Keskiyön mietteitä

Kolmannen päivän iltana, kulkiessani läpi pimeän, hikisen ja musiikin tahdissa kiemurtelevien ihmisten täyttämän huoneen, ystävien luota, ystävän perässä, ystäviä matkalla tervehtien, ajattelin, että tällaistahan sen kuuluu olla. Tietenkään uudet tuttavuudet eivät vielä kolmen päivän jälkeen ihan yllä samalle tasolle kuin vuosikymmenten (uskomatonta, että voin edes sanoa näin, mutta tottahan se on jo kahdenkympin jälkeen) kestäneet ystävyyssuhteet, mutta tässä tilanteessa, kun kaikki ovat toisilleen vieraita, ja ympäristö on kaikille outo, normaalit ystvyyssuhteiden syntyä säätelevät lait eivät vallitse. Ja vaikka ikkunan ja seinien läpi kuuluu naapurissa sijaitsevasta keittiöstä kantautuvia huutoja ja Spice Girlsin hittibiisien karjuntaa, niin en jaksa kovasti häiriintyä, vaikka väsyttääkin. Vielä jonain iltana saatan liittyä rääkyvään joukkoon itsekin, mutta toistaiseksi minulle riittää tieto siitä, että olen jo kolmessa päivässä saanut ystäviä. Saatamme olla yhteydessä vuosia, vaihdon ajan, tai ehkä vain tämän viikonlopun, mutta ei se mitään.