"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

maanantai 29. marraskuuta 2010

Lopun alkua

Tämänkin seikkailun loppu alkaa jo häämöttää. Tuntuu erittäin oudolta, että kolmen viikon päästä olen Suomessa. Niin oudolta, että yritän olla ajattelematta asiaa. Tulenhan tänne vielä pariksi viikoksi tammikuussa, mutta se on enemmän sellaista lomantapaista; varsinainen vaihto loppuu kolmen viikon päästä, tai siltä ainakin tuntuu. Ei tämä ole sitä, etten haluaisi kotiin, koska kotiinpaluu tuntuu mielessä välillä jopa ihan mukavalta, vähän vaihtelua elämään ;), mutta tästä elämästä irti päästäminen tuntuu ankealta. Kai se on sitä muutoksen vieroksumista. Luulisi, että näiden viimeisen viiden vuoden jälkeen muutos olisi minulle jatkuva olotila, mutta joka kerta kun lähden, niin juuri lähdön hetkellä pieni sisäinen ääni valittaa, että eikö olisi kuitenkin helpompi jäädä vain aloilleen. Tuolla pienellä äänellä ei ole minkäänlaista sanavaltaa, mutta siellä se aina kuiskii kuitenkin, eikä sitä voi olla huomioimatta ainakin vähäsen.

Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.

En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.

Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!

Loppuun vieä ajankohtainen kuva
Näyttää siltä, että ulkona sataisi kovasti, mutta tuo on kaikki ihan vaan ikkunan sisäpinnalla...

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mennyt viikko

Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että pitäisi päivittää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi... Nyt on kuitenkin tämän viikon deadlinet hoidettu pois alta (monet niistä viime hetkellä, mutta silti), ja edessä on pari viikkoa ilman palautettavia tehtäviä, joten jos nyt sitten saisin jotain aikaiseksi!

Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.

Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.

Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.

Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.

Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.

Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!

(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kiire, kiire, kiire

Pikainen ja kielellisesti vähemmän hienostunut teksti, pakko mennä pian nukkumaan...

Takana on kiireinen viikko, ja samanlainen edessä. Kiireet ovat kuitenkin olleet sitä hauskaa laatua. Jani ja Julius tulivat torstai-iltana, ja kävimme perjantaina tutustumassa Oxford Streetin tavaratarjontaan. Janille tarttui mukaan ihan kiitettävä määrä tavaraa.

Lauantaina kävimme puolestamme Natalien kanssa ostoksilla. En ollut käynyt "kunnolla" shoppailemassa vielä tänä syksynä, ja olin käynyt jo kahdesti Pull&Bear-nimisessä vaatekaupassa hypistelemässä ihania asuja, joten nyt lohkaisin budjetistani senkokoisen osan, jota ilman pärjäisin neljänteen päivään asti, ja lähdimme anivarhain (eli klo 9.30) keskustaan. Vaikka Oxford Streetillä minulla menee yleensä hermot ja yritän välttää sitä viikonloppuisin, oli tämä kerta ihan ok, koska olimme ajoissa liikkeellä, emmekä yrittäneet käydä katua läpi päästä päähän, vaan valitsimme muutaman kaupan kadun keskivaiheilta. Kävimme myös lounaalla Scandinavian Kitchenissä, josta halusin myös ostaa kotiin piparkakkutaikinaa. Ei kuulemma ole, eikä tule - valmistajalla on ollut joku ongelma. Pitäisikö tässä muka ruveta oikeasti leipomaan?

Sunnuntaina oli oikein urheilupäivä, kun poikien kanssa kävimme Camdenissa markkinoilla, ja sitten kiersimme vielä keskustaa ristiin rastiin valokuvamahdollisuuksien ja vaatteiden perässä. Yhteensä noin yhdeksän tuntia kävelyä. Sain kuitenkin vaivanpalkaksi kaksi ilmaista ateriaa. Intialaisen illallisen jälkeen sanoin pojille tack och hej, ja maanantaina he lähtivät kotia kohti. Oli ihanaa että pikkuveli kävi kylässä, ja sain näyttää näitä ihania paikkoja!

Maanantaina oli tekemistä heti aamusta, kun 9.30-11.30 oli tulkkaustunti (puhuimme kiro- ja muiden voimasanojen tulkkauksesta, kiinmostava aihe), ja heti sen jälkeen piti tulla kotiin tekemään valmiiksi transkriptio, jonka deadline oli klo 14 paikallista aikaa. Puoli neljän aikoihin nousin metroon, ja lähdin pitkälle matkalle kaupungin halki hakemaan Fannya lentokentältä. Sieltä hän tuli, massiivisen matkatavaramäärän kanssa. Ei oltukaan nähty yli viiteen kuukauteen! Menimme metrolla keskustaan tapaamaan Fannyn kaveria, ja lähdimme sitten porukalla Yo!Sushi-nimiseen ravintolaan syömään. Siellä pienet kipot menevät pitkin liukuhihnaa pöytien edessä, ja saa valita niistä mieleisensä. Yleensä ruokien hinnat vaihtelevat kipon värin mukaan, mutta maanantaisin melkein kaikki maksoi £2,20, joten omalle aterialleni hintaa tuli kympin verran. En ole mikään sushin ystävä, mutta sai sieltä muutakin, ja hyvää oli! Ensi kerralla pitää kokeilla myös "kuuluisia japanilaisia vessoja", kai ne sitten puhuu tai jotain...

Tänään kierrettiin Fannyn kanssa kaupunkia, joten kolmas päivä viidestä jona olen kävellyt melkein koko päivän! (ja viides päivä putkeen kun nousen 7.30 ja valvon myöhään, eikä loppua näy!) Sää oli mukava, ja ehdimme nähdä paljon. Huomenna tulee sitten paniikkipäivä, kun runousessee pitää saada valmiiksi ja palauttaa klo 16 mennessä, ja transkriptiokin pitää tehdä ja palauttaa ennen klo 14! Jossain välissä pitäisi ehtiä nähdä Natalieta (koska muuten menee sunnuntaihin asti, eli yli viikko), ja mielellään aloitella vähän seuraavaa esseetä, jonka deadline on maanantaina, ellen halua tehdä sitä bussissa Cardiffiin. Illalla olemme menossa ulos, ja sitten torstaina lähden tosiaan sinne Cardiffiin. Ensi viikolla rumba jatkuu uusin dedisten ja vieraiden, mutta palakaamme siihen sitten - nyt jo oikein hengästyttää tämä tekemisen määrä! Mutta kunhan huomisesta selvitään niin kyllä se siitä!

torstai 11. marraskuuta 2010

Opiskelijamellakoista

Niin kuin moni sanomalehtiä seuraava on varmasti huomannut, oli täällä eilen mellakointia keskustassa. Opiskelijat osoittivat mieltään lukukausimaksujen nostamista vastaan, ja jossain vaiheessa homma meni vähän överiksi ja mm. konservatiivipuolueen päämajaan tunkeuduttiin, ihmiset rikkoivat ikkunoita ja nousivat rakennuksen katolle. Hesarin artikkelia lukiessaan saa kuitenkin sellaisen kuvan, että suurin osa opiskelijoista, ellei peräti kaikki, olisivat osallistuneet mellakoihin. Ei asia kuitenkaan ihan niin mennyt. On harmi, että kun opiskelijat haluavat demonstroida sellaisen asian puolesta, joka on oikeasti tärkeä ja koskettaa melkeinpä jokaista tämän maan opiskelijaa, niin asia riistäytyy käsistä ja osa rupeaa väkivaltaiseksi. Mellakoijia oli hyvin pieni osa kaikista mielenosoitukseen osallistuneista, mutta silti mielenosoituksen sanoma on nyt aika lailla unohtunut väkivallasta uutisoinnin alle.

Kyse oli siis siitä, että Cameronin hallitus on päättänyt nostaa lukukausimaksujen ylärajaa 9000 puntaan vuodessa, joka on melkein kolminkertainen summa tämänhetkiseen verrattuna. Päätös johtuu siitä, että valtio aikoo vähentää yliopistoille annettavaa tukea roimasti, ja tuki halutaan korvata lukukausimaksuilla. Kaiken lisäksi päätös tuli sellaiselta puolueelta, joka oli ennen vaaleja luvannut olla nostamatta lukukausimaksuja. Onhan se ymmärrettävää, että opiskelijat reagoivat.

Eiliset mellakat olivat kaikin puolin huono asia, varsinkin siksi, että ne peittivät alleen sen, mitä mielenosoituksella haluttiin ilmaista. Suomalaisesta näkökulmasta ihailen kuitenkin sitä, että täällä opiskelijat oikeasti kokoontuvat demonstroimaan itseään koskevia päätöksiä vastaan. Vähän eri tilanne kuin esim. Turussa on viime aikoina ollut, ja Suomessa muutenkin...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kauneudenhoitoa pilkkahintaan

Käytiin tänään Natalien kanssa kalapedikyyrissä.






Olin aikaisemmin nähnyt Camdenin markkinoilla, miten ihmiset pitivät jalkojaan vesialtaissa, joissa pienet kalat sitten popsivat jalkojen kovettumia sun muuta töhnää. Sain sitten sähköpostiin tarjouksen, jossa puolen tunnin sessio maksoi £9 (norm. £18), ja päätin kokeilla. Raahasin Natalien mukanani.





Kaloilla ei ole hampaita. Tuntui kyllä oudolta, kun kymmenet pikkusintit kiersivät jalkoja, kutitti vähän, ja välillä tuntui samalta kuin puutuneella jalalla käveleminen. Outoa, muttei huonolla tavalla. Hoidon vaikutuksista en osaa sanoa - jalat tuntuivat kyllä pehmeiltä, mutta johtuiko se sitten kaloista vai vedessä liottamisesta, en osaa sanoa.

Hoidon ja lounaan jälkeen lähdimme kulkemaan metrolle päin, miettien pitäisikö käydä vielä kaupungilla vai palata kotiin, kun feissarilta tai mainostenjakajalta vaikuttava heppu pysäytti meidät ja tarjosi ilmaista hiustenleikkuuta. Läheisessä kampaamossa oli meneillään koulutus jonne tarvittiin hiusmalleja. Pienen mietinnän jälkeen päätin, että mikä ettei (mikä tuntuu muutenkin olevan perusvastaukseni täällä), ja vaikka Natalie vaikutti vähintään epäilevältä, tuli hänkin mukaan. Pari tuntia myöhemmin astelin Camdenin kaduilla uudessa kampauksessa, ja vaikka leikkauksen aikana olin välillä kyllä epäillyt tulevan kampauksen mielekkyyttä, oli lopputulos kuitenkin oikein hyvä. Ja taas säästyi £30 - £50. Tätä lisää!

Kiirettä pitää

Viikkoja on enää jäljellä kuusi. Ohjelma näyttää tältä:

vko 45
pe-su: Jani & Julius käymässä

vko 46
ma-ti: Fanny käymässä
to-su: Cardiff
pe: esseen deadline

vko 47
ma: stand up -keikka
ti: Cambridge
pe: esseen deadline
pe-su: Mari käymässä

vko 48
la: Canterbury
su: joululaulut Merimieskirkolla

vko 49
ma-ti: iskä, Tuula, Janne & Matilda käymässä
pe: esseen deadline
pe-su: Ranska

vko 50
pe: 2 x esseen deadline, joululoma alkaa
su: kotiin

Tämän lisäksi vielä kaiken maailman joulumarkkinat ja -laulutilaisuudet jne., yleistä hengailua kavereiden kanssa, joululahja- ja muut ostokset, kaikki ne miljoonat asiat, jotka haluan tehdä ennen lähtöä (enkä viitsi jättää kaikkea tammikuulle)... Ja johonkin pitäisi vielä mahtua tajuton opiskelu ja esseiden värkkääminen...

Mahtavat 1½ kuukautta siis tulossa!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Two Europeans, four Asians and an American walk into the Georgian restaurant...

...ja tämä ei siis ollut huonon vitsin aloituslause. Perjantaina järkkäsin seitsemänhenkiselle porukallemme ekskursion Harrodsin "yrjöjenaikaiseen ravintolaan" iltapäiväteelle. Tässä vaiheessa melkeinpä kaikki tuttuni täällä tuntevat minut porukan yleisenä matkanjärjestäjänä/oppaana/äitinä, joka tarkistaa tilanteen, varaa pöytiä/lippuja, ja ohjaa katraan perille. Tämän lisäksi olen viime aikoina hoitanut myös vaihtovuosikoordinaattorin ja opinto-ohjaajan tehtäviä. Pitäisikö minun viimein perustaa se kauan mietitty yleinen ohjauspalvelu?

Joka tapauksessa löysimme paikalle (mikä Harrodsin kaltaisessa paikassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys), ja ensikertalaiset (eli kaikki muut) olivat sopivan vaikuttuneita. Olin ohjeistanut kaikkia olemaan syömättä vähintään muutamaan tuntiin ennen sovittua aikaa, joten kaikilla oli tässä vaiheessa kiljuva nälkä, mikä ilmeni siten, että eteemme kannetun kerroskakkuvadin suuri voileipämäärä hävisi muutamassa minuutissa. Onneksi saimme pian lisää. Maistelimme eri teelaatuja, söimme navan täyteen voileipiä, skonsseja ja leivoksia (ja vielä vähän lisää voileipiä...), ja mietimme, että onpa maailma kumma paikka, kun pari kuukautta sitten olimme kaikki eri puolilla maailmaa, emmekä tunteneet toisiamme, ja nyt istuimme Lontoossa, Harrodsissa, juomassa teetä ja ahmimassa ylihinnoiteltua ruokaa!








Eilen (tai oikeastaan perjantaina, mutta sitä vietetään täällä suurin piirtein keskiviikosta sunnuntaihin) oli Bonfire/ Guy Fawkes night, jolloin sytytetään kokkoja ja ammutaan raketteja (on siinä ihan tarinakin takana, jos kiinnostaa kiin KVG ;) ). Oli kyllä kotoisaa kun oli pimeää ja pirun kylmä! Raketit oli nättejä, mutta oli ihana päästä kotiin ja laittaa villasukat jalkaan ja keittää kupin teetä. Ikkunasta näkyi vielä illan lopuksi muutama raketti.

Fiksumpi ihminen kuin minä olisi käyttänyt viikonlopun ahkeraan opiskeluun, koska ensi viikosta lähtien ohjelmaa on paljon! On vieraita, reissuja lähelle ja kau(emm)as, ja ihan paikallistakin ohjelmaa tasaisena virtana joululomaan asti. Deadlinet jää siinä vähän jalkoihin. Olen tänään yrittänyt saada aikaiseksi jotain tulevaa runoanalyysiesseetäni varten, mutta olen vain onnistunut valitsemaan mitä kahta hirvitystä aion katsoa. Toivottavasti huomenna olisi siinä mielessä parempi päivä...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kurssit

Miten nyt voi olla jo marraskuu? Hullua! Sieltä se vaan tulee joka vuosi, salakavalasti takavasemmalta.

Tänään alkoi myös week 4, eli neljäs opetusviikko. Olen siis ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan kursseistani, jonka ajattelin tässä jakaa kanssanne.

Maanantai: Community Interpreting eli asioimistulkkaus. Ihan kivaa käydä tulkkauskurssia pitkän tauvon jälkeen, mutta valitettavasti kurssilla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Välillä joku laitetaan demonstroimaan esim. tiettyä tulkkauslajia, joten löysin itseni viime viikolla tulkkaamasta pientä puheenpätkää suomeksi luokalle, jossa kukaan muu ei puhu suomea. Tosi antoisaa, siis. Tästä huolimatta tämä on lempikurssini täällä; mukava opettaja, joka oikeasti tuntuu tietävän mistä puhuu ja mitä tekee (toisin kuin muutama muu opettaja), pieni ryhmä, ja sellainen aihe, josta voin hyvin keskustella, ja minulla on mielipiteitä ja sanottavaa. Toisaalta opiskelijoiden taso vaihtelee; viime viikolla konsekutiivitulkkauksesta puhuttaessa yksi tyttö kysyi, että "Eikö olekin olemassa sellaista tulkkauslajia, missä tulkki puhuu jatkuvasti ja samalla kuin puhuja?" Tämä siis kolmannen vuoden kurssilla, jossa termiä "simultaanitulkkaus" oli varmasti käytetty kerran jos toisenkin kolmen ensimmäisen viikon aikana. Niinpä...

Keskiviikko: Translation and technology, eli tekstittämiskurssi. Samoin kuin edellisessä aihe kiinnostaa, mutta toteutus mättää; pääasiassa teoriaa, mutta harjoituksia tehdään kyllä, niitä ei vain tarkista kukaan. Siinä minä sitten käytän kohtuuttomasti aikaa käännöksen hiomiseen (joissain asioissa pyrin täydellisyyteen, uskokaa tai älkää) vaikka vähemmänkin hiottu versio kelpaisi. Opettaja tietää ehkä jotain tekstittämisestä, mutta opettaminen on hieman hukassa. Myös englannin kielen taidoissa on välillä häikkää (opettaja on italialainen), kun tulee sellaista kommenttia ettei oikein tiedä mitä ajetaan takaa. Kurssissa olisi kuitenkin tarkoitus käydä läpi eri tekstittämisohjelmia, mikä on hyvä, kun olen kuullut huhuja että siihen ei ole kauheasti aikaa Turun tekstittämiskursseilla.

Litearture in the long 19th Century, eli (suurin piirtein) 1800-luvun kirjallisuus. Tuota noin. Jossain vaiheessa luemme esim. Humisevan harjun, mutta muuten kurssin sisältö osoittautui koostuvan pääasiassa runoudesta. Auts. Tulkitsin runoja viimeksi lukiossa, joskus 4-5 vuotta sitten, enkä silloinkaan hyvin. Ja ne olivat sentään ruotsiksi. Runollinen sanasto on selvästi vähän hukassa englanniksi, eikä mikään ihme, kun en ole aiheeseen kamalasti perehtynyt. Opettaja on hyvä, ja mukava, mutta tunnen itseni kauhean tyhmäksi kun yritän vastata jotain suurpiirteistä tunnilla, ja opettaja vain tujoittaa, ymmärtämättä mistä edes puhun. Ja sitten joku alkaa vetää pitkiä analyyseja täynnä hienoja sanoja joista en tajua mitään. Pahinta tässä on se, että kohta pitäisi kirjoittaa 1500 sanan essee aiheesta. Olisiko vapaaehtoisia?

Torstai: Literature and Otherness. Tätä en osaa edes kääntää. Otherness viittaa erilaisuuteen, tuntemattomaan, jne. Luemme mm. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjan (joka muuten oli suuri pettymys; tarinan tunteva odottaa jotain jännittävää ja pelottavaa, mutta tarina osoittautuikin melko tylsäksi, varsinkin nykyajan lukijalle joka tietää alusta lähtien mistä on kyse). Aihe on itse asiassa aika kiinnostava, mutta opettaja on niin tylsä ja jotenkin flegmaattinen ettei luentoja jaksaisi millään. Toisaalta seminaareissa keskustelemme pienryhmissä eikä opettaja sano paljoakaan, joten ne ovat ihan ok.

Joka tapauksessa olen todennut seuraavan: käännöstunneilla taso ja teoriatietämys on alhaisempi kuin odottaisi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta, mutta kirjallisuustunneilla huomaa selvästikin mihin tämän maan koululaitoksessa panostetaan. Kun nämä ovat tulkinneet kirjallisuutta suurennuslasilla ala-asteelta lähtien, on itsellä aika vaikeaa saada mitään järkevää sanotuksi, varsinkaan kun en edes opiskele yliopistolla kirjallisuutta!