"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

maanantai 29. marraskuuta 2010

Lopun alkua

Tämänkin seikkailun loppu alkaa jo häämöttää. Tuntuu erittäin oudolta, että kolmen viikon päästä olen Suomessa. Niin oudolta, että yritän olla ajattelematta asiaa. Tulenhan tänne vielä pariksi viikoksi tammikuussa, mutta se on enemmän sellaista lomantapaista; varsinainen vaihto loppuu kolmen viikon päästä, tai siltä ainakin tuntuu. Ei tämä ole sitä, etten haluaisi kotiin, koska kotiinpaluu tuntuu mielessä välillä jopa ihan mukavalta, vähän vaihtelua elämään ;), mutta tästä elämästä irti päästäminen tuntuu ankealta. Kai se on sitä muutoksen vieroksumista. Luulisi, että näiden viimeisen viiden vuoden jälkeen muutos olisi minulle jatkuva olotila, mutta joka kerta kun lähden, niin juuri lähdön hetkellä pieni sisäinen ääni valittaa, että eikö olisi kuitenkin helpompi jäädä vain aloilleen. Tuolla pienellä äänellä ei ole minkäänlaista sanavaltaa, mutta siellä se aina kuiskii kuitenkin, eikä sitä voi olla huomioimatta ainakin vähäsen.

Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.

En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.

Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!

Loppuun vieä ajankohtainen kuva
Näyttää siltä, että ulkona sataisi kovasti, mutta tuo on kaikki ihan vaan ikkunan sisäpinnalla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti