Brave

Glen Coe

Jonkin aikaa sitten kirjoitin jatkuvasta koti-ikävästä ja siitä, miten en osaa enää sanoa missä kotini oikeastaan on, tai pitäisi olla. Olen viime aikoina haaveillut kovasti Lontooseen paluusta, mutta nyt Skotlanti on taas viemässä voiton, ainakin toistaiseksi. Ja Skotlannin-ikävää lisäsi kovasti eilinen elokuva:

Vaikken viettänytkään paljon aikaa Ylämailla (valitettavasti), niin tuossa elokuvassa oli todella paljon kodin tuntua - maisemat, musiikki, ja se aksentti... Ja elokuva oli muutenkin hyvä, ja itse asiassa aika koskettava. Tykkäsin! Ja heti elokivan jälkeen hommasin soundtrackin, joten nyt voin kuunnella sitä tunnelman ylläpitämiseksi "kotiin"paluuta odotellessa - enää kuukausi siihen, että pääsen kahdeksi viikoksi Skotlantiin!

Loppuun vielä aivan ihana laulu elokuvasta (nainen, joka laulaa on muuten Emma Thompson):