"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

perjantai 30. toukokuuta 2014

Lisää onnellisia kuvia

En olekaan tehnyt vähän aikaa päivitystä onnellisuusprojektistani, mutta kyllä se on edelleen menossa! Aikaisemmin olen postannut kuvat päiviltä 1-14 ja 15-32, ja tällä kertaa on vuorossa oikein iso päivitys eli päivät 33-77. Tänään on päivä 85, eli loppu häämöttää jo! Uskon, että poikaystäväni odottaa projektin päättymistä innolla, välillä on ollut hermo kireänä kun heilun jatkuvasti puhelin kädessä.






Perus ruoka- ja kukkakuvien seuraan on liittynyt moni karkkipainotteinen kuva, ja vihreitä smoothejakin on tullut näköjään juotua urakalla. Pari iltapäiväteetä ja muutama pulla/leivonnainenkin mahtuu mukaan, ja tietenkin vanhempien vierailu ja reissu Ylämaille. Pääsiäinen ja synttärit tuntuvat jo tosi kaukaisilta, muttei niistä näköjään niin kauan sitten ollutkaan.

Haastetta voi edelleen seurata Instagramista nimimerkillä worryabit tai täältä - vielä vähän yli pari viikkoa jäljellä!

torstai 22. toukokuuta 2014

Highland road trip - tutustumista uuteen kotimaahan

Vihdoin saan aikaiseksi postauksen Ylämaiden reissustamme huhtikuun lopussa! Postauksesta tulee hyvin kuvapainotteinen, sillä mielestäni kuvat puhuvat puolestaan.

Matkaseuralaisemme olivat isäni ja äitipuoleni sekä heidän ystäväpariskuntansa. Reitti näytti tältä:

1. päivä - Edinburgh
2. päivä: Edinburgh - Fort Augustus
3. päivä - Fort Augustus - Ben Nevis - Isle of Skye
4. päivä - Isle of Skye - Inverness
5. päivä - Inverness - Banff
6. päivä - Banff - St Andrews - Edinburgh
7. päivä - Edinburgh

Väliin mahtui viskitislaamoja, linnoja, karvalehmien "metsästystä", upeita maisemia, huonoa huumoria (dad jokes etupenkiltä) ja paljon ruokaa. Ennen reissua ja sen jälkeen vietimme myös aikaa Edinburghissa tutustuen turistinähtävyyksiin sekä reissun lopuksi vielä iltapäiväteellä ja hienolla illallisella.

Mieleen jäi erityisesti speed boat tour Loch Nessillä - pelkkä normaali veneretki olisi ollut aika tylsä, koska järvi ei kokonsa lisäksi ole kovinkaan kummoinen, mutta speed boat toi retkeen ihan uuden ulottuvuuden, ja itse ainakin kiljuin ja nauroin suurimman osan ajasta. Äitipuoleni mielestä parasta oli varmaankin Scotsman-hotellin iltapäivätee, jonka gluteeniton versio kuulemma peittosi kaikki muut gluteenittomat leivät ja leivonnaiset. Kävimme myös poikaystäväni klaanin alkuperäisessä kodissa, eli Brodien linnassa, ja vaikkemme päässeetkään tällä kertaa sisälle asti oli puutarhassa kuitenkin paljon nähtävää.

Mutta nyt niihin kuviin!





















Tämän reissun kuvia selatessaan ei voi sanoa muuta kuin että
miettikää hei, toi on mun uusi kotimaa!! <3
Eikä edes enää niin uusi, kohtahan olen ollut täällä jo vuoden...

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ollako vai eikö olla - freelancer?


Olen nyt työskennellyt täyspäiväisesti freelancer-kääntäjänä noin vuoden. Olen siinä mielessä todella onnekas, että teen koulutustani vastaavaa työtä josta pidän, enkä joutunut valmistumisen jälkeen työttömäksi, vaan pystyin aloittamaan työt osa-aikaisesti jo ennen valmistumistani. Työni on myös mahdollistanut muuttoni Skotlantiin. Aamuisin kun on kylmä tai sataa minun ei tarvitse lähteä ulos palelemaan ja tunkeutua täyteen bussiin, voin aloittaa työt niin myöhään tai aikaisin kuin haluan, pitää lounas- ja muut tauot, kuten myös lomat, silloin kun itse haluan, voin hoitaa asioita (esim. käydä pankissa, jonne toimistotyötä tekevän on melkein mahdoton ehtiä, tai päästä nopeasti lääkärille, kun voin ottaa ensimmäisenä vapaana olevan ajan), käydä kavereiden kanssa lounaalla, nauttia auringosta silloin kun sattuu aurinkoinen päivä, minulla on vapaus sovittaa työaikatauluni omien menojeni mukaan (esm. ottaa vapaata viikolla ja tehdä töitä viikonloppuna jos tarvitsee). Tähän mennessä olen usein tehnyt aika lyhyttä päivää, koska olen kuitenkin saanut ihan hyvää "palkkaa", ja halutessani voisin nostaa työmäärääni (ja siten palkkaani). Kaikki tämä on siis minusta itsestäni kiinni.

Mutta.

Koko sinä aikana kun olen tehnyt tätä työtä olen kärsinyt aikamoisista mielialavaihteluista. Silloin kun töitä tulee tasaisesti ja ne ovat mukavia töitä ajattelen, että teen maailman parasta työtä. On ihanaa, että voin esimerkiski lähteä työpäivän aikana uimaan tai lounaalle jos siltä tuntuu, ja pidän tosiaan työstäni - opiskelinhan sitä 5 vuotta yliopistossa. Kaikki freelancerin työhön kuuluvan plussat kuitenkin unohtuvat heti, kun työvirta ehtyy edes päiväksi. En ole kertaakaan ollut viikkoa pidempään ilman töitä, ja joka kuukausi olen onnistunut saamaan kasaan ihan kivan summan, mutta minä en osaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy - se, että ennen kaikki on järjestynyt ei mitenkään takaa, että niin kävisi myös jatkossa. Mitään takeita ei ole. Tämän lisäksi minua stressaa tulevaisuus, ja ne asiat, jotka työnantaja yleensä tarjoaa, mutta jotka puuttuvat yrittäjältä, ellei niitä itse hoida (ja maksa) - terveydenhuolto, sairauslomat, äitiyslomat, eläkkeet... Toisaalta yksi syy, miksi haluan niin kovasti töihin on se, että tällä hetkellä olen vielä suhteellisen vastavalmistunut, ja alanvaihto voisi (ainakin periaatteessa) onnistua suht vaivattomasti, mutta jos jatkan kääntäjänä esimerkiksi 5 vuotta ja haluan sitten vaihtaa alaa, niin se ei ehkä olekaan enää niin helppoa.


Viime syksystä lähtien olen aina välillä yrittänyt etsiä palkkatöitä, yleensä silloin, kun käännöstöitä on ollut vähän ja olen siksi ollut stressaantunut. En ole hakenut kovinkaan moneen paikkaan kuluneeseen aikaan nähden, mutta silti se, etten ole saanut ainoatakaan haastattelua on aika masentavaa. Tiedän, että työtilanne on huono ja työpaikan saaminen vie aikaa, mutta se, että samalla en oikein tiedä varmasti millaista työtä a) haluasin, ja varsinkin b) voisin tehdä tekee tilanteesta vielä hankalamman. Mutta hetken päästä käännöksiä alkaa taas tulla, ja ajattelen, etten edes haluaisikaan "normitöihin".


Viime viikon aikana olen taas ollut siinä mielentilassa, jossa suurin toiveeni on saada palkkatyö. Samalla kuitenkin tiedän, että jos sellaisen joskus saan, en enää muistakaan niitä syitä, jotka saivat minut haluamaan töihin niin kovasti, vaan mielessä olisi enemmänkin kaikki menetetty vapaus.


Toisaalta, freelanceriksi voi aina palata, ja jos kokeilen hetken toimistotyötä tms. eikä se tunnukaan omalta, niin sitten ei ainakaan tarvitse ajatella, että aidan takana ruoho on vihreämpää jos palaankin yrittäjäksi. Mutta ensiksi pitäisi vain saada se työpaikka... Tai päättää, mitä haluaisin elämälläni tehdä...

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tervetuloa meille!

Hei! Tervetuloa meille, peremmälle vaan!


Minulta on jo toivottu uuden kodin esittelykierrosta. Ensin postausta viivästytti muutonjälkeinen epäjärjestys, halusin tavarat suht oikeille paikoilleen ensin, ja Ikean kuormaakin odoteltiin. Sitten piti vielä odottaa vanhempia, jotka toivat räsymattoja. Eihän tämä vieläkään valmis ole, mutta kotihan on yleensä jossain määrin work in progress, aina on parannettavaa, joten kai kiinnostuneille pitää vihdoin suoda tupatarkastus.

Astukaa siis peremmälle! Kun hienolla, pikkuveljeni tekemällä nimikyltillä varustetun oven läpi astuu, ensimmäisenä vastassa on (yllätys, yllätys) eteinen. Eka vasemmalla on työ-/vieras-/musiikkihuone, sen takana makuuhuone, sitä vastapäätä kylppäri, ja se vieressä olohuone. Mennään kurkkaamaan!


Eteisen lattialla yksi kolmesta räsymatostani, ja voi että kun olin onnellinen kun sain panna ne vihdoin lattialle! Kyllä koti vaan on enemmän koti kun lattialla on fammun tekemät räsymatot! Eteisen perällä olevalle pöydälle pitäisi vielä keksiä jotain - tällä hetkellä siinä on vain reititin ja pölyä - pöytää valkatessa unohdin ihan täysin, miten paljon pölyä musta pöytä onnistukaan vetämään puoleensa...


Yllä kurkkaus työhuoneeseeni, jossa ekana vastassa vaaterekki. Kun peremmälle uskaltaa, löytyy myös eri asioille varatut nurkkaukset - työnurkkaus (joka on kovimmassa käytössä), futoni joka toimii tarvittaessa vierasvuoteena (ja toivottavasti tulee tarvetta!) ja lopuksi poikaystäväni vinyyli- ja elokuvakokoelma (tai no, murto-osa siitä...).



Musiikkinurkkaus on vielä työn alla, mutta niin se tulee olemaan vielä pitkään, kun tuon meidän keräilijän on tarkoitus käydä läpi noin 3000 vinyyliä ja valita parhaat, jotka lopulta päätyvät hyllyyn. Onneksi sillä välin on iso ullakko, jonne ne mahtuvat. Sohvalla istuu ylämaanlehmä Fergus ja Paavo-panda.

Seuraavaksi vuorossa makkari, pieni mutta tarpeisiin ihan sopiva:



Makkarin perältä pääsee poikaystäväni kylpyhuoneeseen - koska, kyllä, meillä onkin niitä kaksi :D


Käytävän toisella puolella on oma kylppärini (huomatkaa, kuka sai isoimman):



Sitten olohuoneeseen. Asunto oli pääosin kalustettu, ja olemme tuoneet lisäksi vain muutamia kalusteita. Sohvien väri ei siis ollut oma valinta. Pidän kyllä oikeastaan noista punaisista sohvista, mutta esim. verhoista en, ja valitettavasti kirkkaanpunaisiin sohviin on todella vaikea keksiä sopivia värejä, jollei sitten halua punaisia, mustia, harmaita tai kokovalkoisia verhoja. Olkoot siis nuo toistaiseksi.



Seinät huutavat vielä tyhjyyttään, niissä on vain muutama asunnon omistajan jättämä kuva. Tarkoitus on vaihtaa kehyksiin omia kuviamme, ja sitten etsiä muutama isompi kuva eri huoneisiin, mutta etsimme niitä rauhassa, niillä nyt ei ole ihan kauhea kiire kuitenkaan.



Tuon sivupöydällä olevan karttapallon bongasin yhden charity shopin (kirpparin) ikkunasta, ja kävin heti hakemassa pois, kun kerran maksoi vain vitosen. Se on mielestäni aivan ihana, siinä näkyy siis maailman sijasta Edinburghin kadut.


Sohvapöydällä on pääsiäisen jälkeen asustellut alla näkyvä "installaatio", jonka kokosin Kinder-yllätyksistäni.


Sitten vielä keittiö. Kompakti mutta käytännöllinen, ja parasta siinä on ehdottomasti tiskikone.



Ja vielä muutama yksityiskohta keittiöstä:





Näin siis meillä! Viihdymme molemmat kodissamme tosi hyvin, ja tykkään siitä päivä päivältä enemmän. Briteissä asuneet tai maan asumisoloihin muuten lähemmin tutustuneet tietävät, että näin lähellä skanditasoa olevaa kämppää ei tule ihan joka päivä vastaan, joten olemme tosi onnekkaita että löysimme, ja saimme, juuri tämän omaksi kodiksemme.