Ei ole hyvä tämä, ei...

Tällä kertaa pääsette elämään kanssani kauhun, hermostumisen, vihan ja tylsyyden hetkiä.

26.7.2010
Saavun Annemarin ja Tiinan kanssa kotiovelle n. klo 16. Ovi ei aukea. Päivän aikana talossa olleet remonttimiehet ovat panneet oven takalukkoon, ja minun avaimeni ei sovi siihen. Me kaikki kolme + naapurin tyttö yritämme vääntää avainta, mutta turhaan. Tunnelma on huipussaan.
Soitan perheelle Espanjaan. Käskevät menemään vuokravälitystoimistoon, jonka kautta remonttimiehet on tilattu. Lähdemme Annemarin kanssa sinne.
Paikan päällä ei ensin ymmärretä yhtään, mitä ajan takaa. Lopulta asia selviää, ja he yrittävät saada puhelimen päähän henkilön, jolla on avain.
Lähdemme kävelemään takaisinpäin. Puhelin soi, remonttimies lupaa hakea avaimet ja olla paikalla n. 20 minuutissa.
Istumme etupihalla ja syömme Oreos-keksejä. Kello on noin puoli kuusi, lento lähtee 20.20.
Lopulta pääsemme sisään. Heitän kamat kassiin, ja lähdemme bussilla Hammersmithin asemalle. Sieltä Annemari ja Tiina jatkavat matkaa Victorian juna-asemalle, itse suuntaan kohti King's Crossia.

Ilmeeni kertoo kaiken

Saavun juna-asemalle, ostan lipun, kysyn ohjeita, ja löydän lopulta perille. Juna on myöhässä, ja lähtee vasta klo 19.40. Lasken päässäni. Kiroan. Minun ei tarvitse mennä check in -tiskille, mutta aika ei silti riitä. Koitan pysyä tyynenä. Ehkä ehdin vielä.
20.10 saavumme Lutonin juna-asemalle. Edessä vielä bussimatka kentälle, turvatarkastus, jne. Ei mitään mahdollisuuksia. Ainoa toivo on, että kone olisi myöhässä, mutta kenelle nyt kävisi sellainen tuuri. Ei ainakaan minulle.

Saavun kentälle 20.25, ja menen suoraan easyJetin tiskille. Siellä ehdotetaan Glasgowin lentoa 21.45, £40. Maksan maltaita netistä, ja saan selville, että viimeinen juna Glasgowsta Edinburghiin lähtee siinä klo 23 aikaan. Tiukkaa tekee. Seuraava juna vasta aamulla n. klo 6. Toinen vaihtoehto on Edinburghin lento aamulla klo 7. £80, eli enemmän kuin mitä maksoin alkuperäisestä LON-EDI-LON-lipustani. En tiedä mitä tehdä. Soitan kotiin. Vaikka olen onnistunut olemaan rauhallinen tähän mennessä, niin ei pysty enää. Ei auta parkua satojen kilometrien päässä oleville vanhemmille puhelimessa, mutta tällaisen päivän jälkeen on pakko. Päädyn ostamaan lipun seuraavalle aamulle.

Lennon lähtöön on 9 tuntia aikaa. Kotimatka kestäisi n. 2 tuntia, ja maksaisi £10-15. Ja sama takaisin. Päätän jäädä yöksi kentälle. Mahtavaa. Kuljen hitaasti läpi kaikki kaupat ja kahvilat (2x WH Smith, Marks&Spencer Food, Costa), ja mieti pitkään ja hartaasti ennen kuin päädyn ostamaan syötävää - teen kaikkeni, jotta kuluttaisin joka asiaan mahdollisimman paljon aikaa. Kiroan päätökseni jättää läppärini kotiin - olisin voinut katsoa vanhoja Doctor Who -jaksoja koko yön! Muutaman muun yökenttäilijän tapaan onnistun löytämään kaksi pientä epämukavaa nojatuolia, työnnän ne yhteen, ja yritän löytää edes mukavahkon, makaamisen tapaisen asennon. Aika huonolla menestyksellä. Kuulokkeet korvilla saan nukuttua vähän, luultavasti minuuttien mittaisia pätkiä. Yritän olla katsomatta kelloa. Päätän olla siinä ainakin kello kolmeen - sen jälkeen saan helposti kulutettua kaksi tuntia kahvilassa ennen kuin voin mennä hakemaan boarding passini. Puoli kolmelta annan periksi ja siirryn kahvilan sohvalle, mukanani muki teetä ja ihana granola bar (myslipatukka).

Vähän ennen klo 7 raahaudun koneeseen, ja nukun melkein koko matkan Edinburghiin (1h10min). Perillä nousen aivan raatona bussiin, joka vie minut lentokentältä kaupunkiin, ja toiselle puolelle kaupunkia. Matka kestää n. 1½ h. Istun double deckerin yläkerrassa, turistipaikalla edessä. Muuten on ihan mukavaa, mutta käytävän toisella puolella istuvan idiootin ärsyttävä, itämainen musiikki pauhaa sen verran kovaa, että pitää tarkistaa useamman kerran onko jätkällä edes kuulokkeet käytössä, kun erotan sanatkin. Paha olo ja päänsärky unen- ja ruoanpuutteen takia - muistin syöneeni lounasta klo 12, voileivän n. klo 23, ja pienen sipsipussin klo 5. Ei ihme, että oksetti.

Lopulta saavuin kuitenkin perille Kateyn luo (CouchSurfingistä). Vietin Edinburghissa kolme ihanaa päivää, rakastuin Skotlantiin, ja haluan pian päästä katsomaan muutakin kuin pääkaupunkia. Ja se aksentti on vaan niin ihana!

Pakko vielä mainita, että  niin kuin arvata saattaa, kotimatkan lentoni torstaina olikin sitten 2 tuntia myöhässä, joten pääsin kotiin aamukolmelta. Totta kai.

Eli tässä tämän matkan huonot kokemukset. Hyvät tulee sitten erikseen!