Vihreän saaren lumoissa

Maanantaiyönä palasin Irlannin-reissultani ja voin sanoa, että se oli kyllä yksi parhaista matkoista ikinä! Pian unohtuivat reissuun uponneet eurot kun näin Irlannin upeat maisemat. Olen aina ajatellut, ettei siellä millään voi olla niin nättiä, kuin mitä valokuvat ja elokuvat antavat ymmärtää, mutta olihan siellä.

Vietin ensin viikonlopun Dublinissa, ja sen jälkeen osallistuin Shamrocker-nimisen puljun järjestämälle 7 päivän kiertomatkalle. Seitsemän päivän aikana kiersimme koko saaren, mukaan lukien Pohjois-Irlannin. Oppaamme kertoi meille paljon maan historiasta ja kulttuurista, ja vei meidät mm. kuuntelemaan irlantilaista "tarinankertojaa", kuuntelemaan irlantilaista musiikkia, sekä katsomaan upeita maisemia.

Kuva: shamrockeradventures.com

Ryhmässämme oli vähän alle 30 henkeä, ja ryhmähenki oli todella hyvä. Melkein kaikki (aina mukaan mahtuu yksi hyypiö) olivat todella ihania ihmisiä, ja moni on matkan jälkeen tulossa jossain vaiheessa Skotlantiin, joten toivottavasti pidämme jatkossakin yhteyttä. Kuten tällaisilla reissuilla yleensä, myös meidän ryhmä koostui pääasiassa australialaisista ja kanadalaisista.

Koska Irlanti on Guinnessin kotimaa, myös meidän ryhmäläisemme päättivät nauttia tätä kansallisjuomaa joka päivä, ja tästä syntyikin "Guinness päivässä" -haaste. Itse en tähän osallistunut, vaan pysyttelin Bulmersissa, paikallinen juoma sekin. Yllätin kuitenkin jopa itseni tilatessani eräänä iltana ruoaksi steak and Guinness pie. Aikaisemmin en ole näitä briteissäkin suosittuja "piirakoita" syönyt (lihakastiketta voitaikinakuoren alla), nirso kun olen, mutta tämä olikin yllättävän hyvää!

Pohjois-Irlannissa osallistuimme opastetuille kierroksille Derryssä ja Belfastissa, jossa saimme kuulla hirveitä tarinoita Pohjois-Irlannin tapahtumista muutaman viime vuosikymmenen aikana. Oli vaikea tajuta miten tuollaisia asioita voi tapahtua noin lähellä, Länsi-Euroopassa, ja että niistä on niin kovin vähän aikaa! Belfastissa on edelleen muureja erottamassa katolilaisia ja protestantteja toisistaan, ja näiden kahden ryhmän asuinalueiden välillä on portteja, jotka suljetaan yöksi. Viimeisin muureista rakennettiin vuonna 2008, joten rauha Pohjois-Irlannissa ei taida olla ihan lähellä. Derryssä oli selkeästi positiivisempi ilmapiiri, josta huomasi, että siellä yritetään päästä eroon menneisyyden haamuista, kun taas Belfast oli meistä surullisenoloinen paikka. Muualle Irlantiin palaan mielelläni, mutta Belfastiin taisi riittää yksi käynti.

Matka muutti myös omaa historiantuntemustani. Itse olin monen muun ei-irlantilaisen tavoin tuntenut maassa 1800-luvulla vallinneen nälänhädän nimellä Potato famine ja uskonut, että se johtui perunarutosta. Nyt opimme kuitenkin, että Irlannissa oli kyllä tuohon aikaan ruokaa, mutta että sitä ei jaettu kansalle, vaan lähetettiin Englantiin, ja että englantilaiset estivät eri maiden lähettämien ruokalähetysten saapumisen Irlantiin. Selkeästi kaukaisempaa historiaa kuin Pohjois-Irlannin tapahtumat, mutta silti kauheaa kuultavaa.

En osaa sanoa mikä oli lempipaikkani Irlannissa, sillä kauniita paikkoja oli todella paljon, enkä edes muista mistä kaikki kuvat on otettu - pitänee katsoa karttaa ja selvitellä asiaa sitten paremmalla ajalla. Aransaariin kuuluva Inis Mór jäi kuitenkin erityisesti mieleen - vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme kaunista saarta, näimme hylkeitä, valkohiekkaisia rantoja ja linnoituksen, joka on vanhempi kuin Stonehenge, ja jonka suoraan mereen laskeutuva kallio aiheutti kauhua jopa minussa, joka ei yleensä kärsi korkean paikan kammosta. Tuonne voisi mennä joskus vähäksi aikaa viettämään kunnon rentoutumislomaa, ja vaikka opiskelemaan iiriä, jota saarella puhutaan.

Inis Mór

Vietin ensimmäisen viikon lisäksi vielä viimeisen päivän Dublinissa, jolloin osallistuin opastetulle kierrokselle. Dublinista en pitänyt yhtään niin paljon kuin mitä olin etukäteen luullut, mutta viimeisen päivän jälkeen kaupungista jäi kuitenkin ihan positiivinen mielikuva. Parasta kaupungissa (ja muutenkin Irlannissa) oli se, että joka pubissa tuntui olevan live-musiikkia. Irlantilaista musiikkia etsivän ei siis tarvitse kauaa etsiä!