"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Loppu-slut

Loppu-Lontoo jäi nyt vähän kertomatta, mutta kai pieni yhteenveto on paikallaan...

Mutta ensin pitää mainita "pieni" yhteensattuma viimeiseltä viikonlopulta:
Kävimme Natalien kanssa Camdenissa. Siellä olevat markkinat ovat sen verran iso ja sokkeloinen paikka, että siellä ei ihan heti löydä tuttuja etsimälläkään. No, yhtäkkiä näin ihmisjoukossa neljä pikkuveljeni kaveria. Ettei Paraislaisilta saa sitten olla rauhassa missään!
Onhan tämä ihan valtava yhteensattuma, mutta jotenkin se ei jaksa enää hetkauttaa, kun niitä on tullut viimeisten kuukausien aikana jo pari muutakin...

Joka tapauksessa, viimeinen päivä meni pakatessa. Kyllä siinä tuli aika stressaantunut fiilis kun kamoja yritti tunkea mihin tahansa ne sai mahtumaan, ja painoa oli jo valmiiksi liikaa. Illalla pidin ystäville/naapureille huutokaupan, missä lahjoitin astiani, ruoanlaittovälineeni ja kaiken mahdollisen sälän halukaille. Olin ainakin erittäin suosittu sinä iltana! Sen jälkeen kävimme Natalien kanssa syömässä Nando'sissa, ja yhdellä paikallisessa, ja se olikin sitten siinä.

Aamulla lähdin vähän ennen seitsemää. Mukana oli painava matkalaukku, melkein yhtä painava pikku-trolley, täyteen ahdettu olkalaukku, pienehkö pussi jossa pidin eväitäni, sekä melkein metrinmittainen putkilo, jonka sisällä oli juliste. Siinä piti sitten yrittää päästä käytäviä pitkin hissiin, ulos ovesta, portin läpi, ja muutaman sadan metrin matka metroasemalle. Ihan hyvinhän se meni sitten kun pääsin ulos portista ja sain vedettyä laukut liikkeelle, ja metroon nouseminen onnistui ystävällisen kanssamatkustajan avulla. Onneksi pääsin suoraan Piccadilly Linella Heathrowlle, ja siellä päässä sain taas apua laukun nostossa kärryille.

Olin punninnut matkalaukkuni jossain vaiheessa iltaa, jolloin se näytti 26kg. Check in -tiskillä sain kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavan yllätyksen (vaikkei se oikeastaan niin suuri yllätys ollutkaan), kun matkalaukun painoksi paljastui 29kg (sallitun 23kg sijaan). Sen lisäksi trolleyssa oli 13kg (eikä 8), ja sitten oli vielä se olkalaukku, jota yritin kovasti piilotella. Päädyin sitten laittamaan trolleynkin ruumaan, ja maksoin £33 lisämaksun, mikä siinä tilanteessa tuntui suht pieneltä.

Saavuin Helsinkiin noin ½ tuntia myöhässä, ja melkein juoksin Turun koneelle. Turun päässä kävin heti ilmoittamassa osoitteeni laukkujeni tuomista varten, koska Helsingissä oli sanottu, etteivät ne ehtisi, mikä ei haitannut kun kerran olin menossa kotiin. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen puhelin kuitenkin soi, ja ilmoitettiin, että laukkuni pyörivät hihnalla. Kävimme siis hakemassa laukkuni, ja pääsin kotiin laatikoiden täyttämään kämppääni.

Eka ilta meni haikeissa tunnelmissa, ja kyllähän tässä välillä tulee ikävä, varsinkin kun joutuu kulkemaan jäisiä katuja mummoaskelin, ja kun kämppä on edelleen aika lailla kamojen peitossa, mutta eiköhän se siitä.

Tähän päättyi siis Erasmus-vaihtoni! Nyt jään enää odottamaan eri tahoilta tulevia, viimeisiä rahoja, ja Middlesex Universityn kurssitodistusta. Niiden perään joutuu varmaan vielä soittelemaan...

torstai 13. tammikuuta 2011

Don't Hassle with the Hoff!

Tässä sitä sitten ollaan. Viimeinen päivä huomenna. Niin kuin voi odottaa, mieliala menee kuin vuoristoradassa. Perussettiä tässä vaiheessa, aina sama juttu.

Mutta ennen lähtöä on vielä huominen, joka pitää sisällään pakkauksen lisäksi lounasta, kahvittelua ja päivällistä hyvien ystävien seurassa.

Eilen illalla sain viimeisen esseeni valmiiksi, ja tänään kävin palauttamassa sen. Viimeinen käynti Middlesex Universityssa, siis. Luulisi, että olo olisi kovin kevyt ja erilainen, mutten ole vielä oikein sisäistänyt sitä, niin kuin en lähtöäkään.

Yliopistokeikan jälkeen lähdin Wimbledoniin, jossa minun ja Lauran sisäiset ysärilapset olivat onnesta soikeena, kun saimme nähdä lavalla The Hoffin. En ole koskaan ollut suurempi fani, mutta olihan se kuitenkin elämys! Vaikka kyseessä olikin Peter Pan, niin siinä viljeltiin jatkuvasti Hoff-viittauksia, ja kaksimielisiä vitsejäkin oli mukana vaikka kuinka paljon. Hauksaa oli, ja kun tosiaan sain liputhintaan £2,50/lippu, niin oli todellakin sen arvoista! :)

Nyt nukkumaan, angstataan sitten huomenna.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Let them eat cake

Tämä nukkumattomuus alkaa olla jo vanha vitsi. Viime yönä taisin nukkua yhteensä pari tuntia, jos sitäkään, enkä varmaan tuntiakaan yhtenäisesti. Nukkumatti suostui ilmestymään vasta joskus neljän jälkeen, onkohan se vuorotteluvapaalla tai jotain kun homma ei oikein luista?

En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...

Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!

Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.

Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:

Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)

Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.

Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Esseitä

Kello on 0:34. Meneillään n. 8 tuntia sitten aloitettu esseenkirjoitus. En nyt todellakaan väitä, että olisin kirjoittanut jatkuvasti viimeisen 8 tunnin aikana, mutta olen minä jotain saanut aikaan! 1524 sanaa "paperilla", tarkoituksena olisi kirjoittaa 2000 (+-10%). Aihe: The Human, lähteet: The Island of Dr Moreau & Sherlock Holmes: The Creeping Man. Ensimmäisessä hullu tiedemies leikkelee eläimistä jotain ihmisenkaltaista (tietenkin ilman puudutusta tms.), toisessa kuusikymppinen professori hankkii nuorentuakseen apina-seerumia, ja muuttuu samalla itse apinamaiseksi. Jännää.

Sanoisin kuitenkin, että olen ylittänyt itseni! Keskiviikkona valmistui ensimmäinen essee, torstaina toinen, ja tämänkin kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Sitten jäljellä on enää tulkkauskurssin essee, jonka luulisi olevan suht helppo, ainakin kahteen kirjallisuusesseeseen verrattuna! Jos hyvin menee voin palauttaa kaikki neljä ensi viikon alussa, ja nauttia sitten muutamasta rennosta, oikeasti vapaasta päivästä (koska yleensähän otan vapaapäiviä ennen opiskelua, enkä toisin päin, joten jatkuva stressihän siinä on päällä).

Eihän se ehkä ole järkevää opiskella tällaiseen kellonaikaan, mutten ole saanut nukuttua tällä viikolla, joten yhtä hyvin voin tehdä jotain järkevää, ja en sitäpaitsi halua lopettaa nyt kun olen päässyt (jotenkuten) vauhtiin, koska aloittaminen on aina se vaikein osa. Katsotaan, miten pitkälle tässä jaksaa mennä.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kuteet

Ensimmäinen joulunjälkeinen päivä Wood Greenissä taisi olla tähän mennessä yksinäisin. Koitin jatkuvasti kuunnella, kuuluisiko ympäriltä liikkuvien ihmisten ääniä, mutta turhaan. Aikamoinen angsti-ilta kun en ollut jutellut kenellekään, kaupan kassaa ja lentokenttähenkilökuntaa lukuunottamatta, aamuneljän jälkeen (eli 0200 brittiaikaa). Toisaalta minulla ei sitten ollut mitään syytä olla tekemättä töitä, ja nehän kaipasivat kovasti tekemistä. Tein hommat loppuun, ja menin nukkumaan toivoen, että seuraavana päivänä olisi vähän enemmän seuraa.

Torstai-aamuna päätin lähteä katsastamaan alennusmyyntejä, mutta vain muutamssa kaupassa - halusin selvitä reissusta järki tallessa. Matkalla törmäsin naapuriin, joka oli ollut täällä koko loman, myös edellisen päivän, ja hän luetteli vielä useamman muun paikalla olleen. Olin siis angstannut ihan turhaan. Mutta tulipahan ainakin työt tehtyä.

Harvemmin alennusmyynneistä löytää kovin hyviä diilejä, ja ostokset tahtovat usein olla niitä ei-alennettuja. Tällä kertaa kävi kuitenkin paremmin kuin hyvin: TopShopista (josta harvemmin ostan vaatteita muuten kuin alennusmyyntien aikaan) löytyi kaksi kivaa pikkumustaa, ja loppusummaksi tuli £27!! (mekot siis à £15 ja päälle vielä 10% opiskelija-alennus, jota kerrankin muistin pyytää). Ei huono! Kävin myös MinaUKssa, jonka alennusmyyntiin olin jo tutustunut netissä, mutta kaupassa oli vain normaalihintaisia vaatteita. Tilasin sitten nettisivuilta ihanan mekon, alkuperäinen hinta £85, itse maksoin siitä £10!! Pitää tietenkin odottaa ja katsoa, että sopiiko se ollenkaan, mutta silti!

Näiden hienojen löytöjen lisäksi kävimme eilen (suomalaisen) Lauran kanssa Knightsbridgessä, ja päätimme piipahtaa myös Monsooniin (jossa käyn myös harvemmin). Siellä oli iltapukuale, ja Laura rupesi katsomaan niitä kevään vuosijuhlia varten. Kun huomasin, että alennukset olivat -70%, hinnat n. £50-60, puvut tosi nättejä ja vielä sopivan kokoisia, niin päätin itsekin kokeilla muutamaa, kyllähän sitä nyt itsekin olisi tarkoitus vuosijuhliin osallistua lähivuosina, ja Suomesta ei todellakaan saa kivaa iltapukua tuohon hintaan! Harmi kyllä emme päässeet kovinkaan pitkälle, koska sovituskopit oli jo suljettu - emme olleet huomanneet, että sulkemisaikaan oli vain vartti. Tänään kauppa oli kiinni bank holidayn takia (yleinen vapaapäivä) mutta huomenna ajattelin kuitenkin käydä pikaisesti kaupungilla ennen esseeurakkaani, koska näin hyvää tarjousta ei usein tule vastaan! Se on kyllä sanottava, että alennusmyynneissä käyminen on täällä ihan eri juttu kuin Suomessa - siellä saa hyvällä tuurilla jotain kivaa -30% alennuksella, mutta harvemmin sitäkään, ja tosi hyviä tarjouksia tulee vastaan vain harvoin. Nyt olen tajunnut, mikä alennusmyynneissä on niin kivaa! :D

Okei, taidankin lopettaa tähän pitkään shoppailuselostukseen, ensi kerralla sitten jotain muuta ;)

Ps: Ai niin, uusi vuosi meni rauhallisesti, syötiin Tiinan luona tortilloja ja katsottiin parvekkeen hyvältä näköalapaikalta keskustan ilotulitusta. Telkkarista Edinburghin menoa katsellessa harmitti taas, ettei niistä suunnitelmista tullut mitään, mutta ehtiihän sinne vielä jonain toisena vuonna.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!