Perjantaina kävin ruotsalaisen couchsurffari-Emelien kanssa taas fiilistelemässä Scandinavian Kitchenissä. Sen jälkeen olin uhkarohkealla päällä, joten kävin Primarkissa - hullua hommaa kun kello on enemmän kuin neljä iltapäivällä. Selvisin kuitenkin pois täysjärkisenä, pääasiassa varmaan siksi että kävin vain alusvaateosastolla, enkä mennyt lähellekään pukukoppeja. Tämä ei kuitenkaan taltuttanut uhkarohkeuttani, koska seuraavaksi suuntasin Abercrombie&Fitch-liikkeeseen. Olin menossa sinne kerran aikaisemmin, mutta silloin oven edessä oli jostain kumman syysta sadan metrin jono kielikoululaisia, joten päätin siirtää käyntiä. Sekin on paikka, jossa kannattaa käydä heti aamulla, mutta koska minulla ei ollut kiire mihinkään, päätin käydä siellä joka tapauksessa.
A&F on siitä jännä kauppa, että sinne palkataan vain mallin näköisiä myyjiä. Tämän lisäksi heti etuoven sisäpuolella seisoi puolialaston miesmalli, jonka kainalossa pääsi polaroid-kuvaan. Jätin tällä kertaa väliin. Sisällä valaistusta on suurin piirtein saman verran kuin yökerhossa, ja musiikki on yhtä lujalla. Olipa siellä pari myyjää laitettu tanssimaankin, varmaan tunnelman nostamiseksi. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, ja jonot olivat kamalan pitkiä ja uskomattoman hitaita. Sinne ei kannata mennä jollei kalenteri ole täysin tyhjä koko loppupäivälle. Onneksi omani oli, joten nappasin hyllyiltä muutaman erivärisen, ylihinnoitellun hupparin, ja lähdin jonottamaan. Odottamisen tuskaa auttoi se, että edellämainitut malli-myyjät kulkivat edestakaisin jonon ohi syli täynnä vaatteita, joten saipa siinä ainakin silmäniloa kerrakseen. Kokeilun, toisen pitkän jonotuskerran ja pienen etsimisen jälkeen löysin lopulta itseni muutamaa tuntia myöhemmin taas kirkkaasta päivänvalosta, silmiäni siristäen, kädessäni paperikassi jota koristi toinen puolialaston miesmalli, ja joka sisälsi keltaisen, ylihinnoitellun hupparin. Eipä siinä sitten muuta kuin kotiin, kun kerran koko viikon palkka oli käytetty kahdessa kaupassa (joista toisen keskihinta kaikille vaatteille on sellaiset kolme puntaa).
Illalla keksin, että lauantaina voisi lähteä vaikka Kingstoniin. Se on vähän samantapainen kuin Richmond: Thamesin varrella, paljon kauppoja, kivoja pikkukatuja ja vanhoja taloja keskustassa. Pääasiassa olin ajatellut käydä siellä kuvaamassa yhtä postikorteista tuttua taideteosta, ja koska se on Lontoon eteläpuolella ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan; en varmastikaan lähde sinne sitten enää kun asun toisella puolella kaupunkia, ja sinne on kahden tunnin matka yhteen suuntaan. Pyysin Tiinaa mukaan, ja vietimme päivän Kingstonin keskustassa kulkien pikkukatuja ja syöden lounasta joen varrella.
Sunnuntaina ja maanantaina täällä oli (on) Notting Hill Carnival, eli maailman toiseksi suurimmat karnevaalit (Rio de Janeiron sambakarnevaalien jälkeen). Kävimme siellä eilen Christianin kanssa (Christian on ranskalainen ex-Erasmus joka oli vaihdossa Turussa 08-09, ja joka on Lontoossa kesätöissä - törmäsimme sattumalta kadulla muutama viikko sitten). Sateinen sää oli muuttunut aurinkoiseksi, ja kaikki näytti hienolta, mutta karnevaalit olivat pettymys. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, varsinkin esiintymislavojen edessä oli melkein mahdoton päästä eteenpäin, tai edes hengittää. Kuljimme ympäriinsä Notting Hillin katuja, ja löysimme vain tuhansia ihmisiä, ja muutaman ruokakojun. Luvattua paraatia ei näkynyt missään. Päädyimme siihen lopputulokseen, että karnivaaleille mentäessä on tiedettävä vähän mitä tekee ja mihin menee, muuten niistä ei oikein saa mitään irti. Mutta tulipahan kokeiltua.
Tänään on Bank Holiday (kansallinen vapaapäivä Englannissa ja Irlannissa), joten olen vapaalla - mitä minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu etukäteen, joten tästä tuli vähän pakostakin yleinen hengailupäivä. Ehkä koitan pestä pyykkiä. Ehkä en.
Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä lasten kanssa (niin kuin Angelique kävi juuri huomauttamassa). Pitäisi keksiä jotain "kivaa ohjelmaa". Ehkä vien heidät Kew Gardensiin. Selviän päivästä "viimeinen kokonaine päviä" -mantrallani. Keskiviikkona ja torstaina lapset ovat leirillä puoli kuuteen asti, silloin koitan varmaan käydä läpi mukaan otettavia ja tänne jätettäviä tavaroita, niin että voin viedä matkalaukun viikonloppuna kaverin luo säilöön.
Lopun alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti