Mietteitä opintojen loppuvaiheessa

Paluu Yliopistonmäelle koitti tuossa pari viikkoa sitten, ja lusmuilu tietenkin alkoi samantien - jo tokan viikon alussa sain itseni kiinni tekemästä kouluhommia yöllä. Sanomattakin selvää on, että tämä ei johtunut mitenkään hommien paljoudesta tai ajanpuutteesta...

weheartit

Tämä syksy olisi tarkoitus omistaa pääasiassa gradulle, ja sen lisäksi minulla on muutama säläkurssi (eli sellaisia, jotka muuten olisin suorittanut jo aikoja sitten, mutta koska ne pidetään aina syksyllä, ja koska viimeiset kaksi syksyä olen ollut muualla, niin istun nyt sitten kursseilla toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Jepp.), sekä uutena tuttavuutena viittomakieli, joka on muuten ihan tajuttoman kivaa! Siitä ehkä enemmän joskus toiste.

Eilen kävin opiskelukaverin kanssa lounaalla, ja puheeksi tuli jäljellä olevat kurssit, pistemäärät ja sellaiset. Ystäväni aikoo valmistua tämän lukuvuoden aikana, mutta yllätykseksemme huomasimme, että minäkin voisin suhteellisen pienellä vaivalla valmistua jo ensi keväänä. Siis 4½ vuoden opiskelun jälkeen! Emme kumpikaan oikein ymmärtäneet miten tämä voi olla mahdollista - enhän ole koskaan esim. päässyt siihen suositeltavaan 60 op:n vuosivauhtiin, tai ollut muutenkaan mitenkään keskivertoa tehokkaampi. Aika hullua.

Niin kuin olen jo aiemmin miettinyt, voisin hyvin valmistua jouluun 2013 mennessä alkuperäisen suunnitelman (kevät 2014) sijaan, jotta voisin muuttaa jo ensi vuoden jälkeen takaisin Britteihin (tai johonkin). Sitten keksin, että voisin kokeilla ihan huvin vuoksi hakea helmikuussa toista Erasmus-paikkaa - tarkistin listan uusintahaussa olevista paikoista, ja ainakaan Aberdeenin yliopistoon ei näköjään ollut ollut tunkua. Joten voisin laittaa hakupaperit vaikkapa Glasgow'n ja Aberdeenin yliopistoihin (näkisi vähän muutakin Skotlantia, ja inspiraatiota on jo jonkin aikaa tullut muutamasta lukulistastani löytyvästä blogista), ja lähteä sinne vuodeksi opiskelemaan jotain kivaa, esim. jotain Skotlantiin liittyvää, ja sitten valmistua. Ja jollen saa paikkaa (toista Erasmus-paikkaa haettaessa ensimmäistä kertaa hakevat ovat tietenkin etusijalla), niin voin koittaa saada asiani kuntoon ja valmistua kevääseen mennessä. Ehkä.

Tämä kaikki on jotenkin pelottavaa - tieto siitä, että meni miten meni, lähden luultavasti Turusta viimeistään ensi vuoden jälkeen, ja tällä kertaa varmaankin ilman selvää paluusuunnitelmaa.

weheartit