Kukkaloistoa

Vielä ei ole asunto ehkä ihan valmis kuvaussessioon, taidan odottaa että saadaan kirjahyllyt työhuoneeseen niin että viimeiset tavarakasat saadaan purettua, mutta sillä aikaa vähän yksityiskohtia...

Tällä hetkellä saamme olohuoneessa nauttia upeasta kukkaloistosta kun meille on kerääntynyt peräti kolme kukkakimppua! Muuttopäivänä saimme kimpun keltaisia krysanteemejä poikaystävän työkaverilta, ja ne ovat vielä täydellisessä kunnossa yli kaksi viikkoa myöhemmin.

Perjantaina poikaystävä tuli kotiin töistä tulppaanikimppu kourassa! Seurustelumme alkuaikoina hän kysyi mitkä ovat lempikukkiani ja sanoi haluavansa tuoda minulle kukkia usein, mutta eipä ole tähän mennessä näkynyt (muuta kuin ruusu ystävänpäivänä). Telkkarissa mainostettiin kuitenkin viime viikolla halpoja tulppaaneja eilisen äitienpäivän johdosta, ja sanoinkin, että oi, lempikukkani alennuksessa, pitäisikö hakea kimppu. Onneksi mies osasi ottaa vinkistä vaarin.

Eilen kutsuimme poikaystäväni äidin äitienpäivälounaalle (yleensä hän on itse tehnyt pojalleen ruokaa äitienpäivänä, mutta minä sanoin, että ei se homma nyt niin mene :D ) ja hän pääsi ensimmäistä kertaa käymään uudessa kodissamme. Saimme tupaantuliaislahjoiksi pari maljakkoa ja ihanan keväisen narsissikimpun. Vielä eilen kimpussa oli pääasiassa nuppuja, mutta aamulla vastassa oli täysin avautuneet narsissit.

#100happydays-projektiani seuraavat (täällä) ovat saattaneet huomata, että kuvissa näkyy paljon kukkia. Sekä kevätkukat ulkona että leikkokukat sisällä vaan tekevät minut niin onnelliseksi!

"Simple things make you happy. Like flowers. And weather."

"Pienet asiat tekevät sinut onnelliseksi. Kuten kukat. Ja sää." Näin sanoi eilen poikaystäväni. Minua huvitti etenkin tuo, että sää tekee minut onnelliseksi - kyseessä siis lähinnä auringonpaiste. Mutta onhan se nyt vaan niin ihanaa kun aurinko paistaa, etenkin sellaisessa maassa, jossa sitä ei aina uskalla odottaa!

Nyt ollaan jo onnellisuushaasteen kolmannella viikolla, ja tähän mennessä nämä asiat ovat tehneet minut onnelliseksi:

 Selostukset löytyvät Instagramista nimimerkillä worryabit (tai täältä), mutta kuten näette on jo parin ekan viikon aikana mukaan mahtunut juuri niitä kukkia ja auringonpaistetta! Ruoka ja muutto/uusi kämppäkin ovat olleet pääosissa. Saa nähdä mitä seuraavat (nopea laskutoimitus) 12 viikkoa tuovat tullessaan!

Lisätietoa #100happydays-haasteesta löytyy täältä ja täältä.

Muuttopuuhissa

Lauantaina me sitten muutettiin. Vähän kyllä pelotti sekä omassa että poikaystävän kämpässä, että mahtuukohan kaikki kamat varmasti yhteen normiautoon ja yhteen miniin, mutta mahtuihan ne. Saatiin kaikki kamat kannettua viidenteen kerrokseen kämppikseni ja poikaystävän työkaverin avustuksella, ja sitten kämpässä näytti tältä:

Tuossa kohtaa en yhtään tiennyt, mistä purkaminen kannatti aloittaa. Mutta näin jälkeenpäin mietittynä tuohan ei ole yhtään mitään, koska seuraavaksi oli vuorossa poikaystävän varaston tyhjennys - mm. 2000 vinyylilevyä. Sunnuntaina avuksi saapui kolme ihanaa suomalaisnaista, ja tunnin ajan me kaikki viisi sitten ramppasimme portaita ylös alas vinyylipinojen, laatikoiden ja erinäisten kassien kanssa. Hullun hommaa! Mutta yllättävän nopeasti se sitten menikin, vaikka projekti tuntui aika toivottomalta silloin kantovaiheessa, kun vinyylipino ei tuntunut kutistuvan ollenkaan. Sanoin kyllä, että minähän en tästä kämpästä muuta ennenkuin tavaramäärä on vähentynyt huomattavasti, tai poikaystävälläni on varaa tilata muuttomiehet kantamaat tavarat kämpästä kämppään.

Kuten odottaa saattaa tuollaisen tavaramäärän kanssa paikat ei ole vielä ihan kondiksessa. Onneksi kaaos keskittyy lähinnä varamakkariin, joten se ei kauheasti haittaa elämää, ja muu kämppä oli jo viikonloppuna suht järjestyksessä. Ensi viikonloppu menee sitten siihen, että kannetaan nuo miljoonat levyt ullakolle - tai minähän en mitään kanna, tarvittaessa voin ehkä ojentaa ylös jotain, mutta itsepähän on levynsä haalinut joten hoitakoot itse :D. Onneksi poikaystäväni on itsekin myöntänyt, ettei ehkä tarvitse ihan noin paljon tavaraa, joten eiköhän se siitä.

Alussa oli hiukan kaikenlaista pientä hankaluutta, mm. oletimme, että keittiössä olisi edes jonkinlainen varustus kun kyseessä kerran on kalustettu kämppä, mutta kaapit olivat kaikuvan tyhjät, joten edessä on siis odotettua kiireellisempi retki Ikeaan. Pyykkikone ei myöskään toiminut, mutta onneksi vuokraisäntä kävi heti maanantaina hoitamassa asian. Pari viime päivää ollaan sitten vielä tapeltu netin kanssa, maanantaina piti ruveta toimimaan, mutta eipä toimi. Eilen oltiin puhelimessa 1½ tuntia selvittämässä asiaa, eikä vieläkään pelaa. Ihan kivaa näin freelancerina, joka tekee töitä kotoota käsin. Huomenna pitäisi tulla joku katsomaan, toivottavasti homma selviäisi viimeistään tämän viikon loppuun mennessä... Onneksi kännykän netin saa myös läppäriin, muttei se ihan käännösmuistiohjelmaa sentään jaksa pyörittää, ainakaan mihinkään inhimilliseen tahtiin.

Mutta alun hankaluuksista huolimatta olemme molemmat todella iloisia ja tyytyväisiä uuteen kotiimme. Lähialuetta en ole vielä kauheasti tutkinut, mutta bongasin jo useamman ruokapaikan jota haluan kokeilla lähiaikoina, ja kivoja pubejakin löytyy.

Ja, ai niin: täällä on lämmin! Jokainen Briteissä asunut ymmärtää, että tämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Ja suihkussa on tosi hyvä vedenpaine! Ja se tiskikone! Uusi paras ystäväni!

Hihiii!

Kunhan saadaan kämppä kondikseen lupaan postata sitten kunnolla kuvia täältä meidän uudesta kodista.

Viime viikkojen syömiset ja juomiset

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista ruoka- ja juomamielessä.

Muutama viikko sitten kävimme lauantaina Wagamamassa syömässä, ja olimme päättäneet käydä sinä iltana parissa baarissa West endissä joihin olimme jo jonkin aikaa halunneet, muttemme koskaan olleet saaneet aikaiseksi käydä kun sinne puolella kaupunkia harvemmin on muuta asiaa kuin läpikulku. Ensimmäisenä vuorossa oli The WestRoom - minun makuuni oleva trendikäs paikka, jollaisista poikaystäväni ei erityisemmin välitä. Tilasimme cocktailit - hän tyypilliseen tapaansa vodka martinin, ja minä löysin listalta kiinnostavankuuloisen Gimlet Päron -nimisen drinkin (kuvaus: Zing! Absolut Pear & St. Germain elderflower shaken with Rose’s lime marmalade, sweet & tangy at the same time!) joka oli ihan tajuttoman hyvä! Harmi, että paikka oli aika kallis, koska muuten en enää muuta joisikaan...

The WestRoomista jatkettiin lähellä olevaan 52 Canoes Tiki Den -tikibaariin, koska poikaystäväni tykkää tikibaareista. Jännittävästi siellä oli samaan aikaan Rockabilly-ilta, joten pukeutuminen ei oikein sopinut teemaan. Tosin teema oli selkeästi toteutettu halppisversiona - Lontoossa vierailimme Hiltonin Trader Vic's -tikibaarissa, ja näitä kahta ei oikein voinut verrata. Poikaystäväni tilaama Mai Tai oli kuitenkin näyttävä tapaus.

Saman viikonlopun sunnuntaina kävimme anoppilassa sunnuntailounaalla, ja koska olin nähnyt ruotsalaisessa Peter's Yard -kahvilassa laskiaispullia päätin viedä jälkkäriksi jokaiselle pullan. Valitettavasti ruotsalaiset eivät harrasta hillopullia, joten jouduin siirtymään mantelileiriin, mutta totesin, että ensi vuonna pitänee tehdä omat pullat jollei hilloversiota kerran ole tarjolla.

Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina harhailimme uuden kaupungin puolella etsien kivaa kahvilaa, ja Dundas streetin kohdalla huomasin, että Cuckoo's Bakery on auki myös sunnuntaisin. Cupcakeseihin erikoistuva Cuckoo's on ollut vierailulistallani jo pitkään, sillä sitä on suositeltu minulle jo monta kertaa, joten oli kiva vihdoin päästä maistamaan söpön kahvilan leipomuksia. Kuvassa tilaamani chocolate-chocolate cupcake (eli suklaapohja ja suklaakuorrute), joka maistui ihanalta, ja plussaa kivasta teekupista jossa oli kilttimiehen kuva!

Laskiaistiistai on Britanniassa pancake day, ja koska maahanmuuttajana on hyvä opetella uuden kotimaansa tavoille, minun piti tietysti paistaa lettuja! Lisäsin kuitenkin päivään vähän suomalaisuutta paistamalla suomalaisia lettuja ja tarjoamalla niitä hillolla tai mansikoilla ja sokerilla, vaikka täällä suositaankin vähän erilaisia täytteitä.

Viime viikolla koitti se kauhea päivä jota olin jo pitkään pelännyt - ruisleipä loppui! Minulla on ollut koko ajan ruisleipää pakastimessa siitä lähtien kun muutin Edinburghiin syyskuussa, mutta nyt oli leivät loppu. Postasin valituskuvan tyhjästä ruispalapussista Facebookiin - ja pari tuntia myöhemmin äitini oli jo postittanut pari pussia ruispaloja! Leipätäydennys saapui lauantaina, ja nyt on taas kaikki hyvin!

Meillä on poikaystäväni kanssa pieni projekti päällä - metsästämme Edinburghin parasta nachopaikkaa. Parin viimeisen kuukauden aikana olemme kuitenkin pitäneet taukoa uusien paikkojen kokeilemisesta ja käyneet parina sunnuntaina nacholounaalla yhdessä Stockbridgen pubissa, jonka olemme tähän mennessä todenneet listan voittajaksi.

Tämän viikon tiistaina kävin pitkästä aikaa kaverini Emmin kanssa uimassa. Uinnin jälkeen sanoin meneväni Peter's Yardin kautta hakemaan itselleni korvapuustin lisäämään työmotivaatiota, ja Emmi innostui myös pulla-ajatuksesta. Kahvilaan saavuttuamme näimme ulkona houkuttelevasti odottavat pöydät ihanassa auringonpaisteessa, emmekä voineet vastustaa pientä kahvihetkeä. Päivän paras idea, oli kyllä niin ihanaa!

6 kuukautta...

Tasan puoli vuotta sitten Helsinki-Vantaalla näytti tältä:

Tuon kuvan ottamista seurasi pitkä matkustuspäivä ja pikainen pyörähdys Köpiksessä, mutta illansuussa pääsin vihdoin perille Edinburghiin, jossa minua odotti poikaystävä, uusi koti ja kämppis.

Nyt kun tuosta suurten muutosten päivästä on kulunut tasan kuusi kuukautta, edessä on taas aikamoinen elämänmuutos muutaman päivän päästä. Mutta mitä muuta viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut? No, ainakin nämä:

- äitini kävi ensimmäistä kertaa Skotlannissa, ja ihastui Edinburghiin
- aloitin uimisen, ja nykyään yritänkin käydä uimassa vähintään pari kertaa viikossa - en ole moneen vuoteen onnistunut harrastamaan mitään urheilua niin säännöllisesti
- olen yrittänyt opettaa poikaystävääni laittamaan ruokaa, ja jopa onnistunut siinä!
- minusta tuli Ihan Oikea Yrittäjä (jos joku tarvitsee käännöksiä niin kurkatkaa tänne)
- tutustutin poikaystäväni Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin
- sain paljon uusia kavereita - jotka (yllättäen ja pyytämättä) ovat pääosin ihania suomalaisia naisia
- kävin Lontoossa, ja ensimmäistä kertaa Espanjassa

Kuten blogistakin näkyy on puoleen vuoteen mahtunut kaikenlaista muutakin, mutta nuo tulivat äkkiä mieleen. En oikein osaa päättää, onko puoli vuotta mennyt nopeasti vai hitaasti - jotenkin tuntuu, että vasta muutin tänne, mutta ennemminkin ehkä siltä, että olen ollut täällä jo vaikka kuinka pitkään.

Nyt on kuitenkin vuorossa taas elämänmuutos, ja seuraavat puoli vuotta (ja toivottavasti enemmänkin!) vietänkin sitten toisella puolella kaupunkia.

Viime kerran muuttokuorma

Edinburghin Stokis

Jo syyskuussa esitellessäni kämppääni täällä lupasin, että kirjoittaisin joskus erikseen ihanasta asuinalueestani Stockbridgestä. Nyt kun olen viikon päästä muuttamassa pois rakkaasta Stokiksestani ajattelin vihdoin toteuttaa tämän lupauksen, vaikkakin syksyllä otetuilla kuvilla - onneksi täällä näyttää nytkin aika samalta, keltaiset lehdet maassa vain puuttuvat.

1. Viini- ja kukkakauppa. / 2-4. Stockbridgen pääkatu. 

Kylämäinen kaupunginosa Stockbridge sijaitsee parin kilometrin päässä Edinburghin keskustasta, New Townin alapuolella. Stockbridgeä asustavat pääasiassa nuoret perheet ja hieman rahakkaampi väki.

1. Yksi kivoista sisustuskaupoista. / 2. Pääkadulla. / 3. Yksi monista charity shopeista, kynttiläkauppa ja kukkakauppa. / 4. Subway ja muitakin ketjuja löytyy myös.

Kaupunginosan ihanuus ei valitettavasti täysin ilmene näistä kuvista, mutta Edinburghia muuten tuntevat näkevät ehkä eron muuhun kaupunkiin. Täällä on yleisesti siistimpää kuin esimerkiksi kaupungin eteläpuolella, ja pääkatua reunustavat pastellinväriset pikkukaupat.

1. Kaksi pääkadun pubeista, St Bernard ja The Stockbridge Tap. / 

2. Vielä yksi pubi, Hector's, sekä vähän lisää charity shoppeja. / 3-4. Pääkadulla. 

Stockbridgessä on kaikki, mitä saattaa tarvita - tavallisten ruokakauppojen lisäksi löytyy liha-, kala-, vihannes- ja juustokauppoja, leipomoita, kahviloita (mukaanlukien ruotsalainen Peter's Yard -kahvila josta saa korvapuusteja), ravintoloita, pubeja, baareja, pesula, räätäli, suutari, kirjasto, uimahalli, kuntosali, sunnuntaimarkkinat, erilaisia söpöjä pikkuliikkeitä ja todella monta charity shoppia (kirppareita). Näiden lisäksi löytyy myös ketjuja kuten Starbucks, Subway, Gregs, Pizza Hut ja Domino's. Tämä kaikki johtaa siihen, että Stockbridgestä tarvitsee todella harvoin lähteä yhtään mihinkään.

1. Pääkadun alkupää. / 2. Pizza Expressin astetta hienompi ulkoasu. / 

3. Koirillekin on ihan oma kauppansa. / 4. Kadunkulmaan parkkeerattu Tardis. 

Lähistöllä on myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia, kuten jo mainostamani Water of Leith Walkway, Inverleith Park ja kasvitieteellinen puutarha.

1. Pääkadun alkupää. / 2. Oikealla ruotsalainen Peter's Yard -kahvila. / 

3. Lisää charity shoppeja. / 4. Pääkadulla. 

Keskustaan pääsee kävellen noin 20 minuutissa (tosin ylämäkeen) tai yhdellä kolmesta bussireitistä noin vartissa. Matkalla on New Town, josta löytyy myös paljon kivoja ravintoloita ja baareja.

Hieman huvittavasti vierekkäin ranskalainen patisserie 

ja brittiläinen instituutio Gregs.

Tätä kirjoittaessani tulee taas mieleen, miten paljon haluaisin jatkossakin asua täällä. Mutta vaikkei uusi asuinalueeni olekaan yhtä esteettisesti miellyttävä ja kylämäinen kuin nykyinen kotini, on sielläkin kuitenkin todella paljon kaikkea kiinnostavaa tekemistä lähistöllä, ja pakko myöntää että kyllä tuplaikkunat ja tiskikone nyt vaan voittavat tämän kisan!

100 onnellista päivää

Voitko olla onnellinen 100 päivää putkeen? Näin kysytään #100happydays-projektin sivuilla. Tarkoituksena on 100 päivän ajan ottaa päivittäin kuva jostakin sellaisesta asiasta, joka tekee juuri sinut onnelliseksi, ja sitten postata tämä kuva haluamallasi some-sivustolla.

Sivustolla selitetään projektin ideaa vähän tarkemmin, mutta perusajatus on siis tuo yllämainittu. Tarkoituksena ei ole kilpailla muiden kanssa, vaan kuvassa voi olla vaikka kahvihetki kaverin kanssa, herkullinen kakkupala, ensimmäiset keväänmerkit, hyvä kirja, tai ihan mitä tahansa.

Minusta tämä kuulostaa erinomaiselta idealta! Monelle tekisi hyvää pysähtyä edes kerran päivässä miettimään pieniä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Liityin siis projektiin samantien - liity sinäkin!

Omaa onnellisuusprojektiani voi seurata Instagramissa, jossa käyttäjänimeni on worryabit, tai sitten täällä. Teen varmaan tännekin jatkossa jotain koosteita - toivon mukaan pääsen sataan päivään asti!

Tässä kuva nro 1 ja ihana auringonpaiste.

Water of Leith Walkway, 1. yritys

Asuinalueeni Stockbridgen halki virtaa Water of Leith -joki, ja sen vartta on usein suositeltu kävelemään, on kuulemma nättiä nähtävää kummassakin suunnassa. Tämä on yksi niistä jutuista, joka on ollut listalla jo puoli vuotta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Viime lauantaina kuitenkin päätin vihdoin auringonpasteen ja tekemisen puutteen rohkaisemana lähteä taas vähän ulkoiluttamaan kameraa. Kovinkaan pitkälle en ehtinyt koska piti käydä kaupassakin, mutta tässä kuvia matkaltani. Ensi kerralla sitten pidemmälle, tai ehkä jopa toiseen suuntaan!

St Bernard's Well

Dean Bridge, joka alhaalta katsottuna muistuttaa aina jotenkin Taru Sormusten Herrasta 

-leffan maisemia.

Vastarannalla kukkivat lumikellot...

...ja tällä puolella krookukset.

Tajuttoman söpö Dean village, kävelymatkan päässä keskustasta mutta kuin eri maailma

Pitää ihan oikeasti jatkossa ryhdistäytyä viikonloppuisin ja lähteä ulkoilemaan niin kauan kuin aurinko paistaa, yleensä pääsemme ovesta ulos sunnuntaisin vasta kahden maissa, jolloin aamupäivän aurinko on jo piilossa pilvien takana...