Piti tietenkin käydä syömässä lihapullia - ja kaikkea muuta hyvää, varsinkin Tiina otti tilaisuudesta vaarin ja täytti tarjottimensa kukkuralle - mutta oli sinne kyllä ihan muutakin asiaa...
Tulevassa opiskelija-asunnossani (postimerkin kokoinen huone) on yhteinen keittiö, johon ei kuulu kiinteän kaluston lisäksi paljon mitään. Eli jos haluaa tehdä minkäänlaista ruokaa, vehkeet pitää hommata itse. Onneksi Ikeasta saa £0.99 paistinpannuja ja muuta halpaa tavaraa. Tuon kassin sisältö (ja niin kuin kuvasta näkyy, kassi oli erittäin täynnä, ja myös erittäin painava!) maksoi yhteensä n. £26, eli n. 31€. Ei paha minusta. Sitäpaitsi toivon vielä pääseväni eroon osasta tavaroita, niin ehkä hinta siitä vielä alenee - en esimerkiksi tarvitse 16 osan aterinsettiä (varsinkaan kun minulla on vain yksi matala ja yksi syvä lautanen!) tai kolmea kattilaa, mutta koska ne maksoivat £1,60 ja £6, niin halvemmalla ei saanut. Voin sitten koittaa myydä niitä kämpillä, kovaan hintaan tietysti. :) Tavarat saavat sitten hengata Tiinan kämpillä kuukauden, ja ovat valmiita haettavaksi kun palaan Lontooseen.
Pitkän Ikea-päivän (josta suurin osa ajasta taisi mennä syömiseen) jälkeen hengailimme Tiinan kämpillä. Hänen kämppiksillään on kaksi ihanaa, oranssia kissanpentua, suloisia vauvoja!! Valitettavasti ne tykkäsivät enemmän kamerani hihnasta kuin kuvissa olemisesta, mutta muutaman sain kuitenkin otettua.
Voin myös ilmoittaa, että ”Älä näytä turistilta” -projektini näyttää toimivan varsin hyvin! Pyrin siis aina näyttämään siltä, että tiedän missä olen ja mihin olen menossa, vaikken olisi koskaan käynytkään paikassa aikaisemmin; katson metroreitit valmiiksi ennen lähtöä, luen kylttejä pitkälle eteenpäin niin ettei tarvitse pysähtyä lukemaan niitä, ja käytän karttaa vain viimeisenä oljenkortena, ja silloinkin mahdollisimman vaivihkaa. Kävin viime viikonloppuna Richmond Parkissa ensimmäistä kertaa, ja olin ihan pihalla hervottoman kokoisessa puistossa. Oli kuuma, ja vaatetukseni vastasi paremmin noin 18 asteen lämpötiloja. Yleensä turhaankin mukana kulkeva vesipullo oli tietenkin jäänyt juuri sinä päivänä kotiin. Yritin kulkea siellä muina naisina ja löytää uloskäynnin – mikä tahansa uloskäynti, ei väliä mihin päätyisin, kunhan pääsisin ulos sieltä riivatun puistosta! – ja harhailin polkuja pitkin suuntaan, joka tuntui suht hyvältä. Olin ohittanut kolme miestä pyörällä jo pari kertaa, ja mietin, että he varmaan ajattelevat minun olevan ihan täysin hukassa – mikä tietysti oli ihan totta. Yhtäkkiä yksi miehistä kuitenkin polkee vierelleni ja sanoo: ”Anteeksi, sinä tunnut tuntevan tämän puiston erittäin hyvin. Tiedätkö missä on X?” Success!
Siinä vaiheessa piti tietenkin myöntää, että ei, valitettavasti en tiedä, olen täällä ensimmäistä kertaa, mutta ei se haitannnut sitten enää, kun olin jo onnistnunut "huijaamaan" heitä. :) Lopulta minäkin löysin tieni ulos puistosta, ja päätin, että jatkossa pysyn siitä kaukana, tai ainakin pysyttelen koko ajan puiston reunalla, enkä lähde keskelle seikkailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti