Loputon viikonloppu

Ensimmäinen viikonloppu kotona on tuntunut ihan tajuttoman pitkältä.

Kun heräsin perjantaiaamuna, jostain syystä kahdeksalta vaikka olin päässyt nukkumaan vasta kahdelta, ja olin vielä brittiajassa, oli fiilis kaikkea muuta kuin katossa. Masensi ja itketti, oli ikävä. Onneksi fiilis nousi nopeasti, kuten näkyy perjantaiaamun ensimmäisestä Facebook-päivityksestä:

Eka aamu kotona. Lähinnä itketti. Menin suihkuun. 

Suihkuun, jossa oli loistava vedenpaine. 

Nauroin ääneen. Ne on ne elämän pienet ilot.

Päivä oli kuitenkin mielialan kannalta oikea vuoristorata. Illalla oli tarkoitus nähdä heti yhtä kaveria, mutta sitten hän joutui perumaan, ja olin varma, että edessä olisi masentava ilta. Onneksi ilta meni ihan mukavasti, mutta voi luoja kuinka pitkältä tuo ensimmäinen päivä tuntuikaan! Halusin vain mennä nukkumaan jotta päivä olisi mahdollisimman nopeasti ohi - seuraavana päivänä toivon mukaan saisin jo seuraa.

Lauantaina olikin sitten yleisesti ihan hyvä fiilis, eikä päivä tuntunut niin kammottavan pitkältä, joten ehkä tämä lähtee tästä rullaamaan. Tulevalle viikolle olen saanut jotain ohjelmaa jo melkein joka illalle, ja päivisin olisi tarkoitus tehdä töitä ja ruveta tekemään tälle tavaramäärälle jotain. Projekti Myy Koko Omaisuutesi on siis alkanut! Jos kukaan tätä lukeva sattuisi asumaan Turun lähellä ja tarvitsemaan kalusteita/keittiövälineitä/ kirjoja/muuta kodista yleisesti löytyvää, niin ilmoittautukoon minulle! Sama koskee kavereita - tulkaa käymään!

Kuvat: weheartit

Joulumuistoja

Tajusin vasta nyt, että sain viimeksi kokea suomalaisen joulunodotuksen kolme vuotta sitten. Kun torstaina katsoin linnan juhlia en edes muistanut, etten ollut katsonut niitä pariin vuoteen. Tämä ajatus herätti muistoja kahden viime vuoden joulunodotusajasta, joten tässä niistä muutama kuva.

JOULUKUU 2010 - LONTOO

JOULUKUU 2011 - EDINBURGH

JOULUKUU 2012 - TURKU

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Missä on koti?

Toisen blogini ylälaidassa näkyy seuraava lainaus:

"I have many homes, some that I have not seen yet. Maybe that is why I am restless; I have not yet known all of my homes" - John Steinbeck

Niin kuin varmasti moni ulkomailla asunut ja Suomeen palannut tietää, koteja voi olla useampia. Koti on paikka, josta on kotoisin, mutta se vois myös olla paikka, jossa on viettänyt vain muutaman kuukauden, eivätkä nämä kaksi sulje toisiaan pois. Se, että on useampi koti, on tietenkin hieno asia, mutta se johtaa myös siihen, että missä tahansa sitä onkin, voi aina tuntea koti-ikävää.

Viime aikoina on ollut puhetta mahdollisesta paluusta Skotlantiin, tai Lontooseen. Kahden vuoden, tai ehkä jo 1½ vuoden päästä valmistun, ja silloin olen vapaa lähtemään minne haluan. Freelancerin työ mahdollistaa suhteellisen helpon muuton mihin vain, tai jopa matkailun työn ohessa. Tämä olisi hyvä tilaisuus päästä purkamaan tätä tuntemaani koti-ikävää – ongelmana on vain se, etten tiedä, mihin minun kuuluisi mennä.

Tällä hetkellä asun Turussa, jota myös ajattelen ”varsinaisena” kotinani, vaikken täältä oikeastaan alun perin olekaan kotoisin. Viihdyn täällä hyvin, täällä on perhe ja suuri osa ystävistä lähellä, ja täällä ovat kaikki ne asiat, joita kaipaan ulkomailla ollessani. Täällä on hyvä olla. Mutta – minulla on ikävä sekä Edinburghia, että Lontoota.

Edinburghista tuli viime vuonna toinen kotini. Viihdyin siellä hirveän hyvin, vaikken työstäni pitänytkään, ja sain siellä paljon hyviä ystäviä. Edinburgh on kaunis kaupunki, vaikkei ilmoissa olekaan kehumista, ja elämä siellä oli mukavaa. Minulla oli kuitenkin ikävä perhettä, ystäviä, asuntoa Turussa, ja useita pieniä asioita, elämän helppoutta koti-Suomessa. Minusta myös tuntui, että jäin läheisteni elämästä paitsi.

Ja sitten on vielä Lontoo. Myös Lontoon-matkoissa on aina kotiinpaluun tunnelmaa. Olen joskus todennut, että Lontoossa käyminen on aina paljon ihanampaa kuin siellä asuminen, mutta sehän on totta mistä tahansa. Tiedän myös, että elämä Lontoossa ei ole helppoa, ja se voi olla yksinäinen paikka, varsinkin, jos sinne lähtee freelanceriksi, eikä tutustu ihmisiin työyhteisön kautta. Myös muutto sinne olisi hankalaa, asunnon ja mahdollisen työpaikan löytäminen, sekä kaupungin kalleus. Silti sinne on ikävä, nyt enemmän kuin pitkään aikaan.

Olen siis eräänlaisessa umpikujassa – missä tahansa asunkin, kaipaan aina muualle, joten miten valitsen itselleni parhaan asuinpaikan? Kaikkea ei tietenkään voi saada, tiedänhän minä sen, mutta jonkinlainen valinta on pakko tehdä. Paras ratkaisu tähän olisi se, että minulla olisi koti sekä Briteissä että Suomessa, mutta se vaatii vähän erilaiset finanssit kuin mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni. Ehkä vielä joskus. Siihen mennessä joudun varmaankin pähkäilemään tämän ongelman kanssa, ja potemaan jatkuvaa koti-ikävää.

weheartit

Suomi-loma kuvin

Uutta leluahan piti päästä kokeilemaan, ja tässä tulos: Suomi-loma kuvin!

 Käyttöohjeiden tarkastelua

Koti-iltaa

Iskä leikkii kameralla 

Aurajoki aamulla 

Aurajoki päivällä 

Cafe Art 

Kaupunginkirjasto 

Tiikeli 

Janilla on pomppufiilis 

Armeijapojut ei hymyile :P

Ei näe metsää puilta

Vihdoin koitti Suomi-loma! Lauantai-aamuna lähdin kotoa noin klo 6:40 ja aloitin matkan, joka kesti yhteensä noin 11 tuntia. Reitti oli Edinburgh - Amsterdam - H:ki-Vantaa - Turku (viimeinen pätkä autolla).

Kumma juttu, mutta katsellessani laskeutuvan koneen ikkunasta metsäpeitteistä Suomen maisemaa tajusin, että Edinburghissa ei ole ollenkaan metsää! Ensin ihmettelin, että onko Suomessa oikeasti noin paljon metsää, ja sitten tajusin, että ei se Suomen metsän paljous, vaan se Edinburghin metsän vähyys (tai olemattomuus).

Heti kotimatkalla aloitin yhden lomani tärkeimmistä tehtävistä - syömisen! Käytiin kotimatkalla Hesellä, ja oi oi että kerrosateria + paprikamajoneesi maistui! Ja ähkyhän siitä tuli. Seuraavana päivänä syöminen (ja ähky) jatkui - päivällä Fontanaan brunssille perheen kanssa, ja illalla tilauslistassani ollutta uunilohta ja perunamuusia, sekä jälkkäriksi lettuja. Omnomnom. Sen päivän jälkeen ei kyllä ole ollut vieläkään oikein nälkä... Tämän viikon teemana tuntuu olevan food baby.

Maanantaina ohjelmassa oli Virallisten ja Tärkeiden Asioiden Hoitaminen. Passikuvat tuli otettua ja passihakemus lähetettyä, ja iltapäivä meni tavaroiden läpikäymisen ja valikoimisen merkeissä. Illalla oli ensimmäinen monista kaveritreffeistä, ja niitä on sitten loppuviikko täynnä. Minuuttiaikataulullahan tässä melkein mennään, mutta on tosi hauska nähdä kavereita pitkästä aikaa!

Tänä aamuna saavuin Turkuun n. klo 7.20, ja hengaankin täällä pikkuveljen ja myöhemmin serkun nurkissa perjantaihin asti. Tänään edessä on lounas ja parit kahvittelut, ja sama rumba jatkuu muina päivinä. Siinä samassa tarkoituksena on myös räplätä uutta lelua (isältä saatu ennakko-joululahja <3 ) ja opetella sen käyttöä, ja tännekin tulee siten jatkossa toivottavasti vähän paremmanlaatuisia otoksia :)