Missä on koti?

Toisen blogini ylälaidassa näkyy seuraava lainaus:

"I have many homes, some that I have not seen yet. Maybe that is why I am restless; I have not yet known all of my homes" - John Steinbeck

Niin kuin varmasti moni ulkomailla asunut ja Suomeen palannut tietää, koteja voi olla useampia. Koti on paikka, josta on kotoisin, mutta se vois myös olla paikka, jossa on viettänyt vain muutaman kuukauden, eivätkä nämä kaksi sulje toisiaan pois. Se, että on useampi koti, on tietenkin hieno asia, mutta se johtaa myös siihen, että missä tahansa sitä onkin, voi aina tuntea koti-ikävää.

Viime aikoina on ollut puhetta mahdollisesta paluusta Skotlantiin, tai Lontooseen. Kahden vuoden, tai ehkä jo 1½ vuoden päästä valmistun, ja silloin olen vapaa lähtemään minne haluan. Freelancerin työ mahdollistaa suhteellisen helpon muuton mihin vain, tai jopa matkailun työn ohessa. Tämä olisi hyvä tilaisuus päästä purkamaan tätä tuntemaani koti-ikävää – ongelmana on vain se, etten tiedä, mihin minun kuuluisi mennä.

Tällä hetkellä asun Turussa, jota myös ajattelen ”varsinaisena” kotinani, vaikken täältä oikeastaan alun perin olekaan kotoisin. Viihdyn täällä hyvin, täällä on perhe ja suuri osa ystävistä lähellä, ja täällä ovat kaikki ne asiat, joita kaipaan ulkomailla ollessani. Täällä on hyvä olla. Mutta – minulla on ikävä sekä Edinburghia, että Lontoota.

Edinburghista tuli viime vuonna toinen kotini. Viihdyin siellä hirveän hyvin, vaikken työstäni pitänytkään, ja sain siellä paljon hyviä ystäviä. Edinburgh on kaunis kaupunki, vaikkei ilmoissa olekaan kehumista, ja elämä siellä oli mukavaa. Minulla oli kuitenkin ikävä perhettä, ystäviä, asuntoa Turussa, ja useita pieniä asioita, elämän helppoutta koti-Suomessa. Minusta myös tuntui, että jäin läheisteni elämästä paitsi.

Ja sitten on vielä Lontoo. Myös Lontoon-matkoissa on aina kotiinpaluun tunnelmaa. Olen joskus todennut, että Lontoossa käyminen on aina paljon ihanampaa kuin siellä asuminen, mutta sehän on totta mistä tahansa. Tiedän myös, että elämä Lontoossa ei ole helppoa, ja se voi olla yksinäinen paikka, varsinkin, jos sinne lähtee freelanceriksi, eikä tutustu ihmisiin työyhteisön kautta. Myös muutto sinne olisi hankalaa, asunnon ja mahdollisen työpaikan löytäminen, sekä kaupungin kalleus. Silti sinne on ikävä, nyt enemmän kuin pitkään aikaan.

Olen siis eräänlaisessa umpikujassa – missä tahansa asunkin, kaipaan aina muualle, joten miten valitsen itselleni parhaan asuinpaikan? Kaikkea ei tietenkään voi saada, tiedänhän minä sen, mutta jonkinlainen valinta on pakko tehdä. Paras ratkaisu tähän olisi se, että minulla olisi koti sekä Briteissä että Suomessa, mutta se vaatii vähän erilaiset finanssit kuin mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni. Ehkä vielä joskus. Siihen mennessä joudun varmaankin pähkäilemään tämän ongelman kanssa, ja potemaan jatkuvaa koti-ikävää.

weheartit