Joskus tässä elämässä tapahtuu uskomattomia yhteensattumia, ja sitä rupeaa miettimään, että millä todennäköisyydellä tämäkin asia tapahtui, ja kuinka moni kosmisen palapelin palanen oli oltava paikoillaan juuri sillä hetkellä.
Eilen olin menossa Paddingtonin juna-asemalle ostamaan junalippuja lauantain Bath-reissua varten. Tiistai on siitä hyvä päivä, että lapset pitää hakea vasta 16.30, joten aikaa on paljon. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hannah oli kipeä, ja minun piti jäädä kotiin.
Tänään nousin 9.30, ja ajattelin lähteä liikkeelle viimeistään klo 10 hakemaan niitä lippuja, koska matka Paddingtoniin saattaa pahimmassa tapauksessa kestää jopa tunnin. Netti kuitenkin vaati huomiotani sen verran, että lähdin bussilla vasta n. klo 10.40.
Hammersmithin metroaseman lähistöllä etsin nettikahvilaa, jonka olin katsonut kartasta. Piti päästä printtaamaan alennuskuponki junalippuja varten, ja kotitulostin ei toiminut. Pienen hakemisen jälkeen päätin antaa periksi ja mennä metrolla muutaman aseman kauemmas Gloucester Roadille, jossa tiesin nettikahvilan tarkan sijainnin.
Lähdin Gloucester Roadille, löysin nettikahvilan, printtasin kuponkini ja hyppäsin melko pitkän odottelun jälkeen Paddingtoniin menevään junaan.
Noin puolessa välissä matkaa katsoin pysäkillä juuri junaan nousevaa tyttöä, joka näytti ihan Sydneyssä asuvalta Applelta. Tapasin Applen uutena vuotena, kun me molemmat olimme Lucasin luona Newcastlessa. En kuitenkaan kiinnittänyt tyttöön sen enempää huomiota - hän muistutti Applea, mutta tunnetusti länsimaalaisten mielestä kaikki aasialaiset ovat samannäköisiä, ja sitäpaitsi, Applehan oli Sydneystä, joten todennäköisyys, että törmäisin häneen Lontoon metrossa oli olemattoman pieni.
Tai sitten ei.
Pari sekuntia myöhemmin kuulin "Jenni!"-huudahduksen, ja Applehan se oli. Aivan uskomatonta!
Tällaisessa tilanteessa rupeaa aina miettimään kaikkia pieniä juttuja, jotka johtivat tähän - aina Hannan sairastumisesta ja lipunostopäiväni siirtymisestä siihen, että me molemmat satuimme juuri siihen junaan, juuri siihen vaunuun! Tämänkokoisessa kaupungissa luulisi todennäköisyyden olevan tajuttoman pieni!
Olen edelleen kuin ällikällä lyöty. En tiedä, vaikuttaako tämä yhtä hienolta ja uskomattomalta kenestäkään muusta, vai oliko tämä sellainen "you had to be there" -juttu, mutta silti.
On tämä maailma sitten pieni ja kummallinen paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti