"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

perjantai 31. tammikuuta 2014

Täydellinen talvisää

Kun puhutaan Iso-Britannian säästä, monelle tulee ensimmäisenä mieleen loputon sade. Melkein joka kerta kun olen matkustanut Suomesta Lontooseen, joku on heittänyt "hauskan" kommentin siitä, miten kannattaa muistaa sateenvarjo, ja etenkin Skotlannista ei muuta tunnuta tietävänkään. Lontoossa ei kuitenkaan sada läheskään niin paljon kuin luullaan, eikä Skotlannissakaan sada joka päivä, uskokaa tai älkää!

Tiedän, että olen ollut onnekas tänä syksynä ja talvena, sillä ensimmäiset kuukauteni Edinburghissa olen saanut nauttia uskomattomista määristä auringonpaistetta. Nyt tammikuussa on satanut vähän enemmän, muttei vieläkään kohtuuttoman paljon. Ja vaikka sataisikin, niin mitäs siitä? Maa on paljas! Joka kevät Suomessa en malta odottaa lumien sulamista ettei tarvitse enää liukastella, ja mielestäni paljas maa on erittäin aliarvostettu asia. Ja täällä saan nauttia siitä päivittäin!

Auringonpaisteen ja paljaan maan lisäksi täällä saattaa näkyä jopa kukkia! Olen bongannut tänä talvena useasti jonkin puun (ei mitään hajua lajikkeesta) joka kukkii talven keskellä ihania, vaaleanpunaisia kukkia. Voi sitä onnea!

Tältä minun talveni näyttää:




Kaikki kuvat otettu tammikuussa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mitäs me mamut...

Olen muuttoni yhteydessä saanut kolme uutta leimaa otsaani. Suomalaisen näkökulmasta olen ulkosuomalainen. Täkäläisten näkökulmasta olen maahanmuuttaja. Ja jossain siinä välissä, oletettavasti muiden samassa tilanteessa olevien näkökulmasta, olen myös expat. Olen asunut ennenkin ulkomailla, mutta aina väliaikaisesti, joten tällä kertaa, pysyvän muuton jälkeen, on ehkä syntynyt suurempi tarve määritellä itseni. Olenkin viime aikoina miettinyt näitä "titteleitä", ja halusin vähän purkaa sitä, mitä mielessä on käynyt - en siis todellakaan väitä julistavani tässä tekstissä mitään suurta totuutta, vaan kyse on ihan omista fiiliksistä.


Tunnenko olevani ulkosuomalainen?

Ulkomailla pysyvästi asuminen on minulle uutta - lähdin Suomesta ilman aikomusta palata (muuta kuin käymään) vasta syyskuussa, joten tätä virallista ulkosuomalaisuutta on kestänyt vasta vähän päälle 5 kuukautta, joten muutaman vuoden tai ehkä jo muutaman kuukauden päästä mieli saattaa olla muuttunut. Tällä hetkellä en kuitenkaan koe olevani ulkosuomalainen, vaikka sellainen virallisesti olenkin. Ehkä tämä johtuu siitä, että yhteydet Suomeen ovat vielä niin vahvat - kävimme siellä juuri jouluna, pikkuveli kävi täällä syyskuussa ja äiti lokakuussa, skypetän usein äidin ja kavereiden kanssa, lähetän sähköpostia ja puhun FB:ssä, ja vieraita on tulossa taas keväällä. Kaiken lisäksi olen yllättäen päätynyt sellaiseen tilanteeseen, jossa huomattava osa tuttavapiiristäni täällä koostuu suomalaisista - poikaystävä puhuu jo "Suomi-mafiasta". Tunnen siis eläväni jonkinlaista Suomi-arkea täälläkin.

Toisaalta olen huomannut, että suomalaisuus korostuu täällä ollessa. Ja nimenomaan suomalaisuus - täällä olen ennen kaikkea suomalainen, ja vasta sitten suomenruotsalainen (suomenruotsalainen äitini kertoi huomanneensa saman Ahvenanmaalla asuessaan - siellä suomenruotsalaisuus ilmeni niin liioitellun vahvana "me vastaan muut" -identiteettinä, että äitini koki jonkinlaista puolustamisenhalua ja tunsi itsensä enemmän suomalaiseksi kuin koskaan ennen). Raahasin joulukuussa poikaystäväni lukemattomiin suomalaisiin ja pohjoismaalaisiin tapahtumiin, jopa sellaisiin, joihin tuskin tulisi Suomessa mentyä, ja uuden uimaharrastukseni myötä olen käynyt tässä kuussa useammin saunassa kuin koskaan ennen. Tulevaisuudessa olisi kiva olla aktiivisempi FinnGuildin ja Suomi-koulun toiminnassa.


Mikä on expat, ja olenko minä sellainen?

Expat(riate)-sanalla on kaksi merkitystä - joko sillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka on työnsä puolesta lähetetty toiseen maahan tekemään samaa työtä saman firman erimaalaisessa konttorissa, tai sitten sillä viitataan omasta halustaan ulkomaille muuttaneisiin. Selkeä ero maahanmuuttaja-termiin on kuitenkin siinä, että termillä viitataan nimenomaan korkeasti koulutettuihin, eli sitä pidetään "hienompana" nimityksenä kuin pelkkä "maahanmuuttaja" (vrt. amerikkalainen pörssivälittävä vs. puolalainen automekaanikko).

Itse vierastan jostain syystä expat-termiä. Liityin jo syksyllä Internations-nimiseen palveluun joka tarjoaa kaikenlaista tietoa eri maissa asuville expateille, ja Internations järjestää myös kaikenlaisia networking-tapahtumia. Itse en ole kuitenkaan vielä löytänyt tarpeeksi kiinnostusta käydä yhdessäkään tapahtumassa. Kuten sanottu, suurin osa kavereistani täällä on suomalaisia, ja loputkin ovat melkein kaikki muualta, mutta silti se, että menisin varta vasten expateille tarkoitettuun tapahtumaan tuntuu jotenkin... no, ei ehkä epämiellyttävältä, muttei kauheasti kiinnostakaan. Käyn erilaisissa Meetup-sivuston kautta löytämissäni tapahtumissa, ja monissa niistä suurin osa osallistujista on muualta, mutta tapahtumia ei markkinoida nimenomaan expateille, joten ne eivät anna samanlaista sisäänpäinlämpiävää kuvaa kuin Internationsin tapahtumat.

En ehkä oikein osaa selittää mistä nämä antipatiani johtuvat, mutta menkööt tällä selostuksella...


Tunnenko olevani maahanmuuttaja?

Tämäkin on hassu juttu, koska sanoisin, että en. Periaatteessahan olen samalla viivalla kuin kuka tahansa tänne muuttanut espanjalainen, puolalainen tai muu eurooppalainen (mainitsen nuo kaksi, koska senmaalaisia on Edinburghissa selvästi eniten). Sanoisin kuitenkin, että olen ehkä paremmin integroitunut tänne kuin monet tiettyjen kansalaisuuksien edustajat. Näen kyllä selkeän ristiriidan tässä väittämässä - juurihan kerroin, miten suurin osa ystävistäni on suomalaisia. Se, että olen puolivahingossa päätynyt viettämään paljon aikaa suomalaisten kanssa on kuitenkin mielestäni kaukana siitä tietynlaisesta ghettoutumisesta, mitä tiettyjen kansallisuuksien yhteydessä näkee. Mutta mielipiteeni ei oikeastaan liity edes tähän ilmiöön, vaan siihen, että olen suhteellisen huomaamaton maahanmuuttaja. Voin elää täällä ja hoitaa asioitani ilman, että kaikki minussa viestittää muille, etten ole täältä kotoisin. Tässä auttavat tietenkin pohjoiseurooppalainen ulkonäkö ja tilkkutäkki-aksentti josta ulkomaalaisuus ei kuulu heti läpi. Olen siis tietynlainen kameleontti-mamu.

Voi olla, että ajatukseni siitä, että olen huomaamaton osa brittiläistä yhteiskuntaa johtuu lähinnä siitä, että suomessa tottuu siihen, että maahanmuuttajat erottuvat usein selkeästi massasta ulkonäkönsä tai ainakin puheensa puolesta. Edinburgh on kuitenkin selkeästi kansainvälisempi kaupunki kuin esimerkiksi Turku, vaikkemme ole lähelläkään Lontoon tasoa. Omasta mielestäni kuitenkin kielitaito ja aikaisempi asuminen Britanniassa tekee elämästäni täällä (yleisesti ottaen, poikkeuksia toki löytyy) niin vaivatonta, etten usein koe eläväni "ulkomailla".


Kaikki nämä kolme leimaa kuvastavat siis minua jossain määrin, mutta kokemukseni niistä ovat erittäin ristiriitaiset. Mutta oikeastaan se ei edes ole minusta kiinni mihin lokeroon minut täällä tungetaan. Tapaamani ihmiset joko kysyvät mistä olen, tai jättävät kysymättä. Ja jos he kysyvät, vastaan tietysti olevani Suomesta, jolloin he lyövät otsaani itse valitsemansa leiman, ja oma mielipiteeni asiasta ei ole millään tavalla relevantti.

Skotlanti-kuvat: weheartit

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tylypahkan edelläkävijät

Edinburghia kierrellessä saattaa helposti käydä niin, että eteen tulee upeita, vanhoja linnoja, jotka pienen tutkimisen jälkeen (tai ehkä bleisereihin ja solmioihin pukeutuneiden lasten perusteella) osoittautuvat kouluiksi. Vanhassa kaupungissa sijaitseva George Heriot's School tuli tutuksi jo ensimmäisellä vierailulla, koska sitä on vaikea olla huomaamatta, mutta nykyisen kotini kulmiltakin on löytynyt näitä linnoja, usein ihan sattumalta.

Eräänä lauantaina oli kaunis, aurinkoinen päivä, eikä minulla ollut mitään tekemistä, joten päätin vihdoin viedä järkkärin kävelylle ja käydä katsomassa kahta lähellä sijaitsevaa koulua vähän lähempää. Lähistöllä on paljon paikkoja, joita on ollut tarkoitus käydä "jonain aurinkoisena päivänä" katsomassa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Kouluja en ole myöskään viitsinyt käydä viikolla kuvaamassa etten saa jotain lapsia kyttäävän pervon leimaa, joten aurinkoinen lauantai oli täydellinen ajankohta pienelle ekskursiolle. Halusin jakaa löytöni myös teille, ja koska aihe kiinnostaa ainakin minua, niin lisään mukaan pienen esittelyn, ja kerron kahden "naapurikoulun" lisäksi myös yllämainitusta Heriot'sista.

Stewart's Melville College




Stewart's Melville College on pojille tarkoitettu yksityiskoulu. Koulua käy yli 700 oppilasta, joista suurin osa asuu lähialueilla, ja vain osa on sisäoppilaina. Rakennus jossa koulu sijaitsee rakennettiin 1855 sairaalaksi "tarvitseville pojille", ja se on toiminut kouluna vuodesta 1870 lähtien. Koulu sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Edinburghin keskustasta luoteeseen. Ainakin viime vuonna kouluun pääsi tutustumaan syyskuussa pidettävänä "avointen ovien päivänä" (jolloin monet Edinburghin muuten suljetuista rakennuksista, puutarhoista jne. avataan, kuten kerroin täällä), toivottavasti ehdin sinne ensi syksynä itsekin.

Lukuvuosimaksut
Ala-aste: £6 384 - £8 268 (sisäoppilaat: £16 863 - £17 562 )
Yläaste: £9 726 (sisäoppilaat £19 023 - £19 512 )

Tiedot poimittu koulun nettisivuilta ja Wikipediasta, kuvat omia.

George Heriot's School


Vanhassa kaupungissa sijaitseva George Heriot's School on yksityiskoulu, joka opetti pitkään vain poikia, mutta on hyväksynyt myös tyttöjä oppilaiksi vuodesta 1979 lähtien. Tällä hetkellä koulua käy noin 1600 oppilasta. Koulu perustettiin vuonna 1628 hyväntekeväisyyslaitokseksi tarjoamaan koulutusta "isättömille lapsille", ja vaikka lukukausimaksuja ruvettiin perimään vuodesta 1880 koulu tarjoaa vielä tänäkin päivänä ilmaisen koulutuksen isättömille lapsille perustajansa toiveen mukaisesti.

Tarina kertoo, että J.K.Rowling käytti juuri Heriot's-koulua esikuvanaan luodessaan Harry Potterin Tylypahkan. Wikipedian listassa tunnetuista ihmisistä, jotka ovat käyneet tätä koulua ei tullut vastaan yhtäkään tuttua nimeä, mutta minun poikaystäväni on käynyt Heriot'sia! Sisältä löytyy kuulemma kapeita portaita torneissa sijaitseviin luokkahuoneisiin (tosin arvelemme, että Health & Safety on tehnyt lopun portaissa kulkemiselle, oli kuulemma suht vaarallista puuhaa kun oppilaat säntäsivät kapeita portaita ylös alas ehtiäkseen seuraavalle tunnille) ja salakäytäviäkin. Viime vuonna koulun avointen ovien päivä osui samalle viikonlopulle kuin kaupungin yleiset avoimet ovet, mutta emme päässeet silloin paikalle. Toivottavasti tänä vuonna sitten!

Lukuvuosimaksut
Ala-aste: £6 867 - £8 337
Yläaste: £10 299

Tiedot poimittu koulun nettisivuilta ja Wikipediasta, kuvat omia.

Fettes College





Fettes College eroaa kahdesta edellämainitusta siinä, että siellä ei seurata skotlantilaista vaan englantilaista opetussuunnitelmaa. Koulu, joka myöskin sijaitsee pari kilometriä keskustasta luoteeseen, perustettiin vuonna 1870, ja alunperin sielläkin opetettiin ainoastaan poikia - tyttöjä hyväksyttiin viimeiselle luokalle vuodesta 1970, ja vuodesta 1983 koulussa on opetettu sekä tyttöjä että poikia kaikilla luokilla. Useat toimittajat ovat viime vuosina kutsuneet Fettesiä nimellä "Pohjoisen Eton", mikä kertonee jotain koulun tasosta. Tunnettuja entisiä Fettesläisiä ovat ex-pääministeri Tony Blair ja näyttelijä Tilda Swinton - sekä itse asiassa myös James Bond (näin kuulemma kerrotaan Elät vain kahdesti -kirjassa). Tätä koulua pääsen ihailemaan aina kauppareissullani, sillä se näkyy lähikauppani vieressä kulkevan tien päässä. Tuonnekin olisi ihan tajuttoman hienoa päästä joskus sisälle asti katsomaan - ehkä pitää kehittää joku tarina tulevasta lapsesta jolle etsimme sopivaa koulua ja pyytää sillä verukkeella esittelykierrosta ;)

Lukukausimaksut
Ala-aste: £4 495 (sisäoppilaat £7 045)
Yläaste: £7 390 (sisäoppilaat £ 9 720)

Näiden lukujen perusteella voisi ajatella, että Fettes on näistä kolmesta selkeästi edullisin, mutta ehei - kun kaksi ylempää koulua laskuttaa mainitsemansa hinnat vuodesta, ovat Fettesin hinnat per lukukausi, joita on vuodessa 3! Siitä sitten laskemaan mitä hinnaksi tulee kun lapsi käy koulua 12 vuotta... Sisarukset saavat sentään alennusta: -5% toisen lapsen lukukausimaksuista, -35% kolmannen lapsen maksuista, ja -50% sitä seuraavien lasten maksuista (laskien koulua sillä hetkellä käyvien lasten määrästä).

Tiedot poimittu koulun nettisivuilta ja Wikipediasta, kuvat omia.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Erään asuntohakemuksen tarina

Kirjoitin tammikuun alussa täällä siitä, että meillä on taas asunnonmetsästys päällä, ja että sovittuna oli jo pari näyttöä. Ensimmäinen näyttö siirtyi parilla päivällä, mutta onneksi pääsimme vielä samalla viikolla katsomaan asuntoa. Kämppä oli todella kiva ja moderni ja hyvällä paikalla, eikä samalla kertaa ollut muita kiinnostuneita. Perjantaina panimme hakemuksen vetämään, ja meille sanottiin, että maanantaina tai tiistaina meille soitetaan.

Tiistaina (siis viime viikolla) saimme tietää, että omistaja on saanut hakemuksemme, mutta haluaa vielä keskustella vaimonsa/miehensä kanssa, joten meille ilmoitettaisiin viikon loppuun mennessä. Muita hakemuksia ei kuitenkaan ollut siihen mennessä tullut. Tämä oli todella hyvä uutinen, mutta ihmettelimme myös miksi muita hakijoita ei ollut, koska asunto oli todella hyvä. Luultavasti vuodenajalla on tekemistä asian kanssa - olen ennenkin kuullut, että vuodenvaihteen jälkeen täällä on hiljaista vuokramarkkinoilla, ja olimme myös hyvissä ajoin etsimässä asuntoa koska muutamme vasta maaliskuun puolivälissä.


Seuraavana päivänä kävimme katsomassa toista asuntoa, joka oli hieman kalliimpi "kellariasunto", mutta kivemmalla alueella kuin eka. Toinen asunto näytti kuvissa todella kivalta, mutta livenä se ei enää ollutkaan ihan niin hieno. Se oli myös niin täynnä asukkaiden kamoja, että oli vaikea sanoa itse asunnosta paljoakaan, ja koska oli ilta emme myöskään osanneet arvioida miten pimeä asunto on (kellariasuntojen valomäärässä on suuria eroja riippuen siitä, miten matalalla ne ovat ja miten iso väli ikkunan ja kadun välillä on, joten tämä olisi ollut kiva tarkistaa samalla). Kämpästä ei jäänyt meille kummallekaan kovin hyvää fiilistä, ja kun hinta oli vielä ekaa, ihanaa asuntoa korkeampi, niin päätimme olla jättämättä hakemusta. Löysin samana iltana netistä muutaman muun potentiaalisen kohteen joita päätimme yrittää päästä seuraavana päivänä alkavan Lontoon-reissun jälkeen katsomaan - siis tarvittaessa.

Perjantai meni puhelinta kytätessä. Sinä iltana olimme menossa juhlimaan poikaystäväni kaverin häitä, eikä muuta ohjelmaa sille päivälle ollut, kävimme vain Islingtonissa aamupalalla ja vähän kiertelemässä. Puoli viiden maissa soittoa ei ollut vielä kuulunut ja totesimme, että tuskin meille enää sinä päivänä soitetaan. Lähdimme häiden "etkopaikalle" (baarihyppelyhäistä lisää täällä), ja siinä vaiheessa minä onnistuin unohtamaan koko asuntoasian. Noin puoli tuntia pubiin saapumisen jälkeen vilkaisin kuitenkin puhelimestani kelloa, ja huomasin, että puhelinvastaajaani oli jätetty viesti. Hyvä ettei viinilasi tippunut kädestä!

Viestissä ilmoitettiin (mielestäni todella pitkän (mutta todellisuudessa varmaankin ehkä parin sekunnin) jaarittelun jälkeen) että hakemuksemme oli hyväksytty!! Meillä on siis asunto!! Hymy oli meillä molemmilla todella herkässä koko illan. Palasimme Lontoosta kotiin tiistaina, ja keskiviikkona kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja maksamassa takuuvuokran.


Millaiseen asuntoon me siis olemme muuttamassa? No, etsinnässä oli (mielellään) kahden makkarin asunto, koska teen ainakin toistaiseksi vielä töitä kotona, ja olisi myös kiva olla tilaa majoittaa vieraita. Olisin mieluiten halunnut pysytellä Stockbridgessä tai muuttaa johonkin lähellä sijaitsevista näteistä asuinalueista, mutta etsintämme suuntautuivat myös laajemmin kaupungin pohjois- ja koillispuolelle, suht lähelle keskustaa. Löytämämme asunto ei ole yhtä nätillä alueella kuin nykyinen asuntoni, mutta muuten sijainti on todella hyvä - keskustaan kävelee alle vartissa, saman matkan päässä on iso Tesco-marketti, ja lähimmässä kadunkulmassakin on pieni ruokakauppa. Katumme yläpäässä menee Leith Walk, jolta löytyy todella paljon erilaisia kahviloita, ravintoloita, pubeja ja baareja - mm. neljä Edinburghin viidestä ruotsalaispubista. Esteettistä silmää alue ei ehkä hivele, mutta tekemistä riittää, ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, että lähistöllä asuu ainakin viisi kaveriani (joista yksi vastapäätä) ja suuri osa poikaystäväni kavereista.

Tämän lisäksi asunto itsessään täyttää enemmän "vaatimuksia" kuin uskalsin unelmoidakaan! Kun kesällä etsin asuntoa kirjoitin täällä seuraavan listan enemmän tai vähemmän olennaisia vaatimuksia ja toivomuksia uuden kodin suhteen:

  • lämmin asunto
  • moderni suihku (ei sellaista jossa on kaksi erillistä nuppia)
  • budjettiin sopiva hinta
  • yleisilmeeltään kiva ja siisti kämppä
  • mukavat kämppikset
  • työpöytä
  • hyvä sijainti - kävelymatkan päässä keskustasta
  • lauta/parkettilattia - eli ei kokolattiamattoa ainakaan koko kämpässä
  • tiskikone
  • moderni keittiö
  • moderni kylpyhuone
  • kiva alue

Noista osa ei tietenkään ole olennaisia tällä kertaa - kämppiksistä ei tarvitse huolehtia, koska aivan varmasti synkkaa ;) ja kirjoituspöydällisen huoneen sijasta etsinnässä oli siis kahden makkarin kämppä.

Tuleva kotimme vastaa tätä toivomuslistaa ihan uskomattoman hyvin! Asunto on uudehkossa talossa (suuri osa Edinburghin keskustan taloista on viktoriaanisia, eli sieltä jostain 1800-luvun loppupuolelta), ja siinä on kaksinkertaiset ikkunat (kaikkea muuta kuin itsestään selvää täällä), joten siellä luulisi olevan selkeästi lämpimämpi kuin nykyisessä kodissani. Asunnossa on kaksi (2!) kylppäriä - iso family bathroom jossa on (moderni) suihku kylpyammeen yllä, ja ensuite ison makkarin yhteydessä, jossa on suihku. Voi mitä luksusta!

Asunnon vuokrahinta oli sopiva, halvempi kuin mitä me molemmat maksamme tällä hetkellä, ja ainakin lämmityskulut vähenevät varmasti paljon kunnon ikkunoiden takia. Asunto on siisti, moderni, avara ja valoisa. Kakkosmakkarissa oli jo ennestään futon ja työpöytä - ihan mahtavaa, koska monessa kahden makkarin asunnossa molemmissa huoneissa on parisänky, mikä olisi meille suurta tilanhaaskausta. Asunnon lattiat (makkareita ja tietenkin kylppäreitä lukuunottamatta) ovat laminaattia. Keittiö on siistikuntoinen, kuten myös isompi kylppäri, ja vaikka pienempikin kylppäri näytti hyvältä se kuulemma remontoidaan ennen kuin muutamme. Ja, ehkä parasta kaikesta - suuri unelmani tiskikoneesta toteutuu! Ahh, autuutta!

Muuttopäivä on vielä aika kaukana, mutta tässä on hyvin aikaa miettiä muuton logistiikkaa, ja varsinkin tupareiden vieraslistaa - olennaiset asiat ekana, siis! Ja tänä iltana poksahtaa skumppapullo auki uuden kodin löytymisen kunniaksi.

Kuvat: weheartit

perjantai 24. tammikuuta 2014

Lontoo - kaupunki, joka menee aikaisin nukkumaan

Tulimme pari päivää sitten kotiin Lontoosta, jonne lähdimme juhlimaan poikaystäväni kaverin häitä, ja vietimme samalla siellä muutaman ylimääräisen päivän, yhteensä melkein viikon.

Oli kiva käydä taas Lontoossa, jota olen aina rakastanut, mutta tämä reissu oli todella erilainen kuin kaikki aikaisemmat, koska emme käyneet katsomassa mitään nähtävyyksiä, emme shoppailleet, emme käyneet musikaalissa emmekä tehneet monia muitakaan juttuja joita yleensä aina teen Lontoossa. Tällä kertaa pääosassa oli syöminen, juominen, ja erityisesti ystävien tapaaminen.

Uusi mekko häitä varten
Tämän totesimme reissullamme:

  • Lontoon turistimassat (tai lähinnä turistikäyttäytyminen) on edelleen yhtä ärsyttäviä
  • En haluaisi koskaan enää juoda mitään muuta kuin Virgin Apple Mojitoja, kaikilla aterioilla ja muutenkin
  • Pubit menevät kiinni huomattavasti aikaisemmin kuin Skotlannissa - tuntuu, että Lontoo menee aikaisin nukkumaan (toisin kuin New York, joka väittämien mukaan "ei koskaan nuku")
  • Jos haluaa mennä ulos on melkein pakko tutkia tarjontaa etukäteen, koska "pyöritään vain ympäriinsä ja mennään jonnekin sopivalta näyttävään paikkaan" -taktiikka ei pelaa edellämainitun vuoksi
  • Sohosta ei (pubien lisäksi) löydä millään ruokaa klo 23 jälkeen
  • Uudet korkkarit häissä (tai missään juhlissa) on ehdoton ei
  • Nordic-baarista saa lonkeroa ja Lapin Kultaa, ja ei-suomalainen salmarintilaaja saa työntekijöiltä oudoksuvia katseita

Virgin apple mojito <3
Uusia kokemuksia reissultamme:

  • Pubiryömintä häihin
Nämä häät olivat kaikkea muuta kuin perinteiset. Mitä esimerkiksi sanotte siitä, että matka hääpaikalle tehtiin pubikierroksena, eli hääpari ja juhlaväki (tai ainakin osa siitä) kävi ensin kahdessa pubissa ennen juhlapaikalle siirtymistä. Siirtymät tehtiin tietysti metrolla.


  • Googlen toimisto
Eräs Lontoossa asuva kaverini ehdotti lounasta hänen työpaikallaan. Tuo työpaikka sattuu olemaan Google. Tämä toinen Victoriassa sijaitsevasta kahdesta Googlen toimistosta ei ehkä vedä vertoja sille, joka on Holbornissa ja josta näin ihan tajuttomia kuvia täällä, mutta se oli silti Jotain Ihan Muuta jos vertaa normitoimistoon. Värikäs sisustus, kaikenlaisia jänniä pikkuhuoneita ja -koppeja joiden funktio ei edes selvinnyt meille, hierontahuone, Google Earth -koppi jossa leikimme varmaan vartin etsien eri paikkoja isoilta näytöiltä. Ja kaikkein parasta - se ruoka. Kaverini toimistolla tarjoillaan joka päivä aamiainen ja lounas (kadun toisella puolella, missä iltapainotteisesti työskentelevät IT-tyypit hengaavat, tarjoillaan myös päivällinen). Buffetti oli todella upea - paljon erilaisia salaatteja, vege-painotteisia pääruokia, ostereita ja hummeria, erilaisia hedelmillä maustettuja vesiä, useampi jääkaapillinen juomia, tuorepuristettua appelsiinimehua, kakkuja, hedelmiä, sekä "välipalanurkkaus" josta löytyi erilaisia välipalapatukoita, sipsejä, pähkinöitä, suklaapatukoita, jne jne... Ja, ai niin, mainitsinko jo, että kaikki tämä oli ilmaista? Myös meille vieraille! Yksi asia on varma - jatkossa Lontoon-reissujen ohjelmaan kuuluu ehdottomasti lounas tämän kaverin kanssa!

Viikon aikana näin pitkästä aikaa paria kaveria niiltä ajoilta kun asuin Lontoossa, sekä tapasin paljon poikaystäväni kavereita, mikä oli todella hauskaa. En tuntenut häissä ennestään ketään, en edes hääparia, mutta kaikki olivat todella ystävällisiä ja minut otettiin todella hyvin vastaan. Toivon mukaan saamme pian osan heistä vieraiksemme Edinburghiin, sitten kun meillä on se vierashuone... ;) Siitä pian lisää!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Asunnonmetsästystä, taas

Minusta tuntuu, että noin puolet viime vuodesta meni asuntoa etsiessä. Heinäkuussa etsin asuntoa itselleni, syyskuun alussa veljelleni, ja syys-, loka- ja marraskuussa poikaystävälleni. Koska etsin silloin kimppakämppää, Gumtree ja SpareRoom tulivat todella tutuiksi, ja loppuvaiheessa pelkkä Gumtreen avaaminen aiheutti pahaa oloa. Marraskuun lopussa poikaystäväni sai vihdoin huoneen, ja iloitsin pääseväni eroon siitä kirotusta nettisivusta pitkäksi aikaa. Toisin kävi.


Rakastan nykyistä asuntoani, asun lempialueellani, ja kämppikseni on todella kiva, mutta iso asunto "hienostoalueella" syö epämielyttävän suuren osan tuloistani (jotka freelancerina vaihtelevat todella paljon), joten päätin, että kun kuuden kuukauden sopparini maaliskuussa loppuu, niin jätän nykyisen asuntoni (ja mahdollisesti myös Stockbridgen, nyyh) taakseni. Vuokravälitysfirma vaati meitä ilmoittamaan jo joulukuun lopussa suunnitelmistamme, joten olen jo irtisanonut oman puoliskoni vuokrasopparista, ja kämppikseni alkaa pian etsiä kämppistä minun tilalleni.

Joten minulla on taas asunnonmetsästys päällä. Uskoisin kuitenkin, että tällä kertaa etsintä saattaa olla vähän helpompaa, koska en ole etsimässä huonetta kimppakämpästä, eli minun ei tarvitse mennä haastattelutyyppiseen tapaamiseen jossa pitäisi esitellä parhaimmat puolensa mahdollisille tuleville kämppiksille ja yrittää olla kaikille mieliksi. Tällä kertaa haussa on kokonainen kämppä, kaksio tai mieluiten kolmio (työ-/vierashuone olisi hyvä olla olemassa) johon muutan poikaystäväni kanssa.


Meillä on jo sovittuna pari näyttöä, ensimmäinen jo maanantaina ja toinen seuraavan viikon keskiviikkona. Olen itse asiassa tosi innoissani tulevista näytöistä - mielestäni asuntojen katsominen on kivaa (ainakin aluksi, ei varmaankaan 10 asunnon jälkeen), ja koska etsimme kimppakämpän sijasta yhteistä kotia, niin voin oikean asunnon löydyttyä vaikuttaa enemmän sisustukseen kuin kämppiksen kanssa asuessa. Toinkin jo jouluna Suomesta muutamia pieniä kivoja tavaroita joilla asuntoon saa heti enemmän oman kodin tuntua. Etsinnässä on sisustettu asunto, jollaisia on täällä paljon, joten huonekaluja ei onneksi tarvitse ruveta ostamaan, mutta kyllähän asuntoon pitää saada pikku hiljaa tuotua Suomesta kaikkea pientä, Muumi-mukeja ja Mariskooleja ja Aalto-vaaseja ja sen sellaista.

Koska etsimme kokonaista asuntoa on käytössäni myös paljon enemmän sivustoja kuin viimeksi. Gumtreesta löytyy edelleen kaikenlaista, sekä välitysfirmojen että yksityisten ilmoituksia, mutta sen lisäksi käytän eniten Citylets- ja s1homes-sivustoja. Muita seuraamiani ovat mm. Rightmove ja Zoopla, mutta koska muuttopäivään on vielä aikaa suosin kahta edellämainittua, koska niistä voi valita asunnon vapautumiskuukauden, eikä tarvitse käydä läpi kymmeniä ilmoituksia vain huomatakseen, että asunto onkin vapaa jo nyt.


Briteissä asunnoilta voi odottaa vähän eri tasoa kuin Suomessa, mutta olen yllätyksekseni löytänyt jo muutaman oikein hyvältä vaikuttavan asunnon. Kämpässä, jota olemme menossa katsomaan maanantaina, on kaksinkertaiset ikkunat, laminaattilattiat, ja jopa unelmani - tiskikone! En ollut uskoa silmiäni kun yhdessä asunnossa ilmoitettiin jopa olevan lattialämmitys kylpyhuoneessa - siihen ei kyllä usein törmää! Joten toivottavasti onnistumme vielä löytämään itsellemme kiva kodin, jossa ei olisi ihan sairaan kylmä, ja joka olisi myös kivannäköinen ja suht hyvällä paikalla.

Kuvat: weheartit