Illalla käytiin katsomassa stand up -keikka Leicester Squarella, ja oli aivan mahtavaa! Siellä oli neljä esiintyjää; kolme miestä ja yksi nainen. Nainen oli sitäpaitsi raskaana oleva vatsastapuhuja. Sitä ei kyllä näe joka päivä! Sitä paitsi hän heitti kovasti läppää vatsastapuhumisesta, eli periaatteessa nauroi itselleen. Kaikki neljä olivat kyllä tosi hyviä! Pitää mennä pian uudestaan.
Kotimatka oli sitten aika painajaismainen. Odoteltiin metroa täydellä laiturilla, ja yhdessä vaiheessa vähän matkan päässä alkoi kuulua tappelun ääniä. Sitten muutama vieressäni ollut ihminen rupesi yskimään, ja kohta kaikki, minä mukaan lukien, yskivät kilpaa. Tuntui siltä kun kurkussa olisi ollut jotain terävää. Pikkasen pelottavaa, varsinkin maan alla, suljetussa paikassa, väkijoukon keskellä. En tiedä sitten mitä siellä oikein tapahtui.
Pitkä odottelun jälkeen juna saapui, ja sitten tungeuduttiin täyteen vaunuun. Ensimmäiset n. 7 pysäkkiä oli kyllä erittäin tukalaa ja intiimiä menoa, mutta lopulta vähän tyhjeni, niin pystyi jopa hengittämään.
Eilen oli international studentseille tarkoitettu päiväretki Brightoniin. Brighton on varmasti mukava paikka kesällä; se on merenrantakaupunki ja siellä on kaikenlaista asiaankuuluvaa virikettä, mutta sateisena, kylmänä, tuulisena, syksyisenä päivänä se ei ehkä ole mikään ykköslomakohde. Oli meillä silti mukavaa Natalien, Clarencen ja Wendyn kanssa, käytiin kaupoissa, syömässä ja museossa. Mutta ei kyllä ole mitään hinkua mennä sinne takaisin.
(Tähän kohtaan oli tarkoitus lisätä pari kuvaa, mutta netti oli eri mieltä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti