Tästä se lähtee - arki

Muutin Edinburghin kesäasuntooni päivää ennen Irlannin-reissua, joten vaikka (epätyypillisesti) ehdinkin purkaa laukkuni, en muuten ehtinyt pahemmin asettua aloilleni. Nyt olen ollut täällä kämpässä muutaman päivän lisää, ja kahden viikon reissaamisen jälkeen tuntuu ihan mukavalta oikeasti asua jossain. Kämpässä on vanhoille brittikämpille tyypillisiä puutteita, mutta en ole vielä huomannut täällä mitään suurempaa hirveyttä (nyt kun vuokraisäntä näytti meille miten keittiöön saa lämmintä vettä) ja sijaintihan on yksinkertaisesti loistava, joten hyvin täällä kesän asuu.

Skotlantilainen kämppiksenikin ilmaantui eilen (hän oli muuttanut tänne sillä aikaa kun minä olin Irlannissa, joten oli vähän jännittävää olla täällä aluksi yksinään kun minä hetkenä hyvänsä ovesta saattoi astua tuntematon heppu) ja parin juttelutuokion perusteella hän vaikuttaa tosi kivalta. Eilen juttelimme vain pikaisesti, mutta tämän päivän lämminvesiselvittelyn aikana ja jälkeen juttelimme aika pitkään, ja uskon, että tulemme varmasti hyvin toimeen. Poikaparka saattaa jonain päivinä (kuten tänään) olla ainoa ihminen jolle puhun livenä, joten puheripulilta ei voi välttyä, mutta hän näytti ottavan sen ihan coolisti. Tämä on selkeä parannus Turussa asumiseen - siellä en nähnyt ketään ellen ollut sopinut tapaamista kaverin kanssa. Täällä ainakin saa jonkinlaista päivittäistä ihmiskontaktia.

Töihinpaluu kahden viikon loma jälkeen on ollut hieman haastavaa, mutta luotan siihen, että kuten aloittaessani nämä työt, myös tällä kertaa saan pian normaalista aikataulusta kiinni. Minulla on iso, aika helppo projekti työn alla, joten teksti sinänsä ei onneksi ole kovin haastavaa, joten voin suht rauhassa yrittää palata normaaliin vuorokausirytmiin. Tänään nousin sentään jo 8.30 (vaikken aloittanut töitä läheskään silloin), joten pientä edistystä on havaittavissa. Kun en enää asu yksin on myös pakko pukea ja laittaa itsensä ihmisen näköiseksi viimeistään puolen päivän paikkeilla, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Hieman ikävää kotityöläisen kannalta on täkäläisten asuntojen kylmyys - olen usein ihan jäässä, vaikka ulkona paistaa aurinko. Täällä homma menee niin päin, että ikkunoita pidetään auki jotta ulkoa tuleva lämmin ilma vähän lämmittäisi kämppää. Pitää ruveta käymään lounasaikaan kävelyllä ja vähän antaa auringon sulattaa jäätyneitä sormiani. Tai no, katsotaan nyt miten kauan tästä auringosta ylipäätään saadaan nauttia.

Kuten aina, myös tällä kertaa mieliala vaihtelee roimasti. Jonain päivinä en saata uskoa, että saan asua näin kauniissa kaupungissa, kun taas toisina päivinä vaivun melkeinpä epätoivoon. Mietin usein mitä minun pitäisi tehdä jatkon kanssa - jäisinkö tänne, vai palaisinko kotiin? Olenko valmis luopumaan Turun asunnostani ja kaikista tavaroistani? Mitä jollen sittenkään halua jäädä tänne pidemmäksi aikaa? Miten tapaan täällä ihmisiä kun ei ole työkavereita? Miten tapaan kotona ihmisiä kun ei ole työkavereita? Kaikenlaista. Tosin synkkyys valtaa mielen pääasiassa niinä päivinä, kun en näe ketään, aivan kuten kotonakin, joten uskon, että kannattaa keskittyä myös sosiaalisen elämän kehittämiseen.

Kuvat on otettu matkalla kämpiltäni hakemaan kaveria lentokenttäbussista. Mea oli sairaana, ja yritin sitten piristää hänen päiväänsä tukkimalla FB-chatin kävelyreittini varrelta otetuilla kuvilla. Oli oikeastaan tosi hauskaa dokumentoida ympäristöä tällä tavalla!

Vihreän saaren lumoissa

Maanantaiyönä palasin Irlannin-reissultani ja voin sanoa, että se oli kyllä yksi parhaista matkoista ikinä! Pian unohtuivat reissuun uponneet eurot kun näin Irlannin upeat maisemat. Olen aina ajatellut, ettei siellä millään voi olla niin nättiä, kuin mitä valokuvat ja elokuvat antavat ymmärtää, mutta olihan siellä.

Vietin ensin viikonlopun Dublinissa, ja sen jälkeen osallistuin Shamrocker-nimisen puljun järjestämälle 7 päivän kiertomatkalle. Seitsemän päivän aikana kiersimme koko saaren, mukaan lukien Pohjois-Irlannin. Oppaamme kertoi meille paljon maan historiasta ja kulttuurista, ja vei meidät mm. kuuntelemaan irlantilaista "tarinankertojaa", kuuntelemaan irlantilaista musiikkia, sekä katsomaan upeita maisemia.

Kuva: shamrockeradventures.com

Ryhmässämme oli vähän alle 30 henkeä, ja ryhmähenki oli todella hyvä. Melkein kaikki (aina mukaan mahtuu yksi hyypiö) olivat todella ihania ihmisiä, ja moni on matkan jälkeen tulossa jossain vaiheessa Skotlantiin, joten toivottavasti pidämme jatkossakin yhteyttä. Kuten tällaisilla reissuilla yleensä, myös meidän ryhmä koostui pääasiassa australialaisista ja kanadalaisista.

Koska Irlanti on Guinnessin kotimaa, myös meidän ryhmäläisemme päättivät nauttia tätä kansallisjuomaa joka päivä, ja tästä syntyikin "Guinness päivässä" -haaste. Itse en tähän osallistunut, vaan pysyttelin Bulmersissa, paikallinen juoma sekin. Yllätin kuitenkin jopa itseni tilatessani eräänä iltana ruoaksi steak and Guinness pie. Aikaisemmin en ole näitä briteissäkin suosittuja "piirakoita" syönyt (lihakastiketta voitaikinakuoren alla), nirso kun olen, mutta tämä olikin yllättävän hyvää!

Pohjois-Irlannissa osallistuimme opastetuille kierroksille Derryssä ja Belfastissa, jossa saimme kuulla hirveitä tarinoita Pohjois-Irlannin tapahtumista muutaman viime vuosikymmenen aikana. Oli vaikea tajuta miten tuollaisia asioita voi tapahtua noin lähellä, Länsi-Euroopassa, ja että niistä on niin kovin vähän aikaa! Belfastissa on edelleen muureja erottamassa katolilaisia ja protestantteja toisistaan, ja näiden kahden ryhmän asuinalueiden välillä on portteja, jotka suljetaan yöksi. Viimeisin muureista rakennettiin vuonna 2008, joten rauha Pohjois-Irlannissa ei taida olla ihan lähellä. Derryssä oli selkeästi positiivisempi ilmapiiri, josta huomasi, että siellä yritetään päästä eroon menneisyyden haamuista, kun taas Belfast oli meistä surullisenoloinen paikka. Muualle Irlantiin palaan mielelläni, mutta Belfastiin taisi riittää yksi käynti.

Matka muutti myös omaa historiantuntemustani. Itse olin monen muun ei-irlantilaisen tavoin tuntenut maassa 1800-luvulla vallinneen nälänhädän nimellä Potato famine ja uskonut, että se johtui perunarutosta. Nyt opimme kuitenkin, että Irlannissa oli kyllä tuohon aikaan ruokaa, mutta että sitä ei jaettu kansalle, vaan lähetettiin Englantiin, ja että englantilaiset estivät eri maiden lähettämien ruokalähetysten saapumisen Irlantiin. Selkeästi kaukaisempaa historiaa kuin Pohjois-Irlannin tapahtumat, mutta silti kauheaa kuultavaa.

En osaa sanoa mikä oli lempipaikkani Irlannissa, sillä kauniita paikkoja oli todella paljon, enkä edes muista mistä kaikki kuvat on otettu - pitänee katsoa karttaa ja selvitellä asiaa sitten paremmalla ajalla. Aransaariin kuuluva Inis Mór jäi kuitenkin erityisesti mieleen - vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme kaunista saarta, näimme hylkeitä, valkohiekkaisia rantoja ja linnoituksen, joka on vanhempi kuin Stonehenge, ja jonka suoraan mereen laskeutuva kallio aiheutti kauhua jopa minussa, joka ei yleensä kärsi korkean paikan kammosta. Tuonne voisi mennä joskus vähäksi aikaa viettämään kunnon rentoutumislomaa, ja vaikka opiskelemaan iiriä, jota saarella puhutaan.

Inis Mór

Inis Mór

Vietin ensimmäisen viikon lisäksi vielä viimeisen päivän Dublinissa, jolloin osallistuin opastetulle kierrokselle. Dublinista en pitänyt yhtään niin paljon kuin mitä olin etukäteen luullut, mutta viimeisen päivän jälkeen kaupungista jäi kuitenkin ihan positiivinen mielikuva. Parasta kaupungissa (ja muutenkin Irlannissa) oli se, että joka pubissa tuntui olevan live-musiikkia. Irlantilaista musiikkia etsivän ei siis tarvitse kauaa etsiä!

Belfastin "rauhanmuuri"

"Guinness päivässä" -haaste

Yhteenvetona suosittelen kaikille matkustamista Irlantiin, ja Shamrockerin järjestämät matkat ovat todellakin hintansa arvoisia!

Hei, me lennetään

Keskiviikkona koitti lähtö. Tapani mukaan nousin Helsinki-Vantaalle suuntaavaan bussiin jumalattoman aikaisin aamulla, ja tavaraakin oli enemmän kuin tarpeeksi (ruumaan menevät rinkka & pikkuduffeli sekä iso läppärilaukku ja järkkärilaukku). Norwegianin lento Kööpenhaminaan lähti klo 7, ja perillä olin noin puolitoista tuntia myöhemmin. Vaihtoaikaa oli 6 tuntia, mutta se oli ihan tahallista - ehdin hengailla australialaisen kaverini Lucasin kanssa useamman tunnin Kööpenhaminan keskustassa aamupalasta ja auringosta nauttien (palanut otsani ja nenäni ovat todisteita siitä).

Edinburghiin saavuin vähän ennen kello kolmea paikallista aikaa. Matkanteko oli oikeastaan ollut aika mukavaa lyhyeistä lennoista johtuen, ja sainpahan hyödynnettyä myös Norwegianin lennoilla tarjottavaa wifiä (FB chatti, kuinkas muutenkaan). Lentokentän taksikopissa työskennellyt skottimies kysyi kotimaatani, ja kun vastasin, hän innostui kovasti, sanoi arvanneensa oikein, ja rupesi luettelemaan suomalaisia lempibändejään Kaija Koosta, Movetronista ja Finlandersista Chisuun ja Anna Abreuhun. Hämmentävää.

Ensimmäisen illan vietin erittäin mukavissa merkeissä kaverin sohvalla viinilasi kourassa. Muistin taas miten kylmiä täkäläiset asunnot ovatkaan. Seuraavana aamuna suuntasin yhteen lempikahviloistani brunssille, jonka jälkeen kävin tarkastamassa tulevan asuntoni, hoitamassa vähän asioita, ja nauttimassa aurinkoisesta säästä Princes Street Gardens
-puistossa. Kyllä Skotlannissakin on kesä, ainakin välillä!

Illalla käytiin vielä kaverini kanssa entisessä lähipubissani (tosin olen käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, koska lähipubeja oli monta, yksi niistä heti alakerrassa) jossa on terassi ja otimme kaiken irti viimeisistä auringonsäteistä.

Siitä lähtien, kun lentokoneen ikkunasta alkoi näkyä tuttuja maisemia, olen ollut suupielet korvissa. Täällä on vain niin tajuttoman nättiä! Kun tulin bussilla kaverin luota esikaupungista keskustaan näin hirveästi kaikkia nättejä pihoja, puita, taloja, ja äsken kävellessäni Meadows-puiston halki ihmettelin taas, miten täällä voikaan olla näin kaunista! Pilvistä, toki, ja aika viileää, mutta ei se edes haittaa. Täältä ei haluaisi lähteä ikinä.

Mutta silti lähden, jo huomenna, kun edessä on 1½ viikon piipahdus Irlantiin. En ole ennen käynyt Irlannissa, ja odotan matkaa kovasti, vaikka samalla tuntuukin siltä, etten jaksaisi lähteä ihan vielä mihinkään, vaan jäisin mieluummin aloilleni edes muutamaksi päiväksi. Matka oli kuitenkin paras ajoittaa tähän alkuun, koska sen jälkeen saan vieraita aika tasaista tahtia. Sitä paitsi olen menossa 7 päivän kiertomatkalle josta sai vähän alennusta kesäkuun aikana. Tulen siis näkemään viikon aikana hyvin suuren osan Irlannista - kun nyt kerran käydään, niin käydään sitten kunnolla!

Tältä siis näyttää tämän naisen kesä:

5.6-22.7. - Edinburgh
22.7-7.8. - Stirling
8.8. - Kotiin - mutta ensin, jos luoja suo, keskiyön treffit Helsinki-Vantaalla Land Down Underiin matkaavan pikkuveljen kanssa.

Kuva: weheartit

Kesäsuunnitelmia

Sunnuntaina tätini kysyi, miten minä ja äitini aiomme saada viisi päivää kulumaan Lontoossa. Minä ja äiti katsoimme nopeasti toisiamme ja repesimme sitten nauruun. Vastaus: helposti!

(Ei meillä kyllä oikeasti ole edes viittä päivää, koska saavumme torstai-iltana ja lähdemme maanantaina päivällä, mutta vaikka meillä olisikin viisi kokonaista päivää, aika loppuisi silti kesken!)

Lontoo kutsuu siis jo ylihuomenna - heti viimeisen yliopistoluentoni jälkeen. Toiminee hyvin lohdutuksena.

Mutta ennen tulevaa matkaa ajattelin vähän kertoa kesäsuunnitelmistani, koska minulla nyt yhtäkkiä jopa on niitä!

Vähän yli viikko sitten en saanut unta. Oli jo melkein aamu, olin pienessä hiprakassa vuosijuhlien jälkeen, ja aivot hyrräsivät täysillä vaikka piti nukkua. Täydellinen hetki mahtaville ideoille. Siinä kohtaa sain valaistuksen koskien freelancer-uraani: eihän minun välttämättä tarvitse olla Turussa kääntämässä, vaan voisin olla välillä vaikka jossain muuallakin!

Joten pienen järkkäilyn ja yleisen Facebook-viestittelyn jälkeen alkaa näyttää siltä, että vuokraan kesäkuun puolesta välistä eteenpäin huoneen Edinburghin vanhasta kaupungista 4-6 viikoksi, ja sen jälkeen lähden vielä Stirlingiin kissavahdiksi - en edes tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta sanoin, että voin kyllä olla vähän pidempäänkin, jotta kissan omistajat saavat lomailla tarpeeksi. Koska, no, katsokaa nyt tätä:

Kuva täältä.

Ei tuolta mikään kauhea kiire ole tulla pois. Ja koska en tarvitse työntekoa varten kauheasti muuta kuin läppärin ja toimivan netin, niin voin huidella Skotlannissa niin pitkään kuin jaksan, varsinkin silloin kun majoitus on ilmainen.

Tämä tuleva freelancer-ura tuntuu koko ajan yhä houkuttelevammalta!