Tehottomuuden huippu

(Uskokaa tai älkää, tällä kertaa otsikko ei viittaa minuun!)

Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.

Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.

Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.