Matkan tällä puolen

Saavuin sunnuntaina, ihan kuin kotiin tulisi. Tai ehkä jonnekin vähän kauemmas, mutta silti lähellä; jonnekin, jossa ei jatkuvasti käy, muttei kuitenkaan ole ulkomailla. Illanistujaiset kavereiden kanssa tuntuvat siltä, kuin viime kerrasta ei olisi kauhean kauaa, eikä kovin moni asia ole muuttunut. Mieleen palaa taas tuttuja asioita; halpa ruoka, vaihteleva sää, kohteliaat ihmiset, asuntojen kylmyys, ja siitä johtuva brace yourself -fiilis pytylle istuessa. Ja se Edinburghin panimohaju.

Sää on ollut mitä parhain, aurinkoista, vain lyhyitä sadekuuroja välillä. Kylmää on, muttei liian. Täällä on vielä vihreää, Princes street gardens on upea vihreine nurmikkoineen, vihreät ja keltaiset puut vuorottelevat maisemassa. Alkusyksyä parhaimmillaan. Säilyisipä tämä tällaisena.

Näinä aurinkoisina päivinä, syödessäni aamupalaa lempikahvilassa, tai kävellessäni pitkin kaupungin katuja uusien kaupunginosien läpi, kädessäni chai latte valkoisessa take away -mukissa ajattelen, että kyllä, tänne minä kuulun. Täällä tuntuu hyvältä.

Eikä pieni sadekaan haittaa, kun matkalaukusta saa kuivat sukat.

weheartit