"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

tiistai 31. joulukuuta 2013

Muutosten Vuosi 2013


Vuosi 2013 osoittautui oikeaksi Muutosten Vuodeksi. Kaikkien muutosten keskellä ei oikeastaan tuntunut siltä, että elämäni oli useamman kerran käännekohdassa, mutta näin jälkikäteen katsottuna näen, että koostettuna tämä kulunut vuosi oli aikamoista hullunmyllyä. Kuluneen vuoden aikana saavutin useamman virstanpylvään ja tein tärkeitä päätöksiä jotka vaikuttavat vahvasti siihen, mihin suuntaan tulevaisuuteni minut vie:

Tammikuussa palautin graduni.
Maaliskuussa sain kandin paperit.
Huhtikuussa loppuivat viimeiset kurssini yliopistolla, ja siirryin täysipäiväiseksi freelancer-kääntäjäksi.
Toukokuun lopussa juhlimme minun ja veljeni valmistujaisia, ja muutamaa päivää myöhemmin kesäkuun alussa valmistuin filosofian maisteriksi.
Kesäkuussa lähdin myös kesäksi Skotlantiin - tai niin ainakin luulin… koska jo kesäkuun lopussa päätin, että matkustaessani Suomeen elokuussa menisinkin vain käymään, irtisanoisin asuntoni, myisin koko omaisuuteni ja muuttaisin pysyvästi Edinburghiin.
Heinäkuussa tapasin ihanan skottimiehen, joka onnekseni on pysynyt kiinteästi kuvioissa siitä lähtien.
Elokuussa lensin Suomeen, ja rupesin tyhjentämään Turun kämppääni. Roskiin meni enemmän kuin missään aikaisemmassa muutossa, koska nyt oli pakko kylmästi luopua kaikesta vähänkin turhasta, myin kaikki kalusteeni ja kodinkoneeni sekä jonkin verran pikkutavaroita, lahjoitin loput hyväntekeväisyyteen ja ystäville, ja pakkasin jäljelle jääneen omaisuuteni muutamaan pahvilaatikkoon ja matkalaukkuun.
Syyskuun alussa asuin vanhempieni luona Paraisilla, jossa vielä erottelin mukaan lähtevät ja säilöön jäävät tavarat. Ikuisuudelta tuntuneen viiden viikon Suomi-loman jälkeen lensin takaisin ”uuteen” kotikaupunkiini, muutin kauniiseen asuntoon ihanalle asuinalueelle mukavan kämppiksen kanssa, ja pääsin taas poikaystäväni luo.

Syyskuun jälkeen olenkin sitten yrittänyt asettua takaisin skotlantilaiseen elämääni – tavannut uusia ja vanhoja kavereita, tehnyt käännöstöitä, etsinyt uusia töitä, viettänyt aikaa kämppikseni ja poikaystäväni kanssa, esitellyt kotikaupunkia vieraille, ja nauttinut yleisesti olostani. Jouluna oli ihanaa käydä Suomessa ja tavata taas kaikki, mutta tähän mennessä mikään – ei vierailu Suomessa, ei Britannian kehitysmaapiirteet (hanat, kylmät asunnot, jne. jne.), ei hetkittäinen koti-ikävä – ole saanut minua katumaan päätöstäni muuttaa tänne. Minun elämäni on nyt täällä, ja niin sen kuuluukin olla.

Vuosi sitten kirjoitin toiseen blogiini siitä, miten mielestäni ainoa oikea uuden vuoden lupaus pitäisi olla se, että seuraavana vuonna olisin kaikkea edes pikkuisen enemmän kuin tänä vuonna – onnellisempi, terveellisempi, ystävällisempi, mitä vaan. Että tekisin tulevasta vuodesta elämäni parhaimman vuoden, edes jollain pienellä tavalla. Vuosi 2013 on monella tapaa ollut ihan tajuttoman hyvä vuosi, ja kaikkein parasta on se, että mieleen ovat myöskin jääneet vain kaikki nuo ihanat asiat, ja ikävämmät sattumukset ovat pyyhkiytyneet mielestä. Toivottavasti voin vuoden päästä sanoa samaa.

Onnellista uutta vuotta kaikille!



Kuvat: weheartit

maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulu Suomessa

Viime postauksessa kertomistani seikkailuista huolimatta joulu Suomessa oli mitä parhain. Kiersimme hiukan Turkua ja Helsinkiä, söimme ihan tajuttomasti jouluruokaa, ja tapasimme huikean määrän sukulaisia ja ystäviä. Poikaystävänikin selvisi uusien ihmisten ja paikkojen ja makujen sekasorrossa erittäin hyvin, ja lupasi jopa tulla uudestaan Suomeen, joten kovinkaan pahoja traumoja ei tainnut jäädä. Kuten olin varoitellut, jokainen ihminen jolle puhuimme harmitteli ikävää joulusäätä ja kyseli mielipidettä Suomesta. Russell söi kiltisti kaikkea, mitä oli tarjolla, ja löysi jopa itselleen uusia lemppareita, kuten sinappisilli ja salmari. Pukkikin kävi ihan paikan päällä toivottamassa meille hyvää joulua ja tuomassa muutaman lahjan, joten skottikin sai vihdoin tavata oikean joulupukin ihan livenä, kun Briteissä pukki tietysti käy vasta yöllä.


Sateesta ja tuulesta johtuen pukin asuun kuului myös suojalasit.

Olimme selkeästi kaikki olleet tänä vuonna kilttejä, koska lahjoja tuli oikein mukavasti. Itse sain sisustuskarttoja kaksin kappalein - poikaystävältä toivomani korkkitaulukartan, ja pikkuveli oli löytänyt magneetteja maailmankartan muodossa, joten matkailuteema näkyy pian taas sisustuksessa. Tämän lisäksi sain poikaystävältä The Simple Things -lehden tilauksen puoleksi vuodeksi, pienen ylämaan lehmistä kertovan kirjasen (koska ne on vaan niiin söpöjä!) ja kaikkein parhaimpana kaulahuivin, jossa on Brodie-klaanin oma tartan! Toinen pikkuveli oli keksinyt ostaa sekä minulle että nuorimmaiselle myös tittelit! Eli "omistamme" nyt kumpikin pikkuisen pläntin maata Glasgow'n ulkopuolella sijaitsevan linnan ympäristössä, ja siihen kuuluu tietysti myös titteli, joten minua voi tästä lähtien puhutella nimellä Lady Jenni :D Monen muun kivan lahjan lisäksi sain myös kuumavesipullon anopilta (en olisi koskaan uskonut, että vuonna 2013 joutuisin toivomaan joululahjaksi kuumavesipulloa, mutta etenkin tänä viikonloppuna kun boileri oli rikki se oli oikein kiva).




Itse antamistani lahjoista paras oli varmasti pikkuveljelle antamani kirahvi-onesie. Periaatteessa olen todella onesie-vastainen, mutta kun pikkuveljeltä ei tullut lahjatoiveita niin päädyin sitten typerään lahjaan. Onesien lisäksi Janne sai myös tölkin haggista, ja niin sai myös isäni. Muita loppuillan kirahviasussa pyörivä veljeni jaksoi naurattaa, mutta veljen tyttöystävä ei tainnut olla asiasta samaa mieltä...



Oli todella hauska nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä! Koko matkan ajan jakelin kovasti kutsuja Edinburghiin kaikille, joten toivottavasti vieraita tulee, ja kesällä olisi tarkoitus käydä taas Suomessa, toivon mukaan vähän pidemmällä lomalla johon mahtuisi vähän enemmän sightseeingiä ja myös rentoutumista.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kauhun hetkiä lentokentällä

eli Miksi lentonumerokin kannattaa tarkistaa

Kaikkea sitä pitääkin kokea tässä elämässä, hirvittää vieläkin pelkkä ajatus...

Vietimme poikaystäväni kanssa ihanan joulun Suomessa, mutta siitä myöhemmin lisää - ekaksi pitää vähän purkaa stressiä eilisen illan seikkailuista.

Perjantaina 27.12. lensimme Helsingistä Amsterdamiin, jossa meillä oli tarkoitus olla noin kahden tunnin vaihto ennen jatkolentoa Edinburghiin. Saapuessamme Schipholin kentälle huomasimme kuitenkin näytöltä, että kohdassa 21.40 Edinburgh luki Delayed - 23.10. Voi että otti päähän. Menomatkalla meillä oli 8 tunnin vaihto samalla kentällä (kävimme keskustassa vähän kirtelemässä aikamme kuluksi), mutta paluumatkalla olin iloinnut lyhyestä vaihtoajasta. Oh well, ei voi mitään.

Kuva täältä.
Koska aikaa riitti kiersimme läpi melkein kaikki kentän ruokapaikat etsiessämme sopivaa syömispaikkaa - näytöllä ei lukenut vielä porttia lennolle, ainoastaan kirjain H, mutta ajattelimme, että koska ei ollut kiirettä voisimme hyvin mennä vaikka toiselle puolelle kenttää syömään, saisimmepahan samalla aikaa tapettua kun tarpoisimme kenttää edes takaisin. Lopulta löysimme kentän D-osassa Irkkubaarin josta sai nachoja, mikä kuulosti siinä kohtaa ihan tajuttoman hyvältä. Irkkubaari tuotti kuitenkin pettymyksen - vaikka jokaisen ruokalistan osan (aamupala, lounas jne.) luki Served all day, ei ruokaa saanutkaan koko päivän, ja jo puoli yhdeksältä oli keittiö suljettu. Kirosin Irlannin ja kaikki sen kansalaiset syvimpään helvettiin, ja saimme tyytyvä viereisen Starbucksin voileipätarjontaan.

Noin varttia yli yhdeksän marisin, että "hirveintä tässä on kyllä se, että meidän lentomme ei alunperinkään olisi vielä lähtenyt, joten tässä on vielä ihan tajuttomasti aikaa jäljellä". Kävin vielä ostamassa sulkeutuvalta tiskiltä suklaamuffinsin mielipahaani. Yhtäkkiä kuulutus herätti huomiomme. Emme saaneet selvää muuta kuin ".... Brodie..... Edinburgh.... Proceed immediately to gate D22". Brodie on poikaystäväni sukunimi. Katsoimme hetken toisiamme hämmästyneinä. Olin juuri minuutteja aiemmin käynyt vielä viidennen kerran tarkistamassa, ettei lentomme statukseen ollut tullut muutoksia. Kyseessä oli pakko olla joku toinen samanniminen - Brodie on kuitenkin skotlantilainen sukunimi, joten eihän se ollut mitenkään mahdotonta, että Edinburghiin olisi lentämässä joku toinen samanniminen. Ja miksei minun nimeäni olisi kuulutettu samalla? Poikaystäväni päätti kuitenkin käydä tarkistamassa taulun vielä kerran.

Parin minuutin päästä hän palasi kiinnostavan informaation kera - Edinburghiin klo 21.40 lähteviä lentoja olikin kaksi! Siinä kohtaa mieleeni palasi aikaisemmin sivuuttamani epäilys - tarkistamani lennon koodi oli ollut EZY, mitä olin hieman ihmetellyt, mutta ajatellut, että koska se kuulostaa tutulta, ja koska aika ja paikka ovat oikein, niin sehän on tietysti se. Nyt tajusin, että ei hitto, KLM:än lentojen koodithan alkavat tietysti KL, ja EZY on EasyJet. Sekunnissa olin vetänyt kengät jalkaani (en viitsinyt edes solmia nauhoja, vaan tungin ne vain sisäpuolelle) napannut kaikki tavarani (mukaanlukien painavan kassini, jota poikaystäväni oli siihen mennessä kantanut) ja lähtenyt juoksuun. Jälkeenpäin poikaystäväni sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt minun liikkuvan niin nopeasti - olin koko matkan reilusti häntä edellä.

Kuva täältä.
Meidän onnemme oli, että lento lähti D-alueelta, jolla olimme jo valmiiksi, ja että portille oli vain noin viiden minuutin (juoksu)matka. Lähestyessämme porttia näimmekin joukon turvatarkastajia odottelemassa - meidän piti vielä mennä pienen turvatarkastusalueen läpi, mutta onneksi se oli portin yhteydessä, joten koneessa tiedettiin, että olimme tulossa. Kurkkuni oli tulessa enkä meinannut saada henkeä, mutta sain joten kuten itseni ja tavarani turvatarkastuksen läpi ja koneeseen.

Koneessa Russell purskahti epäuskoiseen nauruun - miten näin voi edes käydä? Toivon, että olisin itsekin tyyppi, joka osaa vain nauraa tällaisille jutuille, mutta valitettavasti rupean sen sijaan vatvomaan asiaa, ja miettimään, mitä olisi voinut tapahtua, ja miten pienestä oli kiinni, että ylipäätään huomasimme mokamme. Jos esim. olisimme jääneet irkkubaariin emme olisi kuulleet kuulutusta. Tai jos olisimme olleet jo kentän H-alueella, joka oli ihan eri päässä kuin D-alue. Ja jollemme olisi tienneet virheestämme mitään olisimme vain menneet EasyJetin lennon portille ja huomanneet, että koneemme lähti jo aikoja sitten. Siinä olisi sitten pitänyt selvittää, mitä matkatavaroillemme oli tapahtunut, missä voisimme yöpyä, ja milloin ja millä pääsisimme kotiin - yö Amsterdamissa ja viime hetkellä ostettu, yhdensuuntainen lento kaupunkiin, joka on yksin Euroopan suosituimmista uuden vuoden kohteista olisi tullut kalliiksi. Ja kaikki tämä olisi tietenkin pitänyt hoitaa sen jälkeen, kun Russell olisi saanut minut rauhoitettua, koska minun reaktioni tällaisissa tilanteissa on yleensä purskahtaa heti ekana itkuun, ennen kuin pystyn keräämään itseni ja hoitaa asiat kuntoon. Nytkin istuin varmaan puolet lentomatkasta (joka kesti onneksi vain tunnin) ja tuijotin eteeni silmät selällään ja puristin Russellin kättä, eli pienimuotoista shokkia oli havaittavissa.

Kyllä elämä olisi helpompaa, jos voisi vain unohtaa tuollaiset asiat ja jatkaa eteenpäin, mutta mitäs sitä vatvomiselleen voi. Pääsimme joka tapauksessa kotiin, jossa sitten odottikin mukava yllätys - boilerissa on joku vika, joten lämmitys ei toimi, ja kämpässä on mukavat 9 astetta eikä hanoista tule lämmintä vettä. Yritimme itse korjata asiaa eilen, ja tänään soitin korjaajalle joka ohjeisti samat asiat, mutta emme saaneet sitä toimimaan, ja korjaaja saa tarvittavan uuden osan vasta maanantaina, joten siihen mennessä palellaan. Onneksi minulla on huoneessani tämä infrapunalämppäri, ja tänään tajusin (aivot eivät selkeästi ole oikein toimineet viime päivinä) että meillähän on hitto sentään sähkösuihku! Joten suihkuunkin pääsee, vaikkei se jäätävässä kylppärissä ja kylpyammeessa olekaan kovin suurta herkkua. Mutta eiköhän tämä tästä.

Tarinan opetus oli siis tämä:
TARKISTA AINA MYÖS LENTONUMERO, SILLÄ ON SELKEÄ FUNKTIO! 
Minä ainakin tarkistan tästä lähtien.

(Tosin olen edelleen sitä mieltä, että tässä tarinassa tyhmä en ollut minä, vaan se henkilö, joka aikataulutti kaksi lentoa samaan paikkaan samalle kellonajalle. Tai vähintään se, joka ei pannut näitä kahta lentoa allekkain näytölle. Nih!)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Flying home for Christmas

Glögiä ja piparia kämppiksen kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi

Huomenna koittaa vihdoin matkapäivä! Suomeen saavumme varmaankin vasta maanantain puolella, tai ainakin melkein, koska lentomme on tarkoitus laskeutua Helsinki-Vantaalle 23.55, mutta siinä välissä ehtii sitten käydä vähän kiertelemässä myös Amsterdamia kun meillä on siellä 8 tunnin vaihto.

Stockbridgen jouluvalot
Jouluisia juttuja on viime viikkojen aikana ehditty tehdä runsaasti, ja niissä on ollut selkeä skandi-teema: suomalaisten pikkujoulujen ja joulumyyjäisten lisäksi käytiin itsenäisyyspäivän juhlissa sekä katsomassa Lucia-kulkuetta. Huomisesta eteenpäin poikaystäväni skandikokemus kulminoituu suomalaiseen joulunviettoon - saa nähdä mitä skottiparka ajattelee uusien traditioiden ja kymmenien uusien ihmisten sekamelskasta!


En malta odottaa, että päästään Suomeen! Hyvää joulua kaikille!

Ohessa muutama kuva viime viikkojen joulupuuhista.


Mitäs me naimanaamat - ollaan saatu kuulla monesta eri suunnasta, että me ollaan tosi samannäköisiä poikaystäväni kanssa, ja tässä kuvassa se jotenkin korostuu erityisesti. Kuva itsenäisyyspäivän juhlista.

Ruotsalaisbaarien (niitä on Edissä 5) Lucia-kulkue


torstai 5. joulukuuta 2013

Ensimmäinen jouluinen viikonloppu (kuvapainotteisesti)

Tänä viikonloppuna annoin itselleni luvan siirtyä kunnolla joulumoodiin, ja viikonlopusta tulikin sitten oikein jouluinen.

Perjantaina tavattiin poikaystäväni kanssa keskustassa, koska halusin mennä katsomaan joulumarkkinoita. Kämppikseni oli jo käynyt, ja kertoi siellä olevan aika paljon samaa tavaraa myynnissä joka kojussa, mutta oli siellä silti ihan hauska tehdä pari kierrosta, ostaa kristallikoriste lasikoristekokoelmaani varten, ja juoda kuumat siiderit. Ehkä tämän kuun aikana käydään vielä kokeilemassa maailmanpyörää, mutta tuskin siinä paljon häviää vaikka se jäisikin välistä.





Lauantaina kotonani pidettiin suomalaiset pikkujoulut, joten oli aika kaivaa esiin joulukoristeet...






Juhlijoita oli yhteensä 7, joista 5 oli suomalaisia naisia ja 4 heidän brittiläisiä poikaystäviään (yksi aveceista ei päässyt). Tarjolla oli kaikenlaista ihanaa suomalaista ruokaa, "lahjakkaasti" koristeltuja pipareita, mulled wine ja karpalomehusta tehtyä glögiä, ja ohjelmana oli yleisen seurustelun lisäksi Secret Santa ja miehille suunnattu Suomi-visa. Salaiset joulupukit olivat onnistuneet oikein hyvin valitsemaan lahjoja sattumanvaraisille vastaanottajille, ja paketeista paljastui pelejä, tomaatinmuotoinen ketsuppipullo, Angry Birds -limpparia ja karkkia, "kuorsauksenestovehje" ja Buckfast-pullo (Skotlannissa asuneet/käyneet tietävät :D ). Suomi-visassa kysyttiin asiallisten kysymysten (mainitse 3 suomalaista kaupunkia, poislukien Helsinki, mainitse 2 suomalaista muusikkoa/bändiä, mainitse 2 Muumi-hahmoa joiden nimessä ei ole sanaa "Muumi"...) lisäksi myös enemmän huumorimielellä keksittyjä asioita, mm. mikä on oikea päivä viettää joulua (kompakysymys briteille), millä tavoin olet osoittanut uskollisuutesi Suomea ja sen kansaa kohtaan (vastaukset mm. hangessa pyöriminen saunan jälkeen) sekä mainitse 3 asiaa joista Briteissä asuvat suomalaisnaiset usein valittavat. Viimeisestä kysymyksestä keskusteltiin naisten kesken jo etukäteen, ja itse ainakin osuin nappiin siitä, mitkä 3 vastausta oma poikaystävä antaisi: hanat, ikkunat, ja asuntojen kylmyys. Ja pakko vielä kehua että tuo minun skottini jopa voitti koko kisan, jee! Palkintoina oli voittajalle kaksi askia salmiakkia, kahdelle muulle turkinpippuripatukka.






Oli kyllä tosi hauska ilta kera hyvän seuran ja ruoan! Ja saatiinpa vihdoinkin meistä otettua muutama kunnon yhteiskuva, kun me harvemmin osutaan molemmat kameran eteen, ja silloinkin tuli viimeksi pelkkää tärähtänyttä...


Sunnuntaina käytiin vielä Suomi-koululla, jossa Lontoon suomalainen kirkko oli pitämässä joulumyyjäiset. Olisi siellä laulettu kauneimpia joululaulujakin, muttei me tietenkään päästy ajoissa ylös ja ulos. Mutta myyjäisiin päästiin kuitenkin, ja itse bongasin sieltä itselleni levyn Fazerin sinistä ja pullon Marlin glögitiivistettä, kun taas tuo mies osti Angry Birds
-joulukalenterin ja Muumi-keksejä.

Ja nyt ollaan sitten ihan oikeasti joulukuussa ja joulua voi fiilistellä ihan kunnolla! Lähipäivinä olisi tarkoitus kärrätä postiin iso nippu joulukortteja, ja viimeiset lahjatkin voisi hommata tässä pikkuhiljaa. Enää 18 yötä ja sitten lennetään Suomeen! Mutta ennen sitä on vielä paljon töitä, mutta onneksi myös paljon kivaa: itsenäisyyspäivän juhlat, Lucia-kulkue, yhdet pikkujoulut, ja tietty kaikenlaista arjen pientä kivaa.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille!