Nyt on sitten sovittu seuraavasta reissusta, tai itse asiassa kahdesta seuraavasta! :D
Laitoin pallontallaajat.net-sivuston keskustelupalstan "Matkaseuraa"-osioon viestin, jossa etsin seuraa Salisbury & Stonehenge -reissulleni - sellaiseen turistirysään ei oikein tee mieli mennä yksin, reissuseuraa on muutenkin ihan kiva olla, ja valokuvaus helpottuu! Tänään Lotta laittoi s-postia, että lähtisi mielellään mukaan, ja sovimme tapaamisajaksi lauantai-aamun klo 8 Waterloon asemalla. Aikainen lähtö taas, mutta mikäs siinä kun viikolla saa nukkua joka aamu pitkään. Saavumme Salisburyyn vähän ennen kymmentä, ja tarkoituksena olisi mennä kymmenen bussilla Stonehengeen. Jee!
Sitten toinen reissu! Kun kerran kuun lopussa on tulossa vapaa viikko, ja satuin löytämään hyvänhintaiset liput, niin... lähden Edinburghiin 26-29.7!! Nyt pitää vain löytää majapaikka...
Aivan mahtavaa että pääsen tasan kahden viikon päästä Skotlantiin!!
Eli kolmen viikon sisään Bath, Salisbury, mahdollisesti Oxford, ja Edinburgh! Ei huono!
maanantai 12. heinäkuuta 2010
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Bath
Tämänkin kaupungin perustivat joka paikkaan nokkansa työntäneet "jo muinaiset roomalaiset". Kyseessä on siis kylpyläkaupunki Bath, joka oli Jane Austenin aikaan hienostoperheiden lomanviettokohde. Nykyään se on yksi Englannin kauneimpia kaupunkeja. Itse on paha sanoa, kun en ole nähnyt kuin kaksi englantilaista kaupunkia, mutta väitettä on kuitenkin helppo uskoa. Bathissa on tarkat rakennussäännöt talojen ulkonäön suhteen - niiden on kaikkien sovittava yhteen kaupungin yleisen ulkoasun kanssa, ja tämän takia kaupunki näyttää edelleen aika lailla samalta kuin Austenin aikaan. Ei ainuttakaan 60-luvun betonibunkkeria, jihuu!
Saavuin Bathin juna-asemalle klo 11, ja tapasin Katien. Olimme sopineet couchsurfing-sivuston kautta, että hän näyttäisi minulle paikkoja. Olin todellakin onnistunut löytämään hyvän oppaan!! Bathin retki kuuluu ehdottomasti tämän kesän parhaisiin päiviin!
Ensin kävimme roomalaisessa kylpylässä, joka on kaupungin pääturistikohde. Olin aikaisemmin kuullut, että kylpylä ei ehkä ole aivan £12 arvoinen, mutta koska Katie ehdotti sitä päätin, että mikä ettei. Ja kyllä kannatti - Katie oli menossa hakemaan paikallisten "ilmaiskorttia" (jolla paikalliset pääsevät kaupungin museoihin ilmaiseksi) ja siinä samassa minutkin päästettiin ilmaiseksi sisään!
Kylpylän sisällä oli kaikenlaista tietoa roomalaisista ja kylpylän historiasta. Siellä näki mm. miten vesialtaat aikoinaan lämmitettiin.
Veden väri johtuu kuulemma veden mineraalipitoisuudesta. Bathin veden terveydelliset vaikutukset ovat syy kaupungin perustamiseen ja sen aikaisempaan suosioon - sinne tultiin parantamaan jos minkälaista tautia.
Roomalaiset ovat edelleen hengessä mukana - jopa Julius Caesar hengailee altaan reunalla (ei kuvassa).
Päätimme maistaa kylpylän kuuluisaa, "parantavaa" vettä. Haju oli hieman mätämunamainen, jälkimaku metallinen, mutta ei itse vesi nyt pahaa ollut. Lämpimän veden juonti oli kyllä hieman outoa. Mutta tulipahan kokeiltua, ja toivottavasti sillä oli jotain hienoja terveydellisiä vaikutuksia!
Kylpylän jälkeen kävelimme puistoon Royal Crescentin vieressä, ja matkalla tuli nähtyä myös Circus. Nämä kaksi ovat Bathin hienoimpia osoitteita. Postikorteissa näkyi kuva ylhäältä, ja niistä muodostuu avain - kuulemma jotain vapaamuurarisymboliikkaa.
Tässä kuvat katutasolta:
Circus.
Royal Crescent.
Olimme menossa Crescentin edustalla sijaitsevaan puistoon picnicille, ja odotellessamme Katien siskoa päätimme käydä läheisessä pubissa juomassa Pimm'sit (tyypillinen englantilainen kesäjuoma), jota en ollut aikaisemmin maistanut.
Katie ja Pimm's (kyllä, lasissa on kurkunviipaileita, jostain kumman syystä. Siinä oli myös mansikoita, hedelmänpalasia ja mintunlehtiä. En ole ihan varma tykkäänkö vai en).
Sarah saapui, ja tarjosi meille ihanan piknikin aurinkoisessa puistossa. Sen jälkeen lähdin Katien kanssa Jane Austen Centeriin. Siellä oli söpö näyttely Jane Austenin elämästä ja teoksista, ja aikakaudesta yleisesti. Opimme mm. "viuhkakieltä" - viuhkan pitäminen eri asennossa tarkoitti eri asioita, joita miehet siihen aikaan nähtävästi osasivat tulkita.
Viuhkakielellä tämä tarkoittaa "Seuraa minua."
Bathissa oli meneillään Lontoon norsuparaatin tyylinen "Lions of Bath" -näyttely. Ihan kiva, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ihanille elefanteille.
Suklainen leijona karkkikaupan yllä.
Kävimme myös Bath Abbey'ssä. Luostari (pikemminkin Turun tuomiokirkosta hiukan pienempi kirkko) oli ihan nätti, ja tuntui oudon avaralta viime kirkkokäynnin (Westminster Abbey) jälkeen.
Katien kaveri James liittyi seuraamme, ja osallistuimme kirkontorniin vievään kierrokseen. Oppaina oli nuori tyttö (ehkä 17-19 vuotias) ja ehkä noin 14-15 vuotias poika. Alussa mietimme vähän opasvalintaa, mutta he tekivät kyllä työnsä tosi hyvin! Ja ehkä heidän on pakko palkata nuoria, jos vanhemmat oppaat eivät jaksa/viitsi kiivetä tornin 212 askelmaa monta kertaa päivässä.
Tornissa pääsimme mm. kellotaulun taakse.
Huippunäkymät
(oikein läppäkone juu...)
Kävimme vielä Katien ja Jamesin kanssa parissa pubissa juomassa lasilliset, ja vähän kello kahdeksan jälkeen suuntasimme juna-asemalle, jossa nousin 20.46 Paddingtonin junaan.
Minulla oli Bathissa todella hieno päivä! Sää oli (kuulemma yllättävän) hieno, oli hyvää seuraa (taas kerran oli hyötyä couchsurfingista), ja Bath oli ihana kaupunki!! En voi muuta kuin ylistää ja suositella!
Lopuksi vielä vähän kaupunkinäkymiä...
Saavuin Bathin juna-asemalle klo 11, ja tapasin Katien. Olimme sopineet couchsurfing-sivuston kautta, että hän näyttäisi minulle paikkoja. Olin todellakin onnistunut löytämään hyvän oppaan!! Bathin retki kuuluu ehdottomasti tämän kesän parhaisiin päiviin!
Ensin kävimme roomalaisessa kylpylässä, joka on kaupungin pääturistikohde. Olin aikaisemmin kuullut, että kylpylä ei ehkä ole aivan £12 arvoinen, mutta koska Katie ehdotti sitä päätin, että mikä ettei. Ja kyllä kannatti - Katie oli menossa hakemaan paikallisten "ilmaiskorttia" (jolla paikalliset pääsevät kaupungin museoihin ilmaiseksi) ja siinä samassa minutkin päästettiin ilmaiseksi sisään!
Kylpylän sisällä oli kaikenlaista tietoa roomalaisista ja kylpylän historiasta. Siellä näki mm. miten vesialtaat aikoinaan lämmitettiin.
Kylpylän jälkeen kävelimme puistoon Royal Crescentin vieressä, ja matkalla tuli nähtyä myös Circus. Nämä kaksi ovat Bathin hienoimpia osoitteita. Postikorteissa näkyi kuva ylhäältä, ja niistä muodostuu avain - kuulemma jotain vapaamuurarisymboliikkaa.
Tässä kuvat katutasolta:
Olimme menossa Crescentin edustalla sijaitsevaan puistoon picnicille, ja odotellessamme Katien siskoa päätimme käydä läheisessä pubissa juomassa Pimm'sit (tyypillinen englantilainen kesäjuoma), jota en ollut aikaisemmin maistanut.
Sarah saapui, ja tarjosi meille ihanan piknikin aurinkoisessa puistossa. Sen jälkeen lähdin Katien kanssa Jane Austen Centeriin. Siellä oli söpö näyttely Jane Austenin elämästä ja teoksista, ja aikakaudesta yleisesti. Opimme mm. "viuhkakieltä" - viuhkan pitäminen eri asennossa tarkoitti eri asioita, joita miehet siihen aikaan nähtävästi osasivat tulkita.
Bathissa oli meneillään Lontoon norsuparaatin tyylinen "Lions of Bath" -näyttely. Ihan kiva, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ihanille elefanteille.
Kävimme myös Bath Abbey'ssä. Luostari (pikemminkin Turun tuomiokirkosta hiukan pienempi kirkko) oli ihan nätti, ja tuntui oudon avaralta viime kirkkokäynnin (Westminster Abbey) jälkeen.
Katien kaveri James liittyi seuraamme, ja osallistuimme kirkontorniin vievään kierrokseen. Oppaina oli nuori tyttö (ehkä 17-19 vuotias) ja ehkä noin 14-15 vuotias poika. Alussa mietimme vähän opasvalintaa, mutta he tekivät kyllä työnsä tosi hyvin! Ja ehkä heidän on pakko palkata nuoria, jos vanhemmat oppaat eivät jaksa/viitsi kiivetä tornin 212 askelmaa monta kertaa päivässä.
(oikein läppäkone juu...)
Kävimme vielä Katien ja Jamesin kanssa parissa pubissa juomassa lasilliset, ja vähän kello kahdeksan jälkeen suuntasimme juna-asemalle, jossa nousin 20.46 Paddingtonin junaan.
Minulla oli Bathissa todella hieno päivä! Sää oli (kuulemma yllättävän) hieno, oli hyvää seuraa (taas kerran oli hyötyä couchsurfingista), ja Bath oli ihana kaupunki!! En voi muuta kuin ylistää ja suositella!
Lopuksi vielä vähän kaupunkinäkymiä...
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Uskomaton yhteensattuma
Joskus tässä elämässä tapahtuu uskomattomia yhteensattumia, ja sitä rupeaa miettimään, että millä todennäköisyydellä tämäkin asia tapahtui, ja kuinka moni kosmisen palapelin palanen oli oltava paikoillaan juuri sillä hetkellä.
Eilen olin menossa Paddingtonin juna-asemalle ostamaan junalippuja lauantain Bath-reissua varten. Tiistai on siitä hyvä päivä, että lapset pitää hakea vasta 16.30, joten aikaa on paljon. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hannah oli kipeä, ja minun piti jäädä kotiin.
Tänään nousin 9.30, ja ajattelin lähteä liikkeelle viimeistään klo 10 hakemaan niitä lippuja, koska matka Paddingtoniin saattaa pahimmassa tapauksessa kestää jopa tunnin. Netti kuitenkin vaati huomiotani sen verran, että lähdin bussilla vasta n. klo 10.40.
Hammersmithin metroaseman lähistöllä etsin nettikahvilaa, jonka olin katsonut kartasta. Piti päästä printtaamaan alennuskuponki junalippuja varten, ja kotitulostin ei toiminut. Pienen hakemisen jälkeen päätin antaa periksi ja mennä metrolla muutaman aseman kauemmas Gloucester Roadille, jossa tiesin nettikahvilan tarkan sijainnin.
Lähdin Gloucester Roadille, löysin nettikahvilan, printtasin kuponkini ja hyppäsin melko pitkän odottelun jälkeen Paddingtoniin menevään junaan.
Noin puolessa välissä matkaa katsoin pysäkillä juuri junaan nousevaa tyttöä, joka näytti ihan Sydneyssä asuvalta Applelta. Tapasin Applen uutena vuotena, kun me molemmat olimme Lucasin luona Newcastlessa. En kuitenkaan kiinnittänyt tyttöön sen enempää huomiota - hän muistutti Applea, mutta tunnetusti länsimaalaisten mielestä kaikki aasialaiset ovat samannäköisiä, ja sitäpaitsi, Applehan oli Sydneystä, joten todennäköisyys, että törmäisin häneen Lontoon metrossa oli olemattoman pieni.
Tai sitten ei.
Pari sekuntia myöhemmin kuulin "Jenni!"-huudahduksen, ja Applehan se oli. Aivan uskomatonta!
Tällaisessa tilanteessa rupeaa aina miettimään kaikkia pieniä juttuja, jotka johtivat tähän - aina Hannan sairastumisesta ja lipunostopäiväni siirtymisestä siihen, että me molemmat satuimme juuri siihen junaan, juuri siihen vaunuun! Tämänkokoisessa kaupungissa luulisi todennäköisyyden olevan tajuttoman pieni!
Olen edelleen kuin ällikällä lyöty. En tiedä, vaikuttaako tämä yhtä hienolta ja uskomattomalta kenestäkään muusta, vai oliko tämä sellainen "you had to be there" -juttu, mutta silti.
On tämä maailma sitten pieni ja kummallinen paikka!
Eilen olin menossa Paddingtonin juna-asemalle ostamaan junalippuja lauantain Bath-reissua varten. Tiistai on siitä hyvä päivä, että lapset pitää hakea vasta 16.30, joten aikaa on paljon. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hannah oli kipeä, ja minun piti jäädä kotiin.
Tänään nousin 9.30, ja ajattelin lähteä liikkeelle viimeistään klo 10 hakemaan niitä lippuja, koska matka Paddingtoniin saattaa pahimmassa tapauksessa kestää jopa tunnin. Netti kuitenkin vaati huomiotani sen verran, että lähdin bussilla vasta n. klo 10.40.
Hammersmithin metroaseman lähistöllä etsin nettikahvilaa, jonka olin katsonut kartasta. Piti päästä printtaamaan alennuskuponki junalippuja varten, ja kotitulostin ei toiminut. Pienen hakemisen jälkeen päätin antaa periksi ja mennä metrolla muutaman aseman kauemmas Gloucester Roadille, jossa tiesin nettikahvilan tarkan sijainnin.
Lähdin Gloucester Roadille, löysin nettikahvilan, printtasin kuponkini ja hyppäsin melko pitkän odottelun jälkeen Paddingtoniin menevään junaan.
Noin puolessa välissä matkaa katsoin pysäkillä juuri junaan nousevaa tyttöä, joka näytti ihan Sydneyssä asuvalta Applelta. Tapasin Applen uutena vuotena, kun me molemmat olimme Lucasin luona Newcastlessa. En kuitenkaan kiinnittänyt tyttöön sen enempää huomiota - hän muistutti Applea, mutta tunnetusti länsimaalaisten mielestä kaikki aasialaiset ovat samannäköisiä, ja sitäpaitsi, Applehan oli Sydneystä, joten todennäköisyys, että törmäisin häneen Lontoon metrossa oli olemattoman pieni.
Tai sitten ei.
Pari sekuntia myöhemmin kuulin "Jenni!"-huudahduksen, ja Applehan se oli. Aivan uskomatonta!
Tällaisessa tilanteessa rupeaa aina miettimään kaikkia pieniä juttuja, jotka johtivat tähän - aina Hannan sairastumisesta ja lipunostopäiväni siirtymisestä siihen, että me molemmat satuimme juuri siihen junaan, juuri siihen vaunuun! Tämänkokoisessa kaupungissa luulisi todennäköisyyden olevan tajuttoman pieni!
Olen edelleen kuin ällikällä lyöty. En tiedä, vaikuttaako tämä yhtä hienolta ja uskomattomalta kenestäkään muusta, vai oliko tämä sellainen "you had to be there" -juttu, mutta silti.
On tämä maailma sitten pieni ja kummallinen paikka!
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Loud & Proud
Naiseksi pukeutuneita miehiä näkyi lauantaina keskustassa enemmän kuin oikeita naisia - ja suuri osa heistä oli jopa paremman näköisiä kuin monet oikeat naiset! Kyseessä oli siis Pride-paraati (joka täällä onneksi sai kulkea ilman kyynelkaasuhyökkäyksiä...). Puolentoista tunnin odottaminen paahtavassa auringonpaisteessa kannatti, koska paraati oli hieno ja tunnelma oli huipussaan! Mukana oli eri homojärjestöjen lisäksi mm. Lontoon palomiehiä ja poliiseja, armeijan edustajia, opettajaryhmiä sun muita.
Pirun pitkä sateenkaarilippu
Ambulanssit juhlatamineissa
Mummot menossa mukana
Robin ja... Britman?
Lisää kuvia Facebookissa!
Että sellainen paraati! Paraatin jälkeen kävin vihdoin katsomassa sen elokuvan (kolmas kerta toden sanoo jne.). Sunnuntaista tuli jotenkin vahingossa erittäin ranskalainen päivä - aamupala ranskalaisessa kahvilassa (Taiwanilaisessa seurassa), iltapäivällä ranskalaista teatteria/sirkusta ja päivällinen ranskalaisessa ravintolassa (eri Taiwanilaisseurassa). Tuli taas todettua, että kyllä ranskalaiset osaa: kolmen ruokalajin menyy £10,30! Ja hyvää oli!
Oli puhetta Aephien (Taiwanilaisseuralainen nro 2) ihanasta mekosta, ja hän kertoi suunnitelleensa sen yhdelle vaatekaupalle. Hän opiskelee muotisuunnittelua, ja olen aikaisemmin nähnyt hänen suunnittelemiaan vaatteita, kenkiä ja hattuja. Yhtäkkiä tajusin, että kun minulla kerran on muotisuunnittelija ystävänä, niin pitäähän siitä ottaa kaikki irti, varsinkin kun nyt olemme samassa kaupungissa pidemmän aikaa! Joten syksyn aikana taitaa lähteä mekkotilaus... :)
Loppuun vielä kuva, jonka kävin varta vasten nappaamassa Earl's Court -aseman ulkopuolelta eilen. Jos lukijakunnasta löytyy Doctor Who -faneja, he tunnistavat varmasti!
The TARDIS!
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Hyviä tarjouksia
Couch Surfingista on paljon yllättävääkin hyötyä! London-ryhmässä joku vinkkasi, että tällä hetkellä Oyster Cardin (Lontoon julkisten matkakortti) omistaville on erittäin hyviä junatarjouksia eri puolille Englantia, meno-paluu hintoja £5, £10, £15 ja £20. Tätä miettiessäni tuli puhelu kotipuolesta, jossa mainostettiin Bathia (Turun Sanomien artikkelin perusteella), ja siinä samassa päätin, että taidanpa lähteä sinne ensi lauantaina päiväreissulle, kun kerran kahdella kympillä pääsee sinne ja takaisin. Pitää vielä miettiä riittääkö päivä, vai jäisinkö peräti kahdeksi päiväksi. Ja kun tarjous on voimassa 25.7 asti, niin seuraavana lauantaina voisi vaikka käväistä £15 hintaan Salisburyssa, jonka lähellä sijaitsee Stonehenge! Oxfordissakin olisi hauska käydä (£10), ja olisihan siinä sitten vielä viikko aikaa... No, suunnittelen aina niin kauheasti, mutta katsotaan miten paljon saan toteutettua. Mutta tässä olisi kyllä oiva tilaisuus nähdä Englantia, kun en ole tähän mennessä tutustunut muuhun kuin pääkaupunkiin!
Katsoin jo Couch Surfing -sivuilta muutaman Bathissa asuvan, jotta saisin vähän paikallista (ja ilmaista) opastusta. Pari suomalaistakin löytyi, jos sellaista seuraa tekee mieli. Ja tietenkin siellä on käytävä Jane Austen -museossa!
Katsoin jo Couch Surfing -sivuilta muutaman Bathissa asuvan, jotta saisin vähän paikallista (ja ilmaista) opastusta. Pari suomalaistakin löytyi, jos sellaista seuraa tekee mieli. Ja tietenkin siellä on käytävä Jane Austen -museossa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)