Ihana, ihana Edinburgh

Ja Edinburgh-postaukset jatkuu (toivon mukaan ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa niitä alkaa taas tulla vähän jatkuvammalla syötöllä, mutta asiat ehtivät tietenkin vielä muuttua).

Skotlannissa vietetyt kaksi viikkoa olivat aivan upeat! Jotenkin tuntui, että elämäni siellä on vielä olemassa, ja vain jatkui suht normaalina arkena - ei sillä, että minulla siellä olisi koskaan ollut sellaista arkea, joka koostuisi vain mukavista jutuista, ystävien tapaamisesta ja ulkona syömisestä, mutta silti.

Tässä kuvakooste matkastani:

Edinburghissa oli yllättävän kaunis ilma, ensimmäiset 10 päivää aurinko paistoi melkein jatkuvasti, mitä nyt välillä satoi muutama kuuro. Ensimmäisenä päivänä vastassa oli tällainen sääilmiö:

Ensimmäisen viikon toisen puolikkaan vietin Glasgowssa. Viikonloppuna olin sohvasurffaamassa Ellin, Geoffin ja Tobey-kissan luona, ja että oli mukavaa. Löydettiin myös Tohtorin parkkeerattu kulkupeli:

Tescon hyllystä löytyi näinkin skottilainen näky:

Glasgowssakin ilma oli mitä parhain - Elinan kanssa nautittiin sen verran täysin rinnoin puistosta ja auringonpaisteesta, että ajantaju meni kokonaan, hups!:

Toisen viikon torstaina pikkuveljet sitten lensivät paikalle irlantilaisin siivin, ja toivat sateen mukanaan:

Mentiin samantien Wagamamaan lounaalle, omnomnom:

Meidän hostellihuoneesta oli aikas kivat näkymät:

ja jokainen löysi omaa pituuttaan suhteellisen hyvin vastaavan nukkumapaikan:

Kansalliskirjastolla oli joku Skotlantiin ja elokuviin liittyvä näyttely, jolla oli hauskoja mainosjulisteita:

"Luke, ah'm yer da"

Ceilidh-tanssi taittui niin kokeneemmilta kuin kokemattomiltakin tanssijoilta:

Seuraavana päivänä käytiin aamiaisella, jossa nuorimmainen tilasi Full Scottish Breakfast'in isomman version, "metsästäjän aamiaisen", johon kuului mm. haggis. Sieltä lähdimme North Berwickissä sijaitsevaan Seacliff Stables'iin:

Janne sai suurimpana suurimman hevosen, Mollyn, ja sen mukana suomalaisten nimien kanssa kamppailevalta ohjaajalta lempinimen Mr Molly:

Maisemat olivat mitä parhaimmat, eikä kylmä tuuli edes haitannut:

Ratsastuksen jälkeen piti hakea vähän välipalaa - eräille vähän suurempana annoksena:

ja ilta, sekä matka, päättyi iskän sponssaamaan illalliseen upeassa The Dome -ravintolassa

Että sellainen reissu!

Duubi-duubi-duu

Täällä elämä rullaa rauhallisesti eteenpäin. Tuntuu vielä siltä, että odottaisin jotain, mutta kai se on sitä muuttoa, ja työpaikan löytymistä, ja arjen alkamista.

Eilen muutin (toivon mukaan) toiseksi viimeisen kerran täällä; olen ollut tähän asti Sidin luona, mutta nyt hänen piti päästä takaisin omaan kämppäänsä (parisuhdesotkuja), joten lähetin Couch Surfing -sivuille hätäviestin, että kenen nurkkiin pääsisi, ja aika pian skotlantilaiselta Callumilta tuli vastaus. Jätkä on oikea elämäntapa"hostaaja", sen luona tuntuu jatkuvasti asustelevan porukkaa, ja on se itsekin reissannut enemmän kuin kiitettävästi. Pelkästään sen CS-profiilissa oli yli 200 reviews'iä. Onneksi sain jättää matkalaukkuni Sidin luo; olisi aika hullua raahata se toiselle puolelle kaupunkia muutamaksi päiväksi, ja sitten viedä se takaisin melkein lähtöpisteeseensä. Viimeinen muutto on sitten torstaina.

Tänään, n. tunnin päästä, minulla on call center -työn toinen haastattelu. Ehdottavat minua Citibankin ranskankieliseen tiimiin. Pitää kai sitten opetella pankkisanastoa ranskaksi jos työpaikkaa pukkaa. Vaikka en kyllä edes tiedä uskonko saavani paikkaa; suht simppeliä työtä varten on aika hullut haastattelumenettelyt, ja ensikertalaisena en tiedä pystynkö läpäisemään tällaista "Competency based interview"'ta jota Sykes näköjään harrastaa... No, sen näkee kohta!

Muuten olen pääasiassa hengaillut ja tutkinut kaupunkia. Täällä tulee käveltyä ihan tajuttomasti, mikä on tietty hyvä asia. Pohkeenikin ovat jo tottuneet jatkuvaan rappusissakävelyyn, ekat kolme-neljä päivää ne panivat vastaan aika kunnolla. Aina välillä käyn hengailemassa Sidin työpaikalla, josta saan ilmaista teetä. Eilen siellä hengaili myös Sidin kaveri Charles, joten istuskeltiin siinä sitten aika pitkään. Charles oli menossa katsomaan Potiche-elokuvaa, ja pyysi minua mukaan. Olin jo aikaisemmin nähnyt elokuvan trailerin, ja se näytti hyvältä. Ehdin juuri ja juuri leffaan, kun olin ensin käynyt viemässä kamani Callumin luo, mutta onneksi en antanut periksi matkan varrella, koska leffa oli hyvä, ja yllättävän hauska. Siellä sitten katsoin ranskalaista leffaa ranskalaisen jätkän kanssa juoden ranskalaista (?) punkkua. Voihan sitä näinkin illan viettää!

Uutta kehiin

Noniin, nyt on taas syytä ottaa tämäkin blogi käyttöön! Kesä tulee, ja sen mukanan uudet seikkailut!

Tänä kesänä minun oli siis tarkoitus lähteä Barcelonaan työharjoitteluun lokalisointitoimistoon. Alkukeväästä totesin kuitenkin, että kun ei ollut töitä josta saisin rahaa säästöön, ja harjoittelusta saisin yhteensä vain 700€/kk, niin homma oli aika tuhoon tuomittu. Lähetin siis Espanjaan sähköpostia, ja odotin, että sieltä tulisi haukkuja takaisin, mutta siellä päässä oltiin kovin ymmärtäväisiä.

Edessä oli siis kesä Suomessa, ilman töitä, puhelimen vieressä päivystäen - Viking Linelta ei myöskään herunut töitä, sanoivat vain, että soittele tänne aina välillä niin pääset ehkä sijaistamaan. Mahtavaa.

No, yhtenä päivänä selailin huvikseni Edinburghin Fringe-festivaalien esiintyjälistaa, ja päädyin jotenkin vahingossa (tai "vahingossa" ehkä?) rekrytointisivuille. Totesin, että voisihan sinne hakea - kun kerran olen työttömänä, niin kuukauden työt Edinburghissa voisi kyllä olla aika mukavaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Yksitellen palaset loksahtivat kohdalleen, vaikken vielä siinä vaiheessa sitä ehkä tajunnutkaan. Viime kesän alivuokralainen T kyseli asunnon perään, ja vastasin ensin, etten voi vuokrata asuntoani, koska vietän kesän Suomessa. Kuitenkin jo seuraavana päivänä päässä oli pieni ajatus, että mitä jos... Olihan tämä kuitenkin sen verran hyvä tilaisuus lähteä!

Kaksi päivää sähköpostin jälkeen rupesin tosissani miettimään, että voisinko oikeasti lähteä jonnekin, vaikka Edinburghiin? Pieni puhelinpalaveri aina niin hyviä neuvoja antavan äitipuoleni kanssa, ja päädyin siihen, että tottakai lähden!

Sitten piti vielä odottaa vastausta T:n pomolta (suostuuko työpaikka maksamaan koko kesän vuokran, vaikka T on varsinaisesti töissä vain osan kesäkuusta ja elokuun). Inhoan odottamista kun kyse on tällaisista asioista, ja etsin jo asuntoa ja työpaikkaa täyttä häkää. Sain jopa puhelun Edinburghiläiseltä rekrytointifirmalta, jossa kysyttiin milloin voisin mennä haastatteluun!

No, tänään se odotettu viesti vihdoin tuli: T vuokraa asuntoni tänä kesänä, joka siis tarkoittaa sitä, että minä lähden Edinburghiin! Kaiken kruunasi vielä se, että luonani on tällä hetkellä ranskalainen Couch Surfer (Sid), joka sattumoisin asuu Edinburhissa. Hän oli todella innoissaan, ja sanoi jo, että voisin asua hänen luonaan kunnes löydän oman asunnon, ja että hän voisi antaa vinkkejä työnhaussa, ja että hän esittelisi minut kaikille ystävilleen, jne jne. Lisäksi hän on kertonut paljon kaikista Skotlannin kesän tapahtumista ja festareista. "Sitten kun tulet, niin sinulle ei tule sitä alun tylsää aikaa, kun ei tunne ketään!" Ihana tunne! Tuntuu siltä, että voin huoletta lähteä, ja että kaikki järjestyy! Eihän se tietenkään ihan niin helposti voi mennä, mutta silti!

Joten pysykää kanavalla, jatkossa tästä blogista voi seurata elämääni Skotlannissa! (Ja yritän jatkossa kirjoittaa vähän lyhyemmin ;) )

Mennyt viikko

Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että pitäisi päivittää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi... Nyt on kuitenkin tämän viikon deadlinet hoidettu pois alta (monet niistä viime hetkellä, mutta silti), ja edessä on pari viikkoa ilman palautettavia tehtäviä, joten jos nyt sitten saisin jotain aikaiseksi!

Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.

Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.

Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.

Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.

Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.

Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!

(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )

Edinburgh

Okei, ehkä nyt olisi jo aika kirjoittaa tämä, kun kerran lupasin! Varoitus etukäteen sekavasta tekstistä ja suuresta määrästä kirjoitusvirheitä, ei tämänpituista tekstiä jaksa nyt enää korjailla... :)

Pääsin siis lopulta Edinburghiin. Ymmärrettävistä syistä olin aika kuitti kun saavuin paikalle. Löysin Couch Surfing hostini (jep, ihan oikea sana ;) ) Kateyn luo. Joimme kupin teetä ja juttelimme hetken, kunnes hänen toinen CS-vieraansa Florian heräsi. Katey kertoi järjestävänsä sinä iltana oikein illalliskutsut, ja kysyi, voisinko laittaa jotain suomalaista ruokaa. Yritin siinä sitten kovalla vaivalla ja useamman kotiin lähetetyn tekstiviestin avulla keksiä jotain helppoa ja hyvää suomalaista ruokaa jonka ainekset löytyisivät myös sieltä. Päädyin lopulta pannukakkuun. Florian päätti tehdä tartifletteä, joten lähdimme keskustaan juustokauppaan hakemaan reblochon-juustoa Kateyn jäädessä kotiin tekemään töitä. Sain siinä samalla ensimmäisen vilkaisuni Edinburghin keksustaan. Onpa nätti kaupunki! Täysin erilainen kuin Lontoo, vanhoja, tummia kivitaloja. Princes Street (yksi suurimpia katuja) oli varmasti ihan normaalin vilkas, mutta minusta tuntui, ettei siellä ollut yhtään ihmisiä - ihanan avaraa! (Tosiaan huomaa että olen tottunut nyt jo vähän eri menoon kuin esim. Turussa!)

Victoria street

Iltapäivällä paikalle saapui ensin skotlantilainen Pete (aivan ihana aksentti!) ja sitten uusseelantilainen (jonka nimeä en nyt muista). Kävimme kaikki kaupassa hakemassa hirveästi ruokaa ja juomaa, ja sitten kokkaaminen alkoi! Seuraamme liittyi vielä aussityttö (taisi olla Chloe, hirveä nimimuisti...) Katey halusi ehdottomasti tehdä jäätelöä itse ja leipoa leipää, ja sen lisäksi hän laittoi lammasta ja sitruunaperunoita. Florian teki tartifletteä, ja Chloe teki ihan uskomattoman hyvää dippiä. Alkupalaksi söimme siis leipää, dippikastiketta ja (tietenkin itsetekoista) hummusta, pääruoaksi edellämainitut ruoat ja salaattia, ja jälkiruoaksi pannukakkua ja itsetehtyä jäätelöä. Jokaisella oli loppuvaiheessa ähky. Siellä minä vaan olin, illalliskutsuilla vieraassa kaupungissa viiden vieraan ihmisen kanssa, ja voi että oli hyvä ilta! Ja hyvää ruokaa, en ollut syönyt noin hyvää ateriaa varmaan sen jälkeen kuin lähdin Suomesta (Tuulan patojen ääreltä ;) ).

Katey ja Pete leipomispuuhissa

Pöytäseurue

Pöydän antimia

  
Seuraavana päivänä minä ja Florian osallistuimme New Europen järjestämälle ilmaiselle kiertokävelylle. Olen jo osallistunut saman firman kiertokävelyyn Lontoossa, ja oppaat ovat aivan huippuja! Koska kyseinen kierros toimii täysin tippiperiaatteella, on oppaiden oltava aivan erityisen hyviä. Edinburghin kierros on vielä 3 tuntia pitkä, ja opas oli niin hyvä, että lopussa sitä maksoi ihan mielellään sen verran, mitä oli varaa. (Vaikkei minulle tästä provikkaa maksetakaan, niin suosittelen kyseisen puljun kierroksia jos joku on menossa johonkin Euroopan suurkaupunkiin, googlesta löytyy "Sandeman's free tours" tai "New Europe tours" hakusanoilla)  

Yleiskuvia Edinburghista ja kierrokselta:

 
Viimeisessä kuvassa ollaan pubissa, johon osa ryhmästämme meni lounaalle kierroksen jälkeen. Florian tilasi haggista, mutta itse en uskaltanut. Maistoin sitä kuitenkin häneltä, ja yritin olla miettimättä, mitä siinä oli. Ei se pahaa ollut, ihan ok makuista, tosi pippurista kylläkin.
Kierroksella tutustuin kolmeen australialaiseen, ja vietinkin loppupäivän heidän kanssaan. Kiipesimme keskustan lähellä olevalle kukkulalle katsomaan maisemia, ja sen jälkeen istuimme Princes Street Gardens -puistossa ja pelasimme korttia (paskahousua ja ristikasia, kumma miten samoja pelejä pelataan ympäri maailmaa!).

Kyle, Tarryn ja Mandy

Viimeisenä päivänä tapasin toisen Couch Surfferin, Hannahn, joka vähän näytti minulle paikkoja. Kävimme Skotlannin kansallismuseossa, ja keskiaikaisella, nykyisen kadun alle jääneellä kadulla (hieno selitys, mutta katu siis suljettiin, ja sen ja sillä olevien talojen päälle rakennettiin jonkinlainen katto, ja siihen päälle uusi katu).

Haggisin lisäksi maistoin myös kahta muuta skottilaista erikoisuutta. Toinen oli IrnBru (/ironbrew/), joka maistuu suurin piirtein ylimakeutetulle Fantalle. Se on paikallinen krapulajuoma (jota ei saa myydä Jenkeissä, koska resepti on salainen), ja se myy kuulemma paremmin Skotlannissa kuin Cokis ja Pepsi yhteensä! Ihan hyvänmakuista oli. Toinen oli sitten deep friend Mars bar, eli uppopaistettu Mars-patukka.

Oppaamme sanoi kierroksen aikana, että kannattaa jakaa se jonkun kanssa jos haluaa maistaa, koska se on "sydänkohtaus patukan muodossa". Jaoin siis omani Hannahn kanssa, ja voi hyvä elämä miten hirveää se oli!! Ei niinkään se maku - tosi makeaa, niin kuin Mars nyt yleensä on, mutta jotenkin se koostumus, ja se taikina... Hyi!! Kerta riitti kyllä minulle!

Hannahn luota lähdin sitten hakemaan kamojani Kateyn luota, ja lähdin superaikaisin lentokentälle. Yhdessä vaiheessa bussissa sanottiin, ettei päästä kentälle, koska edessä on kolari, ja siinä vaiheessa kirosin kyllä ihan kaiken, mutta päästiin kuitenkin perille ihan hyvissä ajoin. Ja tottakai lento lähti sitten 2 tuntia myöhässä. Perus. Eihän se tietenkään voinut menomatkalla myöhästyä. Gatwickilla istuimme vielä koneessa varmaan puoli tuntia odottamassa, että joku päästäisi meidät ulos, mutta se meni sitten jo kaikki samaan v*****kseen. Juna Victorialle, bussi Hammersmithiin, ja bussi kotiin. Kotona n. klo 3. Pulssi kohosi kun laitoin avaimen lukkoon - olin jo miettinyt strategiaa siltä varalta, etten pääsisi sisään, mutten ollut keksinyt mitään järkevää - mutta onneksi ovi avautui ilman suurempia mutinoita.

Edinburgh oli aivan ihana kaupunki, ja matkaoppaan kuvien perusteella myös muu Skotlanti on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Joskus pitää vielä tehdä vähän pidempi matka, ja kiertää kunnolla - Edinburghista pääsee hyvin päiväreissuille jopa Loch Nessille asti. Ryanairhan lentää nykyään Tampereelta Edinburghiin, joten ei varmaan ole kamalan vaikeaa päästä uudelleen sinne!

Bath

Tämänkin kaupungin perustivat joka paikkaan nokkansa työntäneet "jo muinaiset roomalaiset". Kyseessä on siis kylpyläkaupunki Bath, joka oli Jane Austenin aikaan hienostoperheiden lomanviettokohde. Nykyään se on yksi Englannin kauneimpia kaupunkeja. Itse on paha sanoa, kun en ole nähnyt kuin kaksi englantilaista kaupunkia, mutta väitettä on kuitenkin helppo uskoa. Bathissa on tarkat rakennussäännöt talojen ulkonäön suhteen - niiden on kaikkien sovittava yhteen kaupungin yleisen ulkoasun kanssa, ja tämän takia kaupunki näyttää edelleen aika lailla samalta kuin Austenin aikaan. Ei ainuttakaan 60-luvun betonibunkkeria, jihuu!

Saavuin Bathin juna-asemalle klo 11, ja tapasin Katien. Olimme sopineet couchsurfing-sivuston kautta, että hän näyttäisi minulle paikkoja. Olin todellakin onnistunut löytämään hyvän oppaan!! Bathin retki kuuluu ehdottomasti tämän kesän parhaisiin päiviin!

Ensin kävimme roomalaisessa kylpylässä, joka on kaupungin pääturistikohde. Olin aikaisemmin kuullut, että kylpylä ei ehkä ole aivan £12 arvoinen, mutta koska Katie ehdotti sitä päätin, että mikä ettei. Ja kyllä kannatti - Katie oli menossa hakemaan paikallisten "ilmaiskorttia" (jolla paikalliset pääsevät kaupungin museoihin ilmaiseksi) ja siinä samassa minutkin päästettiin ilmaiseksi sisään!
Kylpylän sisällä oli kaikenlaista tietoa roomalaisista ja kylpylän historiasta. Siellä näki mm. miten vesialtaat aikoinaan lämmitettiin.

Veden väri johtuu kuulemma veden mineraalipitoisuudesta. Bathin veden terveydelliset vaikutukset ovat syy kaupungin perustamiseen ja sen aikaisempaan suosioon - sinne tultiin parantamaan jos minkälaista tautia.

Roomalaiset ovat edelleen hengessä mukana - jopa Julius Caesar hengailee altaan reunalla (ei kuvassa).

Päätimme maistaa kylpylän kuuluisaa, "parantavaa" vettä. Haju oli hieman mätämunamainen, jälkimaku metallinen, mutta ei itse vesi nyt pahaa ollut. Lämpimän veden juonti oli kyllä hieman outoa. Mutta tulipahan kokeiltua, ja toivottavasti sillä oli jotain hienoja terveydellisiä vaikutuksia!

Kylpylän jälkeen kävelimme puistoon Royal Crescentin vieressä, ja matkalla tuli nähtyä myös Circus. Nämä kaksi ovat Bathin hienoimpia osoitteita. Postikorteissa näkyi kuva ylhäältä, ja niistä muodostuu avain - kuulemma jotain vapaamuurarisymboliikkaa.
Tässä kuvat katutasolta:

Circus.

Royal Crescent.

Olimme menossa Crescentin edustalla sijaitsevaan puistoon picnicille, ja odotellessamme Katien siskoa päätimme käydä läheisessä pubissa juomassa Pimm'sit (tyypillinen englantilainen kesäjuoma), jota en ollut aikaisemmin maistanut.

Katie ja Pimm's (kyllä, lasissa on kurkunviipaileita, jostain kumman syystä. Siinä oli myös mansikoita, hedelmänpalasia ja mintunlehtiä. En ole ihan varma tykkäänkö vai en).

Sarah saapui, ja tarjosi meille ihanan piknikin aurinkoisessa puistossa. Sen jälkeen lähdin Katien kanssa Jane Austen Centeriin. Siellä oli söpö näyttely Jane Austenin elämästä ja teoksista, ja aikakaudesta yleisesti. Opimme mm. "viuhkakieltä" - viuhkan pitäminen eri asennossa tarkoitti eri asioita, joita miehet siihen aikaan nähtävästi osasivat tulkita.

Viuhkakielellä tämä tarkoittaa "Seuraa minua."

Bathissa oli meneillään Lontoon norsuparaatin tyylinen "Lions of Bath" -näyttely. Ihan kiva, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ihanille elefanteille.

Suklainen leijona karkkikaupan yllä.

Kävimme myös Bath Abbey'ssä. Luostari (pikemminkin Turun tuomiokirkosta hiukan pienempi kirkko) oli ihan nätti, ja tuntui oudon avaralta viime kirkkokäynnin (Westminster Abbey) jälkeen.

Katien kaveri James liittyi seuraamme, ja osallistuimme kirkontorniin vievään kierrokseen. Oppaina oli nuori tyttö (ehkä 17-19 vuotias) ja ehkä noin 14-15 vuotias poika. Alussa mietimme vähän opasvalintaa, mutta he tekivät kyllä työnsä tosi hyvin! Ja ehkä heidän on pakko palkata nuoria, jos vanhemmat oppaat eivät jaksa/viitsi kiivetä tornin 212 askelmaa monta kertaa päivässä.

 Tornissa pääsimme mm. kellotaulun taakse.

Huippunäkymät
(oikein läppäkone juu...)

Kävimme vielä Katien ja Jamesin kanssa parissa pubissa juomassa lasilliset, ja vähän kello kahdeksan jälkeen suuntasimme juna-asemalle, jossa nousin 20.46 Paddingtonin junaan.

Minulla oli Bathissa todella hieno päivä! Sää oli (kuulemma yllättävän) hieno, oli hyvää seuraa (taas kerran oli hyötyä couchsurfingista), ja Bath oli ihana kaupunki!! En voi muuta kuin ylistää ja suositella!

Lopuksi vielä vähän kaupunkinäkymiä...