei vuokraemännästäni ollut kuulunut mitään moneen päivään, ja pienenä neurootikkona olin melkein varma siitä, että hän tekisi minulle oharit, enkä pääsisikään muuttamaan torstaina. Mutta tulihan se viesti sieltä, joten saan avaimet huomenna klo 15!
Ja nyt aurinkokin paistaa eilisen, koko päivän kestäneen kaatosateen jälkeen.
Eli varpaat on kuivat ja elämä hymyilee - ainakin toistaiseksi!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Työhaastattelu

Kerron nyt sitten vielä siitä haastattelusta...

Kyseessä on siis Sykes, joka on jonkinlainen ulkoistamisfirma. Olen kuullut puljusta aika eriäviä mielipiteitä, mutta ei se nyt varmaan muita työpaikkoja pahempi ole.

Talossa on töissä (mm.) monenkielisiä puhelinneuvojia, ja sellaista paikkaa minäkin hain. Sykesin asiakkaina on mm. Apple, Citibank, Argos, ja vaikka mitä muuta. Minua ehdotettiin siis Citibank-tiimiin.

Haastattelussa minun piti ensin läpäistä "kielitesti". Itse en sitä kyllä testiksi kutsuisi; kyseessä oli pikemminkin kolme pientä juttutuokiota kolmen erikielisen- ja maalaisen (ranskalainen, suomalainen ja ruotsalainen) työntekijän kanssa. Mies (britti) joka hoiti loput haastattelusta sanoi, että on varmaan rankkaa tehdä kolme kielitestiä putkeen tuolla tavalla, mutta totesin vain että tällainen on minulle ihan perussettiä.

Noin puolet haastatteluajasta oli sitten sitä "competency based" haastattelua (osaamiseen perustuvaa, siis). Siinä kysytään vaikeita, ja vastauksen pitää liittyä johonkin tiettyyn (asiakaspalvelu)tilanteeseen johon itse on työssään joutunut. Ei mitään yleisluontoista siis. Onneksi olin valmistautunut (vaikkei siellä ihan samoja kysymyksiä kysyttykään), ja tiesin vähän mitä minulta odotettiin. Vähän bullshittiähän siinä piti välillä keksiä, kun kaikki tilanteet ei olleet sellaisia joihin olen itse joutunut, mutta aika hyvin se tuntui kuitenkin menevän. Ja huomasin, että Disneylandin kesästä oli tässäkin hyötyä; siellä kun tuli vastaan kaikki mahdolliset asiakaspalvelutilanteet mitä voi ikinä keksiä, ja vähän lisääkin.

Haastattelun jälkeen sanottiin, että he ilmoittavat tänään rekrytointifirmalle ottavatko minut vai eivät. Nyt kello on kuitenkin jo kohta kuusi, joten itse saan tietää asiasta toivon mukaan huomenna. Katsotaan. Olisi kiva tietää mahdollisimman pian, muuten pitää ruveta jakelemaan CV:itä.

Jos saan työpaikan, edessä on 2-3 viikon koulutus, joka alkaa tiistaina. Pitäkää peukkuja!

Duubi-duubi-duu

Täällä elämä rullaa rauhallisesti eteenpäin. Tuntuu vielä siltä, että odottaisin jotain, mutta kai se on sitä muuttoa, ja työpaikan löytymistä, ja arjen alkamista.

Eilen muutin (toivon mukaan) toiseksi viimeisen kerran täällä; olen ollut tähän asti Sidin luona, mutta nyt hänen piti päästä takaisin omaan kämppäänsä (parisuhdesotkuja), joten lähetin Couch Surfing -sivuille hätäviestin, että kenen nurkkiin pääsisi, ja aika pian skotlantilaiselta Callumilta tuli vastaus. Jätkä on oikea elämäntapa"hostaaja", sen luona tuntuu jatkuvasti asustelevan porukkaa, ja on se itsekin reissannut enemmän kuin kiitettävästi. Pelkästään sen CS-profiilissa oli yli 200 reviews'iä. Onneksi sain jättää matkalaukkuni Sidin luo; olisi aika hullua raahata se toiselle puolelle kaupunkia muutamaksi päiväksi, ja sitten viedä se takaisin melkein lähtöpisteeseensä. Viimeinen muutto on sitten torstaina.

Tänään, n. tunnin päästä, minulla on call center -työn toinen haastattelu. Ehdottavat minua Citibankin ranskankieliseen tiimiin. Pitää kai sitten opetella pankkisanastoa ranskaksi jos työpaikkaa pukkaa. Vaikka en kyllä edes tiedä uskonko saavani paikkaa; suht simppeliä työtä varten on aika hullut haastattelumenettelyt, ja ensikertalaisena en tiedä pystynkö läpäisemään tällaista "Competency based interview"'ta jota Sykes näköjään harrastaa... No, sen näkee kohta!

Muuten olen pääasiassa hengaillut ja tutkinut kaupunkia. Täällä tulee käveltyä ihan tajuttomasti, mikä on tietty hyvä asia. Pohkeenikin ovat jo tottuneet jatkuvaan rappusissakävelyyn, ekat kolme-neljä päivää ne panivat vastaan aika kunnolla. Aina välillä käyn hengailemassa Sidin työpaikalla, josta saan ilmaista teetä. Eilen siellä hengaili myös Sidin kaveri Charles, joten istuskeltiin siinä sitten aika pitkään. Charles oli menossa katsomaan Potiche-elokuvaa, ja pyysi minua mukaan. Olin jo aikaisemmin nähnyt elokuvan trailerin, ja se näytti hyvältä. Ehdin juuri ja juuri leffaan, kun olin ensin käynyt viemässä kamani Callumin luo, mutta onneksi en antanut periksi matkan varrella, koska leffa oli hyvä, ja yllättävän hauska. Siellä sitten katsoin ranskalaista leffaa ranskalaisen jätkän kanssa juoden ranskalaista (?) punkkua. Voihan sitä näinkin illan viettää!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Viikko takana

Lähdöstä on nyt mennyt viikko. Suurin osa siitä on ollut hengailua, mutta tehdään nyt sitten pieni yhteenveto, yleisön pyynnöstä ;) (mutta nyt ei sitten jaksa etsiä kirjoitusvirheitä, että tiedätte)

Pe 10.6. Ajantaju hieman hukassa, paniikissa bussiin. Lentokentällä vastassa yllätys, kun kaveri + kaverin siippa tuli moikkaamaan. Lento lähti ja laskeutui ajallaan. Lontoon päässä pientä sähläystä junalippujen kanssa, mutta en jaksanut kauheasti välittää. Junalla Victorian juna-asemalle, metrolla Wood Greeniin. Wood Greenissä pienimuotoiset bileet, hauska nähdä kavereita taas. Taisi muuten olla viimeinen käynti siinä murjussa.

La 11.6. Illalla meni pikkasen myöhään, joten "aamulla" lähdin liikkeelle vasta siinä yhden maissa. Camdeniin markkinoille ja kielioppivirheisiä kylttejä bongaamaan (No photo's ja We sell umbrella's. Ouch.) Istuskelin Regent's Parkissa, söin mansikoita ja katselin ja kuuntelin ihmisiä; mm. pari pissistä, jotka toivoivat, että puistossa olisi ollut taxi, sekä mummo jolla oli rusettipäinen yorkshirenterrieri nimeltä Sirius. Hih. Hyde Parkissa ja keskustassa oli meneillään World Naked Bike Ride 2011, enkä ollut ajatellut käydä katsomassa, kun lähdin niin myöhään, mutta törmäsin sitten kuitenkin muutamaan pyöräilijään illemmalla Holbornissa.

Su 12.6. Satoi. Kävin Brick Lanen markkinoilla (taas myöhäinen nukkumaanmenoaika johti myöhäiseen lähtöön) ja viereisillä Shoreditchin markkinoilla, mutta en sitten jaksanut enää tarpoa sateessa ja tuulessa, joten palasin Wood Greeniin. Hengailin kavereiden kanssa, juotiin teeta, syötiin mun irtokarkkeja (saa lähettää lisää!!) ja katsottiin telkkaria (sekä todettiin, että American Dad on sitten vaan maailman huonoin TV-sarja). Pakkasin kamani uudestaan.

Ma 13.6. Hiukan aikaisempi nukkumaanmenoaika, mutta ei tarpeeksi jotta aamuherääminen olisi onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Lähdin Wood Greenistä n. klo 10.20. Metroasemapoukkoilun välttämiseksi menin Warren streetin asemalle, jonne Sophie tuli vastaan. Lähempänä olisi ollut muita asemia, mutta ajattelin, että parempi olla pyörimättä maanalaisessa kaikkien kamojen kanssa. Väärin. Matkalaukku painoi kuin synti. Ei kiva.
Käytiin brunssilla, istuskeltiin puistossa, syötiin illallinen Yo!Sushissa, ja käytiin teatterissa katsomassa Pygmalion (My Fair Ladyn näytelmä-/alkuperäisversio) - pääroolissa Rupert Everett. Kotimatkalla törmäsimme maailman varmasti turhimpaan kauppaan/turistinähtävyyteen: M&M's World! Nelikerroksinen kauppa jossa ei myydä mitään muuta kuin M&M's karkkeja (joita tunnetusti on tasan kahta eri laatua) ja krääsää! Naurettavaa! Niin uskomaton paikka, että oli pakko käydä katsomassa. Kuka näitä oikein keksii?

Ti 14.6. Meidän oli tarkoitus käydä Sophien kanssa The Breakfast Clubissa aamupalalla, mutta siitä tulikin enemmän brunssi, tai itse asiassa melkein myöhäinen lounas (niin käy joskus). Sieltä suuntasin Covent Gardeniin jonne olin sopinut treffit Marin kanssa. Lounastreffit. Nälkä oli kova, juu. Käytiin Wagamamassa, muutama dumpling (mitä sitten ovatkaan suomeksi, jotain mykyjä kai) mahtui aika hyvin. Jälkkäriksi vielä jätskiä The Icecreamists'ista - se paikka, josta sai jossain vaiheessa ostaa Baby Gaga -nimistä, äidinmaidosta tehtyä jäätelöä. Ei maistettu.
Jatkuva syöminen/juominen jatkui, kun suuntasin seuraavaksi South Kensingtoniin tapaamaan Katieta, jota ehdin kuitenkin vain nähdä noin puoli tuntia ennen kuin hän joutui lähtemään kuuntelemaan jotain luentoa. Hörppäsin teeni sitten rauhassa kirjaa lukien ja auringonpaisteesta nauttien, ja lopuksi palasin vielä Baker streetin kulmille, jossa käytiin Sophien kanssa gbk'ssa syömässä Uusiseelantilaisia hampurilaisia. Ei tullut kyllä ihan heti nälkä tämän päivän jälkeen.
Illalla rupesi paniikki jo hiukan nostamaan päätään. Mitä tästä nyt oikein tulee? Pakkasin taas kerran syntisen painavan matkalaukkuni aamun lähtöä varten. Tällä kertaa tilattiin taksi.

Ke 15.6. Päiväkirjassa lukee: Täällä istuu pikku Jenni linja-autoasemalla pienessä paniikissa ja miettii, että mitä sitä tuli oikein tehtyä... Tästä se lähtee :P
9½ tuntia bussia. 2 x tauko, à 30 ja 15 min. Milton Keynesistä Newcastleen viereisellä penkillä istui joku, joten en saanut levittäytyä, eikä hänestä ollut edes juttuseuraksi. Loppumatkan sain kuitenkin istua/maata/retkottaa vähän leveämmin. Perillä Edinburghissa n. klo 18.40, Sid oli vastassa, otettiin taksi hänen luo. Saatiin joten kuten matkalaukku raahattua kolmanteen kerrokseen - Sid lupasi, että muuttaessani pois hän värvää poikaystävänsä kantajaksi. Sidin seurassa ei kauheasti istuskella; syötiin, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mentiin Couch Surfing tapaamiseen, joka sattumoisin oli lähipubissa. Siellä juttelin sitten monen mukavan ihmisen kanssa, ja löytyipä joukosta vähän skandivahvistustakin.

To 16.6. Ensimmäisen päivän saldo: 1 kpl työhaastatteluja (johtaa luultavasti toiseen haastatteluun), 1 kpl suoritettuja asuntonäyttöjä, 3 kpl peruttuja asuntonäyttöjä, 1 kpl varmistunut asunto. Muuttopäivä 23.6. :D Ei huonommin ekaksi päiväksi.

Pe 17.7. Vähemmän saatu aikaan, kiertelin pääasiassa kaupunkia. Soitin paikkaan, josta saisin varattua ajan johonkin työvoimatoimisto-tyyliseen paikkaan, jotta saisin National Insurance numeroni, jotta voisin tehdä töitä. Sain ajan 5.7. Just. Lupasivat lähettää jotain tietoja, ja annoin tulevan kämpän osoitteen, vaikka en tosiaan ole muuttamassa ihan vielä. Onneksi se on tosi lähellä, niin postin voi noutaa. Jos se menee perille. Nämä talojen ja asuntojen numerot täällä kun ovat hiukan epäselvät... :S Pankissakin kävin, mutta totesin aika pian, että ilman minkäänlaista todistusta osoitteestani tiliä ei heru. Jos Nordeasta suostuttaisiin lähettämään jotain, mutta en tietenkään ehtinyt hoitaa sitä tänään. No, ehtiihän sitä. Lähetin myös työhakemuksen pariin hotelliin ja STA Traveliin (vastaa Kilroy Travelsiä), mutta kai se on pakko vaan ruveta kiikuttamaan CV:itä ympäriinsä pian.
Ollaan kai menossa Sidin kanssa illalla ulos. Ja huomenna oli puhetta, että käytäisiin drinksuilla parin CS-miitissä tapaamani tytön kanssa (toinen skotlantilainen, toinen kanadalainen).

Että sellainen viikko! Sori että tuli niin pitkä, mutta en millään ole jaksanut kirjoittaa aikaisemmin, jatkuva lampsiminen ympäri maata ja/tai kaupunkia vie mehut. Mutta eiköhän se siitä!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Lähtö lähellä, taas.

Tässä sitä taas ollaan, lähdössä. Ihan vaan niin kuin vaihtelun vuoksi... :)

Viime päivinä olen usein joutunut selittelemään tekemisiäni. Joidenkin mielestä tämä on ihan loistavaa, ja toiset eivät yhtään ymmärrä mitä päässäni liikkuu. Yleensä keskusteu on kuitenkin seuraavanlainen:

Henkilö X: Olet siis lähdössä kesäksi Edinburghiin?
Minä: Jep.
Henkilö X: Koko kesäksi?
Minä: Joo.
Henkilö X: No mitä sä meinaat siellä tehdä?
Minä: Emmä tiedä :D
Henkilö X: Ja missä sä aiot asua?
Minä: Emmä tiedä sitäkään.
Henkilö X: (järkytyksestä selvittyään) Miks just Edinburgh?
Minä: Jos totta puhutaan, niin ei aavistustakaan!

(Viimeiseen kohtaan vastaukseksi sopii hyvin myös "Miks ei?" :D )

Näillä mennään. Bussi H:ki-Vantaalle lähtee klo 12.00 (luulin tähän hetkeen asti, että se oli klo 14.00, hups! Ei paniikkia...) ja lento lähtee (toivon mukaan) 16.50. Lontooseen saavutaan 17.50, ja keskiviikkona lähden bussilla Edinburghiin.

See you on the other side!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

"Ekkai sä aio lähtiä pois?!?"


Tällainen kuva löytyy Turun linja-autoasemalta. Ihana :)

Tänään piti päättää mitkä vaatteet lähtevät mukaan reissuun, ja mitkä lähtevät viettämään kesää Paraisille. Olen saanut aika hyvin karsittua, katsotaan nyt miltä näyttää kun alan laittamaan niitä matkalaukkuun huomenna... Ideana oli pakata mahdollisimman vähän, mutta Edinburghin erittäin vaihteleva sää vaikeuttaa asiaa kovasti.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin vain lähdössä Lontooseen moikkaamaan kavereita muutamaksi päiväksi. Kai sitä sitten keskiviikkona 9 tunnin bussimatkan aikana ehtii tajuta mihin ollaan menossa... Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä siihen, miten pitkän bussimatkan (keskellä päivää) saa kulutettua, niin kertokaa ihmeessä!