"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Säätiedotus

Täällä on viime aikoina ollut aika sateista. Suomessa tätä lukiessaan moni varmaankin ajattelee, että onko se muka jotain uutta Englannissa, mutta uskokaa tai älkää, täällä on paljon parempi sää kuin mitä kuvitellaan! Ainoa asia joka tämän kesän säissä on häirinnyt on se, että sää muuttuu yhden päivän aikana tosi äkkiä - aamulla saattaa paistaa aurinko, mutta iltapäivällä onkin pilvistä ja kylmää. Tai sitten aamu on pilvinen ja näyttää siltä, että olisi tulossa viileä päivä, mutta kahden jälkeen onkin hirveän kuuma. Siinä saa sitten vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä. Eilinen oli kaiken huippu, kun oli aurinkoista ja lämmintä noin vartin, sitten pilvistä ja kylmää saman ajan, ja lopulta satoi, myös noin vartin, ja sitten koko homma alkoi alusta.

Maanantaina Ali oli leirillä, ja lähdin Hannah'n ja Danielin kanssa National Portrait Galleryyn katsomaan muotokuvia kuninkaallisista ja muista tärkeistä tyypeistä. Tuo kaksikko osaa mukamas käyttäytyä ihan hyvin kaksistaan, mutta nähtävästi sekin riippuu kovasti päivästä. Ei minua hirveästi haittaa jos he välttämättä haluavat lyödä ja tuuppia ja nipistellä toisiaan ja juosta ympäriinsä silloin kuin ollaan esim. puistossa, mutta metrossa tai museossa se on vähemmän kivaa. Museossakin Daniel onnistui löytämään jokaikisen taulun joka ei ollut lasin takana ja sorkki sitä - luulisi sitä nyt kahdeksanvuotiaan tietävän ettei museossa kosketa mihinkään - ja museon työntekijä torui heitä kaksi kertaa siitä, että he juoksentelivat ympäriinsä. Hän ajatteli varmaan, että mikä tuokin on kun ei saa pidettyä lapsia kurissa. Mutta vähän vaikeaa on, kuin kaikki aseet (mm. vanha kunnon pyhä kolminaisuus uhkailu, lahjonta ja kiristys) on jo käytetty, eikä mikään tunnu tehoavan. Museon jälkeen en edes jaksanut miettiä muuta tekemistä, vaikka kello olikin vain yksi, vaan melkein itkua pidätellen lähdin kakaroiden kanssa kotiinpäin. Kyllä he sitten näyttivät osaavansa käyttäytyä, ja istuivat hiljaa paikallaan koko metro- ja bussimatkan kotiin. Onko kaikkien lasten kanssa niin, ettei niitä kehtaa viedä mihinkään kun ne eivät osaa käyttäytyä?? Tuskin, koska silläkin reissulla suurin osa muista näkemistäni lapsista käyttäytyi kymmenen kertaa paremmin kuin nämä kaksi!

No, onneksi eilinen oli vähän helpompi, Hannah oli kaverin luona päivällä ja olimme poikien kanssa puistossa (sateessa) ja kotona. Kyllähän siinä taas tapeltiin ja itkettiin kuka milloinkin (siis lapset) - perussetti: A lyö B:tä "vähän", B lyö takaisin kovemmin, A itkee, A potkii B:tä, B itkee, B puree A:ta, jne jne, mutta ainakin se tapahtui pääosin kotona, tai ainakin kaukana ihmisjoukoista. Iltapäivä oli sitten ihan ok, tein ruoaksi pyttipannua ja lapset olivat onnessaan, kehuivat sekä ruoan ulkonäköä että makua, kiva että osaan sentään tehdä jotain oikein! :)

Tänään ja huomenna kaikki kolme ovat leirillä 8.30-17.30, ja sitten alkaa taas kolmen päivän vapaus. Tiedossa kerrankin oikein kunnolla sosiaalista elämää, kun joka päivälle on jotain ohjelmaa, ja tapaan vanhoja ja uusia tuttuja. Sunnuntaina on sitten vielä tiedossa Euroopan suurimmat (ja maailman toiseksi suurimmat, Rion jälkeen) karnevaalit, Notting Hill Carnival, massiiviset katujuhlat Karibialaisella teemalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti