Kiitollisuudesta

Tajusin äsken miten tajuttoman onnekas olen, kun voin kertoa ihan ohimennen olevani menossa viikonlopuksi Kööpenhaminaan, no big deal. Kun voin suunnitella äitini kanssa tulevaa, neljättä yhteistä Lontoon-matkaamme. Kun pian viiden vuoden ajan olen matkustanut neljän kuukauden välein, ja yleensä jopa useammin. Kun olen saanut mahdollisuuden asua ulkomaille neljä kertaa, kahdessa eri maassa.

Kuinka onnekas olenkaan, kun saan viettää tällaista elämää!

Saa nähdä minkälaisena elämä jatkuu toukokuun jälkeen, kun Kela ei enää maksakaan vuokraani, ja opiskelijastatukseni on enää muisto vain. Miten Aikuinen, Töissäkäyvä Ihminen mahtaa onnistua ylläpitämään tällaista matkustustahtia kun pitäisi myös tienata elantonsa, maksaa opintolainaa ja säästää asuntoa varten? No, se jää nähtäväksi. Ennen sitä aion kuitenkin nauttia loppuun asti opiskelijana olemisen hyvistä puolista, runsaasta matkustamisesta ja ihanista hetkistä.

Reissuvuosi 2012

Olen jo tehnyt vuosikatsauksen toisessa blogissani, mutta kai tätäkin puolta voisi vähän päivittää (osittain myös siksi, että yritän itse muistella, mitä oikein tuli tämän vuoden aikana tehtyä). Missä kaikkialla siis kävin vuonna 2012? (Nyt on siis kyse ulkomaanmatkoista - kävin myös kolme kertaa Ahvenanmaalla, ja vaikka se olikin epätavallisen usein, ja tuntui välillä aika vieraalta paikalta, ei sitä nyt kuitenkaan lasketa tähän).

Tammikuun viidentenä päivänä muutin Skotlannista takaisin Suomeen. Uutta vuotta juhlittiin mitä parhaimmassa seurassa, kun viisi kaveria Suomesta tuli käymään. Sain vihdoin kokea isot, kunnolliset uuden vuoden juhlat, eli maailmankuulun Hogmanayn, joka on (kuulemma) maailman toiseksi suurin uuden vuoden tapahtuma (taisi olla Sydneyn jälkeen). Ohjelmassa oli outdoor ceilidh, eli ceilidh-tanssit ulkona - suosittelen, ei vaan sen takia, että ceilidh on ehkä parasta ajanvietettä ikinä, mutta myös siksi, että se on paras tapa pysyä lämpimänä Edinburghin yössä. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja 5.1.2012 koitti kotiinpaluu kuuden ihanan skottikuukauden jälkeen. Voitte uskoa, että suomalainen tammikuu ei auttanut Skotlannin-ikävään.


Seuraava matkani oli vasta pääsiäisenä, eli huhtikuussa. Olin voittanut jossain Kilroyn arvonnassa kaksi lentolippua mihin tahansa Air Francen Euroopan kohteeseen, joten lähdimme äitini kanssa jo perinteeksi muodostuneelle kevätreissulle Roomaan. Rooma oli ihan ok, ja siellä oli ihanan lämmintä, mutta ei siellä välttämättä tarvitse uudestaan käydä. Oltiin kyllä aika pettyneitä sekä ruokaan että shoppailumahdollisuuksiin, ja totesimme yhteistuumin, että ihan kiva, muttei vedä vertoja Lontoolle. Yllätyin kuitenkin iloisesti siitä, miten hyvin osasin kommunikoida vähäisillä italiantaidoillani! Sain myös maalistaani uuden maan, Vatikaanin.


Noin kolme viikkoa Roomasta paluun jälkeen olikin jo seuraavan matkan aika, kun lähdin Vapuksi Edinburghiin. Kotiin. Lensin ensimmäistä kertaa Ryanairilla, joka olikin yllättävän onnistunut kokemus, jota tietenkin paransi se, että samalla lennolla oli entinen työkaverini, joka oli ollut käymässä Suomessa. Vaikka Skotlannin sää oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen ja lämmin (niin kuin edelliskeväästä puhuttiin), oli siellä silti aivan ihanaa! Joka päivälle olin sopinut lounas-, kahvi- ja päivällistreffejä kavereiden kanssa, ja sekaan mahtui tietenkin myös reilusti shoppailua - tai ainakin sen verran, mitä käsimatkatavaroilla matkustaminen salli.


Kaksi kuukautta Skotllannin jälkeen, eli heinäkuun alussa, lähdin viikonlopuksi Kööpenhaminaan tapaamaan siellä asuvaa aussikaveriani. Tämä oli ensimmäinen tämän kesän kahdesta viikonloppumatkasta, jotka olin yhtäkkiä keksinyt varata erään tylsän työmatkan aikana (tuolloin kuljin vielä 45 min bussilla töihin ja kotiin joka päivä). Sää ei suosinut, ja olin jotenkin onnistunut jättämään aivoni kotiin, sillä en ollut pakannut mukaan takkia ("Jos Suomessa on kesä, niin totta kai Tanskassakin on!" No eipä ollut), mutta koska tarkoituksena oli pääasiassa tavata ystävääni ei sää pahemmin haitannut. Mokailu muuten jatkui myös kotimatkalla, kun mm. meinasin myöhästyä lennoltani - luulisi, että tässä vaiheessa olisin jo tajunnut sen, että jos lento lähtee klo 15.50, niin siellä saattaisi olla ihan hyvä olla paikalla vähän aikaisemmin. Jotenkin tämä asia oli päässyt unohtumaan...


Kolme viikkoa Köpiksen jälkeen oli jo seuraavan reissun vuoro, kun lähdin tämän vuoden toiseen uuteen maahan Norjaan. Entinen työkaverini Marie oli muuttanut Skotlannista takaisin Norjaan, ja hän oli käynyt luonani helmikuussa, joten kävin vuorostani viettämässä viikonloppua hänen kanssaan. Sää ei taaskaan suosinut - teimme päiväretken läheiseen Osloon, mutta olimme siellä ehkä noin tunnin, koska siellä satoi kaatamalla. No, tulipahan käytyä.

Seuraava reissuni oli sitten syyskuussa kun kävin Tukholmassa, joka täydensi skandipääkaupunkien kiertueeni. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Of Monsters and Men -bändin ilmaiskeikkaa, ja siinä samassa tapaamassa Tukholmassa opiskelevaa ystävääni, jolle olin luvannut jo kauan sitten, että tulisin käymään mutten ollut saanut aikaiseksi. No, sinne keikalle ei sitten päästykään, koska toiveistani huolimatta emme menneet paikalle tarpeeksi ajoissa, ja klubin ovelta olikin sitten n. sadan metrin jono kun pääsimme perille. Ei voi mitään. Muuten Tukholmassa oli kyllä mukavaa, ja ihmettelin miksen käy siellä useammin. Itse asiassa sielläkin kyllä satoi.

Jo seuraavalla viikolla lähdin taas reissuun, kun lähdin lokakuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi takaisin rakkaaseen Skotlantiin tekemään graduhaastatteluja. Vietin aikaa pääasiassa Edinburghissa mutta myös Glasgowssa, ja haastattelujen lisäksi minulle jäi runsaasti aikaa tavata ystäviä, shoppailla ja vain nauttia toisesta kotimaastani. Toisen viikon torstaina myös pikkuveljeni pyrähtivät paikalle, ja meillä oli hirveän hauskaa heidän kolmen päivän kestävän vierailunsa aikana. Nuorempi ei ollut ennen käynyt Skotlannissa, mutta vanhempihan vietti siellä kolme viikkoa viime vuonna, joten otimme tehtäväksemme tutustuttaa kuopuksen Skotlannin ihmeisiin, joihin kuuluvat tietenkin mm. Irn Bru, ceilidh ja haggis. Pikkuveli tykkäsi näistä kaikista.

Ja siinä se sitten olikin, Reissuvuosi 2012.
7 ulkomaanmatkaa, 6 maata, joista 2 uusia.
Reissuseurana kavereita, äiti, pikkuveljet.
Ihania muistoja.

Ensi vuodelle olen jo varannut viikonloppureissun Köpikseen tapaamaan erästä tanskalaista kaveria, ja huhtikuun alussa lähden luultavasti taas äitini kanssa jokavuotiselle kevätmatkallemme - vahingosta viisastuneena tällä kertaa Lontooseen. Myös Irlantiin haluaisin vihdoin päästä nyt kun Norwegiankin alkaa lentää sinne Helsingistä. Ja nämä ovat vasta kevään suunnitelmia - toukokuun ja valmistumisen jälkeen maailma on avoin.

Saas nähdä mihin sitä tulevana vuonna päätyy. Stay tuned!

Skotlanti lauluina

Hiljattain minua on muistutettu kahdesta ihanasta laulusta, ja vielä kahtena erityisen kauniina versiona, jotka liittyvät vahvasti Skotlantiin. Ensimmäinen alkaa tähän aikaan vuodesta jopa olla aika ajankohtainen. Tässä ne. Enjoy!

Joulumuistoja

Tajusin vasta nyt, että sain viimeksi kokea suomalaisen joulunodotuksen kolme vuotta sitten. Kun torstaina katsoin linnan juhlia en edes muistanut, etten ollut katsonut niitä pariin vuoteen. Tämä ajatus herätti muistoja kahden viime vuoden joulunodotusajasta, joten tässä niistä muutama kuva.

JOULUKUU 2010 - LONTOO

JOULUKUU 2011 - EDINBURGH

JOULUKUU 2012 - TURKU

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Ihana, ihana Edinburgh

Ja Edinburgh-postaukset jatkuu (toivon mukaan ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa niitä alkaa taas tulla vähän jatkuvammalla syötöllä, mutta asiat ehtivät tietenkin vielä muuttua).

Skotlannissa vietetyt kaksi viikkoa olivat aivan upeat! Jotenkin tuntui, että elämäni siellä on vielä olemassa, ja vain jatkui suht normaalina arkena - ei sillä, että minulla siellä olisi koskaan ollut sellaista arkea, joka koostuisi vain mukavista jutuista, ystävien tapaamisesta ja ulkona syömisestä, mutta silti.

Tässä kuvakooste matkastani:

Edinburghissa oli yllättävän kaunis ilma, ensimmäiset 10 päivää aurinko paistoi melkein jatkuvasti, mitä nyt välillä satoi muutama kuuro. Ensimmäisenä päivänä vastassa oli tällainen sääilmiö:

Ensimmäisen viikon toisen puolikkaan vietin Glasgowssa. Viikonloppuna olin sohvasurffaamassa Ellin, Geoffin ja Tobey-kissan luona, ja että oli mukavaa. Löydettiin myös Tohtorin parkkeerattu kulkupeli:

Tescon hyllystä löytyi näinkin skottilainen näky:

Glasgowssakin ilma oli mitä parhain - Elinan kanssa nautittiin sen verran täysin rinnoin puistosta ja auringonpaisteesta, että ajantaju meni kokonaan, hups!:

Toisen viikon torstaina pikkuveljet sitten lensivät paikalle irlantilaisin siivin, ja toivat sateen mukanaan:

Mentiin samantien Wagamamaan lounaalle, omnomnom:

Meidän hostellihuoneesta oli aikas kivat näkymät:

ja jokainen löysi omaa pituuttaan suhteellisen hyvin vastaavan nukkumapaikan:

Kansalliskirjastolla oli joku Skotlantiin ja elokuviin liittyvä näyttely, jolla oli hauskoja mainosjulisteita:

"Luke, ah'm yer da"

Ceilidh-tanssi taittui niin kokeneemmilta kuin kokemattomiltakin tanssijoilta:

Seuraavana päivänä käytiin aamiaisella, jossa nuorimmainen tilasi Full Scottish Breakfast'in isomman version, "metsästäjän aamiaisen", johon kuului mm. haggis. Sieltä lähdimme North Berwickissä sijaitsevaan Seacliff Stables'iin:

Janne sai suurimpana suurimman hevosen, Mollyn, ja sen mukana suomalaisten nimien kanssa kamppailevalta ohjaajalta lempinimen Mr Molly:

Maisemat olivat mitä parhaimmat, eikä kylmä tuuli edes haitannut:

Ratsastuksen jälkeen piti hakea vähän välipalaa - eräille vähän suurempana annoksena:

ja ilta, sekä matka, päättyi iskän sponssaamaan illalliseen upeassa The Dome -ravintolassa

Että sellainen reissu!