The Room - tahattoman komiikan ystäville

Kuvitelkaa elokuva, jossa aivan kaikki on pielessä: näyttelijäsuoritukset, dialogi, tarina, lavastus, musiikki, äänitys, jne. jne. Juuri sellainen on The Room (2003). Elokuvaa pidetään yhtenä huonoimmista koskaan tehdyistä elokuvista. Tarina on täynnä outouksia, dialogissa ei ole järkeä, suurin osa näyttelijöistä ei osaa näytellä (mukaan lukien elokuvan kirjoittanut, ohjannut ja tuottanut pääosanesittäjä Tommy Wiseau), elokuva on täynnä sivujuonia jotka eivät liity mihinkään eivätkä johda mihinkään, ja tahatonta komiikkaa piisaa.

Kuva ja Wikipedia-artikkeli täällä.

Juurikin tämä tahattoman komiikan määrä taitaa olla syynä elokuvan nauttimaan kulttimaineeseen. Suurin osa yleisöstä on nähnyt elokuvan monta kertaa, ja elokuvateatterissa meno on kuin The Rocky Horror Show'n esityksessä konsanaan - katsojat hurraavat, buuaavat, huutelevat pätkiä dialogista ja heittelevät muovilusikoita. Mm. Los Angelesissa elokuva näytetään joka kuukausi, ja monessa muussakin kaupungissa (esim. Lontoo) tasaisin väliajoin.

Itse kuulin elokuvasta poikaystäväni kautta. Hän on suuri huonojen elokuvien fani, ja on nähnyt The Roomin monta kertaa. Hän on selittänyt minulle leffan outoja iskulauseita, miten tylsistyneellä äänensävyllä pääosanesittäjä puhuu, miten erään hahmon näyttelijä vaihtuu toiseen ilman minkäänlaista selitystä. Kun hän sitten muutama kuukausi sitten kuuli, että Edinburghissa pidettäisiin elokuvan näytös jossa paikalla olisi ohjaaja/pääosanesittäjä/jne Wiseau sekä toinen näyttelijöistä, Greg Sestero, vastaamassa yleisön kysymyksiin, meidän oli tietysti aivan pakko hankkia liput. Täällä pidettiin kahden päivän aikana neljä näytöstä, ja me kävimme eilen viimeisessä niistä.

Elokuva oli todellakin kokemisen arvoinen! Tunnelma oli huipussaan, vaikkakin ensikertalaisena minusta tuntui, että muut jakoivat jonkin sisäpiirivitsin jota en itse tajunnut. Noin puolet dialogista meni ohi ihmisten huudellessa, mutta elokuvan ollessa niin täydellisen järjetön tämä ei tainnut hirveästi haitata. Muovilusikoita sai noukkia hiuksista useampaan otteeseen, ja tahatonta komiikkaa riitti niin, että itsekin nauroin usein elokuvan täydelliselle järjettömyydelle. Paikalla ollut Wiseau vaikutti myös todella ihme tyypiltä, mieleen tuli lähinnä Andy McCoy! Minulla oli oikein hauska ilta vaikka olinkin ihan pihalla puolet ajasta, ja poikaystäväni oli onnellinen sadessaan julisteeseensa Wiseaun ja Sesteron nimmarit ja päästessään heidän kanssaan kuvaan.

Voin siis suositella The Roomia tahattoman komiikan ystäville. Haluan itse katsoa elokuvan vielä kotioloissa niin, että saan tietää mitä kaikkea hullua ja outoa siinä oikeastaan puhuttiin, ja ensi kerralla kuin tämäntyyppinen näytös osuu kohdalle voisin hyvinkin mennä mukaan huutelemaan ja heittelemään lusikoita!

Elämäni ensimmäinen Valentine's Day

Suomessahan ystävänpäivä on tosiaan enemmän ystäviä varten, ja itse olen muutenkin ollut aina aikaisemmin sinkku 14.2, joten tänä vuonna innostuin yllättävän paljon siitä, että saisin ensimmäistä kertaa viettää oikein kunnon, yltiöromanttisen Valentine's Day'n. Ja päivä ei todellakaan pettänyt odotuksia! Jos joku siis saa romantiikasta lähinnä oksennusrefleksejä, niin ei ehkä kannata lukea pidemmälle ;)

Tiesin, että poikaystäväni oli varannut meille pöydän jostain, mutta paikka oli minulle yllätys. Varaus oli Espanjan-loman takia tehty vasta tämän viikon tiistaina, ja hän sanoi minulle moneen kertaan, ettei minun kannattanut odottaa liikoja, ja että hän pelkäsi etten tykkäisikään paikasta, mutta minulle ei oikeasti ollut väliä vaikka oltaisiin menty lähipubiin - minusta oli vaan niin ihanaa, että poikaystävä näki vaivaa ja suunnitteli illalle jotain. Olin myös sanonut, että ei sitten osteta mitään varsinaisia lahjoja. Niinhän kaikki naiset taitavat sanoa, mutta minun kohdallani tämä on totta - suklaa ja kukat ja kortti on kivoja, mutten halua mitään tavaraa, koska en voi sietää turhaa krääsää. Itse olin etukäteen ostanut kortin, ja ajattelin siihen lisäksi jotain suklaata tms.

Perjantai-aamulla sain myöhäisen idean, että olisi ollut hauskaa lähettää poikaystävän työpaikalle suklaata "salaiselta ihailijalta". Ajattelin, ettei se varmaankaan enää onnistuisi, tai maksaisi ainakin maltaita, mutta pienen googlettelun jälkeen huomasin, että Hotel Chocolat tarjosi asiakkailleen ystävänpäivänä ilmaisen kuljetuksen samalle päivälle! Sain siis valitsemani suklaan ja kortin toimitettua paikan päälle parin tunnin sisään pelkän suklaan hinnalla! Erinomaista toimintaa! Mutta - koska kyseessä on niinkin vainoharhainen maa kuin Iso-Britannia - koko toimitus ei sitten mennytkään niin helposti. Lähettämääni suklaata ei meinattu antaa poikaystävälleni pommiuhan takia! Kuvitelkaa! Onneksi järki oli lopulta voittanut ja hän oli saanut ylipuhuttua yli-innokkaan turvallisuustyypin luovuttamaan suklaan itselleen. Siinä ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa...

Illalla menin ensin poikaystäväni luo, jossa annoin hänelle pienen-pienellä käsialalla täytetyn kortin, ja hän antoi minulle ihanan, täydellisen kortin, suklaata ja ruusun. Sieltä lähdimme ensin yksille läheiseen Pear Tree -pubiin, jossa kävimme myös ekoilla treffeillämme kesällä. Sieltä suuntasimme sitten ravintolaan - ja siinä oli pettymys todellakin kaukana! En tiedä yhtään miksi skottiparka oli hermoillut niin kovasti! Kyseessä oli vanhassa kaupungissa sijaitseva The Outsider -ravintola. Muutama kuukausi sitten näimme, että siihen oli avattu todella kivannäköinen ravintola, ja olin sanonut, että siellä olisi kiva käydä joskus. Itse en enää muistanut tätä keskustelua, tai edes koko ravintolaa, mutta ihana poikaystäväni oli pannut ravintolan korvan taakse, ja kuin ihmeen kaupalla onnistunut saamaan sieltä viimeisen pöydän vaikka olikin niin myöhään liikkeellä.

Tilaamamme kala ja pihvi olivat ihan ok, ja jälkiruoaksi jakamamme luumu-limoncello-torttu oli todella hyvää. Vasta noin puolessavälissä iltaa tajusin irrottaa katseeni pöytäseuralaiseni silmistä (hehhe) ja katsoa ulos ikkunasta - jossa avautui ihan tajuttoman upea näky! Edinburghin linna joka oli valaistu sinertävällä valolla näytti pimeässä taianomaiselta. Voin siis suositella tuota ravintolaa jo ihan näkymänkin takia.

Illallisen jälkeen menimme vielä lasilliselle Deacon Brodie's Tavern -nimiseen pubiin Royal Milella. Olemme yrittäneet sinne jo useamman kerran (koska poikaystäväni sukunimi on myös Brodie), mutta sieltä ei koskaan tunnu saavan istumapaikkaa. Onneksi tällä kertaa vihdoin onnesti.

Oli muuten hassua nähdä miten paljon enemmän Valentine's Day on täällä esillä kuin ystävänpäivä kotona - kaupoissa työntekijät juttelivat keskenään illan suunnitelmista, ja kassakin kyseli mitä itse olin tekemässä. Ravintola oli, kuten arvata saattaa, täynnä pariskuntia - tosin perimmäisestä nurkasta löytyi myös yksi suuri, mölyävä miesseurue.

Ensimmäinen viettämäni Valentine's Day oli siis ihan täydellinen. Saattaa asettaa pieniä paineita ensi vuodelle jos poikaystävä aikoo panna joka vuosi paremmaksi ;)

Perheloma Espanjassa

Kuten jo mainitsin vietimme siis viime viikon Espanjassa perheeni kanssa. Olimme siellä viettämässä äitini 50-vuotispäivää, ja paikalla oli äitini, hänen miesystävänsä, molemmat pikkuveljeni, heidän avokkinsa, isovanhempani, sekä tietysti minä ja poikaystäväni.

Kohteena oli Torremolinos, joka ei ole paikka jonne olisimme normaalisti matkustaneet, emmekä tainneet nähdä erityisen paljon oikeaa Espanjaa. Auringostakaan emme valitettavasti saaneet kauheasti nauttia, mutta viikon aikana oli onneksi pari todella lämmintä päivää. Suurin osa Torremolinoksen muista turisteista ja hotellimme asukkaista taisivat olla keski-iältään noin 70, mutta meillä oli hauskaa, koska matkaseura oli mitä parhain!

Viikkoon mahtui paljon ruokaa ja viiniä, typeriä vitsejä, hirveästi kävelemistä, ja kaikenlaista muuta ohjelmaa. Alla kuvakooste viikostamme.

 Ensimmäisen päivän lounas

Sea Lifessa ruokkimassa rauskuja 

Nälkäinen rausku

Vedenalainen tunneli

Iso olut 

Äidin synttäri-illallinen

Gibraltarin moskeijan edessä 

St Michael's Cave 

 Upper Rock Nature Reserve

Maisemaa Gibraltarilla 

Yksi Gibraltarin kuuluisista apinoista

Matala luola, pitkä veli 

 Vesipiipulla

Viisi suomalaista ja skotti Ice Barissa

Eli sellainen reissu meillä! Mutta nyt on kyllä ihana olla kotona - kolme viikon reissua puolentoista kuukauden sisällä on jo vähän liikaa. Nyt on tarkoitus pysytellä Edinburghissa, tai ainakin Skotlannissa, ja omassa sängyssä ainakin muutama kuukausi.

Oikeassa paikassa

Palasimme poikaystäväni kanssa eilen illalla viikon kestäneeltä Espanjanreissulta (siitä myöhemmin lisää). Vietimme viikon äitini, hänen miesystävänsä, pikkuveljieni, heidän avokkiensa ja isovanhempieni kanssa juhlistaen äitini 50-vuotispäivää. Viimeksi näin heidät kaikki jouluna, joten viime kohtaamisesta ei todellakaan ole montaa viikkoa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en tiedä, milloin näen heitä seuraavan kerran. Aikaisemmin olen aina tiennyt, että viimeistään silloin (jouluna, syksyllä, tms.) palaan Suomeen, mutta tällä kertaa emme ole tehneet muuta kuin suurpiirteisiä suunnitelmia mahdollisista vierailuista sitten, kun kullakin on rahaa ja lomaa.

Koko viikon minä ja poikaystäväni roikuimme melkein 24/7 sisarusparven kanssa, ja "aikuiset" liittyivät seuraan aina välillä. Mietin miten tajuttoman onnekas olen, kun olen löytänyt rinnalleni miehen, joka suostuu tulemaan kaksi kertaa puolentoista kuukauden sisällä kanssani viettämän aikaa perheeni kanssa todella tiiviisti. Joka haluaa tutustua perheeseeni paremmin ja pitää heistä paljon jo nyt, ja josta perheeni tuntee samoin. Moni mies olisi saattanut juosta kovaa ja kauas kuullessaan sanat "viikon perheloma". Mutta ei minun skottini.

Hyvästellessäni perheeni tuli pieni itku, kun isoisäni kuiskasi minulle olevansa niin kovin iloinen nähdessäni minut niin onnellisena. Silmät kosteina halasin kaikkia, ja muut toistivat samaa. Vaikka olinkin hyvästelemässä perheeni ehkä pitkäksikin aikaa, kyyneleet johtuivat kuitenkin enemmän onnesta kuin tulevasta ikävästä. Tunsin niin vahvasti olevani lähdössä juuri oikeaan paikkaan, kotiin.

Tunnen tällä hetkellä vahvemmin kuin koskaan ennen olevani juuri oikeassa paikassa, ja olevani todella onnellinen. Työ- ja raha-asiat saattavat aiheuttaa stressiä, ja välillä tylsistyn kotona vietetyn työpäivän ja pitkän illan jälkeen, mutta kaiken tämän alta löytyy vahva tunne siitä, että kaikki on juuri niinkuin kuuluukin. Että olen löytänyt paikkani. Ja voi, miten rauhoittava tunne se onkaan!

Kuvat: weheartit