Itsenäisyysäänestys

Ensi torstaina siis äänestetään. Itse olen jo todella kyllästynyt koko itsenäisyyskeskusteluun, ja tekisi melkein mieli ottaa lomaa sosiaalisesta mediasta siihen asti, että äänestys on ohi.

Suomessa ei nähtävästi ole paljoakaan uutisoitu aiheesta, sillä olen saanut viime aikoina kysymyksiä siitä, mitä tämä äänestys käytännössä tarkoittaa, eli onko se vain neuvoa-antava äänestys. Niille, jotka eivät ole perillä tilanteesta voin kertoa, että ensi viikolla todellakin äänestämme siitä, tuleeko Skotlannista itsenäinen valtio vai ei, ja Yes-puolen enemmistö todellakin tarkoittaisi, että irtaannumme Yhdistyneestä kuningaskunnasta (suunnitelmien mukaan vuonna 2016). Lisätietoa haluaville suosittelen lukemaan Lauran mainion koosteen asiasta - itse en suoraan sanottuna jaksa enää aiheesta kauheasti puhua, ja turha sitä on toistaa kun joku toinen on jo tehnyt sen kätsysti puolestani ;) Myös Glasgowssa asuva Mari K. Niemi kirjoittaa Turun Sanomissa kolumnia Skotlannissa asumisesta, ja hänen uusimman kolumninsa, joka käsittelee Skotlanninsuomalaisten näkemystä vaaleista, löytyy täältä.

Oma mielipiteeni vaihtuu pari kertaa viikossa, enkä vieläkään oikein tiedä kumpaan ruutuun rastini torstaina piirtäisin. Välillä kumaltakin puolelta tulee niin hyviä argumentteja, että ne saavat minut kallistumaan siihen suuntaan, mutta vielä useammin jompi kumpi puoli tekee jonkun niin typerän mainoksen tai tempauksen, ettei heidän puolta todellakaan tekisi mieli äänestää (esimerkkinä Better Together -kampanjan naisia ylimielisesti käsittelevä mainosvideo (löytyy tuolta Lauran postauksesta) tai Yes-kampanjan ylimieliset ihmiset, jotka riehuvat vastapuolen tilaisuuksissa ja haukkuvat kaikkia eri mieltä olevia natseiksi). Puolin ja toisin näkee todella paljon sitä, että toisten näkökulmaa ei nähdä ollenkaan, eikä edes viitsitä ymmärtää, vaan haukutaan vain toisia. Siinähän se suurin ongelma onkin - koska tuloksesta tulee luultavasti aika tasainen, tämä tulee johtamaan siihen, että perjantaina heräämme entistä jakaantuneemmassa Skotlannissa. Ja se minua tässä pelottaa eniten - ei se, miten itse äänestyksessä käy, ja mitä riskejä mahdollinen itsenäistyminen tai UK:n osaksi jääminen toisi mukanaan, vaan se, miten jakautunut kansa reagoi. It won't be pretty.

Kuva täältä.

Ääntämisopas Skotlantiin

Kuten kaikki tietävät, Skotlannissa puhutaan englantia - usein vahvalla murteella, mutta englantia kuitenkin. Täällä puhutaan myös gaelia, sekä esim. Scots-murretta, joka pohjautuu englantiin mutta jossa on paljon skottilaisia sanoja. Mutta Englantia täällä tosiaan lähinnä puhutaan, ja sillä pärjää joka paikassa, mutta olipa oma englannin taso sitten mikä vaan, niin skottilaiset nimet ja paikannimet aiheuttavat ongelmia kaikille aloittelijoista englanninkielisin natiivipuhujiin (siis ei-skotteihin). Minulla on onneksi skotlantilainen poikaystävä joka osaa neuvoa tämän maan naurettavissa lausumisissa, mutta kun tuossa yhtenä päivänä oli taas keskustelua yhden paikannimen lausumisesta, ja reaktioni oli luokkaa "Siis et oo tosissas!!" ajattelin, että ehkä näitä juttuja kannattaa jakaa muillekin...

Ensinnäkin, skotlantilaisissa nimissä sanapaino on usein toisella tavulla, joten olen joutunut opettelemaan pois omasta mielestäni loogisen lausumistavan. Esimerkkejä:

Dundas - dun-DÄSS

Dumfries - dum-FRIIS

Dunbar - dun-BAAR
Gillespie - gil-LES-pii

Tähän se logiikka sitten loppuukin. Alla on esimerkkejä etu-, suku- ja paikannimistä joiden lausuminen pitää vain opetella.

Naisten nimiä:

Mairi/Mhairi - MAA-ri

Eilidh - EI-li

Isla - AI-la
Sine - SHII-na

Miesten nimiä:

Ruaridh/Ruaidhri/Ruairidh/Ruairi/jne - Rory-nimen erilaisia kirjoitusmuotoja

Lachlan - LOCK-lan

Sukunimiä:
McLeod - lausutaan "McCloud" (tykkään tuosta kirjoitusasusta enemmän!)
Cockburn - KOU-burn
Menzies - MING-is
Dalziel/Dalzell - di-ELL (I can't even...)
Colquhoun - ka-HUUN

Paikannimiä:

Kirkaldy - ker-KAA-di

Milngavie - mill-GAI
Islay - AI-la
Sciennes - shiins

Culzean castle - ka-LEIN (eli aivan naurettava "hiljainen z" jota en meinannut uskoa todeksi)
 

Itse olen asunut täällä alle kaksi vuotta, ja jotkut näistä asioista tulevat jo ihan itsestään, mutta uskon, että nimiä joita en osaa lausua automaattisesti oikein tulee varmasti vastaan vielä todella, todella pitkään...

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @worryabit.

Highland road trip - tutustumista uuteen kotimaahan

Vihdoin saan aikaiseksi postauksen Ylämaiden reissustamme huhtikuun lopussa! Postauksesta tulee hyvin kuvapainotteinen, sillä mielestäni kuvat puhuvat puolestaan.

Matkaseuralaisemme olivat isäni ja äitipuoleni sekä heidän ystäväpariskuntansa. Reitti näytti tältä:

1. päivä - Edinburgh
2. päivä: Edinburgh - Fort Augustus
3. päivä - Fort Augustus - Ben Nevis - Isle of Skye
4. päivä - Isle of Skye - Inverness
5. päivä - Inverness - Banff
6. päivä - Banff - St Andrews - Edinburgh
7. päivä - Edinburgh

Väliin mahtui viskitislaamoja, linnoja, karvalehmien "metsästystä", upeita maisemia, huonoa huumoria (dad jokes etupenkiltä) ja paljon ruokaa. Ennen reissua ja sen jälkeen vietimme myös aikaa Edinburghissa tutustuen turistinähtävyyksiin sekä reissun lopuksi vielä iltapäiväteellä ja hienolla illallisella.

Mieleen jäi erityisesti speed boat tour Loch Nessillä - pelkkä normaali veneretki olisi ollut aika tylsä, koska järvi ei kokonsa lisäksi ole kovinkaan kummoinen, mutta speed boat toi retkeen ihan uuden ulottuvuuden, ja itse ainakin kiljuin ja nauroin suurimman osan ajasta. Äitipuoleni mielestä parasta oli varmaankin Scotsman-hotellin iltapäivätee, jonka gluteeniton versio kuulemma peittosi kaikki muut gluteenittomat leivät ja leivonnaiset. Kävimme myös poikaystäväni klaanin alkuperäisessä kodissa, eli Brodien linnassa, ja vaikkemme päässeetkään tällä kertaa sisälle asti oli puutarhassa kuitenkin paljon nähtävää.

Mutta nyt niihin kuviin!

Tämän reissun kuvia selatessaan ei voi sanoa muuta kuin että
miettikää hei, toi on mun uusi kotimaa!! <3
Eikä edes enää niin uusi, kohtahan olen ollut täällä jo vuoden...

Täydellinen talvisää

Kun puhutaan Iso-Britannian säästä, monelle tulee ensimmäisenä mieleen loputon sade. Melkein joka kerta kun olen matkustanut Suomesta Lontooseen, joku on heittänyt "hauskan" kommentin siitä, miten kannattaa muistaa sateenvarjo, ja etenkin Skotlannista ei muuta tunnuta tietävänkään. Lontoossa ei kuitenkaan sada läheskään niin paljon kuin luullaan, eikä Skotlannissakaan sada joka päivä, uskokaa tai älkää!

Tiedän, että olen ollut onnekas tänä syksynä ja talvena, sillä ensimmäiset kuukauteni Edinburghissa olen saanut nauttia uskomattomista määristä auringonpaistetta. Nyt tammikuussa on satanut vähän enemmän, muttei vieläkään kohtuuttoman paljon. Ja vaikka sataisikin, niin mitäs siitä? Maa on paljas! Joka kevät Suomessa en malta odottaa lumien sulamista ettei tarvitse enää liukastella, ja mielestäni paljas maa on erittäin aliarvostettu asia. Ja täällä saan nauttia siitä päivittäin!

Auringonpaisteen ja paljaan maan lisäksi täällä saattaa näkyä jopa kukkia! Olen bongannut tänä talvena useasti jonkin puun (ei mitään hajua lajikkeesta) joka kukkii talven keskellä ihania, vaaleanpunaisia kukkia. Voi sitä onnea!

Tältä minun talveni näyttää:

Kaikki kuvat otettu tammikuussa.

Mulla on niin kylmä ilman sua

No, vähän dramaattisenkuuloinen otsikko, mutta tuo biisi (Jonne Aaronin Vain elämää -sarjassa vetämä versio) on soinut tänään päässä.

Perusvarustelu: villapaita, villasukat, Reinot ja teemuki

Meillä on täällä kotona kylmä. Suomalaisen mielestä ihan s****nan kylmä. Tosin sehän oli odotettavissa, kun brittitalot tiedetään: yksinkertaiset ikkunat, eristyksen kanssa vähän niin ja näin ja lämmitys vain päällä pari tuntia aamuin illoin. Tämän lisäksi vanhassa talossa on korkeat huoneet. Ai niin, ja keittiössä ei ole lämmitystä ollenkaan.

Tämä on tämänhetkinen normaalitilanne päivisin:

Lämmitys on muistaakseni päällä aamuisin puoli kahdeksasta puoli kymmeneen, ja illalla kuudesta puoli yhteentoista. Silloin täällä on 21 astetta. Lämmitys menee myös itsestään päälle jos lämpötila laskee alle 15 asteen.

Tämähän olisi ihan ok jollen tekisi töitä kotona. Istun täällä jalassa sukat, villasukat ja Reinot, useampi kerros vaatteita, sylissä viltti ja käsissä teekuppi, ja silti on kylmä. En viitsinyt laittaa hanskoja käteen, mutta se olisi varmaankin ollut seuraava askel. Mutta kun istuu paikoillaan tietokoneen edessä suurimman osan päivästä, niin ne kerrokset eivät millään riitä. Pitäisi kai käydä kävelylenkillä pari kertaa päivässä tms, mutku...

No, onneksi postissa saapui tänään uusi paras ystäväni:

Kaverini vinkkasi Clas Ohlsonin infrapunalämppäristä, ja pienen etsinnän ja pitkän odottelun jälkeen totesin, että en tule saamaan sellaista täältä ihan lähiaikoina (ja muunmalliset kuluttavat paljon enemmän sähköä). Mutta hätä oli kuitenkin suuri, joten soitin äidille ja pyysin häntä ostamaan minulle tuon lämppärin ja lähettämään sen tänne postissa. Paketti oli suuri mutta kevyt, joten ajattelin sen tuskin maksavan ihan tajuttomia summia, ja sanoinkin äidille, että jos postimaksut jäävät alle viidenkympin niin maksan kyllä sen verran, koska tämä on oikeasti pelkkää kärsimystä. No, äiti sitten sanoi että ostaa minulle tuon lämppärin ja maksaa vielä postikulutkin, koska eihän hän voi antaa lapsensa palella <3

Ja kerrankin myös posti toimi täällä päässä erinomaisesti, ja sunnuntaina lähetetty paketti tuli perille tänään (tai olisi tullut jo eilen jos olisin ollut kotona). Joten nyt mulla on vihdoinkin lämmin!

Kansalaisoikeuksista

Tänään täytin postissa tulleen lomakkeen, jonka avulla selvitetään kerran vuodessa kussakin osoitteessa asuvien oikeus äänestää. EU:n kansalaisena tiesin saavani äänestää kunnallis- ja EU-vaaleissa, mutta syy siihen, että odotin tätä lomaketta on se, että kun tietoni löytyvät äänestäjärekisteristä on minun helpompi saada esim. luottokortteja, kuukausisoppareita puhelimeen jne, koska rekisteriin kuuluminen vaikuttaa positiivisesti luottotietoihin. Tosin, nuo kortit ja sopparit taitavat vielä olla jonkin aikaa ulottumattomissani, koska täällä on pitänyt asua vähintään kolme vuotta, mutta tämä on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan.

Koska lomakkeessa puhuttiin myös ensi vuoden kansanäänestyksestä (Skotlanti äänestää itsenäisyydestään vuoden 2014 syksyllä, ja sitä varten äänestysikärajaa on alennettu 16 vuoteen), päätin tarkistaa ketkä kaikki ovat oikeastaan oikeutettuja äänestämään kyseisissä vaaleissa. Selvisi, että äänestää saavat Skotlannissa asuvat: Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset (toisin sanoen Skotlannissa asuvat englantilaiset saavat äänestää, kun taas englannissa asuvat skotlantilaiset eivät), Kansainyhteisön kansalaiset – ja EU-kansalaiset.

Periaatteessahan tässä ei ole mitään outoa – onhan se hyvä, että saa vaikuttaa asuinmaansa asioihin. Mutta itsestäni tuntuu kyllä ihan tajuttoman hullulta, että minä saan äänestää tällaisessa asiassa. Minusta ei varmastikaan tuntuisi tältä jos olisin asunut täällä vaikka 10 vuotta, mutta tässä kohtaa en todellakaan tunne ansaitsevani tätä oikeutta. Juuri nyt en ainakaan tiedä asiasta tarpeeksi, jotta voisin päättää suuntaan tai toiseen, ja vaikka vuoden päästä olen ehkä perehtynyt asiaan paremmin, en silti usko, että tulen käyttämään tätä oikeutta. Että kiitos vain Skotlanti luottamuksesta, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa.

(Okei, myönnettäköön, että pienellä perehtymisellä olisin varmasti paremmin perillä asiasta kuin monet tämän maan äänioikeutetuista, mutta silti...)

Kuva: weheartit

Muutto Edinburghiin: Kuinka viedä 80 kg tavaraa lentokoneessa maksamatta euroakaan ylimääräistä

Tai jos kuvailen tavaramäärääni erään ystäväni sanoin, "Kuinka viedä ihmisruumiin verran tavaraa lentokoneessa maksamatta euroakaan ylimääräistä".

Muuttokuormani Edinburghiin piti sisällään seuraavat pakaasit:

1 x matkalaukku
1 x urheilukassi (iso)
1 x rinkka
1 x käsimatkatavaralaukku
1 x läppärilaukku (iso)

Erityisen mukavaksi matkanteon tällä varustuksella teki se, että jokainen laukku painoi kuin synti, ja matkalaukun pyörät ovat usean matkan ja muuton jäljiltä kaikkea muuta kuin huippukunnossa.

Lensin Norwegianilla, ja heidän uuden, säälimättömän itsepalvelu-bag drop -automaattinsa takia anelu oli turhaa - ainuttakaan ylimääräistä kiloa ei sallittu. Tämä johti pienimuotoiseen uudelleenpakkausoperaatioon, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että matkalaukku ja rinkka painoivat molemmat sallitut 20 kg, ja urheilukassi 19 kg. Käsimatkatavaroita en punninnut, mutta kumpikin niistä lähenteli varmasti 10 kiloa, saattoi mennä ylikin. Vein siis arviolta 80 kiloa tavaraa Helsingistä Edinburghiin, enkä maksanut ainoastakaan matkalaukusta (Norwegian veloittaa yleensä tällä reitillä jokaisesta laukusta 18€ etukäteen ostettuna, 30€ kentällä, max 2 laukkua per matkustaja).

Tässä vinkki kaikille niille, jotka ovat lentämässä Norwegianilla (tämä koskee ainakin Helsingin ja Edinburghin välisiä lentoja, muiden lentojen tilanteesta en ole varma*). Itse olen huomannut tämän saman ilmiön ainakin varattuani lentoni SuperSaver, ticket.fi ja lastminute.com -nettimatkatoimistojen kautta: olen vertaillut hintoja skyscanner-sivustolla, ja sitten ostanut lentoni jonkun edellämainitun matkatoimiston kautta, jolloin olen saanut samaan hintaan 2 ruumaan menevää matkatavaraa! Oudointa tässä on, että edellämainituista toimistoista vain yksi mainostaa tätä varausta tehdessä, joten luulin aluksi, että kyseessä on joku virhe. Luulisi, että tämä on myyntivaltti, jota kannattaa korostaa, muttai ei kai sitten. Ystäväni joka huomasi saman ihmetteli asiaa ja kysyi siitä Norwegianin asiakaspalvelusta, jossa ei näköjään tiedetä tästä ilmiöstä mitään - siellä arveltiin, että varauksessa lukee 2 matkatavaraa koska lentoon kuului välilasku. Fiksua porukkaa...

Joten, varasin siis lentoni lastminute.com-sivuston kautta, jolloin lentoni oli muutenkin halvempi kuin Norwegianin omilla sivuilla, ja sain kaiken lisäksi kaksi 20kg:n matkalaukkua ruumaan. Olisin mielelläni vaikka maksanut kolmannesta, koska muuttajana tavaraa oli aika reilusti, mutta tämä ei jostain syystä ole Norwegianilla edes mahdollista. Onneksi selvisi, että kaveri oli tulossa poikaystävänsä kanssa samalla lennolla, ja he olivat varanneet lentonsa SuperSaver:in kautta, joten heillä oli sama laukkutilanne, mutta vain yksi ruumaan menevä laukku kummallakin, joten sain sitten kolmannen laukkuni mukaan heidän avullaan.

Ulkosuomalaisen käsimatkatavarat

Norwegian on siitä erilainen kuin monet muut halpalentoyhtiöt, että he eivät harrasta tätä "yksi, ja todellakin sitten vain YKSI käsimatkatavara, oli sitten ostoksia tai kameroita tai läppäreitä tai mitä vaan!" -politiikkaa niin kuin esim. Ryanair ja EasyJet. Heidän lennolle saa siis viedä käsimatkatavaran lisäksi esimerkiksi läppärilaukun ("Norwegian sallii yhden käsimatkatavaran (max 10 kg - 55 x 40 x 23 cm) ja yhden henkilökohtaisen tavaran (esim. pc-laukku tai pieni käsilaukku). "). Tungin sitten tietysti molemmat näistä ihan täyteen. Tämä olisi tietysti ollut parempi strategia jos olisin vain viettänyt aikaa lentokoneessa ja -kentillä, mutta koska minulla oli taas 6 tunnin välilasku, ja kävin tapaamassa kaveria Kööpenhaminassa, oli sitten vähemmän kiva raahata tavaroitani ympäri Köpistä. Mutta ska det va' så ska det va'.

Onneksi Suomen päässä oli iskä auttamassa tavaroiden kantamisessa ja ajamassa minut Paraisilta Helsinki-Vantaalle keskellä yötä, ja Edinburghin päässä oli poikaystävä ja taksikyyti, joten hyvin sain lopulta koko ihmisruumiiseen verrattavan määrän omaisuuttani roudattua uuteen kotiini - ja ihana koti onkin! Siitä lisää ensi kerralla.

Tässä huomaa muuten kauniisti, että jatkossa kannattaisi varmaan miettiä blogitekstien kuvituksia hiukan tarkemmin, eikä vaan heittää kaikkia kuvia eri filttereiden läpi. Mätsäävät kehykset voisi olla kova sana... Oh well, ensi kerralla sitten.

*Edit: Nyt selvisi, että varatessa Norwegian-lennot ulkopuolisen varauspalvelun kautta (esim. lastminute.com) 2 x 20kg matkatavarat + käsimatkatavarat kuuluu pakettiin. Norwegianin oman nettipalvelun kautta varatessa ruumaan menevistä laukuista veloitetaan erikseen. Tämä koskee kaikkia lentoja, suoria tai välilaskullisia.

Stirlingissä elo on rauhaisaa

Olin ajatellut, että muuttaessani kaupungin vilinästä pariksi viikoksi Stirlingiin, minulla olisi runsaasti aikaa blogilleni. Ensimmäinen viikko meni kuitenkin ohi aika nopeasti tekemättä kauheasti yhtään mitään, joten vaikka blogille olisikin ollut aikaa, niin kamalan paljon kerrottavaa ei sitten olekaan ollut.

weheartit

Pelkäsin pitkästyväni täällä aika nopeasti kun ei ollut enää kavereita tai kämppiksiä, mutta tiistaina kävin Edinburghissa, muina päivinä vain hengailin, pesin pyykkiä, selasin asuntoilmoituksia ja sen sellaista. Kaupungista en nähnyt paljoakaan, kun kesäiset säät muuttuivat sateeksi, eikä kauheasti muutenkaan tehnyt mieli lähteä yksin kiertelemään. Eikä "kotona" ollut edes tylsää, vaikka seurana oli vain epäseurallinen kissa. Olihan minulla tietokone, telkkari, ja kirjoja - en ole pitkään aikaan ehtinyt tai jaksanut lukea paljoakaan, mutta nyt olen taas palannut rakkaan harrastuksen pariin.

Perjantai-illalla koitti vihdoin hetki, jota olin odottanut innolla koko viikon, kun R tuli viikonlopuksi vierailulle. On se jännää miten nopeasti tottuu siihen, että näkee joka päivä, ja sitten kahden päivän ero tuntuukin ikuisuudelta. Pysyimme aika paljon kotona, mutta kävimme sentään katsomassa hieman kaupunkia ja linnaa (ulkopuolelta) kun lauantaina oli niin kaunis ilma. Sunnuntaina heittäydyimme myös ällö-söpöilijöiksi kun ostoskeskuksessa osui eteen valokuvauskoppi, jota oli täysin mahdoton vastustaa. Alla tulos (varoitus: saattaa aiheuttaa pahaa oloa siirappisuudellaan :D ).

Hieman awkwardit poseeraajat

Nyt on jo toinen viikko menossa, ja aika samoilla linjoilla mennään: töitä, asuntoilmoitusten selaamista, pari reissua Edinburghiin katsomaan kämppiä. Kissakin on jo alkanut tottua minuun - ensimmäisen viikon se vietti lähinnä omissa oloissaan, mutta nyt sitä on selvästikin alkanut kiinnostaa minun seurani.

Ipana

Täällä Stirlingissä, omassa pikku kuplassa, on mukava olla, mutta eilisessä Edinburghin-reissussa oli kyllä kotiinpaluun tunnelmaa. Näin junan ikkunasta Balmoral-hotellin auringonpaisteessa, ja olin onnellinen nähdessäni tutut maisemat - kunnes pääsin juna-asemalta Royal Milelle vievälle kadulle turistimassojen ympäröimäksi. Silloin iski taas vanha tuttu tourist rage. Perjantaista eteenpäin minun kannattaa pysyä kaukana Royal Milesta kun käyn Edissä, koska silloin alkavat Fringe-festarit ovat kaltaiselleni turistimassojen vihaajalle kuin maanpäällinen helvetti. Mitäs muutin yhteen Euroopan suosituimmista turistikohteista.

Selitys hiljaiselolle

Tätä blogia tarkemmin seuranneet ovat saattaneet huomata, että täällä on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Tässä syy:

Ensi viikosta lähtien siirryn Edinburghista Stirlingiin, ja silloin on taas enemmän aikaa raportoida tekemisiäni tänne blogiin, mutta ennen sitä ajattelin kyllä viettää vapaa-aikani muualla kuin tietokoneella... :)

Kuva weheartit-sivuilta - yritin ottaa samantyyppisen valokuvan itse, mutta oli pakko antaa periksi kun ei meinannut tulla mitään :D

Viimeisin vierailu

Tällä hetkellä minulla on vieraana Mea, joka onkin tältä erää viimeinen vieras - toivon mukaan elokuun jälkeen saan sitten uusia vieraita, joohan?

Mean kanssa ollaan tehty kaikenlaisia tyypillisiä skottijuttuja, niin kuin asiaan kuuluu: Mea on jo maistanut Irn Bru'ta ja uppopaistettua Mars-patukkaa (kuvakooste alla), ja vielä olisi tarkoitus maistattaa hänelle haggista. Ollaan kiivetty Edinburghin kukkuloita ja portaita niin että pohkeet huutaa hallelujaa, ja eilen kävimme ceilidhissä tanssimassa niin että hiki virtasi (ja korkeiden potkujen "ansiosta" näimme erään tanssijan kiltin alta paljon enemmän kuin mitä halusimme nähdä...). Huomenna olisi vuorossa lisää liikuntaa kun lähdemme ratsastamaan North Berwickin Seacliff-rannalle - toivottavasti ei sataisi, ainakaan kovin paljoa.

Pakko vielä esitellä uutta hankintaani:

En ennestään omistanut kunnollista käsimatkatavaralaukkua, mikä aiheutti aikamoista hermostumista esim. Irlannin-reissullani, kun aina Ryanairin koneeseen noustessa piti pelätä, että vaativatkohan ne tunkemaan laukkuni siihen metallikehikkoon (joka minusta ei todellakaan näytä vastaavan niitä mittoja, jotka nettisivuilla ilmoitetaan! Olenko ainoa?). Olen myös pitkään haaveillut skotlantilaisen Ness-tuotemerkin laukuista, ja nyt kun löysin tuon ihanan käsimatkatavaralaukun, ja vielä 50% alennuksesta, niin se oli pakko viedä kotiin.

Edit: Postaus palautui jotenkin draftiksi ja kuvat hävisivät, joten pikkasen meni uusiksi, mut eiköhän tämä nyt ole aika samanlainen kuin alunperin.

Ja taas muutetaan

Olen jo ilmoittanut läheisilleni suoraan, kavereilleni Facebookissa, ja jopa lukijoilleni toisessa blogissani, joten kerrotaan nyt täälläkin:

Täältä.

Niin kuin moni jo arvasi ennen kuin itse edes keksin koko jutun, olen päättänyt muuttaa Skotlantiin pysyvästi. Elokuussa lennän Suomeen niin kuin oli tarkoitus, ja siellä odottaa mieletön urakka kun asunto pitää tyhjentää ja suurin osa huonekaluista myydä (joten jos jollain olisi tarvetta kalusteille Turun seudulla niin minulla olisi suuri yksiö täynnä myytävänä olevaa tavaraa!). Huh. Tämän lisäksi pitäisi selvittää kaiken maailman asioita: verotus, eläke, sosiaaliturva, mitä näitä nyt on. Aikamoinen projekti siis edessä!

Viime viikon alussa pyörittelin tätä asiaa päässäni suuntaan ja toiseen - haluan asua Edinburghissa, mutta pelottaa lähteä Suomesta ilman, että sinne jää minkäänlaista varasuunnitelmaa, koska tähän mennessähän minulla on aina ollut asunto ja kaikki tavarani, joten paluu on aina ollut helppo. Tällä kertaa muuton pitäisi tapahtua 
ihan oikeasti - en ole enää opiskelija, vaan (kai) aikuinen, jonka on tehtävä oikeita, aikuisten ihmisten päätöksiä. Joten nyt loppuu tämä pelleily! :)

Weheartit

Keskustelin kuitenkin asiasta läheisteni kanssa, ja päädyin siihen tulokseen, että
kyllä nyt pitää vain uskaltaa! Joten päätin muuttaa, ja olen ainakin toistaiseksi päätökseeni erittäin tyytyväinen. Katsotaan sitten millä mielellä olen, jos kunnollisen asunnon saaminen osoittautuu mahdottomaksi, verotoimistossa ollaan vaikeita, tai kalusteiden myyminen ei menekään niin helposti kuin toivoisin.

Tavaroiden läpikäyminen ja omaisuudestani luopuminen tulee olemaan vaikeaa, sillä olen aina tykännyt kerätä ympärilleni kauniita asioita, mutta onneksi aloitin jo vuosi sitten eräänlaisen irtaantumisprojektin, jossa pyrin näkemään tavarani ihan vain tavaroina, joten esimerkiksi ihanasta sohvastani luopuminen ei toivottavasti tule olemaan nyt ihan niin vaikeaa kuin mitä se olisi ollut vuosi sitten, ja kirjoistanikin myin jo viime kesänä suuren osan. Tärkeimmät muistoesineeni sekä astiani ja muut sellaiset saan onneksi vanhempieni luo säilöön, eli ihan kaikkea ei tarvitse myydä tai lahjoittaa eteenpäin, mutta kovin suuria määriä tavaroita en voi pitää. Ehkä tämä on toisaalta ihan hyvä asia - olenhan halunnut kokeilla de-clutteringia eli tavaramäärän vähentämistä, ja on varmasti hyvä nähdä taas kerran miten vähällä sitä oikeastaan pärjää.

Täältä.

Joten tällaista siis edessä loppukesästä! Toivon mukaan ehdin kaikkien muuttopuuhien keskellä myös nauttia Suomen kesästä, mökkeilystä, jokilaivoista ja piknikeistä.
Ja tietenkin kavereideni ihanasta seurasta.