Ihana ensimmäinen vuosipäivä

Lauantaina minun ja poikaystäväni ensitreffeistä oli kulunut vuosi - en vieläkään tajua, että ollaan tosiaan oltu yhdessä jo niin pitkään. Tätähän piti tietysti juhlistaa, ja olimme sopineet sellaisen tehtävänjaon, että minä keksin päivälle jotain ohjelmaa, ja poikaystäväni miettii jonkun ravintolan illaksi.

Asiaan kuuluu, että itse olen todella järjestelmällinen ihminen, ja löysin poikaystävälleni sopivan lahjan noin kuukautta etukäteen, ja päivän ohjelmakin oli selvillä melkein heti kun sovimme, että se on minun vastuullani. Sama juttu oli sekä poikaystäväni syntymäpäivänä että joululahjojen suhteen. Poikaystäväni sen sijaan jättää asiat aina paljon enemmän viime hetkelle, ja myös stressaa todella paljon siitä, mitä minulle ostaisi ja minne minut veisi, koska hän pelkää, etten tykkääkkään. Esim. ystävänpäivänä (josta kerroin täällä) pokaystäväni oli järjestänyt meille aivan ihanan illan, mutta silti hän epäili kovasti, että tykkäänköhän minä nyt sittenkään tästä. Hän myös epäilee kovasti lahjojenostotaitoaan, vaikka on onnistunut tähän mennessä oikein hyvin. Minulla on siis paljon hankalamman ihmisen maine kuin mitä oikeasti olen!

Aamulla heräsin aikaisin, ja maltoin odottaa vain kello yhdeksään ennen kuin oli pakko herättää nukkuva mies jotta saisin vihdoin antaa kukkautta panttaamani lahjan. Sen keksiminen oli aika hankalaa, koska halusin jotain persoonallista, mutta Not On the High Street ei petä - sieltä olen löytänyt monta erikoisempaa lahjaa joiden ulkonäköön olen voinut vaikuttaa. Tällä kertaa löysin kangasnenäliinat (joita poikaystäväni käyttää muutenkin) joihin sai painattaa oman tekstin. Nenäliinojen pikkutuhma inside joke nauratti ainakin poikaystävääni, joten toivottavasti lahja oli mieluinen. Koska hän oli tosiaan tilannut minun lahjani vähän myöhemmin hän katosi puoleksi tunniksi työhuoneeseen tekemään "varalahjan" valmiiksi jotta en jäisi kokonaan ilman lahjaa (vaikka olinkin saanut jo edellisenä päivänä kukkia) jollei varsinaista lahjaa sen päivän postissa kuuluisikaan, samalla kun minä rupesin valmistelemaan brunssipiknikkiä.

Ideani oli, että olisimme menneet Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan piknikille, mutta harmaa taivas ei oikein sopinut suunnitelmiini, mutta onneksi piknikin voi pitää yhtä hyvin olohuoneen lattialla! (Ja jälkeenpäin meille myös selvisi, ettei piknikin pitäminen kasvitieteellisessä puutarhassa ole edes sallittua.) Loppujen lopuksi olohuonepiknik oli myös paljon käytännöllisempi idea tuolla ruokamäärällä, ja saimme käyttää kunnon astioita pahvisten ja muovisten sijaan. Tarjolla oli patonkia, brie-juustoa, serrano-kinkkua, espanjalaista tortillaa, quicheä, guacamolea, hummusta, tzatzikia, tortillasipsejä, kirsikkatomaatteja, porkkanapaloja, mansikoita, kirsikoita, kolmiovoileipiä, perunasalaattia, pastasalaattia, sitruunapiirakkaa ja lemonade. Näistä itsetehtyä oli vain guacamole - luojan kiitos brittiläisten ruokakauppojen (ja etenkin Marks & Spencerin) ilmiömäisestä piknikruokatarjonnasta!

Poikaystäväni sai askartelunsa päätökseen ja antoi minulle ihanan kortin ja pienen rasian, jossa luki "A little tiny box of lovely notes for the lovely Jenni" johon hän oli leikannut erivärisestä kartongista pelikortin kokoisia paloja, joissa oli ihania pikku viestejä, sekä useamman (epäsymmetrisen) pikkusydämen. Rasian takana luki, että viestit oli tarkoitettu piristämään minua silloin, kun minulla oli joskus huono päivä. Siinä olin sitten pikkasen tippa linssissä kun luin niitä viestejä (osa oli hauskoja, osa meidän omia vitsejä, osa kannustavia ja osa vaan todella ihania) ja ihmettelin sitä, miten paljon vaivaa hän olikin nähnyt lahjani eteen.

Piknikin jälkeen oli vatsat niin täynnä että oli pakko mennä pienille päikkäreille, ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä sinne kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Tässä vaiheessa anoppi kuitenkin soitti ja ilmoitti, että lahjani oli saapunut, ja koska hän asuu samalla suunnalla kuin puutarha, menimme sitä kautta. Puutarhaan asti päästyämme sulkemisaikaan ei ollut enää kuin puolisen tuntia, joten jatkoimme matkaa suoraan kotiin, mutta saimme tehtyä kuitenkin ihan kivan kävelylenkin nätillä asuinalueella.

Kotiin päästyämme sain siis vihdoin "varsinaisen" lahjani (vaikka minulle olisi hyvin riittänyt jo se ensimmäinen!). Olin suositellut Not On the High Streetiä, ja poikaystäväni olikin löytänyt minulle sieltä ihanan pikku peilin, jonka takapuolelle sai vanhan kartan valitsemastaan paikasta (tässä tapauksessa tietysti Edinburgh) ja yläreunaan sai valitsemansa tekstin. Taas siis todella huomaavainen lahja ja todella ihana muisto ensimmäisestä vuosipäivästämme.

Tämän jälkeen laittauduimme valmiiksi ravintolailtaa varten ja avasimme syntymäpäivälahjaksi saamani skumppapullon. Sitten suuntasimme kohti ravintolaa. Päämääräksi paljastui pienellä sivukujalla oleva Café St Honoré, pariisilaisen bistron tyyliin sisustettu ravintola joka keskittyy paikalliseen tuotantoon - ruokalistassa jopa lueteltiin maatilat ja tuottajat joiden raaka-aineita käyettiin ruoassa! Paikka oli juuri sopiva romanttiselle vuosipäivän illalliselle, ja ruoka oli todella hyvää. Pari tuntia kestäneen ruokailumme jälkeen halusimme vielä piipahtaa lasilliselle johonkin lähipubiin, mutta sateen ja lauantai-illan tungoksen takia päädyimme Jekyll & Hyde -pubiin (jonka kirjahyllyjen taakse piilotetuista vessoista olen tainnutkin kertoa).

Ei voi siis sanoa muuta kuin että aivan ihana ilta! Ja taas kerran tuli muisteltua, miten paljon asiat voivatkaan vuodessa muuttua - tässä tapauksessa ehdottomasti parempaan suuntaan meidän molempien kohdalla.

Ja taas ikäännyttiin...

Huhtikuun synttärikausi päättyi maanantaina kun vuorossa olivat omat synttärini. Pääsiäisen ihana aurongonpaiste näytti jo jatkaneen matkaansa kun heräsimme pilviseen aamuun, mutta onneksi lounasaikaan mennessä aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta.

Aamu alkoi pienellä lahjavyöryllä jota en ollut odottanut - tiesin saavani lahjan poikaystävältäni, hänen äidiltään ja pikkuveljeltäni, mutta pakettien määrä yllätti. Lempilahjani oli ehdottomasti poikaystävältä toivomani yleiskone - odotin lahjaa innoissani, ja kun avasin paketin ja rupesin lukemaan mitä kaikkea tuolla ihmekoneella voi tehdä olin onneni kukkuloilla! Harmi, että lähipäivinä on niin paljon kaikkea muuta ja ensi viikolla olemme reissussa, joten ihan heti en pääse sillä leikkimään, mutta pian!

Aamupalaakaan ei tarvinnut tehdä itse. Sanoin, että vuoteeseen ei sitä sentään tarvitse tuoda, koska meillä ei ole tarjotinta, enkä halua leivänmuruja sänkyyn, mutta vaikka tuo onkin normiaamiaiseni (silloin, kun pakastimessa ei ole ruisleipää) oli siinä kuitenkin se ero, että se oli rakkaudella valmistettu ;)

Iltapäivällä suuntana oli the Shore, eli sama alue, jossa kävimme viikkoa aikaisemmin viettämässä poikaystäväni synttäreitä (josta kerroin täällä). Viimeksi oli niin vaihteleva sää ja olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet pahemmin tutkia aluetta, mutta tällä kertaa kiersimme enemmän ja otin paljon kuvia, joten siitä tulee vielä ihan oma postauksensa. Pienen etsinnän jälkeen päädyimme syömään Pizza Expressiin, ja hyvää oli!

Shorelta löytyy monen suosittelema Mimi's Bakehouse, joten vaikka kotona jääkaapissa odottikin pari sitruunaleivosta synttärikakun korvikkeena päätimme sittenkin käydä maistamassa jälkiruoaksi Mimin leivoksia kun sitä kuitenkin on niin moni kehunut. Paikka oli jännittävästi sisustettu, mutta iso ja ruuhkainen, joten kodikkaaksi sitä ei voi kutsua. Tilaamani suklaa-karamelli-cupcake oli kuitenkin juuri niin hyvää kuin voi odottaa (vaikkakin cupcakesit ovat minusta usein pieni pettymys). Seinissä on jännä burleski-teema, enkä oikein ymmärtänyt miten se liittyy leivonnaisiin, mene ja tiedä...

Eikä juhliminen loppunut vielä siihen! Tiistaina kävimme vielä läheisessä ravintolassa synttäri-illallisella, jonne olin kutsunut yhden suomalaisen kaverin ja entisen kämppikseni. Paikaksi olin valinnut uuden kotimme lähellä sijaitsevan Bodega-nimisen meksikolaisen ravintolan (kyltin mukaan mexican taqueria, eli pääasiassa pehmeitä tacoja), joka on pikkuruinen ravintola Leith Walkilla. Asiakaspaikkoja on vain 20, mutta suurimman osan ajasta olimme kuin yksityisravintolassa kun muita asiakkaita ei ollut. Ruoka oli oikein hyvää, niin kuin netistä löytämieni arvostelujen perusteella saattoi odottaa, ja koska olin löytänyt tarjouksen jolla sai 4 tacoa (ne tarjoillaan kahden annoksina) ja yhden lisukkeen kympillä ei hintakaan hirvittänyt. Bodegassa ei myydä alkoholijuomia, mutta sinne saa viedä omat juomat, jolloin laskuun lisätään £2 korkkausmaksu.

Tacovaihtoehtoja oli muistaakseni 6 + päivän erikoinen (itse söin kala- ja kanatacon), lisukkeeksi sai valita riisiä, papuja tai quacamolea ja maissilastuja. Sorruimme kaikki tilaamaan jälkiruokaakin vaikka puolet seurueesta ei niistä kauheasti välitä (arvatkaa kumpaan puolikkaaseen minä kuulun!) - vaihtehtoina oli omenaburrito tai lime-avokado-kakku. Vähän vierastin avokadoa jälkkärissä, mutta rakastan limeä, joten uskalsin kokeilla, ja voi että se oli hyvää! Avokadon maku ei ollut kovin vahva, mutta kyllä se siinä maistui, ja sopi yllättävän hyvin.

Nyt on sitten synttärit juhlittu tältä vuodelta, ja kuten poikaystäväni jaksoi muistuttaa olen nyt selvästi lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Ei kyllä edes haittaa jos totta puhutaan!

#IGTravelThursday: Viiden tähden iltapäivätee

Ajattelin itsekin liittyä muiden bloggaajien joukkoon ja kirjoittaa postauksen Instagram Travel Thursday -teemalla. Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo viime viikolla, mutta nettiongelmien takia saatte sen nyt!

Kävin viime torstaina Balmoral-hotellissa iltapäiväteellä. Kävin siellä jo lokakuussa äitini kanssa (josta kerroin täällä), ja se oli ehdottomasti yksi parhaita iltapäiväteekokemuksia ylipäätään, ja etenkin Edinburghissa, joten kun keksin tarjota poikaystäväni äidille iltapäiväteen hänen syntymäpäivänsä kunniaksi mieleen nousi heti Balmoral.

Balmoral-hotelli avattiin vuonna 1902. Tämä viiden tähden hotelli on yksi Edinburghin kuuluisimpia ja ylellisimpiä hotelleja, ja se hallitsee Edinburghin horisonttia suurella kellotornillaan, joka on yksi asioista, jonka näkee heti kun saapuu junalla Edinburghin keskustaan ja kävellessään Princes Street -ostoskadulla. Hotelli on myös tunnettu Harry Potter -fanien keskuudessa siitä, että J.K. Rowling sai viimeisen kirjan valmiiksi eräässä tämän hotellin huoneista, minkä jälkeen hän kirjoitti huoneessa olevaan Hermes-pystiin "JK Rowling finished writing Harry Potter and the Deathly Hallows in this room (652) on 11th Jan 2007" - huonetta kutsutaankin nykyään J.K. Rowling -sviitiksi (hintaa noin £1000/yö jos joku tosifani innostui).

Balmoralista löytyy useampi ravintola ja baari, mutta iltapäivätee tarjotaan Palm Court -nimisessä ravintolassa, joka nimensä mukaisesti on koristeltu mm. palmuilla. Hinnaltaan iltapäivätee ei ole halpaa lystiä, niin kuin viiden tähden hotellilta voi odottaakin, mutta £27 on kuitenkin halvempi kuin esim. Harrods (£29) ja selvästi halvempi kuin Lontoon Savoy-hotelli (£54).

Perinteisesti iltapäiväteehän pitää sisällään voileivät, skonssit ja kakut. Balmoralissa suolaisia syötäviä edeltää amuse-bouche, eli jonkinlainen pikkuinen kuppi keittoa - viimeksi hernekeittoa, tällä kertaa palsternakka-omenakeittoa, jotka olivat molemmat todella hyviä. Suolaiset syötävät tulivat omalla kolmikerroksisella kakkuvadillaan, ja makeat tuotiin erikseen. Makeiden leivonnaisten jälkeen paikalle tuotiin vaunut, joista sai vielä valita esim. suklaakonvehteja. Kun olimme kaikesta tästä jo uskomattoman täynnä, saimme vielä lopuksi pikkuruiset tötteröt mansikkajäätelöä. Teevalikoimakin on kattava, mutta itse juon yleensä Earl Grey -teetä. Kahviakin saa jos ei ole teeihmisiä.

Varsinaista pukukoodia en ole Balmoralissa havinnut, enintään ehkä smart-casual, mutta itse olen aina pukeutunut astetta paremmin - kyllähän tuollaisessa ympäristössä tuntuisi hassulta istua farkuissa, vaikka monet niin tekevätkin (he ovat kuitenkin lähinnä hotellin "asukkaita"). Palm Court -ravintola sijaitsee korkeassa salissa jota koristavat kauniit pastellivärit, seinämaalaukset, kristallikruunu ja suuret peilit. Puolessa välissä teehetkeämme pienelle parvekkeelle saapui vielä harpunsoittaja, joka soitti yllättävän sekoituksen elokuvamusiikkia ja muita tuttuja kappaleita.

Hienoissa ravintoloissa ja hotelleissa käydessä pitää myös tietysti aina kurkata vessaan, eivätkä nekään pettäneet odotuksia. Vessat itsessään ovat aika tavallisia, mutta romanttisen ruusukoristeiset lavuaarit olivat todella upeita!

Suosittelen ehdottomasti käymään Balmoral-hotellissa iltapäiväteellä jos haluat Edinburghin-vierailuusi hiukan luksusta, ja jos afternoon tea on sinunkin mielestäsi aivan ihana konsepti ja rahanarvoinen ajanviettotapa aina silloin tällöin.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

Kiireinen viikko

Olen joskus ennen kirjoittanut viikon tapahtumista, mutta taisi olla vain kerran, koska en ikinä muista ottaa kuvia silloin, kun viikolla tapahtuu ja olisi jotain kiinnostavaa kerrottavaa. Tällä kertaa totesin, että no, kai siitä viikosta voi joka tapauksessa kertoa vaikkei joka päivä muistakaan kuvata! Käytetään kuvituksena sitten mitä löytyy!

Inpiraationa viime viikon kuvailuun oli viimeaikainen aaltoliike sosiaalisessa elämässäni - ensimmäisellä viikolla uudessa kodissa oli melkein joka päivä jotain, tokalla viikolla olimme molemmat kotona joka ilta, ja viime viikolla oli taas joka ilta jotain. Ei tätä koko ajan jaksaisi, mutta välillä on kivaa olla paljon tekemistä!

Maanantaina kalenteriini oli tunkenut jopa kaksi juttua - lounas Suomesta tänne vähän aikaa sitten muuttaneen Minervan kanssa, ja illalla "kahvittelu" kääntäjien verkostointi-illassa tapaamani saksalaisen Barbaran kanssa. Lounaalla käytiin kotini lähellä sijaitsevassa Café Marlaynessa, jossa olen halunnut käydä jo pitkään. Valitettavasti tilaamani ceasarsalaatti oli suoraan sanottuna aika pahaa - en tykkää kun sinne laitetaan anjoviksia suoraan, kastikkeessa ne kyllä saavat olla, mutten halua kokonaisia. Onneksi niitä oli vain pari... Iltakahvien kanssa meni juuri niin kuin täällä aina käy - joka ikinen kahvila tuntuu sulkevan kuudelta tai viimeistään seitsemältä, vaikka luulisi kysyntää olevan. Teimme siis niinkuin täällä on tapana ja suuntasimme pubiin. Kääntäjäkaverini ohjasi meidät The Fountain -nimiseen juottolaan, joka oli tosi kiva paikka. Kävisin mielelläni siellä useammin, mutta valitettavasti se on kotoa katsottuna toisella puolella kaupunkia. Kotiin päästyäni minua odotti vielä maanantai-illan perinteinen, eli One Born Every Minute -ohjelma. Se on oikeastaan ainoa ohjelma, jota katson säännöllisesti
(+ muutama netistä katsomani jenkkisarja), ja siinä seurataan erään synnytyssairaalan elämää. Joka jaksossa on kolme perhettä joita ensin haastatellaan ennen vauvan syntymää, ja heitä seurataan sitten siitä lähtien kun he astuvat sairaalan ovista sisään siihen asti, että vauva syntyy, joskus vähän kauemminkin. Poikaystävälleni ohjelma aiheuttaa lähinnä traumoja synnytyksineen, mutta minusta on kiva kuulla tulevien vanhempien ja kätilöiden tarinoita.

The Fountain - Kuva pubin omilta sivuilta.

Tiistai-illalla kylään tuli suomalainen kaveri, jota en ollut nähnyt melkein pariin kuukauteen. Taija on entinen työkaverini callcentre-ajoiltani, ja hän on muuttamassa pian pois Edinburghista maaseudulle, joten saa nähdä miten yhteydenpito jatkossa toimii. Taijalla oli lahjakortti Pizza Hutiin, joten suuntasimmekin läheiseen pizzaravintolaan jossa vedimme navat täyteen pizzaa, kyytipojaksi siideriä. Haettiin vielä kaupasta toiset pullolliset ja tuliin meille jatkamaan juttelua ja syömään jälkkäriä - viime viikolla leipomiani mokkapaloja, joiden tuhoamisessa tarvitsen kipeästi apua, ennen kuin syön ne kaikki itse (kotitoimiston vaaroja). Juttua riitti taas ja välillä oli kyllä ihan hyvä, etteivät ympärillä olevat ymmärtäneet puheistamme mitään.

Keskiviikkona oli tämän viikon ainoa päivä kun ei minulla ollut mitään varsinaista ohjelmaa. Poikaystäväni kävi heti töiden jälkeen äitinsä luona, joten työpäivän jälkeen vietin vielä rauhallista koti-iltaa ja odottelin vuokraisännän vierailua, kun hänen piti vielä tulla korjaamaan pari juttua. Loppuillan vietin sohvalla kirjan kanssa.

Torstaina oli yksi tämän viikon kohokohdista kun vein "anoppini" iltapäiväteelle. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten sitä juhlistettiin iltapäiväteellä, ja paikaksi valitsin elämäni parhaimman tee-elämyksen jo lokakuussa tarjonneen Balmoral-hotellin. Oli kyllä taas niin luksusta, että! Ja anoppikin oli erittäin tyytyväinen. Teehetkestä oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postaus jo torstaina, mutta koska netti päätti (taas) olla hankala, jätin postauksen toistaiseksi tuonne luonnosboksiin ja palaan siihen myöhemmin. Illalla oli vielä tarkoitus mennä entisen työkaverin synttäridrinksuille, mutta koska "palkkapäivä" oli vasta seuraavana päivänä, ja koska emme olisi muuten saaneet viettää ainuttakaan iltaa kahdestaan kotona poikaystäväni kanssa, päätimme jättää drinksut tällä kertaa väliin ja katsoa sen sijaan pari jaksoa True Detective -sarjaa.

Iltapäiväteeasu

Perjantai-aamu alkoi sillä, että pari heppua toi meille paljon painavia laatikoita Ikeasta - eivät näyttäneet kovin iloisilta kun laatikot piti kantaa tänne viidenteen kerrokseen asti. Sain vihdoin ihanan työtuolini, jee! Yritin myös koota pientä sivupöytää ja toimistoni laatikostoa, mutta kunnon ruuvimeisselin puutteessa piti antaa periksi (mulla on vaan sellainen kukallinen ladytools-vasara jonka sisältä löytyy muutama erikokoinen ruuvimeisseli). Poikaystävä haki kaupasta kotimatkalla kunnon välineet, mutta jätinkin hänet sitten yksin puurtamaan huonekalujen kanssa ja lähdin freelancereiden perjantai-after workseille. Niin kuin usein käy en olisi millään jaksanut lähteä, mutta onneksi poikaystävä patisti, koska siellä oli yhtä kivaa kuin aina ennenkin eri meetupeissa, ja oli aivan ihanaa, että ulkona oli vielä niin valoisaa puoli kahdeksalta illalla! Katselin bussin ikkunasta kaunista, keväistä Edinburghia ja totesin, että kyllä tämä nyt hitto soikoon on ihan mahtava paikka asua.

Lauantai oli juhlapäivä! Päivä meni ostoksia tehden ja siivoten, ja illalla oli meidän tuparit ja poikaystäväni synttärit. Valitettavasti suurin osa kavereistani ei päässyt paikalle, mutta kaikki Russellin kaverit ilmaantuivat, joten loppulukema oli oikein hyvä, ja hauskaa oli! Asuntoamme kehuttiin ja vieraamme tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään vaikka useampi heistä ei tuntenut ennestään ketään. Viimeinen vieras heitettiin pihalle joskus kolmen maissa, joten sanoisin, että ilta oli oikein onnistunut! Yllättäen poikaystäväni Suomesta tuoma salmaripullo tyhjeni, eikä syypäänä ollut edes ainoa suomalaisvieraamme.

Suomalaisen kaverin tuoma suola ja leipä -
en olekaan ennen saanut niitä tuparilahjaksi!

Sunnuntaina oli sitten poikaystäväni varsinainen syntymäpäivä, joten sain vihdoin antaa hänelle lahjansa joita olin pantannut jo kuukauden. Olisin halunnut ojentaa lahjat jo heti aamulla herättyämme, mutta mies oli sitä mieltä, että sitten vasta kun ollaan noustu ja puettu ja vaikka mitä. Pah, mikä ilonpilaaja! Lahjat olivat kuulemma mieluisia, ja äitinikin oli lähettänyt Muumi-mukin kokoelmaamme kartuttamaan - meillä on niitä yhteensä jo 9, joista 3 kuuluu poikaystävälleni. Iltapäivällä "anoppi" liittyi seuraamme ja lähdimme
the Shore -nimiselle alueelle (meren suunnalla, niin kuin nimestä voi päätellä). En ollut käynyt siellä ennen, ja joskus paremmalla säällä pitääkin ehdottomasti suunnata sinne kameran kanssa ja tehdä Shoresta oma postaus, koska siellä oli tosi kiva tunnelma. Olin varannut meille pöydän The Granary -ravintolasta/pubista(/mikälie), koska se näytti kuvien perusteella tosi kivalta, mutta hieman pelotti, koska netistä löytyi paljon kommentteja huonosta palvelusta. Mutta koska ainoa toinen hintatasoltaan sopiva löytämäni paikka oli Pizza Express, päädyimme kuitenkin Granaryyn, ja kokemus osoittautui onneksi oikein hyväksi! Aterian loppua kohden olimme molemmat juhlien jäljiltä jo niin väsyneitä, etteivät silmät meinanneet pysyä auki - suuri hampurilainen ranskalaisilla ja pehmeä sohva eivät auttaneet asiaa - joten kotiin päästyämme edessä oli päikkärit, ja illalla söimme juhliin tekemäni guacamolen jämät ja katsoimme pari viimeistä True Detective -jaksoa.

Lahjat piilossa

Eli sellainen viikko meillä! Tyypillisen kaavan mukaan tämä viikko on taas huomattavasti rauhallisempi - katsotaan, onko ensi viikolla sitten taas saman verran kiireitä.

Viime viikkojen syömiset ja juomiset

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista ruoka- ja juomamielessä.

Muutama viikko sitten kävimme lauantaina Wagamamassa syömässä, ja olimme päättäneet käydä sinä iltana parissa baarissa West endissä joihin olimme jo jonkin aikaa halunneet, muttemme koskaan olleet saaneet aikaiseksi käydä kun sinne puolella kaupunkia harvemmin on muuta asiaa kuin läpikulku. Ensimmäisenä vuorossa oli The WestRoom - minun makuuni oleva trendikäs paikka, jollaisista poikaystäväni ei erityisemmin välitä. Tilasimme cocktailit - hän tyypilliseen tapaansa vodka martinin, ja minä löysin listalta kiinnostavankuuloisen Gimlet Päron -nimisen drinkin (kuvaus: Zing! Absolut Pear & St. Germain elderflower shaken with Rose’s lime marmalade, sweet & tangy at the same time!) joka oli ihan tajuttoman hyvä! Harmi, että paikka oli aika kallis, koska muuten en enää muuta joisikaan...

The WestRoomista jatkettiin lähellä olevaan 52 Canoes Tiki Den -tikibaariin, koska poikaystäväni tykkää tikibaareista. Jännittävästi siellä oli samaan aikaan Rockabilly-ilta, joten pukeutuminen ei oikein sopinut teemaan. Tosin teema oli selkeästi toteutettu halppisversiona - Lontoossa vierailimme Hiltonin Trader Vic's -tikibaarissa, ja näitä kahta ei oikein voinut verrata. Poikaystäväni tilaama Mai Tai oli kuitenkin näyttävä tapaus.

Saman viikonlopun sunnuntaina kävimme anoppilassa sunnuntailounaalla, ja koska olin nähnyt ruotsalaisessa Peter's Yard -kahvilassa laskiaispullia päätin viedä jälkkäriksi jokaiselle pullan. Valitettavasti ruotsalaiset eivät harrasta hillopullia, joten jouduin siirtymään mantelileiriin, mutta totesin, että ensi vuonna pitänee tehdä omat pullat jollei hilloversiota kerran ole tarjolla.

Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina harhailimme uuden kaupungin puolella etsien kivaa kahvilaa, ja Dundas streetin kohdalla huomasin, että Cuckoo's Bakery on auki myös sunnuntaisin. Cupcakeseihin erikoistuva Cuckoo's on ollut vierailulistallani jo pitkään, sillä sitä on suositeltu minulle jo monta kertaa, joten oli kiva vihdoin päästä maistamaan söpön kahvilan leipomuksia. Kuvassa tilaamani chocolate-chocolate cupcake (eli suklaapohja ja suklaakuorrute), joka maistui ihanalta, ja plussaa kivasta teekupista jossa oli kilttimiehen kuva!

Laskiaistiistai on Britanniassa pancake day, ja koska maahanmuuttajana on hyvä opetella uuden kotimaansa tavoille, minun piti tietysti paistaa lettuja! Lisäsin kuitenkin päivään vähän suomalaisuutta paistamalla suomalaisia lettuja ja tarjoamalla niitä hillolla tai mansikoilla ja sokerilla, vaikka täällä suositaankin vähän erilaisia täytteitä.

Viime viikolla koitti se kauhea päivä jota olin jo pitkään pelännyt - ruisleipä loppui! Minulla on ollut koko ajan ruisleipää pakastimessa siitä lähtien kun muutin Edinburghiin syyskuussa, mutta nyt oli leivät loppu. Postasin valituskuvan tyhjästä ruispalapussista Facebookiin - ja pari tuntia myöhemmin äitini oli jo postittanut pari pussia ruispaloja! Leipätäydennys saapui lauantaina, ja nyt on taas kaikki hyvin!

Meillä on poikaystäväni kanssa pieni projekti päällä - metsästämme Edinburghin parasta nachopaikkaa. Parin viimeisen kuukauden aikana olemme kuitenkin pitäneet taukoa uusien paikkojen kokeilemisesta ja käyneet parina sunnuntaina nacholounaalla yhdessä Stockbridgen pubissa, jonka olemme tähän mennessä todenneet listan voittajaksi.

Tämän viikon tiistaina kävin pitkästä aikaa kaverini Emmin kanssa uimassa. Uinnin jälkeen sanoin meneväni Peter's Yardin kautta hakemaan itselleni korvapuustin lisäämään työmotivaatiota, ja Emmi innostui myös pulla-ajatuksesta. Kahvilaan saavuttuamme näimme ulkona houkuttelevasti odottavat pöydät ihanassa auringonpaisteessa, emmekä voineet vastustaa pientä kahvihetkeä. Päivän paras idea, oli kyllä niin ihanaa!

Viimeisin vierailu

Tällä hetkellä minulla on vieraana Mea, joka onkin tältä erää viimeinen vieras - toivon mukaan elokuun jälkeen saan sitten uusia vieraita, joohan?

Mean kanssa ollaan tehty kaikenlaisia tyypillisiä skottijuttuja, niin kuin asiaan kuuluu: Mea on jo maistanut Irn Bru'ta ja uppopaistettua Mars-patukkaa (kuvakooste alla), ja vielä olisi tarkoitus maistattaa hänelle haggista. Ollaan kiivetty Edinburghin kukkuloita ja portaita niin että pohkeet huutaa hallelujaa, ja eilen kävimme ceilidhissä tanssimassa niin että hiki virtasi (ja korkeiden potkujen "ansiosta" näimme erään tanssijan kiltin alta paljon enemmän kuin mitä halusimme nähdä...). Huomenna olisi vuorossa lisää liikuntaa kun lähdemme ratsastamaan North Berwickin Seacliff-rannalle - toivottavasti ei sataisi, ainakaan kovin paljoa.

Pakko vielä esitellä uutta hankintaani:

En ennestään omistanut kunnollista käsimatkatavaralaukkua, mikä aiheutti aikamoista hermostumista esim. Irlannin-reissullani, kun aina Ryanairin koneeseen noustessa piti pelätä, että vaativatkohan ne tunkemaan laukkuni siihen metallikehikkoon (joka minusta ei todellakaan näytä vastaavan niitä mittoja, jotka nettisivuilla ilmoitetaan! Olenko ainoa?). Olen myös pitkään haaveillut skotlantilaisen Ness-tuotemerkin laukuista, ja nyt kun löysin tuon ihanan käsimatkatavaralaukun, ja vielä 50% alennuksesta, niin se oli pakko viedä kotiin.

Edit: Postaus palautui jotenkin draftiksi ja kuvat hävisivät, joten pikkasen meni uusiksi, mut eiköhän tämä nyt ole aika samanlainen kuin alunperin.