"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

tiistai 11. tammikuuta 2011

Let them eat cake

Tämä nukkumattomuus alkaa olla jo vanha vitsi. Viime yönä taisin nukkua yhteensä pari tuntia, jos sitäkään, enkä varmaan tuntiakaan yhtenäisesti. Nukkumatti suostui ilmestymään vasta joskus neljän jälkeen, onkohan se vuorotteluvapaalla tai jotain kun homma ei oikein luista?

En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...

Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!

Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.

Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:

Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)

Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.

Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti