"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

torstai 3. kesäkuuta 2010

Puhelinlangat laulaa

4 päivää, mitä ihmettä?? On se hienoa kun ei itse tajua ollenkaan olevansa lähdössä johonkin, pitkäksi aikaa ja vielä pian! Onkohan se jotenkin niin, että mitä useammin lähtee, sitä "normaalimmalta" se tuntuu, eli sitä ei hirveästi ajattele/tajua etukäteen?

Puhuin tiistai-iltana Ruthin (Walesin perheen äidin) kanssa puhelimessa, juteltiin yli puoli tuntia. Tuli taas pitkästä aikaa sellainen ylivoimainen "ihanaa että lähden sinne!!" -tunne. Puhuin myös Markin (isän) ja tyttöjen kanssa; Sam on pyöräilylomalla Ranskassa kaverin perheen kanssa, ja hän oli myös poissa viimeksi kun soittelimme, joten en ole vielä puhunut hänen kanssaan. Kuulin puhelimessa kun Ruth kysyi Ellieltä: "Do you want to say hi to Jenni?", ja vastaus kuului "Who's Jenni?", mutta kyllä hän tuli puhelimeen, ja kertoi minulle Nalle Puh -pyjamastaan. Ruth oli kuulemma kirjoittanut nimeni johonkin siellä, ja Holly oli heti muokannut sitä Jeniksi, joten nähtävästi olen siellä sitten Jen. Ei olisi kyllä ensimmäinen kerta.

Tässä tämän blogin ensimmäiset kuvat: Ruth lähetti nämä ensimmäisessä sähköpostissaan.


Tässä ovat Holly (9v) ja Sam (11v), ja alla Ellie (6v).


Että sen näköisiä muksuja minulla on tänä kesänä huollettavana.

Asiasta toiseen, sain eilen huoneeni vihdoinkin jonkinnäköiseen järjestyksen tilaan, jee! Taas kerran on tosi harmi, etten saa nauttia tästä kovinkaan pitkään, kun tavarat ovat niin nätisti paikoillaan jne, mutta kun en saanut aikaisemmin aikaiseksi, niin ei voi mitään. Purkamisen jälkeen seuraa sitten matkalaukun pakkaaminen!

Ai niin - nyt tutut voivat pitää yhteyttä myös Skypessa, kun liityin vihdoin sinnekin! Nimellä löytää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti