Tauon paikka

Kohta kaksi viikkoa Suomessa takana. Opiskelut ovat lähteneet käyntiin, ja vielä löytyy jopa motivaatiota. Sähköposti täyttyy vaihtoonhakuilmoituksista, mutta toistaiseksi voin hyvillä mielin lähettää ne suoraan roskakoriin. Yritän suunnitella kesää, pääosin Suomessa. Ensimmäisen kaukokaipuun koittaessa apuna on edessä häämöttävä Rooman-loma. Edinburghia on ikävä, mutta ei liikaa. Lunta on, ja pakkasta, ja jäinen maa, mutta niinhän se menee. Kai se kevät sieltä tulee vielä joskus.

Blogi jää taas lomalle odottamaan seuraavaa seikkailua. Jos aikaisemmat kokemukset ovat mitään opettaneet, niin ainakin sen, että se saattaa olla lähempänä kuin luulenkaan. Sillä välin jatkan toisessa blogissani, jonka olen jättänyt viime aikoina täysin oman onnensa nojaan.

Kuvat: weheartit

Vuodenvaihde

Joulu tuli ja meni, tuntuu nyt jo tosi kaukaiselta. 27.12. palasin Edinburghiin, ja 5 kpl kavereita saapui 29.12. uuden vuoden viettoon. Yösijakommerruksien jälkeen päädyimme ratkaisuun 2x sängyssä, 2x sohvalla, ja 2x lattialla, rotaation avulla kaikki saivat nukutuksi ainakin välillä. Käytiin ostoksilla ja turistikävelyllä, pubeissa ja kahviloissa, tehtiin ruokaa ja juotiin iltapäiväteetä, kannettiin viiniä sisään ja tyhjiä pulloja ulos. Joka aamu kun lähdimme piti käydä roskiksen kautta, ja aina kuului kili-kili. Viini on hyvää!

Aattona laitoimme tekoripset ja muut meikit naamaan, ja ulos lähtiessämme huomasimme, että satoi. Kävelimme sateessa työkaverini luo etkoille - perille päästyämme vakuutimme kaikille, että meillä oli kuvatodisteita siitä, että olimme nättejä ainakin kotoa lähtiessämme. Don't bother doing your hair - the weather will do it for you saimme todeta, taas kerran. Noin klo 22 otimme taksin keskustaan, sade oli lakannut. Kävelimme karnevaalitunnelmaisia katuja pitkin päämääräämme: National Galleryn pihalla pidettäviin ceilidh-tansseihin! Ceilidheissä on yleensä aika hyvä järjestys, mutta tällä kertaa muodostelmista ei ollut tietoakaan. Onnistuimme silti tanssimaan suht menestyksekkäästi useamman tanssin, ja siinä tuli kuuma! Keskiyöllä katselimme hienoja raketteja linnan yllä, lauloimme Auld Lang Synea, ja sitten tuli se sade - onneksi vasta silloin! Eriväriset muovisadetakit (joita myös kokovartalokortsuiksi kutsuttiin) niskaan, siideri käteen, ja letkajenkka pystyyn! Se oli kyllä näky se, harmi ettei ole videomateriaalia...

Hogmanay-fiilis! (ei tietoa kuka kuvaan tunkenut heppu on, mutta hänellä oli selvästikin sama fiilis)

Uusi vuosi vaihtui siis erittäin hyvissä merkeissä. Kaverit poistuivat 3. ja 4. päivän aamuna, ja  minulla oli sitten vielä yksi päivä ihanassa Edissä. Viimeiseen päivään mahtui lounas Kimmyn kanssa, pientä shoppailua ja viiniä Taijan kanssa, ja päivällinen Wesleyn ja Tatun kanssa.

Tällä kertaa jäähyväiset olivat vähemmän itkuiset, mutta ikävä tulee silti. Edinburghissa viettämäni kuusi kuukautta olivat upeaa aikaa - rakastuin kaupunkiin, sain paljon uusia ystäviä, ja kaikkea muuta huippua ja ihanaa jota en voi edes kuvailla. Päätös lähteä Edinburghiin ja jäädä sinne kesän jälkeen oli kyllä erittäin hyvä! Toivottavasti palaan sinne pian...

Vielä vähän kuvia kauniista Edinburghista:

<3

Nyt alkaa sitten "uusi" elämä koti-Suomessa. Wish me luck!

Kotiinpäin

Kotimatka oli tänä vuonna paljon vähemmän stressaava kuin vuosi sitten, koska tänä vuonna lumi ei onneksi sotkenut matkasuunnitelmiani (mutta tänä talvena olisi tarkoitus vielä tehdä edestakainen reissu, joten hieman kyllä pelottaa). Lähtö oli kuitenkin siinä mielessä viimevuotista vaikeampi, että vaikka olenkin palaamassa 1½ viikon päästä takaisin, niin en enää näe suurinta osaa kavereistani joulun jälkeen. Ja taas oli jäähyväisten aika.

Minulla oli perjantaina leaving drinks Walkabout-nimisessä aussipubissa. Aikaisemmin viikolla kun lähetin töissä s-postikutsun kaikille, myös yksi parhaista kavereistani täällä ilmoitti, että hänkin on lähdössä, ja hän päätti sitten tehdä Jennin läksiäisistä Jennin ja Florianin läksiäiset. Niin kuin hän kaikille lähettämässään meilissä kirjoitti, "Minä ja Jenni aloitimme samaan aikaan, ja myös lopetamme samaan aikaan - ihan kuin olisimme naimisissa." Niinhän se kyllä vähän onkin... :)

Läksiäisissä oli tosi hauskaa, ja moni työkaveri tuli paikalle. Ennen pubiin menoa kävimme Suomiporukalla ("muumiporukalla") viereisessä tapasravintolassa syömässä, ja oli kyllä hyvää! En ollut ennen syönytkään tapaksia.

Taija & Tatu

Minä, Päivi ja Taija

Walkaboutissa kävi perinteiseen tapaan niin, että ensimmäisen parin tunnin aikana paikalla oli melkein pelkästään skandeja. Saksalaiset (ja se toinen juhlakalu) saapuivat vasta yhdentoista maissa oman Christmas dinnerinsä jälkeen, ja vähän ennen yhtä (ja valomerkin jälkeen) italialaisetkin löysivät paikalle. Siinä vaihessa ainakin oma tunnelma oli tosin jo vähän muuttunut - itkuksihan se meni kun Florian ja Wesley lähtivät (vaikka näen kyllä Wesleyn vielä joulun jälkeen).

My boys <3

Jatkojen sijaan päätin sulkemisaikaan mennä kotiin itkemään, ja ehkä vähän nukkumaankin siinä sivussa. Lauantai meni pakatessa, ja Maria tuli iltapäivällä seuraksi. Lähdimme taksilla lentokentälle kolmen aikoihin, ja siellä oli sitten taas jäähyväisten aika, koska Maria lähtee jouluaattona kotiin, ja sitten vielä Ranskan Alpeille hiihtämään, joten emme näe toisiamme enää tällä kertaa.

Lento lähti puoli seitsemältä, ja yhdeksän aikoihin laskeuduin Schipholin kentälle. Vietin yön Memmen luona - söimme tortilloja ja joimme viiniä, ja sain tutustua osaan Memmen vaihtarikavereista. Taisimme mennä nukkumaan siinä juuri ennen kahta, ja klo 4.45 oli taas herätys ja paluu Schipholille.

Lento kotiin ei ollut hirveän mukava, väsytti ja oli huono olo valvotun yön jälkeen, en saanut nukuttua, ja laskeutumisvaiheessa tuntui, että nyt räjähtää pää. Korvatkin olivat lukossa vielä myöhään illalla. Isovanhemmat olivat vastassa, ja matkalla sain hoidettua kaksi tärkeää asiaa listalta "Mitä teen ensimmäiseksi Suomessa?" - soitin Pepille, ja kävimme Hesellä. (Tällaista listaa ei oikeasti ole (tällä kertaa), mutta moni kysyi töissä, että mitä haluan tehdä ensimmäisenä kun palaan Suomeen. En oikein osannut vastata muuta kuin että haluan soittaa Pepille). Paraisilla kävin äidin luona hakemassa auton, ja ajaminen sujui yllättävän hyvin puolen vuoden vasemmanpuoleisen liikenteen jälkeen.

Että tässä sitä nyt ollaan. Tällä hetkellä pidän toimistoa sägystä käsin (ihan vaan siitä syystä että se on niin mukava), sovin viikon ohjelmaa ja odottelen englannin kääntämisen kurssi-ilmoittautumisen alkamista klo 12 (katsotaan kaatuuko nettiopsu). Glögittelemään tällä viikolla haluavat voivat ilmoittautua!

Pikkuveljen vika päivä kuvin

Päätöksentekoprosessi

Tätä blogia pidempään seuranneet tuntevat minut nopeista päätöksistäni (esimerkkejä löytyy täältä ja täältä). Näitä suuria, elämää mullistavia päätöksiä ei ehkä hirveän usein tule (tai no, ehkä useammin kuin monella muulla, mutta silti), mutta kun niitä tulee, niin silloin en haaskaa aikaa empimiseen - silloin mennään eikä meinata. Tällainen tilanne oli päällä toukokuussa, kun yks-kaks päätin lähteä kesäksi Edinburghiin, ja heinäkuussa, kun päätin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Nyt muutoksen tuulet puhaltavat taas, ja tässä yritän avata teille (ja etenkin itselleni) tätä päätöksentekoprosessia.

Viime viikolla jossain vaiheessa, varmaankin työhakemuksia taas rustaillessa, tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Nykyinen työ ärsyttää päivä päivältä enemmän, ja työtilanne Skotlannissa on kaikkea muuta kuin hyvä (ainakin jos on Metro-lehteä uskominen). Suomeen on turha mennä työn perässä, enkä jaksaisi myöskään muuttaa uuteen paikkaan ja aloittaa kaikkea alusta, vaikka sellaisesta olen välillä puhunutkin. Perjantaina laitoin tuttuun tapaan kotiinpäin mietintäviestiä, jossa selostin vaihtoehtoni, ja kysyin äitipuolelta mielipiteitä. Ylimpänä listassa oli ajatus siitä, että jos kuitenkin palaisin kevääksi kotiin kuluttamaan yliopiston penkkejä... 

Sunnuntaina saapunut vastausviesti alkoi fiksusti "Jos miettii kannattaako palata, pelkkä miettiminen puoltaa palaamista.". Olin jo lauantaina miettinyt asiaa sen verran kovasti, ja ajatus opiskelun jatkamisesta oli ehtinyt muhia sen verran, että päätökseen ei sitten tarvittu muuta kuin puolto kotoa - olihan isän ja äitipuolen positiivinen suhtaumuminen tässä kohtaa tärkeä, koska omassa asunnossani asuu alivuokralainen toukokuun loppuun asti.

Illalla puhuin vuokraemännälleni (joka on myös kämppikseni), ja maanantaina töiden jälkeen ostin lentolipun päivämäärällä 5.1. sekä laitoin sähköpostia Turun yliopistoon kysyäkseni ilmoittautumisesta. Kerroin päätöksestäni myös lähimmille työkavereille ja perheelleni. Tiistai-aamuna maksoin ohjeiden mukaan TYY:n jäsenmaksun kevätlukukaudeksi, ja minut kirjattiin läsnäolevaksi. Keskiviikkona tein muuttoilmoituksen, ja koska huhut alkoivat jo liikkua töissä, kerroin pomolleni, että nyt on lähtö lähellä, ja tänään sanoin itseni irti oikein virallisesti. Voi että tuntui hyvältä :D

Eli tässä sitä sitten ollaan! 17.12-27.12 olen Suomessa joululomalla, jonka jälkeen palaan Edinburghiin uuden vuoden aattoa viettämään. Sitten, 5.1., yli puoli vuotta tänne saapumiseni jälkeen, muutan takaisin Suomeen. Helppo tämä päätös ei ollut, koska viihdyn todella hyvin Edinburghissa, ja kavereita on ikävä jättää, Suomi ei ole mikään mukava paikka olla tammikuussa, ja vanhempien luona asuminen (ja vielä Paraisilla) ei ehkä ole ihan se, mitä olisin itse tähän kohtaan suunnitellut - MUTTA uskon kuitenkin, että tämä on oikea päätös. Tulen kiroamaan itseäni ja tätä päätöstä vielä monet kerrat kun ulkona on kylmä, koulumatka on pitkä, hommia on liikaa ja kandi ei edisty, mutta tiedän, että jos nyt jäisin tänne katuisin päätöstäni ihan yhtä lailla.

Ja niin kuin kavereiden kanssa Facebook-chatissä juuri todettiin - kun ensin palaa kotiin, niin voi sitten taas lähteä. Näillä mennään!