"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

lauantai 26. marraskuuta 2011

Leijonaa mä metsästän

Viime lauantaina käytiin tosiaan pikkuveljen kanssa Edinburghin eläintarhassa.

Siellä törmäsimme kaikenkarvaisiin otuksiin, m.m. uuteen tuttavuuteen puupiikkisikaan.


Onneksi Janin kamerassa on hyvä zoomi... Sieltä löytyi muitakin kavereita, ja muutama linssilude.











Jani maistoi taas yhtä skotlantilaista klassikkoa - uppopaistettua Mars-patukkaa. Taisi saada alas noi kaksi palaa.



Basically: vi såg djur i bur [jyyr i byyr]...


...och natur i bur.


It was a good day.

Kuvat: Jani Syrjälä


Edit: löysimme myös leijonan, mutta se nukkui...

lauantai 19. marraskuuta 2011

Rub it in, why don't you?


Tältä säätiedotus näytti eilen. Tänään oli myös 14 astetta. Oltaisiin ihan hyvin voitu istua ulkona syömässä lounasta. Marraskuun lopussa, joo-o. Mikäs siinä :D

Pikkuveli on nyt ollut täällä viikon työharjoittelussa, kaksi viikkoa jäljellä. Tänään käytiin katsomassa kaikenkarvaisia otuksia Edinburghin eläintarhassa. Uusia tuttavuuksia olivat piikkisika ja muurahaiskarhu, koaloja ei oikein näkynyt kun ne nukkuivat häkkinsä takaosassa (ylläri, nehän nukkuvat n 20 tuntia vuorokaudessa), mutta pingviiniparaati oli kiva. Oltiin siellä yhteensä noin 4 tuntia, ja kivaa oli - olin viimeksi käynyt eläintarhassa melkein kaksi vuotta sitten Sydneyssä ja Canberrassa, ja Jani ei ollut käynyt sen jälkeen kun käytiin koko perheen voimin Korkeasaarella noin vuonna 1995.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Tämän hetken valopilkut

Joulu
Joulu tulee, oletko valmis? Inhoan yleensä sitä, kun kaikki joulujutut laitetaan esille jo marraskuun alussa, tai jopa lokakuun lopussa. Tänä vuonna olen kuitenkin tajunnut, että if you can’t beat them – join them, eli koska joulu kuitenkin alkaa jo nyt, enkä voi asialle mitään, voin yhtä hyvin go with the flow ja nauttia jouluvaloista, -koristeista ja muusta hössötyksestä. Pitäisi kai ruveta väsäämään jouluplaylistiä…

Edinburgh
Viihdyn täällä niin uskomattoman hyvin! Kaikki ei todellakaan ole täydellistä, mutta kuitenkin niin kovin hyvin… Täällä on kotoisa olo!

Sää
Kyllä, uskokaa tai älkää, sääkin pääsee tälle listalle. Tänään oli harmaata ja pimeää koko päivän. Aina välillä sataa. Täällä tuulee jatkuvasti. Mutta asteita on vielä jopa 14 ! Marraskuussa sadetta ja pimeyttä osaa odottaa, mutta niiden mukana tulee yleensä huomattavasti alhaisemmat lämpötilat!
(Se, että täällä oli koko kesän suurin piirtein saman verran asteita ei liity tähän mitenkään)

Kaverit
Aina kun töissä ärsyttää (eli usein) olen niin kiitollinen, että siellä on hyviä kavereita, joiden ansiosta jaksaa sitä hullujenhuonetta. Meillä on siellä tosi hyvä porukka, ja vietän paljon aikaa erinäisten työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla. Sykesista työpaikkana voi sanoa paljon, mutta olen kuitenkin iloinen että aloitin siellä, koska muuten en olisi tutustunut kaikkiin näihin ihaniin ihmisiin!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Luopumisia

Jäähyväiset, tämä kansainvälisen elämän lisämauste. Omat lähdöt ja tulemiset sisältävät aina jäähyväisiä; joskus väliaikaisia, joskus sellaisia, joiden väliaikaisuudesta ei ole varmuutta, mutta samalla niistä voi vähän syyttää itseään (vaikka se ei kyllä auta). Sitten on taas itsestään johtumattomia jäähyväisiä, kun joku muu lähtee. Taas kerran ero on joissain tapauksissa vain väliaikainen, joskus ei välttämättä, ja nehän ovat niitä kaikkein kauheimpia. Varsinkin nyt, näin monen "ulkomaankomennuksen" jälkeen, tiedän, että vaikka yhteydenpitoa luvataan, ja halutaan, niin totuus on usein erilainen. Olen saanut monta ihanaa ystävää joihin haluan pysyä yhteydessä, ja joita haluan nähdä uudestaan, mutta jostain syystä elämä vain tulee väliin. Jäähyväisten hetkellä on kuitenkin helpompi luvata yhdeydenpitoa, ja yrittää itsekin uskoa siihen, koska jälleennäkemisen toivo auttaa.

Paras kaverini täällä Edinburghissa ilmoitti pari viikkoa sitten, ettei hän tulekaan Suomi-lomansa jälkeen enää takaisin. Aikaa totutella ajatukseen ei ollut paljon, ja kahden viime viikon aikana olenkin usein miettinyt, miten ihmeessä jaksan siellä hullujenhuoneella (töissä) ilman Peppiä. Onhan siellä vielä kavereita, ihania tyyppejä, mutta se ei vaan ole sama... Mutta pakkohan tässä on pärjätä - muita töitä ei ole vielä löytynyt, joten vaihtoehtoja ei ole. Asiaa ei helpota se, että töissä on yhtäkkiä alkanut irtisanoutumisten tulva, ja lisää on tiedossa. Toivottavasti löydän pian töitä, niin etten jää joukon hännille, viimeisenä jäljelle.

Työnhaku siis jatkuu, joten pitäkää peukkuja. Ja kohtahan on jo joulukuu, jolloin pääsen kotiin (sain pyytämäni lomapäivät, 17-28.12!), ja näen Pepinkin taas. Yhteydenpito ja uudelleennäkemisethän on kuitenkin paljon helpompi järjestää sellaisen kanssa, joka on Suomessa, joten eiköhän tämä tästä.