Edinburgh

Okei, ehkä nyt olisi jo aika kirjoittaa tämä, kun kerran lupasin! Varoitus etukäteen sekavasta tekstistä ja suuresta määrästä kirjoitusvirheitä, ei tämänpituista tekstiä jaksa nyt enää korjailla... :)

Pääsin siis lopulta Edinburghiin. Ymmärrettävistä syistä olin aika kuitti kun saavuin paikalle. Löysin Couch Surfing hostini (jep, ihan oikea sana ;) ) Kateyn luo. Joimme kupin teetä ja juttelimme hetken, kunnes hänen toinen CS-vieraansa Florian heräsi. Katey kertoi järjestävänsä sinä iltana oikein illalliskutsut, ja kysyi, voisinko laittaa jotain suomalaista ruokaa. Yritin siinä sitten kovalla vaivalla ja useamman kotiin lähetetyn tekstiviestin avulla keksiä jotain helppoa ja hyvää suomalaista ruokaa jonka ainekset löytyisivät myös sieltä. Päädyin lopulta pannukakkuun. Florian päätti tehdä tartifletteä, joten lähdimme keskustaan juustokauppaan hakemaan reblochon-juustoa Kateyn jäädessä kotiin tekemään töitä. Sain siinä samalla ensimmäisen vilkaisuni Edinburghin keksustaan. Onpa nätti kaupunki! Täysin erilainen kuin Lontoo, vanhoja, tummia kivitaloja. Princes Street (yksi suurimpia katuja) oli varmasti ihan normaalin vilkas, mutta minusta tuntui, ettei siellä ollut yhtään ihmisiä - ihanan avaraa! (Tosiaan huomaa että olen tottunut nyt jo vähän eri menoon kuin esim. Turussa!)

Victoria street

Iltapäivällä paikalle saapui ensin skotlantilainen Pete (aivan ihana aksentti!) ja sitten uusseelantilainen (jonka nimeä en nyt muista). Kävimme kaikki kaupassa hakemassa hirveästi ruokaa ja juomaa, ja sitten kokkaaminen alkoi! Seuraamme liittyi vielä aussityttö (taisi olla Chloe, hirveä nimimuisti...) Katey halusi ehdottomasti tehdä jäätelöä itse ja leipoa leipää, ja sen lisäksi hän laittoi lammasta ja sitruunaperunoita. Florian teki tartifletteä, ja Chloe teki ihan uskomattoman hyvää dippiä. Alkupalaksi söimme siis leipää, dippikastiketta ja (tietenkin itsetekoista) hummusta, pääruoaksi edellämainitut ruoat ja salaattia, ja jälkiruoaksi pannukakkua ja itsetehtyä jäätelöä. Jokaisella oli loppuvaiheessa ähky. Siellä minä vaan olin, illalliskutsuilla vieraassa kaupungissa viiden vieraan ihmisen kanssa, ja voi että oli hyvä ilta! Ja hyvää ruokaa, en ollut syönyt noin hyvää ateriaa varmaan sen jälkeen kuin lähdin Suomesta (Tuulan patojen ääreltä ;) ).

Katey ja Pete leipomispuuhissa

Pöytäseurue

Pöydän antimia

  
Seuraavana päivänä minä ja Florian osallistuimme New Europen järjestämälle ilmaiselle kiertokävelylle. Olen jo osallistunut saman firman kiertokävelyyn Lontoossa, ja oppaat ovat aivan huippuja! Koska kyseinen kierros toimii täysin tippiperiaatteella, on oppaiden oltava aivan erityisen hyviä. Edinburghin kierros on vielä 3 tuntia pitkä, ja opas oli niin hyvä, että lopussa sitä maksoi ihan mielellään sen verran, mitä oli varaa. (Vaikkei minulle tästä provikkaa maksetakaan, niin suosittelen kyseisen puljun kierroksia jos joku on menossa johonkin Euroopan suurkaupunkiin, googlesta löytyy "Sandeman's free tours" tai "New Europe tours" hakusanoilla)  

Yleiskuvia Edinburghista ja kierrokselta:

 
Viimeisessä kuvassa ollaan pubissa, johon osa ryhmästämme meni lounaalle kierroksen jälkeen. Florian tilasi haggista, mutta itse en uskaltanut. Maistoin sitä kuitenkin häneltä, ja yritin olla miettimättä, mitä siinä oli. Ei se pahaa ollut, ihan ok makuista, tosi pippurista kylläkin.
Kierroksella tutustuin kolmeen australialaiseen, ja vietinkin loppupäivän heidän kanssaan. Kiipesimme keskustan lähellä olevalle kukkulalle katsomaan maisemia, ja sen jälkeen istuimme Princes Street Gardens -puistossa ja pelasimme korttia (paskahousua ja ristikasia, kumma miten samoja pelejä pelataan ympäri maailmaa!).

Kyle, Tarryn ja Mandy

Viimeisenä päivänä tapasin toisen Couch Surfferin, Hannahn, joka vähän näytti minulle paikkoja. Kävimme Skotlannin kansallismuseossa, ja keskiaikaisella, nykyisen kadun alle jääneellä kadulla (hieno selitys, mutta katu siis suljettiin, ja sen ja sillä olevien talojen päälle rakennettiin jonkinlainen katto, ja siihen päälle uusi katu).

Haggisin lisäksi maistoin myös kahta muuta skottilaista erikoisuutta. Toinen oli IrnBru (/ironbrew/), joka maistuu suurin piirtein ylimakeutetulle Fantalle. Se on paikallinen krapulajuoma (jota ei saa myydä Jenkeissä, koska resepti on salainen), ja se myy kuulemma paremmin Skotlannissa kuin Cokis ja Pepsi yhteensä! Ihan hyvänmakuista oli. Toinen oli sitten deep friend Mars bar, eli uppopaistettu Mars-patukka.

Oppaamme sanoi kierroksen aikana, että kannattaa jakaa se jonkun kanssa jos haluaa maistaa, koska se on "sydänkohtaus patukan muodossa". Jaoin siis omani Hannahn kanssa, ja voi hyvä elämä miten hirveää se oli!! Ei niinkään se maku - tosi makeaa, niin kuin Mars nyt yleensä on, mutta jotenkin se koostumus, ja se taikina... Hyi!! Kerta riitti kyllä minulle!

Hannahn luota lähdin sitten hakemaan kamojani Kateyn luota, ja lähdin superaikaisin lentokentälle. Yhdessä vaiheessa bussissa sanottiin, ettei päästä kentälle, koska edessä on kolari, ja siinä vaiheessa kirosin kyllä ihan kaiken, mutta päästiin kuitenkin perille ihan hyvissä ajoin. Ja tottakai lento lähti sitten 2 tuntia myöhässä. Perus. Eihän se tietenkään voinut menomatkalla myöhästyä. Gatwickilla istuimme vielä koneessa varmaan puoli tuntia odottamassa, että joku päästäisi meidät ulos, mutta se meni sitten jo kaikki samaan v*****kseen. Juna Victorialle, bussi Hammersmithiin, ja bussi kotiin. Kotona n. klo 3. Pulssi kohosi kun laitoin avaimen lukkoon - olin jo miettinyt strategiaa siltä varalta, etten pääsisi sisään, mutten ollut keksinyt mitään järkevää - mutta onneksi ovi avautui ilman suurempia mutinoita.

Edinburgh oli aivan ihana kaupunki, ja matkaoppaan kuvien perusteella myös muu Skotlanti on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Joskus pitää vielä tehdä vähän pidempi matka, ja kiertää kunnolla - Edinburghista pääsee hyvin päiväreissuille jopa Loch Nessille asti. Ryanairhan lentää nykyään Tampereelta Edinburghiin, joten ei varmaan ole kamalan vaikeaa päästä uudelleen sinne!