Kesäkuvia

(Lasten) kesäloma tähän mennessä, kuvin ja sanoin.

Ekalla viikolla käytiin lasten kanssa puistossa piknikillä.

Siellä syötiin kirsikoita.

Sadepäivänä leivoimme Alin kanssa korvapuusteja. Pullat maistuivat kaikille, eikä niitä kauan ollut.

Regent's Park on nykyään lempipuistoni. Siellä voi tutustua mm. tämännäköisiin tyyppeihin:

Yhden viikon aikana Trafalgar Squarille oli pystytetty/kasvatettu suuri pensasaitalabyrintti. Labyrintin keskellä pääsi seuraamaan Charlie Chaplinin esitystä, jonka aikana hän mm. nielaisi pitkän vaaleanpunaisen ilmapallon (kuvassa).

Löysin vihdoin Richmond Parkin - aikaisemmin se ei onnistunut, vaikka puisto onkin hervottoman kokoinen, ja ihan lähellä. Se on kyllä ennemminkin suuri alue, jossa on paljon metsää ja jonkun verran niittyä. Pidän enemmän perinteisistä, "järjestellyistä" puistoista. Onneksi niitäkin löytyy paljon.

Kävimme tosiaan Danielin kanssa Natural History Museumissa, jossa tapasimme:

Scandinavian Kitchen -kahvilassa pääsee fiilistelemään kotoisissa tunnelmissa jopa vessassa.

Tänään kävimme poikien kanssa Kew Gardens -puistossa. Emme ehtineet kasvitieteelliseen puutarhaan tai perhostaloon, mutta ensi kerralla sitten.

As time goes by...

Pari viimeksi unohtunutta kuvaa:

Pari viime viikkoa on ollut aika vaihteleva ohjelma. Välillä olen tehnyt täysiä päiviä, välillä minulla on vain yksi lapsista hoidettavana, ja välillä teen pelkkää iltapäivää. Lapset ovat loman aikana vähintään kaksi päivää viikossa päiväleirillä läheisessä koulussa, jolloin saatan viedä heidät aamulla, ja haen heidät n. 17.30. Viime maanantaina Hannah ja Ali lähtivät naapurin perheen kanssa johonkin, ja minä lähdin Danielin kanssa Natural History Museumiin katsomaan dinosauruksia ja muita olioita. Harvoin joudun vahtimaan kaikkia kolmea päivisin, mikä on hyvä, koska se on tosi rankkaa. Illat menevät ihan hyvin kun haen heidät leiriltä, laitan ruokaa, kylvetän ja laitan heidät nukkumaan, mutta koko päivä kaikkien kolmen kanssa vaatii kyllä enemmän hermoja kuin mitä minulta löytyy.

Perjantaina minulla oli vapaata, joten kävin Scandinavian Kitchenissä lounaalla. Kumma miten ihanaa kaikki skandiruoka yms. on silloin kun on ulkomailla. Tykkään yleisestikin Suomesta paljon enemmän silloin kun olen itse muualla - ulkomailla asuessa tuntuu siltä, että Suomi on kyllä niin hyvä paikka elää, mutta katsotaan onko sama fiilis vielä viikon (tai kolmen) kotona olon jälkeen!

Sain viikonlopuksi vähän lisähommia, eli yhden käännöksen ja transkription (piti tulla kaksi, mutta toista haastattelua ei ole vielä kuulunut). Sain käännöstekstin perjantaina heti aamulla, ja tein sen valmiiksi parissa tunnissa saman päivän aikana! Ennenkuulumatonta minun käännöshistoriassani! Jos kurssikäännöksistäkin maksettaisiin palkkaa, niin ehkä nekin saisi tehtyä ajoissa... Palautin tekstin kolme päivää ennen dedistä, ja eilen sain myös transkription valmiiksi (dedis oli perjantaina). Hyvä Jenni! Toivon mukaan se toinen pätkä tulisi viimeistään huomenna - ke-to on leiripäiviä, niin silloin olisi hyvin aikaa tehdä niitä.

Keskiviikkona on tasan kolme viikkoa lähtöön.

Edinburgh

Okei, ehkä nyt olisi jo aika kirjoittaa tämä, kun kerran lupasin! Varoitus etukäteen sekavasta tekstistä ja suuresta määrästä kirjoitusvirheitä, ei tämänpituista tekstiä jaksa nyt enää korjailla... :)

Pääsin siis lopulta Edinburghiin. Ymmärrettävistä syistä olin aika kuitti kun saavuin paikalle. Löysin Couch Surfing hostini (jep, ihan oikea sana ;) ) Kateyn luo. Joimme kupin teetä ja juttelimme hetken, kunnes hänen toinen CS-vieraansa Florian heräsi. Katey kertoi järjestävänsä sinä iltana oikein illalliskutsut, ja kysyi, voisinko laittaa jotain suomalaista ruokaa. Yritin siinä sitten kovalla vaivalla ja useamman kotiin lähetetyn tekstiviestin avulla keksiä jotain helppoa ja hyvää suomalaista ruokaa jonka ainekset löytyisivät myös sieltä. Päädyin lopulta pannukakkuun. Florian päätti tehdä tartifletteä, joten lähdimme keskustaan juustokauppaan hakemaan reblochon-juustoa Kateyn jäädessä kotiin tekemään töitä. Sain siinä samalla ensimmäisen vilkaisuni Edinburghin keksustaan. Onpa nätti kaupunki! Täysin erilainen kuin Lontoo, vanhoja, tummia kivitaloja. Princes Street (yksi suurimpia katuja) oli varmasti ihan normaalin vilkas, mutta minusta tuntui, ettei siellä ollut yhtään ihmisiä - ihanan avaraa! (Tosiaan huomaa että olen tottunut nyt jo vähän eri menoon kuin esim. Turussa!)

Victoria street

Iltapäivällä paikalle saapui ensin skotlantilainen Pete (aivan ihana aksentti!) ja sitten uusseelantilainen (jonka nimeä en nyt muista). Kävimme kaikki kaupassa hakemassa hirveästi ruokaa ja juomaa, ja sitten kokkaaminen alkoi! Seuraamme liittyi vielä aussityttö (taisi olla Chloe, hirveä nimimuisti...) Katey halusi ehdottomasti tehdä jäätelöä itse ja leipoa leipää, ja sen lisäksi hän laittoi lammasta ja sitruunaperunoita. Florian teki tartifletteä, ja Chloe teki ihan uskomattoman hyvää dippiä. Alkupalaksi söimme siis leipää, dippikastiketta ja (tietenkin itsetekoista) hummusta, pääruoaksi edellämainitut ruoat ja salaattia, ja jälkiruoaksi pannukakkua ja itsetehtyä jäätelöä. Jokaisella oli loppuvaiheessa ähky. Siellä minä vaan olin, illalliskutsuilla vieraassa kaupungissa viiden vieraan ihmisen kanssa, ja voi että oli hyvä ilta! Ja hyvää ruokaa, en ollut syönyt noin hyvää ateriaa varmaan sen jälkeen kuin lähdin Suomesta (Tuulan patojen ääreltä ;) ).

Katey ja Pete leipomispuuhissa

Pöytäseurue

Pöydän antimia

  
Seuraavana päivänä minä ja Florian osallistuimme New Europen järjestämälle ilmaiselle kiertokävelylle. Olen jo osallistunut saman firman kiertokävelyyn Lontoossa, ja oppaat ovat aivan huippuja! Koska kyseinen kierros toimii täysin tippiperiaatteella, on oppaiden oltava aivan erityisen hyviä. Edinburghin kierros on vielä 3 tuntia pitkä, ja opas oli niin hyvä, että lopussa sitä maksoi ihan mielellään sen verran, mitä oli varaa. (Vaikkei minulle tästä provikkaa maksetakaan, niin suosittelen kyseisen puljun kierroksia jos joku on menossa johonkin Euroopan suurkaupunkiin, googlesta löytyy "Sandeman's free tours" tai "New Europe tours" hakusanoilla)  

Yleiskuvia Edinburghista ja kierrokselta:

 
Viimeisessä kuvassa ollaan pubissa, johon osa ryhmästämme meni lounaalle kierroksen jälkeen. Florian tilasi haggista, mutta itse en uskaltanut. Maistoin sitä kuitenkin häneltä, ja yritin olla miettimättä, mitä siinä oli. Ei se pahaa ollut, ihan ok makuista, tosi pippurista kylläkin.
Kierroksella tutustuin kolmeen australialaiseen, ja vietinkin loppupäivän heidän kanssaan. Kiipesimme keskustan lähellä olevalle kukkulalle katsomaan maisemia, ja sen jälkeen istuimme Princes Street Gardens -puistossa ja pelasimme korttia (paskahousua ja ristikasia, kumma miten samoja pelejä pelataan ympäri maailmaa!).

Kyle, Tarryn ja Mandy

Viimeisenä päivänä tapasin toisen Couch Surfferin, Hannahn, joka vähän näytti minulle paikkoja. Kävimme Skotlannin kansallismuseossa, ja keskiaikaisella, nykyisen kadun alle jääneellä kadulla (hieno selitys, mutta katu siis suljettiin, ja sen ja sillä olevien talojen päälle rakennettiin jonkinlainen katto, ja siihen päälle uusi katu).

Haggisin lisäksi maistoin myös kahta muuta skottilaista erikoisuutta. Toinen oli IrnBru (/ironbrew/), joka maistuu suurin piirtein ylimakeutetulle Fantalle. Se on paikallinen krapulajuoma (jota ei saa myydä Jenkeissä, koska resepti on salainen), ja se myy kuulemma paremmin Skotlannissa kuin Cokis ja Pepsi yhteensä! Ihan hyvänmakuista oli. Toinen oli sitten deep friend Mars bar, eli uppopaistettu Mars-patukka.

Oppaamme sanoi kierroksen aikana, että kannattaa jakaa se jonkun kanssa jos haluaa maistaa, koska se on "sydänkohtaus patukan muodossa". Jaoin siis omani Hannahn kanssa, ja voi hyvä elämä miten hirveää se oli!! Ei niinkään se maku - tosi makeaa, niin kuin Mars nyt yleensä on, mutta jotenkin se koostumus, ja se taikina... Hyi!! Kerta riitti kyllä minulle!

Hannahn luota lähdin sitten hakemaan kamojani Kateyn luota, ja lähdin superaikaisin lentokentälle. Yhdessä vaiheessa bussissa sanottiin, ettei päästä kentälle, koska edessä on kolari, ja siinä vaiheessa kirosin kyllä ihan kaiken, mutta päästiin kuitenkin perille ihan hyvissä ajoin. Ja tottakai lento lähti sitten 2 tuntia myöhässä. Perus. Eihän se tietenkään voinut menomatkalla myöhästyä. Gatwickilla istuimme vielä koneessa varmaan puoli tuntia odottamassa, että joku päästäisi meidät ulos, mutta se meni sitten jo kaikki samaan v*****kseen. Juna Victorialle, bussi Hammersmithiin, ja bussi kotiin. Kotona n. klo 3. Pulssi kohosi kun laitoin avaimen lukkoon - olin jo miettinyt strategiaa siltä varalta, etten pääsisi sisään, mutten ollut keksinyt mitään järkevää - mutta onneksi ovi avautui ilman suurempia mutinoita.

Edinburgh oli aivan ihana kaupunki, ja matkaoppaan kuvien perusteella myös muu Skotlanti on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Joskus pitää vielä tehdä vähän pidempi matka, ja kiertää kunnolla - Edinburghista pääsee hyvin päiväreissuille jopa Loch Nessille asti. Ryanairhan lentää nykyään Tampereelta Edinburghiin, joten ei varmaan ole kamalan vaikeaa päästä uudelleen sinne!

Ei ole hyvä tämä, ei...

Tällä kertaa pääsette elämään kanssani kauhun, hermostumisen, vihan ja tylsyyden hetkiä.

26.7.2010
Saavun Annemarin ja Tiinan kanssa kotiovelle n. klo 16. Ovi ei aukea. Päivän aikana talossa olleet remonttimiehet ovat panneet oven takalukkoon, ja minun avaimeni ei sovi siihen. Me kaikki kolme + naapurin tyttö yritämme vääntää avainta, mutta turhaan. Tunnelma on huipussaan.
Soitan perheelle Espanjaan. Käskevät menemään vuokravälitystoimistoon, jonka kautta remonttimiehet on tilattu. Lähdemme Annemarin kanssa sinne.
Paikan päällä ei ensin ymmärretä yhtään, mitä ajan takaa. Lopulta asia selviää, ja he yrittävät saada puhelimen päähän henkilön, jolla on avain.
Lähdemme kävelemään takaisinpäin. Puhelin soi, remonttimies lupaa hakea avaimet ja olla paikalla n. 20 minuutissa.
Istumme etupihalla ja syömme Oreos-keksejä. Kello on noin puoli kuusi, lento lähtee 20.20.
Lopulta pääsemme sisään. Heitän kamat kassiin, ja lähdemme bussilla Hammersmithin asemalle. Sieltä Annemari ja Tiina jatkavat matkaa Victorian juna-asemalle, itse suuntaan kohti King's Crossia.

Ilmeeni kertoo kaiken

Saavun juna-asemalle, ostan lipun, kysyn ohjeita, ja löydän lopulta perille. Juna on myöhässä, ja lähtee vasta klo 19.40. Lasken päässäni. Kiroan. Minun ei tarvitse mennä check in -tiskille, mutta aika ei silti riitä. Koitan pysyä tyynenä. Ehkä ehdin vielä.
20.10 saavumme Lutonin juna-asemalle. Edessä vielä bussimatka kentälle, turvatarkastus, jne. Ei mitään mahdollisuuksia. Ainoa toivo on, että kone olisi myöhässä, mutta kenelle nyt kävisi sellainen tuuri. Ei ainakaan minulle.

Saavun kentälle 20.25, ja menen suoraan easyJetin tiskille. Siellä ehdotetaan Glasgowin lentoa 21.45, £40. Maksan maltaita netistä, ja saan selville, että viimeinen juna Glasgowsta Edinburghiin lähtee siinä klo 23 aikaan. Tiukkaa tekee. Seuraava juna vasta aamulla n. klo 6. Toinen vaihtoehto on Edinburghin lento aamulla klo 7. £80, eli enemmän kuin mitä maksoin alkuperäisestä LON-EDI-LON-lipustani. En tiedä mitä tehdä. Soitan kotiin. Vaikka olen onnistunut olemaan rauhallinen tähän mennessä, niin ei pysty enää. Ei auta parkua satojen kilometrien päässä oleville vanhemmille puhelimessa, mutta tällaisen päivän jälkeen on pakko. Päädyn ostamaan lipun seuraavalle aamulle.

Lennon lähtöön on 9 tuntia aikaa. Kotimatka kestäisi n. 2 tuntia, ja maksaisi £10-15. Ja sama takaisin. Päätän jäädä yöksi kentälle. Mahtavaa. Kuljen hitaasti läpi kaikki kaupat ja kahvilat (2x WH Smith, Marks&Spencer Food, Costa), ja mieti pitkään ja hartaasti ennen kuin päädyn ostamaan syötävää - teen kaikkeni, jotta kuluttaisin joka asiaan mahdollisimman paljon aikaa. Kiroan päätökseni jättää läppärini kotiin - olisin voinut katsoa vanhoja Doctor Who -jaksoja koko yön! Muutaman muun yökenttäilijän tapaan onnistun löytämään kaksi pientä epämukavaa nojatuolia, työnnän ne yhteen, ja yritän löytää edes mukavahkon, makaamisen tapaisen asennon. Aika huonolla menestyksellä. Kuulokkeet korvilla saan nukuttua vähän, luultavasti minuuttien mittaisia pätkiä. Yritän olla katsomatta kelloa. Päätän olla siinä ainakin kello kolmeen - sen jälkeen saan helposti kulutettua kaksi tuntia kahvilassa ennen kuin voin mennä hakemaan boarding passini. Puoli kolmelta annan periksi ja siirryn kahvilan sohvalle, mukanani muki teetä ja ihana granola bar (myslipatukka).

Vähän ennen klo 7 raahaudun koneeseen, ja nukun melkein koko matkan Edinburghiin (1h10min). Perillä nousen aivan raatona bussiin, joka vie minut lentokentältä kaupunkiin, ja toiselle puolelle kaupunkia. Matka kestää n. 1½ h. Istun double deckerin yläkerrassa, turistipaikalla edessä. Muuten on ihan mukavaa, mutta käytävän toisella puolella istuvan idiootin ärsyttävä, itämainen musiikki pauhaa sen verran kovaa, että pitää tarkistaa useamman kerran onko jätkällä edes kuulokkeet käytössä, kun erotan sanatkin. Paha olo ja päänsärky unen- ja ruoanpuutteen takia - muistin syöneeni lounasta klo 12, voileivän n. klo 23, ja pienen sipsipussin klo 5. Ei ihme, että oksetti.

Lopulta saavuin kuitenkin perille Kateyn luo (CouchSurfingistä). Vietin Edinburghissa kolme ihanaa päivää, rakastuin Skotlantiin, ja haluan pian päästä katsomaan muutakin kuin pääkaupunkia. Ja se aksentti on vaan niin ihana!

Pakko vielä mainita, että  niin kuin arvata saattaa, kotimatkan lentoni torstaina olikin sitten 2 tuntia myöhässä, joten pääsin kotiin aamukolmelta. Totta kai.

Eli tässä tämän matkan huonot kokemukset. Hyvät tulee sitten erikseen!

Disneymiitti

Viime aikoina on näyttänyt tulevan enemmän pitkiä sekapäivityksiä, pitäisi ehkä ryhdistäytyä ja palata yksi aihe per teksti -kaavaan...

Viime viikonloppuna (23-26.7) Disneyjengi '08 kokoontui Gilpin Avenuelle. Annemari saapui Tukholmasta perjantai-iltana, ja suuntasimme heti perinteiseen englantilaiseen pubiin. Ruokaa emme enää siihen aikaan saaneet, mutta onneksi pakastimessa odotti margaritapizza.

Lauantaina suuntasimme Camdenin markkinoille. Olin käynyt aikaisemmin, mutta tällä kertaa käytiin "kunnolla", ja vaikka väkijoukko oli suuri, oli siellä kuitenkin aivan ihanaa! Mukaan tarttui vintage-kaupasta siniset korkokengät. Seuraavaksi kävimme Regent's Parkissa, aurinko paistoi, istuimme ruohikolla ja söimme mansikoita. Puiston keskellä on kaunis ruusutarha.

Lopulta myös Hong Kongin kautta Malesiasta saapunut Tiina liittyi seuraan. Siinä sitten käytiin porukalla illalla syömässä Fish&Chipsit. Muuta ohjelmaa viikonlopun aikana oli mm. Notting Hillin markkinat ja second hand kaupat, iltapäivätee kaikkine lisukkeineen (kolmiovoileivät, sconessit ja leivokset), kiinalainen buffetti hintaan £4,50 (tai jotain sinnepäin), ja useat lukko-ongelmat. Siitä enemmän myöhemmin...

Kuvat: Annemari Kettunen