Let them eat cake

Tämä nukkumattomuus alkaa olla jo vanha vitsi. Viime yönä taisin nukkua yhteensä pari tuntia, jos sitäkään, enkä varmaan tuntiakaan yhtenäisesti. Nukkumatti suostui ilmestymään vasta joskus neljän jälkeen, onkohan se vuorotteluvapaalla tai jotain kun homma ei oikein luista?

En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...

Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!

Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.

Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:

Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)

Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.

Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!

Jollei kerran nukuta...

Maanantai-aamu, klo 4.30. Jossain siinä kolmen maissa mieleen hiipi ajatus, että ehkä tänä yönä ei sitten nukuta. Neljältä tylsyys oli jo liikaa, ja päätin keksiä muuta tekemistä...

Viimeinen viikonloppu on takana, ja hyvä sellainen olikin!

Lauantaina lähdin massiivisen Ikea-kassini kanssa matkalle kaupungin halki. Matka oli pitkä ja välillä raskas, mutta pääosin se oli kuitenkin varsin rento ja mukava, kiitos yllättävän kattavan Overground-verkoston. Pienen eksymisestä johtuneen lisäkierroksen jälkeen löysin perille Katien luo, ja pääsin eroon sinisestä taakastani.

Lähdimme Katien ja hänen kämppiksensä Pollyn kanssa osoittamaan kunnioitustamme läheisellä hautausmaalla oleskelevalle runoilijalle William Blakelle.

Tätä seurasi kierros Shoreditchissa, josta löytyi usea ihana vintage-kauppa, kivoja graffiteja, ja jopa muutama Kopparbergs.

Seuraamme liittyi vielä Gemma, ja lähdimme kaikki syömään intialaista Brick Lanelle, niin kuin perinteisiin kuuluu. Itse olin jotenkin välttynyt intialaiselta viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaikka curry onkin melkein yhtä perinteinen ruoka täällä kuin fish&chips, mutta nyt tämä epäkohta vihdoin korjaantui! Ja oi että oli hyvää!

Monikieliset kadunkyltit Brick Lanella

Lopulta menimme vielä Mojitoille - tarkoitus oli käydä baarissa, jossa drinkit tarjoiltiin kultakalamaljoista, mutta se oli valitettavasti liian täynnä, joten drinkkimaljalliset piti säästää ensi kertaan. Ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut! Oli kiva nähdä Katieta taas pitkästä aikaa. Pakko vielä mainita, että hänen mukaansa aksenttini on englantilaistunut viime tapaamisesta. Oikeaan suuntaan siis mennään, jee!

Katien luona on toistaiseksi tyhjä huone, ennen kuin neljäs henkilö muuttaa sinne, joten sain jäädä heille yöksi. Aamulla en sitten jaksanut käydä välillä kotona, ja olin kuitenkin liikkeellä vähin varustein (Ikea-kassin jättämisen jälkeen), joten hengailin keskustassa muutaman tunnin kun odottelin Tiinaa. Lähdimme sitten Camdeniin lisäämään Tiinan Lontoon tuntemusta, ja löysin markkinoilta itsekin suuren alueen, joka oli jotenkin jäänyt kolmella aikaisemmalla käynnillä huomaamatta. Siellä oli lisää ihania vintage-kauppoja, joista bongasin vastustamattomat, keltaiset korkokengät kuudella punnalla!

Markkinoiden jälkeen kävimme vielä Angelissa kahvilla. Oli siis kaikin puolin mukava päivä, vaikka kahvilasta olivatkin skonssit loppuneet kesken.

Huomenna, tai siis tänään, eli vähän yli parin tunnin päästä, on tarkoitus suunnata takaisin Angeliin, tällä kertaa matkalaukun kanssa. Katsotaan miten painavan matkalaukun ja aamuruuhkan yhdistelmä menee. Onneksi nousen sentään metroon ekalta pysäkiltä, niin pitäisi saada vallattua tarvittavan verran tilaa.

Nähtävästi työtehtäväni näiden viimeisen kahden päivän aikana ovat harvassa - vaatteiden viikkauksesta ja vaatekaappien järjestelystä oli puhetta, muttei muusta, ja noudotkin hoidetaan puolestani. Pari rentoa päivää siis tiedossa. Kunhan vielä saisi nukuttua...