Tässä sitä sitten ollaan. Viimeinen päivä huomenna. Niin kuin voi odottaa, mieliala menee kuin vuoristoradassa. Perussettiä tässä vaiheessa, aina sama juttu.
Mutta ennen lähtöä on vielä huominen, joka pitää sisällään pakkauksen lisäksi lounasta, kahvittelua ja päivällistä hyvien ystävien seurassa.
Eilen illalla sain viimeisen esseeni valmiiksi, ja tänään kävin palauttamassa sen. Viimeinen käynti Middlesex Universityssa, siis. Luulisi, että olo olisi kovin kevyt ja erilainen, mutten ole vielä oikein sisäistänyt sitä, niin kuin en lähtöäkään.
Yliopistokeikan jälkeen lähdin Wimbledoniin, jossa minun ja Lauran sisäiset ysärilapset olivat onnesta soikeena, kun saimme nähdä lavalla The Hoffin. En ole koskaan ollut suurempi fani, mutta olihan se kuitenkin elämys! Vaikka kyseessä olikin Peter Pan, niin siinä viljeltiin jatkuvasti Hoff-viittauksia, ja kaksimielisiä vitsejäkin oli mukana vaikka kuinka paljon. Hauksaa oli, ja kun tosiaan sain liputhintaan £2,50/lippu, niin oli todellakin sen arvoista! :)
Nyt nukkumaan, angstataan sitten huomenna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Middlesex University. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Middlesex University. Näytä kaikki tekstit
torstai 13. tammikuuta 2011
tiistai 11. tammikuuta 2011
Let them eat cake
Tämä nukkumattomuus alkaa olla jo vanha vitsi. Viime yönä taisin nukkua yhteensä pari tuntia, jos sitäkään, enkä varmaan tuntiakaan yhtenäisesti. Nukkumatti suostui ilmestymään vasta joskus neljän jälkeen, onkohan se vuorotteluvapaalla tai jotain kun homma ei oikein luista?
En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...
Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!
Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.
Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:
Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)
Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.
Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!
En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...
Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!
Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.
Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:
Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)
Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.
Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Esseitä
Kello on 0:34. Meneillään n. 8 tuntia sitten aloitettu esseenkirjoitus. En nyt todellakaan väitä, että olisin kirjoittanut jatkuvasti viimeisen 8 tunnin aikana, mutta olen minä jotain saanut aikaan! 1524 sanaa "paperilla", tarkoituksena olisi kirjoittaa 2000 (+-10%). Aihe: The Human, lähteet: The Island of Dr Moreau & Sherlock Holmes: The Creeping Man. Ensimmäisessä hullu tiedemies leikkelee eläimistä jotain ihmisenkaltaista (tietenkin ilman puudutusta tms.), toisessa kuusikymppinen professori hankkii nuorentuakseen apina-seerumia, ja muuttuu samalla itse apinamaiseksi. Jännää.
Sanoisin kuitenkin, että olen ylittänyt itseni! Keskiviikkona valmistui ensimmäinen essee, torstaina toinen, ja tämänkin kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Sitten jäljellä on enää tulkkauskurssin essee, jonka luulisi olevan suht helppo, ainakin kahteen kirjallisuusesseeseen verrattuna! Jos hyvin menee voin palauttaa kaikki neljä ensi viikon alussa, ja nauttia sitten muutamasta rennosta, oikeasti vapaasta päivästä (koska yleensähän otan vapaapäiviä ennen opiskelua, enkä toisin päin, joten jatkuva stressihän siinä on päällä).
Eihän se ehkä ole järkevää opiskella tällaiseen kellonaikaan, mutten ole saanut nukuttua tällä viikolla, joten yhtä hyvin voin tehdä jotain järkevää, ja en sitäpaitsi halua lopettaa nyt kun olen päässyt (jotenkuten) vauhtiin, koska aloittaminen on aina se vaikein osa. Katsotaan, miten pitkälle tässä jaksaa mennä.
Sanoisin kuitenkin, että olen ylittänyt itseni! Keskiviikkona valmistui ensimmäinen essee, torstaina toinen, ja tämänkin kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Sitten jäljellä on enää tulkkauskurssin essee, jonka luulisi olevan suht helppo, ainakin kahteen kirjallisuusesseeseen verrattuna! Jos hyvin menee voin palauttaa kaikki neljä ensi viikon alussa, ja nauttia sitten muutamasta rennosta, oikeasti vapaasta päivästä (koska yleensähän otan vapaapäiviä ennen opiskelua, enkä toisin päin, joten jatkuva stressihän siinä on päällä).
Eihän se ehkä ole järkevää opiskella tällaiseen kellonaikaan, mutten ole saanut nukuttua tällä viikolla, joten yhtä hyvin voin tehdä jotain järkevää, ja en sitäpaitsi halua lopettaa nyt kun olen päässyt (jotenkuten) vauhtiin, koska aloittaminen on aina se vaikein osa. Katsotaan, miten pitkälle tässä jaksaa mennä.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Nostalgiaa
Viimeinen kouluviikko oli ja meni, ja nyt olen käynyt viimeisenkin luentoni Middlesex Universityssa! Esseitä sinne pitää vielä mennä palauttamaan, mutta se nyt on pikkujuttu.
Keskiviikkona oli viimeinen käännöstunti, ja jälkeenpäin osa porukasta istui kahvilla. Kun olin lähdössä seuraavalle tunnille, yksi tytöistä kysyi, olinko pitänyt kursseista, ja olinko oppinut mitään. Vastasin suoraan että en, heille opetetaan asioita jotka meidän (ainakin teoriassa) pitää osata pääsykokeita varten, ja että kurssit tuntuivat aika turhilta. He kaikki tietävät kyllä, ettei heidän tutkintonsa anna kovin hyviä eväitä työelämään, ja lisäsinpä sitten vielä heidän masennustaan mainitsemalla, että samalla kun he maksavat itsensä kipeiksi, minun opiskeluni on ilmaista. Ehkä oli vähän ilkeää, mutta no joo...
Kirjallisuustunneilla taso on kyllä (ainakin minun silmissäni) hyvä, mutta kun en itse opiskele kirjallisuutta kotona, niin en sitten saanut niistäkään hirveästi irti. Ainakin opin sen, ettei kirjallisuuden opiskelu ole minua varten!
Joten se, että nyt on opiskelut MDX:ässä opiskeltu (tai siis...), ei harmita ollenkaan. En sanoisi, että tämä vaihto on opiskelumielessä ollut turha, muttei nyt ehkä kovin antoisakaan. Toisaalta, enhän minä tänne opiskelemaan tullutkaan!
Olen saanut maistaa (toisen) suurkaupungin elämää (huom: viittaus Pariisiin eikä Turkuun! :D), ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä. Myös soluasuminen on tullut tutuksi, ja olen huomannut, että vaikka pidän yksin asumisesta, niin on soluissakin puolensa. Ja kaiken lisäksi olen taas oppinut arvostamaan Suomea vähän enemmän!
Eilen illalla kavereilta tuli kännipuhelu, ja heidän kikatustaan kuunnellessani tuntui siltä, että nyt on aika palata kotiin. Puhelun jälkeen menin toisen kerroksen keittiön joulubileisiin/yleisiin läksiäisiin ja totesin, että tulen kaipaamaan uusia ystäviäni todella paljon - varsinkin kun tiedän miten vaikeaa yhteyden pitäminen lupauksista huolimatta on.
Onneksi edessä on vielä uuden vuoden bileet, ja muutama viikko ensi vuoden puolella. Kyllä se siitä.
Keskiviikkona oli viimeinen käännöstunti, ja jälkeenpäin osa porukasta istui kahvilla. Kun olin lähdössä seuraavalle tunnille, yksi tytöistä kysyi, olinko pitänyt kursseista, ja olinko oppinut mitään. Vastasin suoraan että en, heille opetetaan asioita jotka meidän (ainakin teoriassa) pitää osata pääsykokeita varten, ja että kurssit tuntuivat aika turhilta. He kaikki tietävät kyllä, ettei heidän tutkintonsa anna kovin hyviä eväitä työelämään, ja lisäsinpä sitten vielä heidän masennustaan mainitsemalla, että samalla kun he maksavat itsensä kipeiksi, minun opiskeluni on ilmaista. Ehkä oli vähän ilkeää, mutta no joo...
Kirjallisuustunneilla taso on kyllä (ainakin minun silmissäni) hyvä, mutta kun en itse opiskele kirjallisuutta kotona, niin en sitten saanut niistäkään hirveästi irti. Ainakin opin sen, ettei kirjallisuuden opiskelu ole minua varten!
Joten se, että nyt on opiskelut MDX:ässä opiskeltu (tai siis...), ei harmita ollenkaan. En sanoisi, että tämä vaihto on opiskelumielessä ollut turha, muttei nyt ehkä kovin antoisakaan. Toisaalta, enhän minä tänne opiskelemaan tullutkaan!
Olen saanut maistaa (toisen) suurkaupungin elämää (huom: viittaus Pariisiin eikä Turkuun! :D), ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä. Myös soluasuminen on tullut tutuksi, ja olen huomannut, että vaikka pidän yksin asumisesta, niin on soluissakin puolensa. Ja kaiken lisäksi olen taas oppinut arvostamaan Suomea vähän enemmän!
Eilen illalla kavereilta tuli kännipuhelu, ja heidän kikatustaan kuunnellessani tuntui siltä, että nyt on aika palata kotiin. Puhelun jälkeen menin toisen kerroksen keittiön joulubileisiin/yleisiin läksiäisiin ja totesin, että tulen kaipaamaan uusia ystäviäni todella paljon - varsinkin kun tiedän miten vaikeaa yhteyden pitäminen lupauksista huolimatta on.
Don't cry because it's over - smile because it happened
Onneksi edessä on vielä uuden vuoden bileet, ja muutama viikko ensi vuoden puolella. Kyllä se siitä.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Diipa, daapa...
Long time, no see. Sorry about that. Yleinen aikaansaamattomuus vaivaa taas. Sen takia saattekin taas nauttia tylsästi listanmuotoisesta postauksesta, mutta ainakin tulee asia selväksi!
pe 26- su 28.9.
Mari tosiaan kävi täällä. Tuli käytyä läpi joulumarkkinat, ja vähän muutkin markkinat. Ja iltapäiväteelläkin piti tietenkin käydä.
la 4.12.
Laura järjesti Hendonin lähellä suomalaiset pikkujoulut. Paikalla oli neljä suomalaista, yksi amerikkalainen ja pari intialaista. Tarjolla karjalanpiirakoita, munavoita, näkkäriä graavilohella, piparkakkuja, joulutorttuja ja mukamas glöginmakoista konjakki-juttua.
ma 6- ti 7.12.
Iskä, Tuula, Janne ja Matilda kävi. Maanantaina kierrettiin Camdenin markkinat ja tehtiin turistikierros kaupungilla. Kävimme myös Churchill sotamuseossa. Illalla vietimme itsenäisyyspäivää Yo!Sushin liukuhihnojen äärellä, ja hyvää oli! Tiistaina lähetin "vanhukset" katsomaan nähtävyyksiä, ja vein "lapset" Primarkin ostosparatiisiin. Matilda innostui oikein kunnolla, niin kuin odottaa saattoi. Kolmelta oli vuorossa Harrodsin iltapäivätee, ja loppuilta meni Carnaby streetin kaupoissa ja pubissa. Sain myös lähetettyä yhden matkalaukun matkaan. Eroa ei kylläkään kovasti huomaa huoneeni tavaramäärää katsoessa.
ke 8.12.
Keskiviikkona oli oikein stressipäivä, kun heti koulun jälkeen piti lähteä keskustan Totally Swedish -kauppaan hakemaan piparkakkutaikinaa (jota ei lauantain ja tiistain käynneillä vielä ollut). Ympäriinsä juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin, ja "keittiööni" kokoontui iso kasa kiinalaisia + Natalie ja minä. Leivoimme ja koristelimme pipareita, ja osa muista teki ruokaa. Sain siis vaivan palkaksi hyvän, ilmaisen, kotona tehdyn kiinalaisen päivällisen, ja lopuksi söimme pipareita ja joimme glögiä (kunnollista sellaista tällä kertaa!). Kaikki taisivat tykätä.
pe 10- su 12.12.
Viikonlopun vietin Ranskassa. Perjantaina lounasaikaan tapasin Grenoblessa siellä vaihdossa olevan Saaraan, käytiin kebabilla ja vin chaud'illa. Illan vietin kolmannen isäntäperheeni luona. Anne oli todella huonossa kunnossa, teki tosi pahaa nähdä, hän oli laihtunut kamalasti, hiukset olivat lähteneet hoitojen takia, eikä hän jaksa enää käydä ulkona kovinkaan usein. (Kolmas host-äitini on siis kärsinyt maksasyövästä suurin piirtein siitä lähtien kun olin heillä vaihdossa, ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vuodesta 2008 kai pääasiassa alamäkiä, eikä hyvältä näytä...) Olen kuitenkin iloinen, että sain nähdä hänet vielä, seuraavista kerroista kun ei tiedä. Rankkaa nähdä kun läheiset ihmiset kärsii.
Lauantain olin sitten ensimmäisen isäntäperheeni luona, tosi hauska nähdä myös heitä. Kävimme illalla heidän tuttavaperheen luona syömässä, ja olen ylpeä itsestäni; alkuruoaksi oli jotain, mikä koostui pääosin simpukoista ja sienistä. Ja minä söin! Tutut tietävät, että tämä ei ole mikään pieni saavutus!
Sunnuntain kotiinpaluu todisti taas kerran, ettei ranskalaisten mentaliteetti ole mikään myytti. Seisoin kanssamatkustajieni kanssa jonossa parikymmentä minuuttia odottamassa pääsyä passin- ja turvatarkastukseen, koska tullimiehet olivat päättäneet mennä tupakalle, tai jotain. Ensin he käskivät meidät takaisin jonoon kun meidät oli päästetty läpi, sitten he haukkuivat meidät sinne päästäneen (englantilaisen) työntekijän ja tekivät selväksi, ettei ketään päästetä läpi ennen kuin he niin sanovat, ja sitten he häipyivät. Kuulutettiin monta kertaa ja kaikkea. Tehokkuuden huippu tosiaan.
ti 14.12.
Kotonaretkottamispäivän keskeytti yllätys, kun Pariisissa mukamas hengaillut entinen työkaveri ilmoittikin päätyneensä Lontooseen. Käytiin sitten syömässä Wagamamassa ja jälkkärillä Häagen-Dazsilla (vihdoinkin!!).
Että semmoista. Tätä minä olen viime aikoina tehnyt. Välillä myös vähän kouluhommia, ja jonkun verran töitä. Huomenna viimeinen koulupäivä, ja sunnuntaina kotiin.
pe 26- su 28.9.
Mari tosiaan kävi täällä. Tuli käytyä läpi joulumarkkinat, ja vähän muutkin markkinat. Ja iltapäiväteelläkin piti tietenkin käydä.
la 4.12.
Laura järjesti Hendonin lähellä suomalaiset pikkujoulut. Paikalla oli neljä suomalaista, yksi amerikkalainen ja pari intialaista. Tarjolla karjalanpiirakoita, munavoita, näkkäriä graavilohella, piparkakkuja, joulutorttuja ja mukamas glöginmakoista konjakki-juttua.
ma 6- ti 7.12.
Iskä, Tuula, Janne ja Matilda kävi. Maanantaina kierrettiin Camdenin markkinat ja tehtiin turistikierros kaupungilla. Kävimme myös Churchill sotamuseossa. Illalla vietimme itsenäisyyspäivää Yo!Sushin liukuhihnojen äärellä, ja hyvää oli! Tiistaina lähetin "vanhukset" katsomaan nähtävyyksiä, ja vein "lapset" Primarkin ostosparatiisiin. Matilda innostui oikein kunnolla, niin kuin odottaa saattoi. Kolmelta oli vuorossa Harrodsin iltapäivätee, ja loppuilta meni Carnaby streetin kaupoissa ja pubissa. Sain myös lähetettyä yhden matkalaukun matkaan. Eroa ei kylläkään kovasti huomaa huoneeni tavaramäärää katsoessa.
ke 8.12.
Keskiviikkona oli oikein stressipäivä, kun heti koulun jälkeen piti lähteä keskustan Totally Swedish -kauppaan hakemaan piparkakkutaikinaa (jota ei lauantain ja tiistain käynneillä vielä ollut). Ympäriinsä juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin, ja "keittiööni" kokoontui iso kasa kiinalaisia + Natalie ja minä. Leivoimme ja koristelimme pipareita, ja osa muista teki ruokaa. Sain siis vaivan palkaksi hyvän, ilmaisen, kotona tehdyn kiinalaisen päivällisen, ja lopuksi söimme pipareita ja joimme glögiä (kunnollista sellaista tällä kertaa!). Kaikki taisivat tykätä.
pe 10- su 12.12.
Viikonlopun vietin Ranskassa. Perjantaina lounasaikaan tapasin Grenoblessa siellä vaihdossa olevan Saaraan, käytiin kebabilla ja vin chaud'illa. Illan vietin kolmannen isäntäperheeni luona. Anne oli todella huonossa kunnossa, teki tosi pahaa nähdä, hän oli laihtunut kamalasti, hiukset olivat lähteneet hoitojen takia, eikä hän jaksa enää käydä ulkona kovinkaan usein. (Kolmas host-äitini on siis kärsinyt maksasyövästä suurin piirtein siitä lähtien kun olin heillä vaihdossa, ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vuodesta 2008 kai pääasiassa alamäkiä, eikä hyvältä näytä...) Olen kuitenkin iloinen, että sain nähdä hänet vielä, seuraavista kerroista kun ei tiedä. Rankkaa nähdä kun läheiset ihmiset kärsii.
Lauantain olin sitten ensimmäisen isäntäperheeni luona, tosi hauska nähdä myös heitä. Kävimme illalla heidän tuttavaperheen luona syömässä, ja olen ylpeä itsestäni; alkuruoaksi oli jotain, mikä koostui pääosin simpukoista ja sienistä. Ja minä söin! Tutut tietävät, että tämä ei ole mikään pieni saavutus!
Sunnuntain kotiinpaluu todisti taas kerran, ettei ranskalaisten mentaliteetti ole mikään myytti. Seisoin kanssamatkustajieni kanssa jonossa parikymmentä minuuttia odottamassa pääsyä passin- ja turvatarkastukseen, koska tullimiehet olivat päättäneet mennä tupakalle, tai jotain. Ensin he käskivät meidät takaisin jonoon kun meidät oli päästetty läpi, sitten he haukkuivat meidät sinne päästäneen (englantilaisen) työntekijän ja tekivät selväksi, ettei ketään päästetä läpi ennen kuin he niin sanovat, ja sitten he häipyivät. Kuulutettiin monta kertaa ja kaikkea. Tehokkuuden huippu tosiaan.
ti 14.12.
Kotonaretkottamispäivän keskeytti yllätys, kun Pariisissa mukamas hengaillut entinen työkaveri ilmoittikin päätyneensä Lontooseen. Käytiin sitten syömässä Wagamamassa ja jälkkärillä Häagen-Dazsilla (vihdoinkin!!).
Että semmoista. Tätä minä olen viime aikoina tehnyt. Välillä myös vähän kouluhommia, ja jonkun verran töitä. Huomenna viimeinen koulupäivä, ja sunnuntaina kotiin.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Lopun alkua
Tämänkin seikkailun loppu alkaa jo häämöttää. Tuntuu erittäin oudolta, että kolmen viikon päästä olen Suomessa. Niin oudolta, että yritän olla ajattelematta asiaa. Tulenhan tänne vielä pariksi viikoksi tammikuussa, mutta se on enemmän sellaista lomantapaista; varsinainen vaihto loppuu kolmen viikon päästä, tai siltä ainakin tuntuu. Ei tämä ole sitä, etten haluaisi kotiin, koska kotiinpaluu tuntuu mielessä välillä jopa ihan mukavalta, vähän vaihtelua elämään ;), mutta tästä elämästä irti päästäminen tuntuu ankealta. Kai se on sitä muutoksen vieroksumista. Luulisi, että näiden viimeisen viiden vuoden jälkeen muutos olisi minulle jatkuva olotila, mutta joka kerta kun lähden, niin juuri lähdön hetkellä pieni sisäinen ääni valittaa, että eikö olisi kuitenkin helpompi jäädä vain aloilleen. Tuolla pienellä äänellä ei ole minkäänlaista sanavaltaa, mutta siellä se aina kuiskii kuitenkin, eikä sitä voi olla huomioimatta ainakin vähäsen.
Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.
En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.
Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!
Loppuun vieä ajankohtainen kuva
Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.
En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.
Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!
Loppuun vieä ajankohtainen kuva
 |
| Näyttää siltä, että ulkona sataisi kovasti, mutta tuo on kaikki ihan vaan ikkunan sisäpinnalla... |
perjantai 26. marraskuuta 2010
Mennyt viikko
Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että pitäisi päivittää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi... Nyt on kuitenkin tämän viikon deadlinet hoidettu pois alta (monet niistä viime hetkellä, mutta silti), ja edessä on pari viikkoa ilman palautettavia tehtäviä, joten jos nyt sitten saisin jotain aikaiseksi!
Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.
Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.
Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.
Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.
Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.
Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!
(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )
Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.
Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.
Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.
Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.
Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.
Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!
(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Two Europeans, four Asians and an American walk into the Georgian restaurant...
...ja tämä ei siis ollut huonon vitsin aloituslause. Perjantaina järkkäsin seitsemänhenkiselle porukallemme ekskursion Harrodsin "yrjöjenaikaiseen ravintolaan" iltapäiväteelle. Tässä vaiheessa melkeinpä kaikki tuttuni täällä tuntevat minut porukan yleisenä matkanjärjestäjänä/oppaana/äitinä, joka tarkistaa tilanteen, varaa pöytiä/lippuja, ja ohjaa katraan perille. Tämän lisäksi olen viime aikoina hoitanut myös vaihtovuosikoordinaattorin ja opinto-ohjaajan tehtäviä. Pitäisikö minun viimein perustaa se kauan mietitty yleinen ohjauspalvelu?
Joka tapauksessa löysimme paikalle (mikä Harrodsin kaltaisessa paikassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys), ja ensikertalaiset (eli kaikki muut) olivat sopivan vaikuttuneita. Olin ohjeistanut kaikkia olemaan syömättä vähintään muutamaan tuntiin ennen sovittua aikaa, joten kaikilla oli tässä vaiheessa kiljuva nälkä, mikä ilmeni siten, että eteemme kannetun kerroskakkuvadin suuri voileipämäärä hävisi muutamassa minuutissa. Onneksi saimme pian lisää. Maistelimme eri teelaatuja, söimme navan täyteen voileipiä, skonsseja ja leivoksia (ja vielä vähän lisää voileipiä...), ja mietimme, että onpa maailma kumma paikka, kun pari kuukautta sitten olimme kaikki eri puolilla maailmaa, emmekä tunteneet toisiamme, ja nyt istuimme Lontoossa, Harrodsissa, juomassa teetä ja ahmimassa ylihinnoiteltua ruokaa!
Eilen (tai oikeastaan perjantaina, mutta sitä vietetään täällä suurin piirtein keskiviikosta sunnuntaihin) oli Bonfire/ Guy Fawkes night, jolloin sytytetään kokkoja ja ammutaan raketteja (on siinä ihan tarinakin takana, jos kiinnostaa kiin KVG ;) ). Oli kyllä kotoisaa kun oli pimeää ja pirun kylmä! Raketit oli nättejä, mutta oli ihana päästä kotiin ja laittaa villasukat jalkaan ja keittää kupin teetä. Ikkunasta näkyi vielä illan lopuksi muutama raketti.
Fiksumpi ihminen kuin minä olisi käyttänyt viikonlopun ahkeraan opiskeluun, koska ensi viikosta lähtien ohjelmaa on paljon! On vieraita, reissuja lähelle ja kau(emm)as, ja ihan paikallistakin ohjelmaa tasaisena virtana joululomaan asti. Deadlinet jää siinä vähän jalkoihin. Olen tänään yrittänyt saada aikaiseksi jotain tulevaa runoanalyysiesseetäni varten, mutta olen vain onnistunut valitsemaan mitä kahta hirvitystä aion katsoa. Toivottavasti huomenna olisi siinä mielessä parempi päivä...
Joka tapauksessa löysimme paikalle (mikä Harrodsin kaltaisessa paikassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys), ja ensikertalaiset (eli kaikki muut) olivat sopivan vaikuttuneita. Olin ohjeistanut kaikkia olemaan syömättä vähintään muutamaan tuntiin ennen sovittua aikaa, joten kaikilla oli tässä vaiheessa kiljuva nälkä, mikä ilmeni siten, että eteemme kannetun kerroskakkuvadin suuri voileipämäärä hävisi muutamassa minuutissa. Onneksi saimme pian lisää. Maistelimme eri teelaatuja, söimme navan täyteen voileipiä, skonsseja ja leivoksia (ja vielä vähän lisää voileipiä...), ja mietimme, että onpa maailma kumma paikka, kun pari kuukautta sitten olimme kaikki eri puolilla maailmaa, emmekä tunteneet toisiamme, ja nyt istuimme Lontoossa, Harrodsissa, juomassa teetä ja ahmimassa ylihinnoiteltua ruokaa!
Eilen (tai oikeastaan perjantaina, mutta sitä vietetään täällä suurin piirtein keskiviikosta sunnuntaihin) oli Bonfire/ Guy Fawkes night, jolloin sytytetään kokkoja ja ammutaan raketteja (on siinä ihan tarinakin takana, jos kiinnostaa kiin KVG ;) ). Oli kyllä kotoisaa kun oli pimeää ja pirun kylmä! Raketit oli nättejä, mutta oli ihana päästä kotiin ja laittaa villasukat jalkaan ja keittää kupin teetä. Ikkunasta näkyi vielä illan lopuksi muutama raketti.
Fiksumpi ihminen kuin minä olisi käyttänyt viikonlopun ahkeraan opiskeluun, koska ensi viikosta lähtien ohjelmaa on paljon! On vieraita, reissuja lähelle ja kau(emm)as, ja ihan paikallistakin ohjelmaa tasaisena virtana joululomaan asti. Deadlinet jää siinä vähän jalkoihin. Olen tänään yrittänyt saada aikaiseksi jotain tulevaa runoanalyysiesseetäni varten, mutta olen vain onnistunut valitsemaan mitä kahta hirvitystä aion katsoa. Toivottavasti huomenna olisi siinä mielessä parempi päivä...
maanantai 1. marraskuuta 2010
Kurssit
Miten nyt voi olla jo marraskuu? Hullua! Sieltä se vaan tulee joka vuosi, salakavalasti takavasemmalta.
Tänään alkoi myös week 4, eli neljäs opetusviikko. Olen siis ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan kursseistani, jonka ajattelin tässä jakaa kanssanne.
Maanantai: Community Interpreting eli asioimistulkkaus. Ihan kivaa käydä tulkkauskurssia pitkän tauvon jälkeen, mutta valitettavasti kurssilla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Välillä joku laitetaan demonstroimaan esim. tiettyä tulkkauslajia, joten löysin itseni viime viikolla tulkkaamasta pientä puheenpätkää suomeksi luokalle, jossa kukaan muu ei puhu suomea. Tosi antoisaa, siis. Tästä huolimatta tämä on lempikurssini täällä; mukava opettaja, joka oikeasti tuntuu tietävän mistä puhuu ja mitä tekee (toisin kuin muutama muu opettaja), pieni ryhmä, ja sellainen aihe, josta voin hyvin keskustella, ja minulla on mielipiteitä ja sanottavaa. Toisaalta opiskelijoiden taso vaihtelee; viime viikolla konsekutiivitulkkauksesta puhuttaessa yksi tyttö kysyi, että "Eikö olekin olemassa sellaista tulkkauslajia, missä tulkki puhuu jatkuvasti ja samalla kuin puhuja?" Tämä siis kolmannen vuoden kurssilla, jossa termiä "simultaanitulkkaus" oli varmasti käytetty kerran jos toisenkin kolmen ensimmäisen viikon aikana. Niinpä...
Keskiviikko: Translation and technology, eli tekstittämiskurssi. Samoin kuin edellisessä aihe kiinnostaa, mutta toteutus mättää; pääasiassa teoriaa, mutta harjoituksia tehdään kyllä, niitä ei vain tarkista kukaan. Siinä minä sitten käytän kohtuuttomasti aikaa käännöksen hiomiseen (joissain asioissa pyrin täydellisyyteen, uskokaa tai älkää) vaikka vähemmänkin hiottu versio kelpaisi. Opettaja tietää ehkä jotain tekstittämisestä, mutta opettaminen on hieman hukassa. Myös englannin kielen taidoissa on välillä häikkää (opettaja on italialainen), kun tulee sellaista kommenttia ettei oikein tiedä mitä ajetaan takaa. Kurssissa olisi kuitenkin tarkoitus käydä läpi eri tekstittämisohjelmia, mikä on hyvä, kun olen kuullut huhuja että siihen ei ole kauheasti aikaa Turun tekstittämiskursseilla.
Litearture in the long 19th Century, eli (suurin piirtein) 1800-luvun kirjallisuus. Tuota noin. Jossain vaiheessa luemme esim. Humisevan harjun, mutta muuten kurssin sisältö osoittautui koostuvan pääasiassa runoudesta. Auts. Tulkitsin runoja viimeksi lukiossa, joskus 4-5 vuotta sitten, enkä silloinkaan hyvin. Ja ne olivat sentään ruotsiksi. Runollinen sanasto on selvästi vähän hukassa englanniksi, eikä mikään ihme, kun en ole aiheeseen kamalasti perehtynyt. Opettaja on hyvä, ja mukava, mutta tunnen itseni kauhean tyhmäksi kun yritän vastata jotain suurpiirteistä tunnilla, ja opettaja vain tujoittaa, ymmärtämättä mistä edes puhun. Ja sitten joku alkaa vetää pitkiä analyyseja täynnä hienoja sanoja joista en tajua mitään. Pahinta tässä on se, että kohta pitäisi kirjoittaa 1500 sanan essee aiheesta. Olisiko vapaaehtoisia?
Torstai: Literature and Otherness. Tätä en osaa edes kääntää. Otherness viittaa erilaisuuteen, tuntemattomaan, jne. Luemme mm. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjan (joka muuten oli suuri pettymys; tarinan tunteva odottaa jotain jännittävää ja pelottavaa, mutta tarina osoittautuikin melko tylsäksi, varsinkin nykyajan lukijalle joka tietää alusta lähtien mistä on kyse). Aihe on itse asiassa aika kiinnostava, mutta opettaja on niin tylsä ja jotenkin flegmaattinen ettei luentoja jaksaisi millään. Toisaalta seminaareissa keskustelemme pienryhmissä eikä opettaja sano paljoakaan, joten ne ovat ihan ok.
Joka tapauksessa olen todennut seuraavan: käännöstunneilla taso ja teoriatietämys on alhaisempi kuin odottaisi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta, mutta kirjallisuustunneilla huomaa selvästikin mihin tämän maan koululaitoksessa panostetaan. Kun nämä ovat tulkinneet kirjallisuutta suurennuslasilla ala-asteelta lähtien, on itsellä aika vaikeaa saada mitään järkevää sanotuksi, varsinkaan kun en edes opiskele yliopistolla kirjallisuutta!
Tänään alkoi myös week 4, eli neljäs opetusviikko. Olen siis ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan kursseistani, jonka ajattelin tässä jakaa kanssanne.
Maanantai: Community Interpreting eli asioimistulkkaus. Ihan kivaa käydä tulkkauskurssia pitkän tauvon jälkeen, mutta valitettavasti kurssilla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Välillä joku laitetaan demonstroimaan esim. tiettyä tulkkauslajia, joten löysin itseni viime viikolla tulkkaamasta pientä puheenpätkää suomeksi luokalle, jossa kukaan muu ei puhu suomea. Tosi antoisaa, siis. Tästä huolimatta tämä on lempikurssini täällä; mukava opettaja, joka oikeasti tuntuu tietävän mistä puhuu ja mitä tekee (toisin kuin muutama muu opettaja), pieni ryhmä, ja sellainen aihe, josta voin hyvin keskustella, ja minulla on mielipiteitä ja sanottavaa. Toisaalta opiskelijoiden taso vaihtelee; viime viikolla konsekutiivitulkkauksesta puhuttaessa yksi tyttö kysyi, että "Eikö olekin olemassa sellaista tulkkauslajia, missä tulkki puhuu jatkuvasti ja samalla kuin puhuja?" Tämä siis kolmannen vuoden kurssilla, jossa termiä "simultaanitulkkaus" oli varmasti käytetty kerran jos toisenkin kolmen ensimmäisen viikon aikana. Niinpä...
Keskiviikko: Translation and technology, eli tekstittämiskurssi. Samoin kuin edellisessä aihe kiinnostaa, mutta toteutus mättää; pääasiassa teoriaa, mutta harjoituksia tehdään kyllä, niitä ei vain tarkista kukaan. Siinä minä sitten käytän kohtuuttomasti aikaa käännöksen hiomiseen (joissain asioissa pyrin täydellisyyteen, uskokaa tai älkää) vaikka vähemmänkin hiottu versio kelpaisi. Opettaja tietää ehkä jotain tekstittämisestä, mutta opettaminen on hieman hukassa. Myös englannin kielen taidoissa on välillä häikkää (opettaja on italialainen), kun tulee sellaista kommenttia ettei oikein tiedä mitä ajetaan takaa. Kurssissa olisi kuitenkin tarkoitus käydä läpi eri tekstittämisohjelmia, mikä on hyvä, kun olen kuullut huhuja että siihen ei ole kauheasti aikaa Turun tekstittämiskursseilla.
Litearture in the long 19th Century, eli (suurin piirtein) 1800-luvun kirjallisuus. Tuota noin. Jossain vaiheessa luemme esim. Humisevan harjun, mutta muuten kurssin sisältö osoittautui koostuvan pääasiassa runoudesta. Auts. Tulkitsin runoja viimeksi lukiossa, joskus 4-5 vuotta sitten, enkä silloinkaan hyvin. Ja ne olivat sentään ruotsiksi. Runollinen sanasto on selvästi vähän hukassa englanniksi, eikä mikään ihme, kun en ole aiheeseen kamalasti perehtynyt. Opettaja on hyvä, ja mukava, mutta tunnen itseni kauhean tyhmäksi kun yritän vastata jotain suurpiirteistä tunnilla, ja opettaja vain tujoittaa, ymmärtämättä mistä edes puhun. Ja sitten joku alkaa vetää pitkiä analyyseja täynnä hienoja sanoja joista en tajua mitään. Pahinta tässä on se, että kohta pitäisi kirjoittaa 1500 sanan essee aiheesta. Olisiko vapaaehtoisia?
Torstai: Literature and Otherness. Tätä en osaa edes kääntää. Otherness viittaa erilaisuuteen, tuntemattomaan, jne. Luemme mm. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjan (joka muuten oli suuri pettymys; tarinan tunteva odottaa jotain jännittävää ja pelottavaa, mutta tarina osoittautuikin melko tylsäksi, varsinkin nykyajan lukijalle joka tietää alusta lähtien mistä on kyse). Aihe on itse asiassa aika kiinnostava, mutta opettaja on niin tylsä ja jotenkin flegmaattinen ettei luentoja jaksaisi millään. Toisaalta seminaareissa keskustelemme pienryhmissä eikä opettaja sano paljoakaan, joten ne ovat ihan ok.
Joka tapauksessa olen todennut seuraavan: käännöstunneilla taso ja teoriatietämys on alhaisempi kuin odottaisi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta, mutta kirjallisuustunneilla huomaa selvästikin mihin tämän maan koululaitoksessa panostetaan. Kun nämä ovat tulkinneet kirjallisuutta suurennuslasilla ala-asteelta lähtien, on itsellä aika vaikeaa saada mitään järkevää sanotuksi, varsinkaan kun en edes opiskele yliopistolla kirjallisuutta!
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Pientä sekalaista päivitystä
Viimeiset neljä (ja vähän päälle) päivää on mennyt suurilta osin turistioppaana toimiessa. Ollaan käyty Annan kanssa stand up -keikalla, Camdenin markkinoilla, British Museumissa, pub crawlilla (järjestetty baarikierros) ja ostoksilla Oxford Streetillä. Tämän lisäksi Anna ehti käydä tarkistamassa monta muuta nähtävyyttä, kun itse yritin saada kotona aikaiseksi jotain järkevää. Nyt on puolitoista viikkoa taukoa, ja sitten tulee toinen opastusrupeama, kun ensin pojat ja sitten heti perään Fanny tulevat käymään :)
Kouluhommat alkavat kasaantua, ja samalla töistä lähetetään kasapäin haastatteluja transkriboitavaksi. Ei voi valittaa kun on (palkka)töitä, mutta kun kaikki on samaan aikaan... Kursseilla menee suht hyvin, mutta 1800-luvun kirjallisuuden kurssi on osoittautunut käsittelevän pääosin runoutta, joka on erittäin huono asia minun kannaltani, kun runouden analysoiminen ei ole hirveän lähellä sydäntä, ja siitä pitäisi vielä kirjoittaa esseitä...
Huomenna päästään Natalien, Júlian ja Anoukin kanssa telkkariin, laitan tänne YouTube-linkkiä kun sellainen tulee.
Kouluhommat alkavat kasaantua, ja samalla töistä lähetetään kasapäin haastatteluja transkriboitavaksi. Ei voi valittaa kun on (palkka)töitä, mutta kun kaikki on samaan aikaan... Kursseilla menee suht hyvin, mutta 1800-luvun kirjallisuuden kurssi on osoittautunut käsittelevän pääosin runoutta, joka on erittäin huono asia minun kannaltani, kun runouden analysoiminen ei ole hirveän lähellä sydäntä, ja siitä pitäisi vielä kirjoittaa esseitä...
Huomenna päästään Natalien, Júlian ja Anoukin kanssa telkkariin, laitan tänne YouTube-linkkiä kun sellainen tulee.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Viikon yhteenveto
Nyt on vihdoin ja viimein päästy opiskelun alkuun! En tietenkään valita pitkästä lomasta, mutta tuntui kyllä oudolta kun kaikki vaihdossa olevat kaverit viettävät jo normiarkea missä sitten ovatkaan, ja minä olen vasta alkuvaiheessa.
Päärakennus
Middlesexin tehottomuus ulottuu lukujärjestyksiin asti - ainakin vaihtareilla on vaihtelevasti neljästä kahteen päivää koulua viikossa. Kaksi päivää viikossa! Onpa järjetöntä! Itselläni niitä on kolme, joka vielä menee. Perjantai on vapaa, joten saan pitkän viikonlopun, ja tiistaina ei myöskään ole koulua, joten vapaata on tasaisin väliajoin. Niillä, jotka opiskelevat esim. vain kääntämistä, on joka kurssista vain yksi kahden tunnin luento, joten vaikka ne olisivatkin eri päivinä, ei kahdeksan tuntia viikossa todellakaan ole paljon mitään. Minulla on kääntämisen lisäksi kaksi kurssia kirjallisuutta, joten niissä on sentään sekä luento (1h) että seminar (1½h). Ei mikään kova urakka, mutta toisaalta kirjallisuuskursseilla on (yllätys, yllätys) kamalasti luettavaa. Päädyin lopulta vaihtamaan yhden kirjallisuuskurssin siihen tulkkauskurssiin, jota aikaisemmin yritin - tällain jälkikäteen se kävi ihan helposti, ilman monen tunnin odottelua. Opettaja ei ole kyllä vielä sanonut asiasta mitään, joten toivotaan, että vaihto menee läpi. Se vähentäisi luettavien romaanien määrää jonkun verran, varsinkin siitä tylsemmästä päästä. Kirjoja jää kuitenkin ihan tarpeeksi, n. 8, ja tämä jatkuva kirjojen tilaaminen tekee kyllä reilun lommon budjettiini.
Ellei luettavia kirjoja olisi niin paljon, niin voisi mielestäni ihan hyvin ottaa muutaman lisäkurssin täyttämään tyhjää lukujärjestystä. Sitä ei kuitenkaan sallita, vaan maksimipistemäärä, jonka vaihtari saa lukukauden aikana suorittaa on 60 (eli 30op). Toisaalta, eihän tänne opiskelemaan tultu. Olisi hienoa, jos saisin oikeasti aikaiseksi sellaisen rutiinin, että käyttäisin hyppytunnit ja muun kampuksella vietetyn vapaa-ajan opiskeluun, ja voisin sitten tehdä kaikkea muuta vapaapäivinä. Aikataulu sallisi kyllä tämän, mutta käytäntö on yleensä osoittautunut erilaiseksi...
Ja tätä aasinsiltaa pitkin jatkan sutjakasti aiheeseen vapaa-aika. Tiistaina minulla oli siis vapaata, ja niin oli myös Nataliella, Wednyllä ja Clarencella. Mietimme, mitä tekisimme, ja minä päätin järkätä turistipäivän. Minut nimitettiin siis taas kerran oppaaksi (tai kai se on jo ihan yleinen tittelini tässä vaiheessa), ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävimme muutamassa puistossa, Big Benin juurella, South Bankillä (Thamesin eteläranta), St Paul's Cathedralin huipulla (528 askelman päässä) ja the Museum of Londonissa. Matkalla näytin heille useamman hyvän valokuvauspaikan, ja tulipahan eteen muutama yllätyskin, kuten St James' Parkin järven rannalla hengailleet pelikaanit (yleensä ne pysyttelevät järven keskellä olevalla saarella).
Loput kuvat kuvat ja selostus löytyvät Facebookista, jos kiinnostaa.
Eilen oli sitten minun vuoroni sairastua, nyt kun Freshers' Flu on kiertänyt kaikissa muissa. Ilta meni peiton alla nenäliinavuoren keskellä. Onneksi joku sentään pitää minusta huolta; kun puhuin Clarencen kanssa Facebookissa, hän käski juoda paljon vettä ja mennä aikaisin nukkumaan, ja myöhemmin illalla hän ja Wendy ilmestyivät ovelle "nuha ja flunssa" -Panadolien kanssa. Minun omat Hong Kongilaiset hoitsuni :)
Middlesexin tehottomuus ulottuu lukujärjestyksiin asti - ainakin vaihtareilla on vaihtelevasti neljästä kahteen päivää koulua viikossa. Kaksi päivää viikossa! Onpa järjetöntä! Itselläni niitä on kolme, joka vielä menee. Perjantai on vapaa, joten saan pitkän viikonlopun, ja tiistaina ei myöskään ole koulua, joten vapaata on tasaisin väliajoin. Niillä, jotka opiskelevat esim. vain kääntämistä, on joka kurssista vain yksi kahden tunnin luento, joten vaikka ne olisivatkin eri päivinä, ei kahdeksan tuntia viikossa todellakaan ole paljon mitään. Minulla on kääntämisen lisäksi kaksi kurssia kirjallisuutta, joten niissä on sentään sekä luento (1h) että seminar (1½h). Ei mikään kova urakka, mutta toisaalta kirjallisuuskursseilla on (yllätys, yllätys) kamalasti luettavaa. Päädyin lopulta vaihtamaan yhden kirjallisuuskurssin siihen tulkkauskurssiin, jota aikaisemmin yritin - tällain jälkikäteen se kävi ihan helposti, ilman monen tunnin odottelua. Opettaja ei ole kyllä vielä sanonut asiasta mitään, joten toivotaan, että vaihto menee läpi. Se vähentäisi luettavien romaanien määrää jonkun verran, varsinkin siitä tylsemmästä päästä. Kirjoja jää kuitenkin ihan tarpeeksi, n. 8, ja tämä jatkuva kirjojen tilaaminen tekee kyllä reilun lommon budjettiini.
Ellei luettavia kirjoja olisi niin paljon, niin voisi mielestäni ihan hyvin ottaa muutaman lisäkurssin täyttämään tyhjää lukujärjestystä. Sitä ei kuitenkaan sallita, vaan maksimipistemäärä, jonka vaihtari saa lukukauden aikana suorittaa on 60 (eli 30op). Toisaalta, eihän tänne opiskelemaan tultu. Olisi hienoa, jos saisin oikeasti aikaiseksi sellaisen rutiinin, että käyttäisin hyppytunnit ja muun kampuksella vietetyn vapaa-ajan opiskeluun, ja voisin sitten tehdä kaikkea muuta vapaapäivinä. Aikataulu sallisi kyllä tämän, mutta käytäntö on yleensä osoittautunut erilaiseksi...
Ja tätä aasinsiltaa pitkin jatkan sutjakasti aiheeseen vapaa-aika. Tiistaina minulla oli siis vapaata, ja niin oli myös Nataliella, Wednyllä ja Clarencella. Mietimme, mitä tekisimme, ja minä päätin järkätä turistipäivän. Minut nimitettiin siis taas kerran oppaaksi (tai kai se on jo ihan yleinen tittelini tässä vaiheessa), ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävimme muutamassa puistossa, Big Benin juurella, South Bankillä (Thamesin eteläranta), St Paul's Cathedralin huipulla (528 askelman päässä) ja the Museum of Londonissa. Matkalla näytin heille useamman hyvän valokuvauspaikan, ja tulipahan eteen muutama yllätyskin, kuten St James' Parkin järven rannalla hengailleet pelikaanit (yleensä ne pysyttelevät järven keskellä olevalla saarella).
Loput kuvat kuvat ja selostus löytyvät Facebookista, jos kiinnostaa.
Eilen oli sitten minun vuoroni sairastua, nyt kun Freshers' Flu on kiertänyt kaikissa muissa. Ilta meni peiton alla nenäliinavuoren keskellä. Onneksi joku sentään pitää minusta huolta; kun puhuin Clarencen kanssa Facebookissa, hän käski juoda paljon vettä ja mennä aikaisin nukkumaan, ja myöhemmin illalla hän ja Wendy ilmestyivät ovelle "nuha ja flunssa" -Panadolien kanssa. Minun omat Hong Kongilaiset hoitsuni :)
perjantai 8. lokakuuta 2010
Sillä päivä, se on kaunis...
Meidän ylioppilaskunnalla on kampuksella kahvila/kauppa/baari. Baarista saa olutta. Lounaallakin. Ja sehän tyypeille maistuu. Milloin Assariin saadaan A-oikeudet? ;)
Tänään meidän piti käydä koulussa ja tehdä noin tunnin mittainen kirjastoesittelykierros ja joku outo tasotesti matiikassa ja enkussa. Hei haloo, humanisti täällä, mikä ihmeen matiikka? Ei se kyllä sitten tuntunut ihan perseelleen menevän, mutta sanotaan vaikka etten välttämättä päässyt oikeaan vastaukseen (tai yleensä vastaukseen) ihan oikeaoppisin keinoin. Koe oli sitä varten, että yliopiston henkilökunta tietää jos joku tarvitsee eritysapua. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta onko niin fiksua tuhlata jo valmiiksi vähäisiä henkilöstöresursseja yhden lukukauden vaihtareiden testaamiseen? Don't think so. Mutta näillähän on muutenkin järki kädessä, käsi taskussa ja tasku hukassa, tai jotain...
Kokeen jälkeen suuntasimme Natalien (GER) ja Laurenin (USA) kanssa kaupungille. Pienen kiertelyn jälkeen keräännyimme useamman muun vaihtarin kanssa Leicester Squarille, josta alkoi London Treasure Hunt. Meidän kolmen joukkoon liittyi ruotsalainen Moa (ensimmäinen, johon olen törmännyt), ja lähdimme matkaan ohjepaperit ja kartta kourassa. Etenimme hyvää vauhtia, ja sain päteä oikein kunnolla, kun osasin vastata useaan kysymykseen ja tunsin paikkoja. Pääsimme maali-pubiin n. tunnissa, vaikka aikaa oli kaksi tuntia, toisena joukkueena perillä. Valitettavasti emme voittaneet, mutta 13 joukkueesta olimme toisia, ja jäimme voittajasta jälkeen vain muutamalla pisteellä. Ja hauskaa oli! Sitäpaitsi paistoi aurinko, ihana syyssää!
Ennen matkaanlähtöä olimme katselleet Laurenin ja Natalien kanssa eri esityksien hintoja Leicester Squarella, ja Lauren kysyi, että mentäisikö vaikka jo samana iltana katsomaan jotain. Totesimme että miksi ei, ja kahdeksalta istuimme Ambassador-teatterissa odottamassa huikean Stomp-shown alkua. Ihan uskomaton elämys, jossa yleisö hurrasi, taputti ja nauroi kippurassa! Olimme saaneet 25 punnalla hyvät paikat, ja esitys oli niin käsittämättömän hyvä, että voin kyllä suositella sitä kaikille Lontoossa käyville! Eikä ole kielimuuriakaan, kun siinä ei puhuta mitään.
Huomenna Freshers' Fayre, opiskelijamessut, ja illalla Thames Riverboat Disco. Viikonlopuksi on luvattu ihania säitä, aurinkoa ja 20-21C. Lauantai-iltana menen uudestaan katsomaan stand up'ia, tällä kertaa Laurenin kanssa. Ja silloin menen kyllä bussilla kotiin! (Vähän pakko kylläkin, kun Piccadilly line on kuulemma kiinni tänä viikonloppuna...)
Nyt on pakko raivata lattia, koska huomenna tulee siivooja, ja sitten mennä nukkumaan.
Tänään meidän piti käydä koulussa ja tehdä noin tunnin mittainen kirjastoesittelykierros ja joku outo tasotesti matiikassa ja enkussa. Hei haloo, humanisti täällä, mikä ihmeen matiikka? Ei se kyllä sitten tuntunut ihan perseelleen menevän, mutta sanotaan vaikka etten välttämättä päässyt oikeaan vastaukseen (tai yleensä vastaukseen) ihan oikeaoppisin keinoin. Koe oli sitä varten, että yliopiston henkilökunta tietää jos joku tarvitsee eritysapua. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta onko niin fiksua tuhlata jo valmiiksi vähäisiä henkilöstöresursseja yhden lukukauden vaihtareiden testaamiseen? Don't think so. Mutta näillähän on muutenkin järki kädessä, käsi taskussa ja tasku hukassa, tai jotain...
Kokeen jälkeen suuntasimme Natalien (GER) ja Laurenin (USA) kanssa kaupungille. Pienen kiertelyn jälkeen keräännyimme useamman muun vaihtarin kanssa Leicester Squarille, josta alkoi London Treasure Hunt. Meidän kolmen joukkoon liittyi ruotsalainen Moa (ensimmäinen, johon olen törmännyt), ja lähdimme matkaan ohjepaperit ja kartta kourassa. Etenimme hyvää vauhtia, ja sain päteä oikein kunnolla, kun osasin vastata useaan kysymykseen ja tunsin paikkoja. Pääsimme maali-pubiin n. tunnissa, vaikka aikaa oli kaksi tuntia, toisena joukkueena perillä. Valitettavasti emme voittaneet, mutta 13 joukkueesta olimme toisia, ja jäimme voittajasta jälkeen vain muutamalla pisteellä. Ja hauskaa oli! Sitäpaitsi paistoi aurinko, ihana syyssää!
Ennen matkaanlähtöä olimme katselleet Laurenin ja Natalien kanssa eri esityksien hintoja Leicester Squarella, ja Lauren kysyi, että mentäisikö vaikka jo samana iltana katsomaan jotain. Totesimme että miksi ei, ja kahdeksalta istuimme Ambassador-teatterissa odottamassa huikean Stomp-shown alkua. Ihan uskomaton elämys, jossa yleisö hurrasi, taputti ja nauroi kippurassa! Olimme saaneet 25 punnalla hyvät paikat, ja esitys oli niin käsittämättömän hyvä, että voin kyllä suositella sitä kaikille Lontoossa käyville! Eikä ole kielimuuriakaan, kun siinä ei puhuta mitään.
Huomenna Freshers' Fayre, opiskelijamessut, ja illalla Thames Riverboat Disco. Viikonlopuksi on luvattu ihania säitä, aurinkoa ja 20-21C. Lauantai-iltana menen uudestaan katsomaan stand up'ia, tällä kertaa Laurenin kanssa. Ja silloin menen kyllä bussilla kotiin! (Vähän pakko kylläkin, kun Piccadilly line on kuulemma kiinni tänä viikonloppuna...)
Nyt on pakko raivata lattia, koska huomenna tulee siivooja, ja sitten mennä nukkumaan.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Tehottomuuden huippu
(Uskokaa tai älkää, tällä kertaa otsikko ei viittaa minuun!)
Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.
Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.
Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.
Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.
Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.
Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Keskiyön mietteitä
Kolmannen päivän iltana, kulkiessani läpi pimeän, hikisen ja musiikin tahdissa kiemurtelevien ihmisten täyttämän huoneen, ystävien luota, ystävän perässä, ystäviä matkalla tervehtien, ajattelin, että tällaistahan sen kuuluu olla. Tietenkään uudet tuttavuudet eivät vielä kolmen päivän jälkeen ihan yllä samalle tasolle kuin vuosikymmenten (uskomatonta, että voin edes sanoa näin, mutta tottahan se on jo kahdenkympin jälkeen) kestäneet ystävyyssuhteet, mutta tässä tilanteessa, kun kaikki ovat toisilleen vieraita, ja ympäristö on kaikille outo, normaalit ystvyyssuhteiden syntyä säätelevät lait eivät vallitse. Ja vaikka ikkunan ja seinien läpi kuuluu naapurissa sijaitsevasta keittiöstä kantautuvia huutoja ja Spice Girlsin hittibiisien karjuntaa, niin en jaksa kovasti häiriintyä, vaikka väsyttääkin. Vielä jonain iltana saatan liittyä rääkyvään joukkoon itsekin, mutta toistaiseksi minulle riittää tieto siitä, että olen jo kolmessa päivässä saanut ystäviä. Saatamme olla yhteydessä vuosia, vaihdon ajan, tai ehkä vain tämän viikonlopun, mutta ei se mitään.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Pikapäivitys
Olen väsynyt koko päivän jatkuneesta sosiaalisuuden puuskasta, mutta samalla iloinen siitä, että tuntuu hyvältä, vaikka informaatiota asioiden kulusta saisi välillä olla kaltaiseni kontrollifriikin mielestä vähän enemmän. Huone on pieni mutta ihan ok, ja kylppäri on nähnyt parhaat päivänsä (tai ehkä se on aina ollut kaamottava), muttei sekään mikään ylitsepääsemätön. Alan pikku hiljaa tunnistaa kerroksen ja oman käytävän muita naamoja, vaikken nimiä aina muistakaan. Myös kampukselta löytyi uusia kavereita, jostain syystä pääosin amerikkalaisia, mutta mikäs siinä. Kampus on muuten nätti, päärakennus on kartano suuren puiston ympäröimänä. Muut rakennukset ovat enemmän tai vähemmän nättejä, mutta pääosa minun tunneistani näyttävät olevan kartanossa, tallissa tai tornissa, joten eiköhän se siitä :)
Palaan asiaan kuvien ja muiden uutisten kera pian, tai heti kun ehdin, mutta nyt on pakko antaa periksi nukkumatille, joka on kiskonut hihasta jo klo 21 asti (nyt 23.30).
Palaan asiaan kuvien ja muiden uutisten kera pian, tai heti kun ehdin, mutta nyt on pakko antaa periksi nukkumatille, joka on kiskonut hihasta jo klo 21 asti (nyt 23.30).
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Sekalaiset Päivitykset
Kun täällä on ollut vähän rauhallista viime aikoina, niin päivitetään sitten oikein kunnolla kahden tekstin voimin!
Viime viikolla sain nauttia asioiden hoitamisesta englantilaisittain - pitkät puhelut, joiden aikana yhdistettiin n. viidelle eri henkilölle, ja joka kerta asia piti selittää uudelleen. Ja niin kuin asiaan kuuluu, jokainen uusi ihminen oli sitä mieltä, että edellinen ihminen/osasto olisi se, jolle asiasta pitäisi puhua. Kyseessä oli siis asuntohakemusnettilomake, joka ei toiminut, koska minun tietoihini ei oltu päivitetty kampusta. Laitoin sähköpostia usealle henkilölle, ja soitin kahdesti, mutta lopulta asia saatiin selvitettyä. Lähetin hakemuksen perjantaina, ja vastaus, joka luvattiin seitsemän päivän sisällä, tuli - uskomatonta mutta totta - maanantaina!! Minulle tarjottiin siis huonetta Wood Greenin asuntolasta!
Netin keskusteluiden perusteella moni oli tyytymätön jouduttuaan Wood Greeniin, koska muut asuntolat ovat kampuksella. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on kiva olla paikassa, jossa on kauppoja, baareja, elokuvateatteri, metroasema, ja iso ostoskeskus (josta löytyy kaikki tärkeimmät kaupat, tyyliin Primark, Next ja TopShop) alle 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin itse asiassa tänään aamupäivällä tarkistamassa tulevat hoodsini (siinä meni n 1½h suuntaan), ja alue vaikutti ihan hyvältä! Joku kommentoi netissä, ettei se ole pimeällä kaikkein turvallisinta aluetta, mutta toinen sanoi, ettei ollut koskaan pelännyt kulkea siellä, joten eiköhän se ole ihan ok, ja suurkaupungissa nyt pitää aina varoa jos kulkee ulkona öisin. Itse asuntola näytti aika rähjäiseltä, ja huoneita on kuvailtu "vankiselleiksi", mutta sitä nyt sopii odottaa yliopistoasuntolalta. Ja neljä kuukauttahan siellä vain ollaan, sen jälkeen pääsen taas omaan tilavaan kämppääni, joten ei tässä nyt mikään hätä ole! Olen siis ihan tyytyväinen!
Lauantaina Disneykaveri Tiina tulee Kuala Lumpurista (työharjoittelusta) Lontooseen (työharjoitteluun), ja majoittuu viikonlopuksi tänne meille, kun kerran talo on tyhjänä. Sitten toinen Disneykaveri Annemari päätti ottaa tilaisuudesta vaarin kun kerran on 5 päivää vapaata tiedossa, ja tulee tänne perjantaina Tukholmasta (NordJobbista). Viikonloppuna siis luvassa pitkään odotettu Disney-miitti!
Maanantai-iltana lähdenkin sitten itse tarkistamaan Skotlannin meininkiä! Couch Surfingistä löytyi vihdoin majapaikka - lähetin 24 viestiä ennen kuin tärppäsi, alkoi jo vähän hermostuttamaan! (Siis kaikilta ei ole tullut vastausta, ehkä puolelta, mutta silti, en olisi jaksanut kirjoittaa yhtään enempää.) Sen lisäksi kolme muuta Couch Surfingiläistä on luvannut näyttää minulle paikkoja, ja tutuiltakin tulee vinkkejä, joten eiköhän näillä eväillä tule aivan mahtava reissu!
Olen ruvennut pikkuhiljaa katsomaan lentolippuja kotimatkaa varten, ilmestyn sinne luultavasti joskus viikolla 36 (6, 7 tai 8.9).
Lasten kanssa menee vaihtelevasti, varsinkin nuorin on jatkuvasti riiviövaihteella nykyään. Viikon loma tulee kyllä hyvään rakoon, ja toivon mukaan vanhemmat ovat oikeassa siinä, että lapset varmaan rauhoittuvat kun loma alkaa. Katsotaan. En ole kai laittanut vielä ylös kuvia "uusista" lapsista, joten tässä tulee:
Hannah ja Daniel menossa koulun diskoon
Ali puistossa (ennen hiustenleikkuuta)
Lauantaina minulla on edessä ensimmäinen Shakespeare-kokemus! Sain Katien (Bathin oppaani) kautta ilmaiset liput, ja olemme menossa puolalaisen kaverini kanssa katsomaan The Tempest (Myrsky) -näytelmää. Katie kertoi, että on jonkun klubin jäsen, jonka kautta saa £2 hintaisia lippuja eri näytelmiin, musikaaleihin, oopperaan, balettiin jne £25 vuosimaksulla! Kuulosti uskomattomalta, joten liityin heti itsekin. Ei sen kautta nyt ehkä kaikkein suosityimpiin esityksiin pääse, mutta kuitenkin hyvä tapa saada kulttuurielämyksiä! Ja kavereille kanssa - päivässä voi varata kaksi lippua, vaikka joka päivä!
Sellaista. Vielä kolme päivää, ja sitten olen (väliaikaisesti) VAPAA! Ei mietitä sitä, että sen jälkeen on vielä 5-6 viikkoa töitä...
Viime viikolla sain nauttia asioiden hoitamisesta englantilaisittain - pitkät puhelut, joiden aikana yhdistettiin n. viidelle eri henkilölle, ja joka kerta asia piti selittää uudelleen. Ja niin kuin asiaan kuuluu, jokainen uusi ihminen oli sitä mieltä, että edellinen ihminen/osasto olisi se, jolle asiasta pitäisi puhua. Kyseessä oli siis asuntohakemusnettilomake, joka ei toiminut, koska minun tietoihini ei oltu päivitetty kampusta. Laitoin sähköpostia usealle henkilölle, ja soitin kahdesti, mutta lopulta asia saatiin selvitettyä. Lähetin hakemuksen perjantaina, ja vastaus, joka luvattiin seitsemän päivän sisällä, tuli - uskomatonta mutta totta - maanantaina!! Minulle tarjottiin siis huonetta Wood Greenin asuntolasta!
Netin keskusteluiden perusteella moni oli tyytymätön jouduttuaan Wood Greeniin, koska muut asuntolat ovat kampuksella. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on kiva olla paikassa, jossa on kauppoja, baareja, elokuvateatteri, metroasema, ja iso ostoskeskus (josta löytyy kaikki tärkeimmät kaupat, tyyliin Primark, Next ja TopShop) alle 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin itse asiassa tänään aamupäivällä tarkistamassa tulevat hoodsini (siinä meni n 1½h suuntaan), ja alue vaikutti ihan hyvältä! Joku kommentoi netissä, ettei se ole pimeällä kaikkein turvallisinta aluetta, mutta toinen sanoi, ettei ollut koskaan pelännyt kulkea siellä, joten eiköhän se ole ihan ok, ja suurkaupungissa nyt pitää aina varoa jos kulkee ulkona öisin. Itse asuntola näytti aika rähjäiseltä, ja huoneita on kuvailtu "vankiselleiksi", mutta sitä nyt sopii odottaa yliopistoasuntolalta. Ja neljä kuukauttahan siellä vain ollaan, sen jälkeen pääsen taas omaan tilavaan kämppääni, joten ei tässä nyt mikään hätä ole! Olen siis ihan tyytyväinen!
Lauantaina Disneykaveri Tiina tulee Kuala Lumpurista (työharjoittelusta) Lontooseen (työharjoitteluun), ja majoittuu viikonlopuksi tänne meille, kun kerran talo on tyhjänä. Sitten toinen Disneykaveri Annemari päätti ottaa tilaisuudesta vaarin kun kerran on 5 päivää vapaata tiedossa, ja tulee tänne perjantaina Tukholmasta (NordJobbista). Viikonloppuna siis luvassa pitkään odotettu Disney-miitti!
Maanantai-iltana lähdenkin sitten itse tarkistamaan Skotlannin meininkiä! Couch Surfingistä löytyi vihdoin majapaikka - lähetin 24 viestiä ennen kuin tärppäsi, alkoi jo vähän hermostuttamaan! (Siis kaikilta ei ole tullut vastausta, ehkä puolelta, mutta silti, en olisi jaksanut kirjoittaa yhtään enempää.) Sen lisäksi kolme muuta Couch Surfingiläistä on luvannut näyttää minulle paikkoja, ja tutuiltakin tulee vinkkejä, joten eiköhän näillä eväillä tule aivan mahtava reissu!
Olen ruvennut pikkuhiljaa katsomaan lentolippuja kotimatkaa varten, ilmestyn sinne luultavasti joskus viikolla 36 (6, 7 tai 8.9).
Lasten kanssa menee vaihtelevasti, varsinkin nuorin on jatkuvasti riiviövaihteella nykyään. Viikon loma tulee kyllä hyvään rakoon, ja toivon mukaan vanhemmat ovat oikeassa siinä, että lapset varmaan rauhoittuvat kun loma alkaa. Katsotaan. En ole kai laittanut vielä ylös kuvia "uusista" lapsista, joten tässä tulee:
Lauantaina minulla on edessä ensimmäinen Shakespeare-kokemus! Sain Katien (Bathin oppaani) kautta ilmaiset liput, ja olemme menossa puolalaisen kaverini kanssa katsomaan The Tempest (Myrsky) -näytelmää. Katie kertoi, että on jonkun klubin jäsen, jonka kautta saa £2 hintaisia lippuja eri näytelmiin, musikaaleihin, oopperaan, balettiin jne £25 vuosimaksulla! Kuulosti uskomattomalta, joten liityin heti itsekin. Ei sen kautta nyt ehkä kaikkein suosityimpiin esityksiin pääse, mutta kuitenkin hyvä tapa saada kulttuurielämyksiä! Ja kavereille kanssa - päivässä voi varata kaksi lippua, vaikka joka päivä!
Sellaista. Vielä kolme päivää, ja sitten olen (väliaikaisesti) VAPAA! Ei mietitä sitä, että sen jälkeen on vielä 5-6 viikkoa töitä...
torstai 3. kesäkuuta 2010
...ja kun nyt kerran kuvia laitetaan...
...niin laitetaan sitten samalla vähän enemmän!
Tässä siis muutama kuva eri kulmista tulevasta opinahjostani! Kuvissa siis Middlesex Universityn Trent Park -kampus. Rakennus (tai mansion, ei paha) taitaa olla 1700-luvulta, ja se sijaitsee puistossa jossa on kuulemma nättejä järviä sun muuta kivaa. Ja sitten kun luonnonrauhaan kyllästyy, niin Tube:illa tai double deckerillä voi hurahtaa Lontooseen n. 45 minuutissa. Maistuis varmaan sullekin :D
Tässä siis muutama kuva eri kulmista tulevasta opinahjostani! Kuvissa siis Middlesex Universityn Trent Park -kampus. Rakennus (tai mansion, ei paha) taitaa olla 1700-luvulta, ja se sijaitsee puistossa jossa on kuulemma nättejä järviä sun muuta kivaa. Ja sitten kun luonnonrauhaan kyllästyy, niin Tube:illa tai double deckerillä voi hurahtaa Lontooseen n. 45 minuutissa. Maistuis varmaan sullekin :D
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Hyviä uutisia
Jos tänne laittaisi ihan jotain asiaakin...
Perjantai (19.3.) toi mukanaan mukavan yllätyksen - sähköpostin kasvatustieteellisen tiedekunnan kv-suunnittelijalta. Siinähän meinasi tulla pikku hyperventilaatio kun viestissä kerrotaan että liitteessä on tämän vuoden vaihtopaikat. Olin jo oikeastaan luopunut toivosta Lontoon paikan suhteen, koska se listattiin vain kasv.tiet.tiedek. sivuilla, ja sitä oli hakenut minun lisäkseni kuusi muuta, mutta nyt viestissä kerrottiin että kaikissa paikoissa oman tiedekunnan opiskelijat olivat olleet etusijalla, PAITSI Middlesex Uni'ssä! Siinä meinasi sitten läppärin käydä huonosti kun tiedoston avaaminen kesti . . .
Kun vihdoin sain tiedoston esiin ja pääsin oikealle sivulle, niin eihän siinä voinut muuta kuin kirkua, koska: "Middlesex University, London: Jenni S.".
Puhelukierroksen jälkeen isä korkkasi jääkaapissa jo kauan olleen samppanjapullon, ja minä olin onnesta soikeena, varmaan outo virne naamalla. Lopun iltaa hihittelinkin sitten itsekseni aina kun muistin mihin sitä ollaan menossa...
Perjantai (19.3.) toi mukanaan mukavan yllätyksen - sähköpostin kasvatustieteellisen tiedekunnan kv-suunnittelijalta. Siinähän meinasi tulla pikku hyperventilaatio kun viestissä kerrotaan että liitteessä on tämän vuoden vaihtopaikat. Olin jo oikeastaan luopunut toivosta Lontoon paikan suhteen, koska se listattiin vain kasv.tiet.tiedek. sivuilla, ja sitä oli hakenut minun lisäkseni kuusi muuta, mutta nyt viestissä kerrottiin että kaikissa paikoissa oman tiedekunnan opiskelijat olivat olleet etusijalla, PAITSI Middlesex Uni'ssä! Siinä meinasi sitten läppärin käydä huonosti kun tiedoston avaaminen kesti . . .
Kun vihdoin sain tiedoston esiin ja pääsin oikealle sivulle, niin eihän siinä voinut muuta kuin kirkua, koska: "Middlesex University, London: Jenni S.".
Puhelukierroksen jälkeen isä korkkasi jääkaapissa jo kauan olleen samppanjapullon, ja minä olin onnesta soikeena, varmaan outo virne naamalla. Lopun iltaa hihittelinkin sitten itsekseni aina kun muistin mihin sitä ollaan menossa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)