Ihana, ihana Edinburgh

Ja Edinburgh-postaukset jatkuu (toivon mukaan ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa niitä alkaa taas tulla vähän jatkuvammalla syötöllä, mutta asiat ehtivät tietenkin vielä muuttua).

Skotlannissa vietetyt kaksi viikkoa olivat aivan upeat! Jotenkin tuntui, että elämäni siellä on vielä olemassa, ja vain jatkui suht normaalina arkena - ei sillä, että minulla siellä olisi koskaan ollut sellaista arkea, joka koostuisi vain mukavista jutuista, ystävien tapaamisesta ja ulkona syömisestä, mutta silti.

Tässä kuvakooste matkastani:

Edinburghissa oli yllättävän kaunis ilma, ensimmäiset 10 päivää aurinko paistoi melkein jatkuvasti, mitä nyt välillä satoi muutama kuuro. Ensimmäisenä päivänä vastassa oli tällainen sääilmiö:

Ensimmäisen viikon toisen puolikkaan vietin Glasgowssa. Viikonloppuna olin sohvasurffaamassa Ellin, Geoffin ja Tobey-kissan luona, ja että oli mukavaa. Löydettiin myös Tohtorin parkkeerattu kulkupeli:

Tescon hyllystä löytyi näinkin skottilainen näky:

Glasgowssakin ilma oli mitä parhain - Elinan kanssa nautittiin sen verran täysin rinnoin puistosta ja auringonpaisteesta, että ajantaju meni kokonaan, hups!:

Toisen viikon torstaina pikkuveljet sitten lensivät paikalle irlantilaisin siivin, ja toivat sateen mukanaan:

Mentiin samantien Wagamamaan lounaalle, omnomnom:

Meidän hostellihuoneesta oli aikas kivat näkymät:

ja jokainen löysi omaa pituuttaan suhteellisen hyvin vastaavan nukkumapaikan:

Kansalliskirjastolla oli joku Skotlantiin ja elokuviin liittyvä näyttely, jolla oli hauskoja mainosjulisteita:

"Luke, ah'm yer da"

Ceilidh-tanssi taittui niin kokeneemmilta kuin kokemattomiltakin tanssijoilta:

Seuraavana päivänä käytiin aamiaisella, jossa nuorimmainen tilasi Full Scottish Breakfast'in isomman version, "metsästäjän aamiaisen", johon kuului mm. haggis. Sieltä lähdimme North Berwickissä sijaitsevaan Seacliff Stables'iin:

Janne sai suurimpana suurimman hevosen, Mollyn, ja sen mukana suomalaisten nimien kanssa kamppailevalta ohjaajalta lempinimen Mr Molly:

Maisemat olivat mitä parhaimmat, eikä kylmä tuuli edes haitannut:

Ratsastuksen jälkeen piti hakea vähän välipalaa - eräille vähän suurempana annoksena:

ja ilta, sekä matka, päättyi iskän sponssaamaan illalliseen upeassa The Dome -ravintolassa

Että sellainen reissu!

Matkan tällä puolen

Saavuin sunnuntaina, ihan kuin kotiin tulisi. Tai ehkä jonnekin vähän kauemmas, mutta silti lähellä; jonnekin, jossa ei jatkuvasti käy, muttei kuitenkaan ole ulkomailla. Illanistujaiset kavereiden kanssa tuntuvat siltä, kuin viime kerrasta ei olisi kauhean kauaa, eikä kovin moni asia ole muuttunut. Mieleen palaa taas tuttuja asioita; halpa ruoka, vaihteleva sää, kohteliaat ihmiset, asuntojen kylmyys, ja siitä johtuva brace yourself -fiilis pytylle istuessa. Ja se Edinburghin panimohaju.

Sää on ollut mitä parhain, aurinkoista, vain lyhyitä sadekuuroja välillä. Kylmää on, muttei liian. Täällä on vielä vihreää, Princes street gardens on upea vihreine nurmikkoineen, vihreät ja keltaiset puut vuorottelevat maisemassa. Alkusyksyä parhaimmillaan. Säilyisipä tämä tällaisena.

Näinä aurinkoisina päivinä, syödessäni aamupalaa lempikahvilassa, tai kävellessäni pitkin kaupungin katuja uusien kaupunginosien läpi, kädessäni chai latte valkoisessa take away -mukissa ajattelen, että kyllä, tänne minä kuulun. Täällä tuntuu hyvältä.

Eikä pieni sadekaan haittaa, kun matkalaukusta saa kuivat sukat.

weheartit

Syksyn ja muutokset tuulet

Perustin hiljattain uuden blogin (jossa myyn kirjoja sun muuta tavaraa, koska tänne yksiöön ei vaan mahdu kaikkea, ja tavaramäärä häiritsee hiukan muuttojen aikana), ja valitessani siihen taustakuvaa ja sellaista tajusin, että tuo tylsä vihreä taitaa olla jo aikansa elänyt. Joten syksyn kunniaksi tein vähän muutoksia. Mitäs tykkäätte? Mun mielestä tästä tuli aika hieno! (Joo, sama tausta mikä tuossa uudessakin blogissa on, mutta se vaan oli jotenkin niin hieno!)

In other news, sunnuntaina koittaa paluu Skotlantiin, tällä kertaa kahdeksi viikoksi, jee! Olen siirtynyt kuuntelemaan BBC Radio 1 -kanavaa, ja siellä juuri kerrottiin miten Pohjois-Englannissa ja Etelä-Skotlannissa on tällä hetkellä kauheat myrskyt. No just. Mä olin niin toivonut kivaa syyssäätä :(
Toivottavasti myrsky ehtii loppua.

weheartit

Mietteitä opintojen loppuvaiheessa

Paluu Yliopistonmäelle koitti tuossa pari viikkoa sitten, ja lusmuilu tietenkin alkoi samantien - jo tokan viikon alussa sain itseni kiinni tekemästä kouluhommia yöllä. Sanomattakin selvää on, että tämä ei johtunut mitenkään hommien paljoudesta tai ajanpuutteesta...

weheartit

Tämä syksy olisi tarkoitus omistaa pääasiassa gradulle, ja sen lisäksi minulla on muutama säläkurssi (eli sellaisia, jotka muuten olisin suorittanut jo aikoja sitten, mutta koska ne pidetään aina syksyllä, ja koska viimeiset kaksi syksyä olen ollut muualla, niin istun nyt sitten kursseilla toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Jepp.), sekä uutena tuttavuutena viittomakieli, joka on muuten ihan tajuttoman kivaa! Siitä ehkä enemmän joskus toiste.

Eilen kävin opiskelukaverin kanssa lounaalla, ja puheeksi tuli jäljellä olevat kurssit, pistemäärät ja sellaiset. Ystäväni aikoo valmistua tämän lukuvuoden aikana, mutta yllätykseksemme huomasimme, että minäkin voisin suhteellisen pienellä vaivalla valmistua jo ensi keväänä. Siis 4½ vuoden opiskelun jälkeen! Emme kumpikaan oikein ymmärtäneet miten tämä voi olla mahdollista - enhän ole koskaan esim. päässyt siihen suositeltavaan 60 op:n vuosivauhtiin, tai ollut muutenkaan mitenkään keskivertoa tehokkaampi. Aika hullua.

Niin kuin olen jo aiemmin miettinyt, voisin hyvin valmistua jouluun 2013 mennessä alkuperäisen suunnitelman (kevät 2014) sijaan, jotta voisin muuttaa jo ensi vuoden jälkeen takaisin Britteihin (tai johonkin). Sitten keksin, että voisin kokeilla ihan huvin vuoksi hakea helmikuussa toista Erasmus-paikkaa - tarkistin listan uusintahaussa olevista paikoista, ja ainakaan Aberdeenin yliopistoon ei näköjään ollut ollut tunkua. Joten voisin laittaa hakupaperit vaikkapa Glasgow'n ja Aberdeenin yliopistoihin (näkisi vähän muutakin Skotlantia, ja inspiraatiota on jo jonkin aikaa tullut muutamasta lukulistastani löytyvästä blogista), ja lähteä sinne vuodeksi opiskelemaan jotain kivaa, esim. jotain Skotlantiin liittyvää, ja sitten valmistua. Ja jollen saa paikkaa (toista Erasmus-paikkaa haettaessa ensimmäistä kertaa hakevat ovat tietenkin etusijalla), niin voin koittaa saada asiani kuntoon ja valmistua kevääseen mennessä. Ehkä.

Tämä kaikki on jotenkin pelottavaa - tieto siitä, että meni miten meni, lähden luultavasti Turusta viimeistään ensi vuoden jälkeen, ja tällä kertaa varmaankin ilman selvää paluusuunnitelmaa.

weheartit

Brave

Glen Coe

Jonkin aikaa sitten kirjoitin jatkuvasta koti-ikävästä ja siitä, miten en osaa enää sanoa missä kotini oikeastaan on, tai pitäisi olla. Olen viime aikoina haaveillut kovasti Lontooseen paluusta, mutta nyt Skotlanti on taas viemässä voiton, ainakin toistaiseksi. Ja Skotlannin-ikävää lisäsi kovasti eilinen elokuva:

Vaikken viettänytkään paljon aikaa Ylämailla (valitettavasti), niin tuossa elokuvassa oli todella paljon kodin tuntua - maisemat, musiikki, ja se aksentti... Ja elokuva oli muutenkin hyvä, ja itse asiassa aika koskettava. Tykkäsin! Ja heti elokivan jälkeen hommasin soundtrackin, joten nyt voin kuunnella sitä tunnelman ylläpitämiseksi "kotiin"paluuta odotellessa - enää kuukausi siihen, että pääsen kahdeksi viikoksi Skotlantiin!

Loppuun vielä aivan ihana laulu elokuvasta (nainen, joka laulaa on muuten Emma Thompson):