"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Mitä uutta?

Viime aikoihin on mahtunut kaikenlaista. En voi valittaa kiirettä, mutta viikot ovat täyttyneet kuin itsestään kaikenlaisesta. Tekemisen keskellä ei aina muista tai viitsi ottaa kuvia, vaan olen keskittynyt nauttiman hetkestä (sadan päivän projektin jälkeen se lieneekin paikallaan), ja töiden jälkeen iltaisin en viitsi enää jatkaa näppiksen naputusta blogia varten, vaan sammutan mieluummin koneen ja kömmin sohvalle poikaystävän viereen vaihtamaan päivän kuulumiset ja katsomaan roskasarjoja (suosittelen etsimään käsiinne kultakimpaleen nimeltä I wanna marry "Harry", tuo realitysarjojen kuninkaallinen!). Siksi hiljaisuus. Mutta tässä kuussa olen:

- käynyt pitkästä aikaa hammaslääkärillä, kauhistellut laskua (täällä saa maksaa maltaita jollei halua suuhunsa amalgaamia), lähestulkoon lopettanut kokiksen litkimisen ja vaihtanut sen jatkuvaan purkan jauhamiseen
- viettänyt ihania iltoja rakkaan ystävän sohvalla, usein viinilasi kädessä, ja käynyt saman ystävän kanssa kahvilla ja puistossa nauttimassa auringosta
- ostanut ihanan taulun seinälle


- käynyt vihdoinkin katsomassa kaverin jo 6 kuukautta vanhaa vauvaa
- syönyt paljon mansikoita
- viettänyt suomalaisten kanssa juhannusta piknikillä - yhteensä 70 osallistujaa!
- käynyt ensimmäistä kertaa Scottish Borders -alueella ystävän luona


- osallistunut ensimmäistä kertaa skotlantilaiseen kääntäjäseminaariin ja tavannut siellä mahtavia tyyppejä
- leiponut korvapuusteja (vuoden lämpimin päivä oli siihen hyvä ajankohta...) ja kutsunut anopin teelle ja pullalle
- kärsinyt heinänuhasta
- kääntänyt kapulakielisiä tekstejä
- löytänyt Meetupista ranskalaisen freelancer-naapurin, jonka kanssa kävin lounaalla - ranskaksi

Tämän lisäksi vietin tänään ihan mahtavan turistipäivän, josta minulle jopa maksettiin! (Tämä liittyy uuteen projektiin, joka minulla on menossa - siitä myöhemmin lisää.) Eri kohteisiin tutustumisen jälkeen päädyimme vielä ihan huvin vuoksi Camera Obscuraan, joka oli todellakin käymisen arvoinen - meillä molemmilla oli ihan sairaan hauskaa! Ehkä olemme vain easily amused? Camera Obscurakin ansaitsee oman postauksensa, joten pitää panna se listalle.



Mutta tässä pikaisesti kasaan kyhätty päivitys. Enempää ei ehdi kaiken kivan ja jännittävän keskellä!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sata päivää onnea

7. maaliskuuta aloitin sadan päivän onnellisuusprojektin #100happydays, ja lauantaina sain sen vihdoin päätökseen! Tässä vielä viimeisten päivien kuvat 78-100:








Ei tämä projekti ehkä tuo maailmaan rauhaa tai muutenkaan vaikuta mihinkään suuremalla mittakaavalla, mutta kyllä se on opettanut minut huomioimaan kaikki ne pienet asiat jotka tekevät minut onnelliseksi. Kuvien analysointi antaa suht saman tuloksen kuin aikaisemminkin, eli päivieni ilahduttajat ovat usein ruoka ja kukat. Ei mikään huono juttu ollenkaan!

Pakko kyllä myöntää, että huokaisin helpotuksesta kun viimeinen kuva oli postattu. Olihan tämä kivaa, mutta jossain 80. päivän jälkeen alkoivat aiheet jo loppua kesken kun en olisi halunnut ihan hirveästi toistaa itseäni, ja monena päivänä onnellisuutta aiheuttaneet asiat olivat sellaisia, joista ei voinut ottaa järkevää kuvaa, tai sitten kuvan ottaminen olisi pilannut hyvän hetken. Mutta mielestäni pääsin loppuun asti kunnialla kuitenkin! Ja nyt teidänkään ei enää tarvitse lukea näitä jatkuvia 100happyday-postauksia - tiedän, että viime aikoina ei ole hirveästi tullut kirjoitettua, mutta yritän parantaa lähiaikoina! Aiheitakin kuitenkin olisi!

torstai 5. kesäkuuta 2014

365 päivää myöhemmin...

Vaikka sitä on vaikea uskoa, tänään on kulunut vuosi siitä kun suljin Turun asuntoni oven takanani ja lähdin viettämään kesää Edinburghiin. Pari päivää myöhemmin kirjoitin näin:

Siitä lähtien, kun lentokoneen ikkunasta alkoi näkyä tuttuja maisemia, olen ollut suupielet korvissa. Täällä on vain niin tajuttoman nättiä! Kun tulin bussilla kaverin luota esikaupungista keskustaan näin hirveästi kaikkia nättejä pihoja, puita, taloja, ja äsken kävellessäni Meadows-puiston halki ihmettelin taas, miten täällä voikaan olla näin kaunista! Pilvistä, toki, ja aika viileää, mutta ei se edes haittaa. Täältä ei haluaisi lähteä ikinä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Tuosta päivästä on kulunut vuosi, ja olen täällä edelleen, eikä suunnitelmissa ole lähteä täältä mihinkään. Edinburgh on mielestäni yhtä ihana ja tajuttoman nätti kuin vuosi sitten, tai kuin kolme vuotta sitten kun muutin tänne viimeksi, tai kuin neljä vuotta sitten kun kävin täällä ensimmäistä kertaa.


Kuluneeseen vuoteen mahtuu todella paljon - suuria oivalluksia onnellisuudesta ja omasta elämästä, sekä muutama tärkeä virstanpylväs. Vuosi sitten sulkiessani Brahenkadun asunnon oven en olisi ikinä uskonut, että 365 päivää myöhemmin olisin myynyt melkein koko maallisen omaisuuteni, muuttanut pysyvästi uuteen maahan, ja asuisin maailman ihanimman miehen kanssa.

Olen oppinut, että yrittäjyys ja raha-asiat ja se, ettei elämä olekaan niin selkeästi viitoitettu kuin opiskeluaikoina stressaa minua välillä todella paljon, mutta olen myös oppinut sen, että kun olen oikeasti onnellinen, niin pienet tai suuretkaan mielialanvaihtelut eivät vaikuta siihen syvimpään onnellisuuden tilaan. Olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kärsivällisyys on pohjaton ja joka jaksaa tukea aina, oli itkun aiheena sitten epävarma tulevaisuus tai pilalle mennyt ruoka, ja ystäviä, joille voi avautua loputtomasti ärsyttävistä vesihanoista ja kylmistä kämpistä.


Kun tulin tänne vuosi sitten oli ajatuksena jäädä vain kesäksi, ja palata sitten Turkuun miettimään jatkoa. Mutta eihän siihen sitten mennytkään kuin pari viikkoa ennen kuin päätös muutosta oli tehty. Ja näin vuoden jälkeen en voi sanoa muuta kuin että onneksi uskalsin!

Kuvat: weheartit