"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Muutto

Mainitsin viimeksi, että löysin täältä asunnon syksyksi/talveksi. Aivan ihanan asunnon. Täältä ihan läheltä.

Havainnollistaakseni muuttoliikkeitäni kaikille kaupunkia tuntemattomille, ja selvittääkseni itselleni miten pitkiä (lyhyitä) matkoja olen täällä liikkunut omaisuuteni kanssa, käännyin Google Maps'in puoleen. Tässä tulos:




(Kuten huomata saattaa Paint ei taida olla kovin hyvässä hallussa, mutta asia tulee selväksi.)

A on ystäväni Sidin koti, jossa asuin ensimmäiset 5 päivää.
B on nykyinen kämppäni, jonne muutin kesäksi.
C on tuleva kotini, nähtäväksi jää kuinka pitkäksi aikaa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Arki alkaa

Torstaina oli viimeinen varsinainen koulutuspäivä. Sanon varsinainen, koska emme ole vielä saaneet tunnuksiamme, jotta voisimme työskennellä omilla koneillamme, joten otamme tällä hetkellä vastaan puheluita side-by-side, eli jonkun toisen vieressä istuen. Pääasiassa tämä on ihan hyvä juttu, koska näin voimme helposti kysyä neuvoa jos jokin asia ei ole selvä. Toisaalta se, että joku kokeneempi istuu vieressä kuuntelemassa aiheuttaa sen, ettei itse tarvitse kauheasti ajatella, kun kaikki pienimmätkin päätökset voi tarkistaa. Mutta joka tapauksessa puhelimeenvastaamispelkoni on vähentynyt huomattavasti viime päivinä. Joka aamun ensimmäiset puhelut ovat stressaavia, mutta äkkiä onnistun rauhoittumaan kun huomaan, ettei se olekaan niin kauheaa.

Torstaina otin siis ensimmäiset puheluni. Olin Pepin kanssa suomilinjalla, mutta näin kesälomien aikaan soittoja suomalaisilta tulee todella vähän, joten kaikki ottamani puhelut olivat englanniksi. Ensimmäisenä iltapäivänä (torstai-aamu meni viimeisen kokeen kirjoittamiseen, tulos oli muuten 97,4%) taisin ottaa kolme puhelua, perjantaina ehkä kuusi, ja tänään otin jo suurimman osan puheluista, yli 30! Outoa kyllä sain ekan suomipuheluni vasta tänään, kun istuin ruotsalaisen Charlotten vieressä. Klo 11 jälkeen olin sitten ainoa suomenkielinen kun toinen lähti kipeänä kotiin. Ja hyvinhän se meni! Kyllä mä pystyn tähän!

Muuten elämä täällä Edissä on asettumassa. Käyn töissä, tulen kotiin, käyn kaupassa. Perjantaisin käymme PKI(ekan viikon koulutus)-porukan kanssa drinksuilla, viikonloput käyn yleensä kaupungilla. Tänä viikonloppuna oli ihana sää, ja vietin lauantain puistossa työkaverin kanssa. Sunnuntaina suuntasimme samaisen työkaverin kanssa rannalle - rannalle! Viimeksi taisin olla rannalla joulukuussa 2009 Australiassa. Oli kyllä ihanaa, ja seuraavana aamuna emme olleet ainoat punanaamaiset töissä.

Mutta kerrotakoon nyt sitten ihan virallisesti missä mennään:

En palaa Suomeen vielä syyskuussa.

Onkohan kukaan oikeastaan yllättynyt? Olen vain sitä mieltä, että kun nyt pahimmat suot on rämmitty läpi (työpaikan, asunnon, pankkitilin jne hankkimiset) niin olisi aika tyhmä lähteä kotiin. Täällä on asiat hyvin, ok työ, paljon kavereita, ja pienen ("puoli-huviksi") nettiselailun jälkeen löytyi tosi ihana asunto tästä ihan läheltä, joten kävin viime viikolla laittamassa nimet 6kk vuokrasopimukseen. Kandia ehtii kirjoittaa myöhemminkin!

Joten halukkaat ehtivät nyt tulla hyvin käymään kun aikaa tuli lisää, ja pyysin itse lomaa lokakuun ekalle viikolle, joten toivottavasti pääsen silloin käymään Suomessa.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Ceilidh

Eilen oli vihdoin vuorossa Skye High-postauksessani mainitsemani ceilidh. Wikipedian mukaan ceilidh on perinteinen, skotlantilainen/irlantilainen illanvietto/kokoontuminen, jossa soitetaan skotlantilaista kansanmusiikkia ja tanssitaan. En tiedä kuulostaako tuo selitys kovinkaan jännittävältä, mutta ceilidheissä on kuitenkin tosi hauskaa!

Näitä tansseja järjestetään paljon Skotlannissa, Edinburghissakin joka viikko. Kerran kuussa Pollock Halls'issa järjestetään isot ceilidhit, ja niihin osallistuimme eilen Kimmyn kanssa. Kuvia oli vähän vaikea ottaa, osittain siksi että valaistus oli huono ja ihmiset tietenkin liikkuivat jatkuvasti, osittain siksi, että tanssimme suurimman osan ajasta. Tuo ilta täytti varmasti koko viikon liikuntatarpeen - yllättävän rankkaa puuhaa, mutta tosi, tosi hauskaa! Hauskaa oli myös se, että osallistujia oli joka ikäluokasta - pääosin parikymppisiä, mutta muutama lapsi, ja joitain vanhempia pariskuntia. Muutama pappakin tanssitti siellä nuoria tyttöjä, kiltti lepattaen!


Yhdessä keskustan yökerhossa järjestetään ceilidh kerran viikossa, ja elokuussa festivaalien aikana jopa kolme kertaa viikossa, joten kaikille mahdollisille vierailijoille tiedoksi: pakatkaa mukavat kengät!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Puhukaamme vihdoin töistä!

Olen nyt ollut töissä tasan kaksi viikkoa. Töitä en vielä varsinaisesti tee, koska ennen sitä minun pitää osallistua yhteensä neljän viikon koulutukseen. Työnantajani on siis Sykes, ja tarkalleen ottaen Sykesin asiakas Citibank. Tällä hetkellä opettelen siis kaiken mahdollisen luottokorteista, suoraveloituksista, maksutapahtumista ja muusta luottokorttimaailmaan liittyvästä, jotta voin sitten selvittää puhelimessa Citibankin asiakkaiden mahdollisia ongelmia (vaikka sanaa ”ongelma” ei tietenkään saisi käyttää, se kun on liian negatiivinen).

Ekalla viikolla meillä oli koko Sykesin yhteinen aloituskoulutus, joihin osallistui 11 henkeä (joista yksi kylläkin lopetti toisen päivän jälkeen). Saksaa taitavista oli selvästikin pulaa, kun 11 uudesta työntekijästä 8 oli saksankielisiä (kaksi brittiä, yksi itävaltalainen, ja loput saksalaisia). Lisäksi vielä minä, yksi ranskalais-englantilainen tyttö sekä yksi turkkilainen tyttö( joka lopetti toisen viikon alussa). Ekan viikon koulutus oli aika turha, yleisluontoisten asioiden lisäksi aika paljon asiaankuulumatonta juttelua, mutta ihan kivaa oli, ja tutustuimme samalla muihin – jatkossa kun tutustuu varmaan pääasiassa oman tiimin porukkaan. Perjantaina, viimeisen yhteisen päivän jälkeen osa porukasta lähti yhdessä pubiin, ja niin teimme myös viime perjantaina, joten toivottavasti tämä perinne jatkuisi.

Toisen viikon alusta lähtien minä, itävaltalainen Florian ja saksalainen Monika aloitimme oman koulutuksemme Citibankin leirissä. Muilla oli edessään noin viikon koulutus, mutta meillä koulutusta oli vielä kolme viikkoa! Mutta onhan siinä vähän eroa, kun me käsittelemme kuitenkin Erittäin Suuria Rahasummia (eikä nyt puhuta edes vain kolmesta nollasta). Kuulemiemme juttujen perusteella emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta nyt olen ainakin itse sitä mieltä, etten kyllä haluaisi vaihtaa asiakasryhmää kenenkään kanssa – muut menivät joko Motorolalle tai Open Table’ille (saksalaisten ravintoloiden varausjärjestelmän mikrotuki). Meidän pitää myös läpäistä kolme koetta, mutta en usko niiden olevan kovinkaan pahoja.

Ekoina päivinä kouluttajamme Maria vaikutti aikamoiselta tiukkikselta, mutta viime päivinä hänestä on avautunut uusia puolia, ja hän onkin tosi mukava tyyppi, niin kuin myös kaikki muut joihin olen tutustunut tässä viikon aikana. Yleensä päiväohjelmamme on sellainen, että aamupäivällä Maria pitää meille ”luentoa” uusista asioista, ja sitten harjoittelemme niitä roolipeleinä jos aikaa riittää. Iltapäivällä vuorossa on side-by-side, eli istumme jonkun vieressä kuuntelemassa heidän puheluitaan ja seuraamassa miten he hoitavat eri tilanteita. Onhan se välillä vähän tylsää, mutta ainakin minä saan vähän vaihtelua kun vaihdan välillä kieltä; Florian ja Monika istuvat yleensä samojen ihmisten kanssa, kuuntelemassa vain saksankielisiä puheluita.

Huomenna on vuorossa ensimmäinen koe. En ole jaksanut stressata siitä – uskon, että se menee ihan hyvin. Luulen ymmärtäneeni asiat jotka olemme käyneet läpi, enkä usko, että kokeet on tehty sellaisiksi ettei niistä pääsisi läpi – siinähän menisi parin viikon palkka hukkaan.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Skye High

Noniin, jos vihdoin saisin vähän päivitettyä...

Minulla alkoivat siis työt viikko sitten, 28.6. Torstaina ennen töiden alkua mietin, että kun edessä oli viimeinen pidempi vapaa oletettavasti pitkään aikaan, niin pitäisi varmaan tarttua hetkeen ja lähteä kiertelemään vähän tätä mun uutta kotimaata. Varasin siis itselleni paikan Haggis Adveturesin kolmipäiväiselle Skye High -retkelle. Haggis on samantyylinen kuin Stray jonka matkassa reissasin n. 5 päivää Uudessa Seelannissa; se järjestää ryhmämatkoja (yleensä) n. 20-30 vuotiaille, joilla yövytään hostelleissa ja mennään ns. off the beaten track, eli poiketaan muiden matkaajien yleensä käyttämiltä reiteiltä. Näillä reissuilla on yleensä tosiaan nuorempaa porukkaa kuin perusryhmämatkoilla, mutta tällä(kin) kertaa mukaan mahtui kaikenlaista porukkaa. Parasta näissä reissuissa on se, että yksin matkustavakin tapaa uusia ihmisiä, ja pääsee helposti liikkumaan sellaisissa paikoissa missä ei ole joukkoliikennemahdollisuuksia.

Lauantai-aamulla nousimme siis keltaiseen, seksikkääseen bussiimme, ja lähdimme ajamaan kohti ylämaita. Matkan kohteena olivat mm. Loch Ness ja Isle of Skye. Meitä oli 22; suurin osa parikymppisiä matkailijoita, mutta myös kolmihenkinen kiinalainen perhe sekä viisihenkinen mauritiuslaisperhe (molemmat perheet pysyttelivät omissa oloissaan). Matkassa oli myös kuusi aussia, neljä kanadalaista, kaksi kreikkalaista, yksi intialainen, ja minä.






Kuljettajamme/oppaamme Andy selitti jatkuvasti hauskoja juttuja, sekoitti historiaa ja satuja, ja heilui kiltissä (ainakin ekan päivän). Jätkä on Glasgowsta, ja vaikka hän omien sanojensa mukaan yritti hillitä aksenttiaan jotta ymmärtäisimme edes jotain, saimme kuitenkin nauttia ihanasta skottiaksentista.





Ajoimme Loch Nessin etelärannalle, jossa yövyimme molemmat yöt samassa hostellissa. Toisena päivänä kiersimme Skye-saarta, ja kolmantena ajoimme Loch Nessin ympäri ja takaisin Edinburghiin. Matkan aikana tapasimme Hamishin, joka on hairy coo, eli karvainen lehmä, mutta Nessie-monsteri jäi näkemättä. Teimme pieniä patikkaretkiä, yleensä sateessa, ylös alas vuoria, kävimme viskitislaamossa ja vanhassa linnassa. Yhtenä päivänä osa porukasta lähti laskemaan alas kapeaa, liukasta vuoristopolkua aikamoisessa sateessa. Vesiputous oli kyllä nätti, mutta kolmen tunnin bussimatka litimärissä farkuissa takaisin hostellille oli hiukan vähemmän kiva.

Matka oli kuitenkin aivan mahtava sateesta huolimatta! Porukka oli mukavaa, kuljettaja oli hauska, maisemat olivat uskomattomat! Hostellikin oli kiva, ja siellä oli tarjolla kunnon illanviettoa; ekana iltana pub quiz joka piti sisällään tavallisen tietovisan lisäksi kaikenlaisia muita tehtäviä (oma joukkueeni voitti tietovisaosion, mutta jäi toiseksi kun pukeutumis- ja tanssikisan pisteet otettiin huomioon), ja toisena iltana meille soitettiin perinteistä skotlantilaista musiikkia, joka sitten johti ceilidh-tansseihin! Aivan huippuhauskaa, vaikka tilaa olikin tosi vähän, enkä malta odottaa, että pääsen osallistumaan Edinburghissa kunnon ceilidhiin!

No, nyt ei jaksa kirjoittaa järkevämpää tekstiä, eikä edes tarkistaa, joten laitetaan tähän lopuksi vähän kuvia selostamaan paremmin! Koitan pian saada aikaiseksi jotain tekstiä töistäkin, mutta kerrottakoon niistä tässä vaiheessa sen verran, että minä en ole töissä puhelinmyyjänä! Joku taisi nimittäin jo huolestua :P

Hamish



Perinteinen ylämaan asu

Vesiputous ja -sade

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Elon merkkejä

Olen vielä hengissä, vaikka täällä sitä ei ole viime aikoina huomannut. Syy miksi en ole kirjoittanut on se, että minulla on ollut muuta tekemistä, joten hyvä vaan, eikö niin?

Koitan saada viimeistään viikonloppuna vähän juttua tänne viime viikonlopun huippumahtavasta reissustani Skotlannin ylämaihin, ja uudesta, tiistaina alkaneesta työstäni, mutta tähän väliin haluan vain jakaa pienen tarinan tämän päivän tapahtumista ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina sain vihdoin kirjeen Nordealta, ja olin ajatellut käyttää sitä todistamaan osoitteeni kun avaan tilin täällä - suurin osa pankeista vaatii jonkinlaisen proof of addressin, useimmiten jonkun laskun tai virallisen kirjeen. Ajattelin, että eiköhän pankin kirje kelpaa, kun laskuja ei minulle alivuokralaisena tule. Tänään ehdin vihdoin pankkiin (useimmat menevät järkevästi kiinni klo 16 tai 16.45 - mitä väliä, vaikka suurin osa ihmisistä on töissä neljään tai viiteen), ja valitsin pankkini ihan vaan sen mukaan, että juuri tämä (RBS eli Royal Bank of Scotland) sattuu olemaan torstaisin auki klo 19 asti.

Marssin siis itsevarmana pankkiin passi ja Nordean kirje kourassa, ja pääsin juttelemaan eräälle miehelle tilin avaamisesta. Hän katsoi kirjettäni, ja raapi päätään. Suomeksi olevasta tiliotteesta hän ei tietenkään saanut mitään selvää. Itse olin ajatellut, että kun kuoressa on minun Edinburghin osoitteeni, niin eiköhän se riitä. Mies kävi kysymässä, ja palasi kertomaan huonot uutiset: koska hän ei tiedä mitä kirjeessä lukee, ja koska varsinaisessa tiliotteessani oli Suomen osoitteeni, niin kirje ei kelvannut. Pikkasen pänni. Seuraava keskustelunpätkä kuitenkin auttoi hiukan:

Mies: Olen pahoillani, mutta tämä ei kelpaa. Näen kyllä, että tämä on tiliote, mutta koska en tiedä mitä siinä lukee, ja koska siinä on Suomen osoitteesi, niin en voi sääntöjen mukaan käyttää tätä. Onhan se tyhmä sääntö...
Minä: Meillä ei ole mitään sellaisia sääntöjä.
Mies: Ei niin, koska te skandinaavit ette ole yhtä tyhmiä kuin me.
Minä: :D

Joten tiliä en saanut, mutta ainakin sain oikeata sympatiaa!

(Kävin vielä äkkiä naapuripankissa ennen kuin se meni kiinni, ja siellä tarvittiin kuulemma vain passia! Jos olisin tiennyt tämän olisin hoitanut homman jo aikoja sitten! Joten nyt on lauantaille varattu tilinavausaika!)