Tästä se lähtee - arki

Muutin Edinburghin kesäasuntooni päivää ennen Irlannin-reissua, joten vaikka (epätyypillisesti) ehdinkin purkaa laukkuni, en muuten ehtinyt pahemmin asettua aloilleni. Nyt olen ollut täällä kämpässä muutaman päivän lisää, ja kahden viikon reissaamisen jälkeen tuntuu ihan mukavalta oikeasti asua jossain. Kämpässä on vanhoille brittikämpille tyypillisiä puutteita, mutta en ole vielä huomannut täällä mitään suurempaa hirveyttä (nyt kun vuokraisäntä näytti meille miten keittiöön saa lämmintä vettä) ja sijaintihan on yksinkertaisesti loistava, joten hyvin täällä kesän asuu.

Skotlantilainen kämppiksenikin ilmaantui eilen (hän oli muuttanut tänne sillä aikaa kun minä olin Irlannissa, joten oli vähän jännittävää olla täällä aluksi yksinään kun minä hetkenä hyvänsä ovesta saattoi astua tuntematon heppu) ja parin juttelutuokion perusteella hän vaikuttaa tosi kivalta. Eilen juttelimme vain pikaisesti, mutta tämän päivän lämminvesiselvittelyn aikana ja jälkeen juttelimme aika pitkään, ja uskon, että tulemme varmasti hyvin toimeen. Poikaparka saattaa jonain päivinä (kuten tänään) olla ainoa ihminen jolle puhun livenä, joten puheripulilta ei voi välttyä, mutta hän näytti ottavan sen ihan coolisti. Tämä on selkeä parannus Turussa asumiseen - siellä en nähnyt ketään ellen ollut sopinut tapaamista kaverin kanssa. Täällä ainakin saa jonkinlaista päivittäistä ihmiskontaktia.

Töihinpaluu kahden viikon loma jälkeen on ollut hieman haastavaa, mutta luotan siihen, että kuten aloittaessani nämä työt, myös tällä kertaa saan pian normaalista aikataulusta kiinni. Minulla on iso, aika helppo projekti työn alla, joten teksti sinänsä ei onneksi ole kovin haastavaa, joten voin suht rauhassa yrittää palata normaaliin vuorokausirytmiin. Tänään nousin sentään jo 8.30 (vaikken aloittanut töitä läheskään silloin), joten pientä edistystä on havaittavissa. Kun en enää asu yksin on myös pakko pukea ja laittaa itsensä ihmisen näköiseksi viimeistään puolen päivän paikkeilla, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Hieman ikävää kotityöläisen kannalta on täkäläisten asuntojen kylmyys - olen usein ihan jäässä, vaikka ulkona paistaa aurinko. Täällä homma menee niin päin, että ikkunoita pidetään auki jotta ulkoa tuleva lämmin ilma vähän lämmittäisi kämppää. Pitää ruveta käymään lounasaikaan kävelyllä ja vähän antaa auringon sulattaa jäätyneitä sormiani. Tai no, katsotaan nyt miten kauan tästä auringosta ylipäätään saadaan nauttia.

Kuten aina, myös tällä kertaa mieliala vaihtelee roimasti. Jonain päivinä en saata uskoa, että saan asua näin kauniissa kaupungissa, kun taas toisina päivinä vaivun melkeinpä epätoivoon. Mietin usein mitä minun pitäisi tehdä jatkon kanssa - jäisinkö tänne, vai palaisinko kotiin? Olenko valmis luopumaan Turun asunnostani ja kaikista tavaroistani? Mitä jollen sittenkään halua jäädä tänne pidemmäksi aikaa? Miten tapaan täällä ihmisiä kun ei ole työkavereita? Miten tapaan kotona ihmisiä kun ei ole työkavereita? Kaikenlaista. Tosin synkkyys valtaa mielen pääasiassa niinä päivinä, kun en näe ketään, aivan kuten kotonakin, joten uskon, että kannattaa keskittyä myös sosiaalisen elämän kehittämiseen.

Kuvat on otettu matkalla kämpiltäni hakemaan kaveria lentokenttäbussista. Mea oli sairaana, ja yritin sitten piristää hänen päiväänsä tukkimalla FB-chatin kävelyreittini varrelta otetuilla kuvilla. Oli oikeastaan tosi hauskaa dokumentoida ympäristöä tällä tavalla!