Ihana ensimmäinen vuosipäivä

Lauantaina minun ja poikaystäväni ensitreffeistä oli kulunut vuosi - en vieläkään tajua, että ollaan tosiaan oltu yhdessä jo niin pitkään. Tätähän piti tietysti juhlistaa, ja olimme sopineet sellaisen tehtävänjaon, että minä keksin päivälle jotain ohjelmaa, ja poikaystäväni miettii jonkun ravintolan illaksi.

Asiaan kuuluu, että itse olen todella järjestelmällinen ihminen, ja löysin poikaystävälleni sopivan lahjan noin kuukautta etukäteen, ja päivän ohjelmakin oli selvillä melkein heti kun sovimme, että se on minun vastuullani. Sama juttu oli sekä poikaystäväni syntymäpäivänä että joululahjojen suhteen. Poikaystäväni sen sijaan jättää asiat aina paljon enemmän viime hetkelle, ja myös stressaa todella paljon siitä, mitä minulle ostaisi ja minne minut veisi, koska hän pelkää, etten tykkääkkään. Esim. ystävänpäivänä (josta kerroin täällä) pokaystäväni oli järjestänyt meille aivan ihanan illan, mutta silti hän epäili kovasti, että tykkäänköhän minä nyt sittenkään tästä. Hän myös epäilee kovasti lahjojenostotaitoaan, vaikka on onnistunut tähän mennessä oikein hyvin. Minulla on siis paljon hankalamman ihmisen maine kuin mitä oikeasti olen!

Aamulla heräsin aikaisin, ja maltoin odottaa vain kello yhdeksään ennen kuin oli pakko herättää nukkuva mies jotta saisin vihdoin antaa kukkautta panttaamani lahjan. Sen keksiminen oli aika hankalaa, koska halusin jotain persoonallista, mutta Not On the High Street ei petä - sieltä olen löytänyt monta erikoisempaa lahjaa joiden ulkonäköön olen voinut vaikuttaa. Tällä kertaa löysin kangasnenäliinat (joita poikaystäväni käyttää muutenkin) joihin sai painattaa oman tekstin. Nenäliinojen pikkutuhma inside joke nauratti ainakin poikaystävääni, joten toivottavasti lahja oli mieluinen. Koska hän oli tosiaan tilannut minun lahjani vähän myöhemmin hän katosi puoleksi tunniksi työhuoneeseen tekemään "varalahjan" valmiiksi jotta en jäisi kokonaan ilman lahjaa (vaikka olinkin saanut jo edellisenä päivänä kukkia) jollei varsinaista lahjaa sen päivän postissa kuuluisikaan, samalla kun minä rupesin valmistelemaan brunssipiknikkiä.

Ideani oli, että olisimme menneet Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan piknikille, mutta harmaa taivas ei oikein sopinut suunnitelmiini, mutta onneksi piknikin voi pitää yhtä hyvin olohuoneen lattialla! (Ja jälkeenpäin meille myös selvisi, ettei piknikin pitäminen kasvitieteellisessä puutarhassa ole edes sallittua.) Loppujen lopuksi olohuonepiknik oli myös paljon käytännöllisempi idea tuolla ruokamäärällä, ja saimme käyttää kunnon astioita pahvisten ja muovisten sijaan. Tarjolla oli patonkia, brie-juustoa, serrano-kinkkua, espanjalaista tortillaa, quicheä, guacamolea, hummusta, tzatzikia, tortillasipsejä, kirsikkatomaatteja, porkkanapaloja, mansikoita, kirsikoita, kolmiovoileipiä, perunasalaattia, pastasalaattia, sitruunapiirakkaa ja lemonade. Näistä itsetehtyä oli vain guacamole - luojan kiitos brittiläisten ruokakauppojen (ja etenkin Marks & Spencerin) ilmiömäisestä piknikruokatarjonnasta!

Poikaystäväni sai askartelunsa päätökseen ja antoi minulle ihanan kortin ja pienen rasian, jossa luki "A little tiny box of lovely notes for the lovely Jenni" johon hän oli leikannut erivärisestä kartongista pelikortin kokoisia paloja, joissa oli ihania pikku viestejä, sekä useamman (epäsymmetrisen) pikkusydämen. Rasian takana luki, että viestit oli tarkoitettu piristämään minua silloin, kun minulla oli joskus huono päivä. Siinä olin sitten pikkasen tippa linssissä kun luin niitä viestejä (osa oli hauskoja, osa meidän omia vitsejä, osa kannustavia ja osa vaan todella ihania) ja ihmettelin sitä, miten paljon vaivaa hän olikin nähnyt lahjani eteen.

Piknikin jälkeen oli vatsat niin täynnä että oli pakko mennä pienille päikkäreille, ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä sinne kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Tässä vaiheessa anoppi kuitenkin soitti ja ilmoitti, että lahjani oli saapunut, ja koska hän asuu samalla suunnalla kuin puutarha, menimme sitä kautta. Puutarhaan asti päästyämme sulkemisaikaan ei ollut enää kuin puolisen tuntia, joten jatkoimme matkaa suoraan kotiin, mutta saimme tehtyä kuitenkin ihan kivan kävelylenkin nätillä asuinalueella.

Kotiin päästyämme sain siis vihdoin "varsinaisen" lahjani (vaikka minulle olisi hyvin riittänyt jo se ensimmäinen!). Olin suositellut Not On the High Streetiä, ja poikaystäväni olikin löytänyt minulle sieltä ihanan pikku peilin, jonka takapuolelle sai vanhan kartan valitsemastaan paikasta (tässä tapauksessa tietysti Edinburgh) ja yläreunaan sai valitsemansa tekstin. Taas siis todella huomaavainen lahja ja todella ihana muisto ensimmäisestä vuosipäivästämme.

Tämän jälkeen laittauduimme valmiiksi ravintolailtaa varten ja avasimme syntymäpäivälahjaksi saamani skumppapullon. Sitten suuntasimme kohti ravintolaa. Päämääräksi paljastui pienellä sivukujalla oleva Café St Honoré, pariisilaisen bistron tyyliin sisustettu ravintola joka keskittyy paikalliseen tuotantoon - ruokalistassa jopa lueteltiin maatilat ja tuottajat joiden raaka-aineita käyettiin ruoassa! Paikka oli juuri sopiva romanttiselle vuosipäivän illalliselle, ja ruoka oli todella hyvää. Pari tuntia kestäneen ruokailumme jälkeen halusimme vielä piipahtaa lasilliselle johonkin lähipubiin, mutta sateen ja lauantai-illan tungoksen takia päädyimme Jekyll & Hyde -pubiin (jonka kirjahyllyjen taakse piilotetuista vessoista olen tainnutkin kertoa).

Ei voi siis sanoa muuta kuin että aivan ihana ilta! Ja taas kerran tuli muisteltua, miten paljon asiat voivatkaan vuodessa muuttua - tässä tapauksessa ehdottomasti parempaan suuntaan meidän molempien kohdalla.