"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

torstai 28. lokakuuta 2010


Tässä on uusi ystäväni Shaun the Sheep (suomeksi Late Lammas). Shaun on lähimarketista löytynyt, pari puntaa maksanut pesusieni, joka asustaa tietokoneeni vieressä piristämässä päivääni.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pientä sekalaista päivitystä

Viimeiset neljä (ja vähän päälle) päivää on mennyt suurilta osin turistioppaana toimiessa. Ollaan käyty Annan kanssa stand up -keikalla, Camdenin markkinoilla, British Museumissa, pub crawlilla (järjestetty baarikierros) ja ostoksilla Oxford Streetillä. Tämän lisäksi Anna ehti käydä tarkistamassa monta muuta nähtävyyttä, kun itse yritin saada kotona aikaiseksi jotain järkevää. Nyt on puolitoista viikkoa taukoa, ja sitten tulee toinen opastusrupeama, kun ensin pojat ja sitten heti perään Fanny tulevat käymään :)

Kouluhommat alkavat kasaantua, ja samalla töistä lähetetään kasapäin haastatteluja transkriboitavaksi. Ei voi valittaa kun on (palkka)töitä, mutta kun kaikki on samaan aikaan... Kursseilla menee suht hyvin, mutta 1800-luvun kirjallisuuden kurssi on osoittautunut käsittelevän pääosin runoutta, joka on erittäin huono asia minun kannaltani, kun runouden analysoiminen ei ole hirveän lähellä sydäntä, ja siitä pitäisi vielä kirjoittaa esseitä...

Huomenna päästään Natalien, Júlian ja Anoukin kanssa telkkariin, laitan tänne YouTube-linkkiä kun sellainen tulee.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Komediaa kerrakseen

Vaikeaahan täällä on pitää rahoistaan kiinni, sen olen saanut todeta jo moneen kertaan. Viime aikoina olen kuitenkin panostanut enemmän elämyksiin kuin materian keräämiseen (mutta kyllä siihenkin päästään varmaan taas pian). Varsinkin komediaa on piisannut näiden viimeisten viikkojen aikana. Olen käynyt kaksi kertaa Just the Tonic -standup-illoissa (Leicester Square Theatre'issa perjantaisin ja lauantaisin), ja tänä iltana kävimme Lauran kanssa (siinä samaisessa teatterissa) hyväntekeväisyyskeikalla. Siellä esiintyi neljä koomikkoa, joista yksi oli Ed Byrne, joka on yksi lempikoomikoistani. Yleensä olen saanut parin punnan lippuja keikoille, mutta tästä suostuin maksamaan täyden hinnan (ei sekään kuin £15), koska halusin ottaa tilaisuudesta vaarin ja käydä katsomassa sellaisia koomikoita, joiden tuotantoon olen tässä kesän aikana tutustunut ruudun kautta. Samalla periaatteella päätin satsata oikein kunnolla (£20) ja mennä katsomaan Simon Amstellin megakeikkaa 02-arenalle ensi kuussa. Tämän lisäksi tulee varmasti vielä useampi halpa Just the Tonic -ilta (esim. huomenna (tänään) luonani vierailevan Annan kanssa).

Eikä siinä vielä kaikki! Muistatteko Suomenkin telkkarissa muutama vuosi sitten pyörineen Graham Nortonin talkshown? Siinä homo brittikoomikko haastattelee julkkisvieraita ja järjestää hulluja tempauksia (katsokaa YouTubesta "Graham Norton Show" ellei muistu mieleen). Ensi viikolla kuvattavassa jaksossa esiintyvät Nortonin lisäksi (tietojeni mukaan) Lee Mack (koomikko), James Blunt, ja... minä! Tai siis, katsomossahan minä olen, toisin kuin kaksi muuta edellämainittua, mutta silti! Sain siis neljä lippua katsomaan ohjelman kuvauksia, jeejee! Liput ovat ilmaisia, laitoin hakemuksen ehkä viikko sitten, ja tänään ilmoitettiin että ensi torstaina tapahtuu.

Että hauskuutta on tiedossa jatkossakin!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Osoitteenmuutos

Tiedoksi kaikille niille, joilla on minun osoitteeni, ja jotka mahdollisesti haluaisivat lahettaa jotain postia (vinkkivinkki) - osoite on sama, mutta numero 423 on nykyaan 513.

En viitsi kirjoitella sen enempaa, vaikka aikaa olisikin nain ennen tunnin alkua, mutta parempi tehda naita blogipostauksia omalla koneella, ettei sitten tarvitse kirjoittaa pitkia pisteettomia teksteja (ja tassa tietenkin kyse pisteettomista kirjaimista, eika .-pisteesta, ennen kuin joku pilkunviilaaja ehtii narkastya ;) )

Voin viela tassa kohdassa todeta, etta vaikka uudessa huoneessani on huonoja puolia (esim. kayttoon sopimattomat hyllyt ja outo lukko), niin mikaan ei arsyta kovin pahasti, kun ymparilla on hiljaista. Hiljainen elinymparisto on aliarvistettua, ainakin (niin kuin toki moni muukin asia) kunnes sita ei ole!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Muuttopuuhia ja lentolippuja

Nyt on sitten tullut lentolippuja ostettua taas ihan urakalla, ja niitä on sähköposti täynnä. Ostin jo ennen lähtöä liput jouluksi, jolloin tulen Suomeen 19-29.12. Eilen muutama kaveri kertoi olevansa lähdössä Skotlantiin ensi kuussa, koska Ryanairin tarjouksella liput Lontoo-Glasgow-Lontoo maksoivat vain £10! Rupesin itsekin selailemaan hintoja, ja vaikka Skotlanti tai Irlanti houkuttelisi, niin päätin, että kahden vuoden tauon jälkeen on aika palata Ranskaan tapaamaan isäntäperheitä. Liput Lontoosta Grenobleen viikonlopuksi 10-12.12 maksoivat n. 50€. Soitin tänään Catherinelle ja Annelle (ekan ja kolmannen isäntäperheen äidit), ja kerroin olevani tulossa. Pääsen Catherinen luo yöksi, ja käyn tapaamassa Annea yhtenä päivänä, ellei hän ole taas joutunut sairaalaan (kun olin kolmannessa perheessäni Annella uusiutui syöpä, ja vuosi sen jälkeen kun kävin kylässä näin oli käynyt taas, ja nyt tänä kesänä tilanne oli kuulemma ollut erittäin vakava, joten hän käski soittaa muutamaa päivää etukäteen ja tarkistamaan tilanne). Varasin siis liput, joten viimeinen viikonloppu ennen joululomaa menee sitten Alppimaisemissa!

Ostin tosiaan joululomaliput jo ajoissa, ettei sitten rahapula yhtäkkiä yllätä, ja ajattelin tänään, että ehkä olisi hyvä tehdä samoin kotiinpaluulennon kanssa. Joten nyt on sitten BA:n lennot ostettuna 14.1, niin jää sitten viikonloppu aikaa laittaa kämppä ja pääkoppa kuntoon ennen maanantain kouluunpalua. Voi että, kun tunnen itseni tehokkaaksi!

Tässä matkaillaan muutenkin reilusti, kun ensi viikolla tulee ensimmäinen vieras (Anna 22-27.10), ensi kuussa muutama lisää (Jani & Julle 11-15.11, Fanny 15-?.11) ja sitten vielä joulukuussa (isä, Tuula, Janne & Matilda 5-8.12), joten turistiopastaidot pannaan koetukselle! :) Jos joku muu vielä haluaa tulla niin voi ottaa yhteyttä ;)

Ja lopuksi vielä hyvä uutinen: huonetilanne näyttäisi parantuvan maanantaina! Olen saattanut mainita asuvani talon epävirallisessa bilekerroksessa, ja seinänaapurillani on vielä erittäin tehokkaat kaiuttimet, joten yöunet on välillä aika vähissä. Pari saksalaista tyttöä löysivät jo jonkun pohjakerroksesta joka halusi vaihtaa heidän kanssaan huoneita, ja eilen yksi kaveri yläkerrasta vinkkasi että hänen naapurinsa on minun naapurini kaveri, ja että hän haluaa muuttaa tänne. Jätkä kävi juuri ovella (ja varmaan ihmetteli mikä hirvitys täällä asuu kun parin päivän potemisen jälkeen näytän kaikkea muuta kuin hehkeältä), ja sovittiin että käydään maanantaina toimistolla ja hoidetaan asia virallisesti. Joten maanantai on muuttopäivä!! Jee!! Pitäisi varmaan käydä tarkistamassa tuleva keittiöni ja kylppärini (koska olen kuullut juttua että minun käytävällä olisi fiksumpi kylppäriratkaisu kuin muutamalla muulla käytävällä), mutta eiköhän sitä pysty "vähemmän järkevän" kylppärin kanssa elämään jos vaan saa öisin nukuttua! Uusi huone on kyllä kuulemma melkein "bilekeittiön" yläpuolella, ettei sielläkään hiirenhiljaista ole, mutta koko talossahan se meteli joka tapauksessa kuuluu, eikä se voi olla yläkerrassa pahempaa kuin täällä (vaikka eihän tuota kannata sanoa, koska sitten se onkin varmaan vielä pahempi...)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Viikon yhteenveto

Nyt on vihdoin ja viimein päästy opiskelun alkuun! En tietenkään valita pitkästä lomasta, mutta tuntui kyllä oudolta kun kaikki vaihdossa olevat kaverit viettävät jo normiarkea missä sitten ovatkaan, ja minä olen vasta alkuvaiheessa.

Päärakennus

Middlesexin tehottomuus ulottuu lukujärjestyksiin asti - ainakin vaihtareilla on vaihtelevasti neljästä kahteen päivää koulua viikossa. Kaksi päivää viikossa! Onpa järjetöntä! Itselläni niitä on kolme, joka vielä menee. Perjantai on vapaa, joten saan pitkän viikonlopun, ja tiistaina ei myöskään ole koulua, joten vapaata on tasaisin väliajoin. Niillä, jotka opiskelevat esim. vain kääntämistä, on joka kurssista vain yksi kahden tunnin luento, joten vaikka ne olisivatkin eri päivinä, ei kahdeksan tuntia viikossa todellakaan ole paljon mitään. Minulla on kääntämisen lisäksi kaksi kurssia kirjallisuutta, joten niissä on sentään sekä luento (1h) että seminar (1½h). Ei mikään kova urakka, mutta toisaalta kirjallisuuskursseilla on (yllätys, yllätys) kamalasti luettavaa. Päädyin lopulta vaihtamaan yhden kirjallisuuskurssin siihen tulkkauskurssiin, jota aikaisemmin yritin - tällain jälkikäteen se kävi ihan helposti, ilman monen tunnin odottelua. Opettaja ei ole kyllä vielä sanonut asiasta mitään, joten toivotaan, että vaihto menee läpi. Se vähentäisi luettavien romaanien määrää jonkun verran, varsinkin siitä tylsemmästä päästä. Kirjoja jää kuitenkin ihan tarpeeksi, n. 8, ja tämä jatkuva kirjojen tilaaminen tekee kyllä reilun lommon budjettiini.

Ellei luettavia kirjoja olisi niin paljon, niin voisi mielestäni ihan hyvin ottaa muutaman lisäkurssin täyttämään tyhjää lukujärjestystä. Sitä ei kuitenkaan sallita, vaan maksimipistemäärä, jonka vaihtari saa lukukauden aikana suorittaa on 60 (eli 30op). Toisaalta, eihän tänne opiskelemaan tultu. Olisi hienoa, jos saisin oikeasti aikaiseksi sellaisen rutiinin, että käyttäisin hyppytunnit ja muun kampuksella vietetyn vapaa-ajan opiskeluun, ja voisin sitten tehdä kaikkea muuta vapaapäivinä. Aikataulu sallisi kyllä tämän, mutta käytäntö on yleensä osoittautunut erilaiseksi...

Ja tätä aasinsiltaa pitkin jatkan sutjakasti aiheeseen vapaa-aika. Tiistaina minulla oli siis vapaata, ja niin oli myös Nataliella, Wednyllä ja Clarencella. Mietimme, mitä tekisimme, ja minä päätin järkätä turistipäivän. Minut nimitettiin siis taas kerran oppaaksi (tai kai se on jo ihan yleinen tittelini tässä vaiheessa), ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävimme muutamassa puistossa, Big Benin juurella, South Bankillä (Thamesin eteläranta), St Paul's Cathedralin huipulla (528 askelman päässä) ja the Museum of Londonissa. Matkalla näytin heille useamman hyvän valokuvauspaikan, ja tulipahan eteen muutama yllätyskin, kuten St James' Parkin järven rannalla hengailleet pelikaanit (yleensä ne pysyttelevät järven keskellä olevalla saarella).






Loput kuvat kuvat ja selostus löytyvät Facebookista, jos kiinnostaa.

Eilen oli sitten minun vuoroni sairastua, nyt kun Freshers' Flu on kiertänyt kaikissa muissa. Ilta meni peiton alla nenäliinavuoren keskellä. Onneksi joku sentään pitää minusta huolta; kun puhuin Clarencen kanssa Facebookissa, hän käski juoda paljon vettä ja mennä aikaisin nukkumaan, ja myöhemmin illalla hän ja Wendy ilmestyivät ovelle "nuha ja flunssa" -Panadolien kanssa. Minun omat Hong Kongilaiset hoitsuni :)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Öinen jokiristeily

Eilen oli orientaation viimeinen päivä, ja Thames Riverboat Disco. Olin tietenkin ostanut lipun, mutta odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Minkälaiset bileet alkavat n. klo 19 ja loppuvat klo 23? No, ainakin siellä olisi hienot maisemat.

Maisemat tosiaan olivat hienot - öinen Tower Bridge oli uskomattoman näköinen, ja vaikkei mentykään Big Benille asti kuten joku oli kertonut, näimme kuitenkin mm. Greenwichin nollameridiaanin, joka heijastetaan vihreänä linjana taivaalle.

Mutta odotuksien puutteesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - juhlat olivat menestys! Porukkaa oli aika paljon, muttei liikaa, tanssilattialta pääsi rauhallisempaan keskikerrokseen ja ulos kannelle vilvoittelemaan ja katselemaan maisemia, ja paikalla oli paljon kavereita. Ja koska nousimme laivasta jo klo 23 ei tullut missään vaiheessa kovaa väsymystä tai tunnelman lässähtämistä, eikä kukaan oksentanut kotimatkalla bussissa (siitä oli pidetty huolta ruokkimalla meille menomatkalla sispejä ja suklaata). Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ilta! Harmi vain että kamera jäi kotiin mutta onneksi sain delegoitua kuvien ottamisen muille.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Sillä päivä, se on kaunis...

Meidän ylioppilaskunnalla on kampuksella kahvila/kauppa/baari. Baarista saa olutta. Lounaallakin. Ja sehän tyypeille maistuu. Milloin Assariin saadaan A-oikeudet? ;)

Tänään meidän piti käydä koulussa ja tehdä noin tunnin mittainen kirjastoesittelykierros ja joku outo tasotesti matiikassa ja enkussa. Hei haloo, humanisti täällä, mikä ihmeen matiikka? Ei se kyllä sitten tuntunut ihan perseelleen menevän, mutta sanotaan vaikka etten välttämättä päässyt oikeaan vastaukseen (tai yleensä vastaukseen) ihan oikeaoppisin keinoin. Koe oli sitä varten, että yliopiston henkilökunta tietää jos joku tarvitsee eritysapua. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta onko niin fiksua tuhlata jo valmiiksi vähäisiä henkilöstöresursseja yhden lukukauden vaihtareiden testaamiseen? Don't think so. Mutta näillähän on muutenkin järki kädessä, käsi taskussa ja tasku hukassa, tai jotain...

Kokeen jälkeen suuntasimme Natalien (GER) ja Laurenin (USA) kanssa kaupungille. Pienen kiertelyn jälkeen keräännyimme useamman muun vaihtarin kanssa Leicester Squarille, josta alkoi London Treasure Hunt. Meidän kolmen joukkoon liittyi ruotsalainen Moa (ensimmäinen, johon olen törmännyt), ja lähdimme matkaan ohjepaperit ja kartta kourassa. Etenimme hyvää vauhtia, ja sain päteä oikein kunnolla, kun osasin vastata useaan kysymykseen ja tunsin paikkoja. Pääsimme maali-pubiin n. tunnissa, vaikka aikaa oli kaksi tuntia, toisena joukkueena perillä. Valitettavasti emme voittaneet, mutta 13 joukkueesta olimme toisia, ja jäimme voittajasta jälkeen vain muutamalla pisteellä. Ja hauskaa oli! Sitäpaitsi paistoi aurinko, ihana syyssää!

Ennen matkaanlähtöä olimme katselleet Laurenin ja Natalien kanssa eri esityksien hintoja Leicester Squarella, ja Lauren kysyi, että mentäisikö vaikka jo samana iltana katsomaan jotain. Totesimme että miksi ei, ja kahdeksalta istuimme Ambassador-teatterissa odottamassa huikean Stomp-shown alkua. Ihan uskomaton elämys, jossa yleisö hurrasi, taputti ja nauroi kippurassa! Olimme saaneet 25 punnalla hyvät paikat, ja esitys oli niin käsittämättömän hyvä, että voin kyllä suositella sitä kaikille Lontoossa käyville! Eikä ole kielimuuriakaan, kun siinä ei puhuta mitään.

Huomenna Freshers' Fayre, opiskelijamessut, ja illalla Thames Riverboat Disco. Viikonlopuksi on luvattu ihania säitä, aurinkoa ja 20-21C. Lauantai-iltana menen uudestaan katsomaan stand up'ia, tällä kertaa Laurenin kanssa. Ja silloin menen kyllä bussilla kotiin! (Vähän pakko kylläkin, kun Piccadilly line on kuulemma kiinni tänä viikonloppuna...)

Nyt on pakko raivata lattia, koska huomenna tulee siivooja, ja sitten mennä nukkumaan.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tehottomuuden huippu

(Uskokaa tai älkää, tällä kertaa otsikko ei viittaa minuun!)

Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.

Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.

Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Shoppailu, stand up ja sade

Lauantaina kävin hakemassa viimeiset kamani au pair -perheeni luota, Tiinan kanssa syömässä, ja vähän kiertelemässä kaupoissa. No, tulihan sieltä kaupoista vähän tavaraa mukaankin. Kuka väittää, ettei materia tee onnelliseksi? Minä olin ainakin erittäin onnellinen, kun vihdoin ostin kauan himoitsemani kakkuvadin, ja viimein löysin juuri täydelliset kengät lempikenkäkaupastani (Irregular Choice, Carnaby Street, Soho). How could I resist these beautiful things?







Illalla käytiin katsomassa stand up -keikka Leicester Squarella, ja oli aivan mahtavaa! Siellä oli neljä esiintyjää; kolme miestä ja yksi nainen. Nainen oli sitäpaitsi raskaana oleva vatsastapuhuja. Sitä ei kyllä näe joka päivä! Sitä paitsi hän heitti kovasti läppää vatsastapuhumisesta, eli periaatteessa nauroi itselleen. Kaikki neljä olivat kyllä tosi hyviä! Pitää mennä pian uudestaan.

Kotimatka oli sitten aika painajaismainen. Odoteltiin metroa täydellä laiturilla, ja yhdessä vaiheessa vähän matkan päässä alkoi kuulua tappelun ääniä. Sitten muutama vieressäni ollut ihminen rupesi yskimään, ja kohta kaikki, minä mukaan lukien, yskivät kilpaa. Tuntui siltä kun kurkussa olisi ollut jotain terävää. Pikkasen pelottavaa, varsinkin maan alla, suljetussa paikassa, väkijoukon keskellä. En tiedä sitten mitä siellä oikein tapahtui.

Pitkä odottelun jälkeen juna saapui, ja sitten tungeuduttiin täyteen vaunuun. Ensimmäiset n. 7 pysäkkiä oli kyllä erittäin tukalaa ja intiimiä menoa, mutta lopulta vähän tyhjeni, niin pystyi jopa hengittämään.

Eilen oli international studentseille tarkoitettu päiväretki Brightoniin. Brighton on varmasti mukava paikka kesällä; se on merenrantakaupunki ja siellä on kaikenlaista asiaankuuluvaa virikettä, mutta sateisena, kylmänä, tuulisena, syksyisenä päivänä se ei ehkä ole mikään ykköslomakohde. Oli meillä silti mukavaa Natalien, Clarencen ja Wendyn kanssa, käytiin kaupoissa, syömässä ja museossa. Mutta ei kyllä ole mitään hinkua mennä sinne takaisin.

(Tähän kohtaan oli tarkoitus lisätä pari kuvaa, mutta netti oli eri mieltä)

lauantai 2. lokakuuta 2010

Keskiyön mietteitä

Kolmannen päivän iltana, kulkiessani läpi pimeän, hikisen ja musiikin tahdissa kiemurtelevien ihmisten täyttämän huoneen, ystävien luota, ystävän perässä, ystäviä matkalla tervehtien, ajattelin, että tällaistahan sen kuuluu olla. Tietenkään uudet tuttavuudet eivät vielä kolmen päivän jälkeen ihan yllä samalle tasolle kuin vuosikymmenten (uskomatonta, että voin edes sanoa näin, mutta tottahan se on jo kahdenkympin jälkeen) kestäneet ystävyyssuhteet, mutta tässä tilanteessa, kun kaikki ovat toisilleen vieraita, ja ympäristö on kaikille outo, normaalit ystvyyssuhteiden syntyä säätelevät lait eivät vallitse. Ja vaikka ikkunan ja seinien läpi kuuluu naapurissa sijaitsevasta keittiöstä kantautuvia huutoja ja Spice Girlsin hittibiisien karjuntaa, niin en jaksa kovasti häiriintyä, vaikka väsyttääkin. Vielä jonain iltana saatan liittyä rääkyvään joukkoon itsekin, mutta toistaiseksi minulle riittää tieto siitä, että olen jo kolmessa päivässä saanut ystäviä. Saatamme olla yhteydessä vuosia, vaihdon ajan, tai ehkä vain tämän viikonlopun, mutta ei se mitään.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Pikapäivitys

Olen väsynyt koko päivän jatkuneesta sosiaalisuuden puuskasta, mutta samalla iloinen siitä, että tuntuu hyvältä, vaikka informaatiota asioiden kulusta saisi välillä olla kaltaiseni kontrollifriikin mielestä vähän enemmän. Huone on pieni mutta ihan ok, ja kylppäri on nähnyt parhaat päivänsä (tai ehkä se on aina ollut kaamottava), muttei sekään mikään ylitsepääsemätön. Alan pikku hiljaa tunnistaa kerroksen ja oman käytävän muita naamoja, vaikken nimiä aina muistakaan. Myös kampukselta löytyi uusia kavereita, jostain syystä pääosin amerikkalaisia, mutta mikäs siinä. Kampus on muuten nätti, päärakennus on kartano suuren puiston ympäröimänä. Muut rakennukset ovat enemmän tai vähemmän nättejä, mutta pääosa minun tunneistani näyttävät olevan kartanossa, tallissa tai tornissa, joten eiköhän se siitä :)

Palaan asiaan kuvien ja muiden uutisten kera pian, tai heti kun ehdin, mutta nyt on pakko antaa periksi nukkumatille, joka on kiskonut hihasta jo klo 21 asti (nyt 23.30).