Kun heräsin perjantaiaamuna, jostain syystä kahdeksalta vaikka olin päässyt nukkumaan vasta kahdelta, ja olin vielä brittiajassa, oli fiilis kaikkea muuta kuin katossa. Masensi ja itketti, oli ikävä. Onneksi fiilis nousi nopeasti, kuten näkyy perjantaiaamun ensimmäisestä Facebook-päivityksestä:
Eka aamu kotona. Lähinnä itketti. Menin suihkuun.
Suihkuun, jossa oli loistava vedenpaine.
Nauroin ääneen. Ne on ne elämän pienet ilot.
Päivä oli kuitenkin mielialan kannalta oikea vuoristorata. Illalla oli tarkoitus nähdä heti yhtä kaveria, mutta sitten hän joutui perumaan, ja olin varma, että edessä olisi masentava ilta. Onneksi ilta meni ihan mukavasti, mutta voi luoja kuinka pitkältä tuo ensimmäinen päivä tuntuikaan! Halusin vain mennä nukkumaan jotta päivä olisi mahdollisimman nopeasti ohi - seuraavana päivänä toivon mukaan saisin jo seuraa.
Lauantaina olikin sitten yleisesti ihan hyvä fiilis, eikä päivä tuntunut niin kammottavan pitkältä, joten ehkä tämä lähtee tästä rullaamaan. Tulevalle viikolle olen saanut jotain ohjelmaa jo melkein joka illalle, ja päivisin olisi tarkoitus tehdä töitä ja ruveta tekemään tälle tavaramäärälle jotain. Projekti Myy Koko Omaisuutesi on siis alkanut! Jos kukaan tätä lukeva sattuisi asumaan Turun lähellä ja tarvitsemaan kalusteita/keittiövälineitä/ kirjoja/muuta kodista yleisesti löytyvää, niin ilmoittautukoon minulle! Sama koskee kavereita - tulkaa käymään!
Kuvat: weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti