Tanskassa käydessäni yllätyin siitä, miten tajuttoman outoa tanskan kieli on - eihän siitä saa selvää millään! Siksi mietinkin etukäteen, miten norjan kanssa kävisi. Marien kanssa puhutaan aina omaa kieltämme, ja yleensä ymmärrämme toisiamme ihan hyvin, mutten tiennyt mitä siitä tulee, kun kaikki ympärillä puhuvat vain norjaa. No, matkasta tuli siinä mielessä trip down memory lane, että se muistutti kovasti alkuaikoja Ranskassa, kun sosiaalisissa tilanteissa oli usein turvauduttava smile and nod -strategiaan ('hymyile ja nyökkäile') kun ympärillä olevien puheista ymmärsi vain murto-osan. Norjassa tämä osa vaihteli - välillä ymmärsin melkein kaiken, kun taas välillä saatoin ymmärtää puheesta vain puolet, tai 1/3. Kuten he, joihin tutustuin alkuaikoinani Ranskassa, myös Marien ystävät luulevat varmasti, että olen kovin hiljainen tyyppi. Tietäisivät vaan.
Useimmat ottivat tiedon ruotsia hassusti puhuvasta suomalaisesta aika rennosti, sen enempää miettimättä, mutta muutama kysyi, osaavatko kaikki suomalaiset ruotsia. Eräs Marien kaveri mietti, miksi meillä itse asiassa opiskellaan ruotsia - "Ruotsihan menetti Suomen jo 1800-luvulla" (jolloin tajusin, etten itse asiassa edes tiennyt milloin Suomesta tuli osa Venäjää - hups!). Hänen mielestään puhumani kieli ei myöskään kuulostanut ruotsilta - ennemminkin olisi luullut, että tulen jostain Pohjois-Norjasta! Aika hassua.
Että sellainen reissu. Nämä kaksi heinäkuun skandipyrähdystä ovat olleet siinä mielessä kivaa vaihtelua, että lennot ovat kestäneet vain 1½ tuntia. Bussimatka Turun ja Helsinki-Vantaan välillä on kuitenkin edelleen yhtä tuskaa - varsinkin kotiinpäin mentäessä! Eilen illalla mietin, että missä vaiheessa saan nimikoidun paikan tuosta bussista, kun sitä on tullut viime aikoina käytettyä aika reilusti... Tällä kertaa menomatka kiersi Helsingin kautta, koska sain Express Bussin kesätarjouksesta T:ku-H:ki-lipun kahdella eurolla! Mutta - tulisi jo 2014 ja se "nopea junayhteys" lentokentälle... (sen "nopean" uskon kun näen).
Mutta yksi asia illan bussimatkassa oli kyllä hyvää - oli ihan hirmu nättiä! Auringonlasku ja sumua... Onneksi sade ja valoshow alkoivat vasta, kun olin päässyt jo kotiin (mutten kyllä meinannut aluksi tajuta, mikä hitto siellä vilkkuu).
weheartit |
Kaksi kuukautta Skotlantiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti