Viikko takana

Lähdöstä on nyt mennyt viikko. Suurin osa siitä on ollut hengailua, mutta tehdään nyt sitten pieni yhteenveto, yleisön pyynnöstä ;) (mutta nyt ei sitten jaksa etsiä kirjoitusvirheitä, että tiedätte)

Pe 10.6. Ajantaju hieman hukassa, paniikissa bussiin. Lentokentällä vastassa yllätys, kun kaveri + kaverin siippa tuli moikkaamaan. Lento lähti ja laskeutui ajallaan. Lontoon päässä pientä sähläystä junalippujen kanssa, mutta en jaksanut kauheasti välittää. Junalla Victorian juna-asemalle, metrolla Wood Greeniin. Wood Greenissä pienimuotoiset bileet, hauska nähdä kavereita taas. Taisi muuten olla viimeinen käynti siinä murjussa.

La 11.6. Illalla meni pikkasen myöhään, joten "aamulla" lähdin liikkeelle vasta siinä yhden maissa. Camdeniin markkinoille ja kielioppivirheisiä kylttejä bongaamaan (No photo's ja We sell umbrella's. Ouch.) Istuskelin Regent's Parkissa, söin mansikoita ja katselin ja kuuntelin ihmisiä; mm. pari pissistä, jotka toivoivat, että puistossa olisi ollut taxi, sekä mummo jolla oli rusettipäinen yorkshirenterrieri nimeltä Sirius. Hih. Hyde Parkissa ja keskustassa oli meneillään World Naked Bike Ride 2011, enkä ollut ajatellut käydä katsomassa, kun lähdin niin myöhään, mutta törmäsin sitten kuitenkin muutamaan pyöräilijään illemmalla Holbornissa.

Su 12.6. Satoi. Kävin Brick Lanen markkinoilla (taas myöhäinen nukkumaanmenoaika johti myöhäiseen lähtöön) ja viereisillä Shoreditchin markkinoilla, mutta en sitten jaksanut enää tarpoa sateessa ja tuulessa, joten palasin Wood Greeniin. Hengailin kavereiden kanssa, juotiin teeta, syötiin mun irtokarkkeja (saa lähettää lisää!!) ja katsottiin telkkaria (sekä todettiin, että American Dad on sitten vaan maailman huonoin TV-sarja). Pakkasin kamani uudestaan.

Ma 13.6. Hiukan aikaisempi nukkumaanmenoaika, mutta ei tarpeeksi jotta aamuherääminen olisi onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Lähdin Wood Greenistä n. klo 10.20. Metroasemapoukkoilun välttämiseksi menin Warren streetin asemalle, jonne Sophie tuli vastaan. Lähempänä olisi ollut muita asemia, mutta ajattelin, että parempi olla pyörimättä maanalaisessa kaikkien kamojen kanssa. Väärin. Matkalaukku painoi kuin synti. Ei kiva.
Käytiin brunssilla, istuskeltiin puistossa, syötiin illallinen Yo!Sushissa, ja käytiin teatterissa katsomassa Pygmalion (My Fair Ladyn näytelmä-/alkuperäisversio) - pääroolissa Rupert Everett. Kotimatkalla törmäsimme maailman varmasti turhimpaan kauppaan/turistinähtävyyteen: M&M's World! Nelikerroksinen kauppa jossa ei myydä mitään muuta kuin M&M's karkkeja (joita tunnetusti on tasan kahta eri laatua) ja krääsää! Naurettavaa! Niin uskomaton paikka, että oli pakko käydä katsomassa. Kuka näitä oikein keksii?

Ti 14.6. Meidän oli tarkoitus käydä Sophien kanssa The Breakfast Clubissa aamupalalla, mutta siitä tulikin enemmän brunssi, tai itse asiassa melkein myöhäinen lounas (niin käy joskus). Sieltä suuntasin Covent Gardeniin jonne olin sopinut treffit Marin kanssa. Lounastreffit. Nälkä oli kova, juu. Käytiin Wagamamassa, muutama dumpling (mitä sitten ovatkaan suomeksi, jotain mykyjä kai) mahtui aika hyvin. Jälkkäriksi vielä jätskiä The Icecreamists'ista - se paikka, josta sai jossain vaiheessa ostaa Baby Gaga -nimistä, äidinmaidosta tehtyä jäätelöä. Ei maistettu.
Jatkuva syöminen/juominen jatkui, kun suuntasin seuraavaksi South Kensingtoniin tapaamaan Katieta, jota ehdin kuitenkin vain nähdä noin puoli tuntia ennen kuin hän joutui lähtemään kuuntelemaan jotain luentoa. Hörppäsin teeni sitten rauhassa kirjaa lukien ja auringonpaisteesta nauttien, ja lopuksi palasin vielä Baker streetin kulmille, jossa käytiin Sophien kanssa gbk'ssa syömässä Uusiseelantilaisia hampurilaisia. Ei tullut kyllä ihan heti nälkä tämän päivän jälkeen.
Illalla rupesi paniikki jo hiukan nostamaan päätään. Mitä tästä nyt oikein tulee? Pakkasin taas kerran syntisen painavan matkalaukkuni aamun lähtöä varten. Tällä kertaa tilattiin taksi.

Ke 15.6. Päiväkirjassa lukee: Täällä istuu pikku Jenni linja-autoasemalla pienessä paniikissa ja miettii, että mitä sitä tuli oikein tehtyä... Tästä se lähtee :P
9½ tuntia bussia. 2 x tauko, à 30 ja 15 min. Milton Keynesistä Newcastleen viereisellä penkillä istui joku, joten en saanut levittäytyä, eikä hänestä ollut edes juttuseuraksi. Loppumatkan sain kuitenkin istua/maata/retkottaa vähän leveämmin. Perillä Edinburghissa n. klo 18.40, Sid oli vastassa, otettiin taksi hänen luo. Saatiin joten kuten matkalaukku raahattua kolmanteen kerrokseen - Sid lupasi, että muuttaessani pois hän värvää poikaystävänsä kantajaksi. Sidin seurassa ei kauheasti istuskella; syötiin, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mentiin Couch Surfing tapaamiseen, joka sattumoisin oli lähipubissa. Siellä juttelin sitten monen mukavan ihmisen kanssa, ja löytyipä joukosta vähän skandivahvistustakin.

To 16.6. Ensimmäisen päivän saldo: 1 kpl työhaastatteluja (johtaa luultavasti toiseen haastatteluun), 1 kpl suoritettuja asuntonäyttöjä, 3 kpl peruttuja asuntonäyttöjä, 1 kpl varmistunut asunto. Muuttopäivä 23.6. :D Ei huonommin ekaksi päiväksi.

Pe 17.7. Vähemmän saatu aikaan, kiertelin pääasiassa kaupunkia. Soitin paikkaan, josta saisin varattua ajan johonkin työvoimatoimisto-tyyliseen paikkaan, jotta saisin National Insurance numeroni, jotta voisin tehdä töitä. Sain ajan 5.7. Just. Lupasivat lähettää jotain tietoja, ja annoin tulevan kämpän osoitteen, vaikka en tosiaan ole muuttamassa ihan vielä. Onneksi se on tosi lähellä, niin postin voi noutaa. Jos se menee perille. Nämä talojen ja asuntojen numerot täällä kun ovat hiukan epäselvät... :S Pankissakin kävin, mutta totesin aika pian, että ilman minkäänlaista todistusta osoitteestani tiliä ei heru. Jos Nordeasta suostuttaisiin lähettämään jotain, mutta en tietenkään ehtinyt hoitaa sitä tänään. No, ehtiihän sitä. Lähetin myös työhakemuksen pariin hotelliin ja STA Traveliin (vastaa Kilroy Travelsiä), mutta kai se on pakko vaan ruveta kiikuttamaan CV:itä ympäriinsä pian.
Ollaan kai menossa Sidin kanssa illalla ulos. Ja huomenna oli puhetta, että käytäisiin drinksuilla parin CS-miitissä tapaamani tytön kanssa (toinen skotlantilainen, toinen kanadalainen).

Että sellainen viikko! Sori että tuli niin pitkä, mutta en millään ole jaksanut kirjoittaa aikaisemmin, jatkuva lampsiminen ympäri maata ja/tai kaupunkia vie mehut. Mutta eiköhän se siitä!

Lähtö lähellä, taas.

Tässä sitä taas ollaan, lähdössä. Ihan vaan niin kuin vaihtelun vuoksi... :)

Viime päivinä olen usein joutunut selittelemään tekemisiäni. Joidenkin mielestä tämä on ihan loistavaa, ja toiset eivät yhtään ymmärrä mitä päässäni liikkuu. Yleensä keskusteu on kuitenkin seuraavanlainen:

Henkilö X: Olet siis lähdössä kesäksi Edinburghiin?
Minä: Jep.
Henkilö X: Koko kesäksi?
Minä: Joo.
Henkilö X: No mitä sä meinaat siellä tehdä?
Minä: Emmä tiedä :D
Henkilö X: Ja missä sä aiot asua?
Minä: Emmä tiedä sitäkään.
Henkilö X: (järkytyksestä selvittyään) Miks just Edinburgh?
Minä: Jos totta puhutaan, niin ei aavistustakaan!

(Viimeiseen kohtaan vastaukseksi sopii hyvin myös "Miks ei?" :D )

Näillä mennään. Bussi H:ki-Vantaalle lähtee klo 12.00 (luulin tähän hetkeen asti, että se oli klo 14.00, hups! Ei paniikkia...) ja lento lähtee (toivon mukaan) 16.50. Lontooseen saavutaan 17.50, ja keskiviikkona lähden bussilla Edinburghiin.

See you on the other side!

"Ekkai sä aio lähtiä pois?!?"

Tällainen kuva löytyy Turun linja-autoasemalta. Ihana :)

Tänään piti päättää mitkä vaatteet lähtevät mukaan reissuun, ja mitkä lähtevät viettämään kesää Paraisille. Olen saanut aika hyvin karsittua, katsotaan nyt miltä näyttää kun alan laittamaan niitä matkalaukkuun huomenna... Ideana oli pakata mahdollisimman vähän, mutta Edinburghin erittäin vaihteleva sää vaikeuttaa asiaa kovasti.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin vain lähdössä Lontooseen moikkaamaan kavereita muutamaksi päiväksi. Kai sitä sitten keskiviikkona 9 tunnin bussimatkan aikana ehtii tajuta mihin ollaan menossa... Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä siihen, miten pitkän bussimatkan (keskellä päivää) saa kulutettua, niin kertokaa ihmeessä!

Saanko esitellä: Edinburgh!

Viime päivinä olen viettänyt paljon aikaa netissä (vaikka siinä nyt ei varsinaisesti ole mitään uutta) etsien töitä ja vuokralla olevia huoneita. Vähän turhaahan se on, kun kumpaakin on vaikea saada ennen kuin on paikan päällä, mutta eihän katsominen mitään haittaa :P Tiedänpähän sitten ainakin mihin verrata! Muutamaan työpaikkaan olen jo lähettänyt hakemuksen, mutta ihan vain kokeilumielessä - pääasiassa homma taitaa siellä toimia niin, että marssii vaan paikan päälle CV kourassa. Ensimmäisten päivien ohjelmassa taitaa siis yhdistyä kaupungin tuntemusta lisäävä päämäärätön haahuili, sekä CV:n jakelu kaikkiin mahdollisiin puoteihin, kahviloihin, ravintoloihin jne.

Löysin tällaisen videon esittelemään teille tulevaa "kotikaupunkiani". Siitä näkyy monen muun lisäksi kesän Fringe- ja muut festivaalit sekä Edinburgh Military Tattoo (se, missä näkyy miehiä hameessa heilumassa stadionilla). Sidin puheiden ja itse löytämäni tiedon perusteella siellä ei varmaan edes malttaisi tehdä töitä kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä! Mutta jotenkinhan ne menot on kustannettava (eli vanhempien ei tartte huolehtia!).

Uutta kehiin

Noniin, nyt on taas syytä ottaa tämäkin blogi käyttöön! Kesä tulee, ja sen mukanan uudet seikkailut!

Tänä kesänä minun oli siis tarkoitus lähteä Barcelonaan työharjoitteluun lokalisointitoimistoon. Alkukeväästä totesin kuitenkin, että kun ei ollut töitä josta saisin rahaa säästöön, ja harjoittelusta saisin yhteensä vain 700€/kk, niin homma oli aika tuhoon tuomittu. Lähetin siis Espanjaan sähköpostia, ja odotin, että sieltä tulisi haukkuja takaisin, mutta siellä päässä oltiin kovin ymmärtäväisiä.

Edessä oli siis kesä Suomessa, ilman töitä, puhelimen vieressä päivystäen - Viking Linelta ei myöskään herunut töitä, sanoivat vain, että soittele tänne aina välillä niin pääset ehkä sijaistamaan. Mahtavaa.

No, yhtenä päivänä selailin huvikseni Edinburghin Fringe-festivaalien esiintyjälistaa, ja päädyin jotenkin vahingossa (tai "vahingossa" ehkä?) rekrytointisivuille. Totesin, että voisihan sinne hakea - kun kerran olen työttömänä, niin kuukauden työt Edinburghissa voisi kyllä olla aika mukavaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Yksitellen palaset loksahtivat kohdalleen, vaikken vielä siinä vaiheessa sitä ehkä tajunnutkaan. Viime kesän alivuokralainen T kyseli asunnon perään, ja vastasin ensin, etten voi vuokrata asuntoani, koska vietän kesän Suomessa. Kuitenkin jo seuraavana päivänä päässä oli pieni ajatus, että mitä jos... Olihan tämä kuitenkin sen verran hyvä tilaisuus lähteä!

Kaksi päivää sähköpostin jälkeen rupesin tosissani miettimään, että voisinko oikeasti lähteä jonnekin, vaikka Edinburghiin? Pieni puhelinpalaveri aina niin hyviä neuvoja antavan äitipuoleni kanssa, ja päädyin siihen, että tottakai lähden!

Sitten piti vielä odottaa vastausta T:n pomolta (suostuuko työpaikka maksamaan koko kesän vuokran, vaikka T on varsinaisesti töissä vain osan kesäkuusta ja elokuun). Inhoan odottamista kun kyse on tällaisista asioista, ja etsin jo asuntoa ja työpaikkaa täyttä häkää. Sain jopa puhelun Edinburghiläiseltä rekrytointifirmalta, jossa kysyttiin milloin voisin mennä haastatteluun!

No, tänään se odotettu viesti vihdoin tuli: T vuokraa asuntoni tänä kesänä, joka siis tarkoittaa sitä, että minä lähden Edinburghiin! Kaiken kruunasi vielä se, että luonani on tällä hetkellä ranskalainen Couch Surfer (Sid), joka sattumoisin asuu Edinburhissa. Hän oli todella innoissaan, ja sanoi jo, että voisin asua hänen luonaan kunnes löydän oman asunnon, ja että hän voisi antaa vinkkejä työnhaussa, ja että hän esittelisi minut kaikille ystävilleen, jne jne. Lisäksi hän on kertonut paljon kaikista Skotlannin kesän tapahtumista ja festareista. "Sitten kun tulet, niin sinulle ei tule sitä alun tylsää aikaa, kun ei tunne ketään!" Ihana tunne! Tuntuu siltä, että voin huoletta lähteä, ja että kaikki järjestyy! Eihän se tietenkään ihan niin helposti voi mennä, mutta silti!

Joten pysykää kanavalla, jatkossa tästä blogista voi seurata elämääni Skotlannissa! (Ja yritän jatkossa kirjoittaa vähän lyhyemmin ;) )